Juttu tiivistettynä
- Salolaisen Lilja Niklanderin kodissa on sensoreita, joilla seurataan hänen päivittäistä toimintakykyään.
- Sensorit on asennettu jääkaappiin, kahvinkeittimeen ja muihin kodin laitteisiin muistisairauden vuoksi.
- Varsinais-Suomessa testataan kotona asumista tukevia teknologioita, jotka voivat vähentää kotihoidon palvelutarvetta.
- Hallituksen suunnitelmissa on säästää vanhustenhoidosta lisäämällä teknologian käyttöä.
- Gerontologian professori kyseenalaistaa sensoreiden tarkkuuden ja hyödyn.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Jääkaappiin asennettu sensori paljastaa, että salolaisella Lilja Niklanderilla, 88, on aamupala syömättä.
Muistisairauden takia sensoreita on asennettu myös Niklanderin kahvinkeittimeen, mikroon, vessaan, sänkyyn ja ulko-oveen. Niiden avulla omaiset ja kotihoidon työntekijät voivat seurata, miten hän pärjää kotona.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) testataan parhaillaan kotona asumista tukevaa teknologiaa.
Videolla lähihoitaja Tarja Karlsson esittelee laitteita, joita kotihoidon asukkaiden koteihin on asennettu.
Video: Kalle Mäkelä / Yle
Palveluvastaava Mari Pilpola Varhasta uskoo, että kymmenen vuoden päästä jokaisen kotihoidon asiakkaan kotona on sensoreita.
– Ne eivät korvaa ihmistä, mutta antavat totuudenmukaisen kuvan palveluntarpeesta, hän perustelee.
Varsinais-Suomessa on kokeilun aikana havaittu, että osa kotihoidon asiakkaista selviää luultua kevyemmillä palveluilla. Tämä tuo hyvinvointialueelle säästöä.
Sensoreilla satojen tuhansien säästöt
Hallituksen tavoitteena on säästää vanhustenhoidosta lisäämällä teknologian käyttöä.
Vanhuspalvelulakiin ollaan kirjaamassa, että asiakassuunnitelmaa tehtäessä on aina arvioitava, voidaanko palvelutarpeisiin vastata teknologialla. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.
Kotiin asennettavista sensoreista on kokemusta vasta muutamilta hyvinvointialueilta. Pisimmällä ollaan Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (Keusote), jossa niitä on testattu jo runsaalla 200 asiakkaalla.
Sensoreita hyödynnetään yleensä silloin, kun ikäihminen tulee kotihoidon asiakkaaksi ja mietitään, mitä palveluita hän tarvitsee, kertoo etähoivasta vastaava Anu Lucas.
Sensoreiden ansiosta palveluntarvetta on Lucasin mukaan pystytty vähentämään 47 prosentilla sensoriasiakkaista. Näiden ihmisten ei ole siis tarvinnut esimerkiksi siirtyä yhtä raskaisiin palveluihin kuin ilman sensoreita.
– Meillä on vielä hyvin vahvasti kulttuurissa taipumus tehdä asioita varmuuden vuoksi. Jos hoitajalle tai omaiselle jää epäilys vanhuksen pärjäämisestä, lisätään varmuuden vuoksi hoitajakäynti tai jokin etäpalvelu, Lucas kuvailee.
Keusotessa on laskettu, että sensoreiden avulla voidaan parhaimmillaan saada vuodessa jopa satojen tuhansien eurojen säästöt.
Avaa kuvien katselu
Lilja Niklanderin luona käy kotihoitaja kaksi kertaa päivässä. Kuvassa lähihoitaja Tarja Karlsson. Kuva: Kalle Mäkelä / YleJääkaapilla käynti ei kerro syömisestä
Gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta hämmästelee näkemystä, että vanhuksia hoidettaisiin Suomessa liikaa.
Kotihoitoon pääsyn kriteerejä on hänen mukaansa päinvastoin kiristetty ympäri Suomea, ja palvelujen piirissä olevat ikäihmiset ovat yhä huonokuntoisempia.
Jylhä sanoo, ettei tunne Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen tilannetta, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
– Kotihoidon tehtävänä pitäisi olla turvata heikkokuntoiselle ihmiselle hyvä elämä. Hieman kärjistäen kuulostaa siltä, että kotihoidon tehtävänä onkin varmistaa, ettei ihminen kuole kotiinsa ainakaan siten, että hyvinvointialue joutuisi vastuuseen.
Jylhä pitää kannatettavana, että vanhustenhoidossa selvitetään teknologian hyödyntämistä. Hän näkee, että säästöjä voidaan saada esimerkiksi vapauttamalla hoitajien aikaa kirjaamisesta.
Sensoreiden osalta hän kyseenalaistaa sitä, miten tarkasti ne lopulta kertovat ihmisen toimintakyvystä.
– Muistisairas ihminen voi avata jääkaapin oven vaikka kuinka usein, mutta se ei tarkoita, että hän syö.
Avaa kuvien katselu
Sensoreiden asentamiseen on kysytty lupa Lilja Niklanderilta ja hänen omaisiltaan. Laitteet eivät tallenna kuvaa tai ääntä. Kuva: Kalle Mäkelä / YleSensorit kertovat äidin kuulumiset
Muistisairaan Lilja Niklanderin tytär Paula Häyrinen kokee, että sensoreiden ansiosta äiti on paremmassa turvassa.
Vantaalla asuva Häyrinen ei pysty välimatkan takia käymään äitinsä luona päivittäin, mutta sensoreiden ansiosta hän on perillä tämän liikkeistä.
– Paljon on paljastunut asioita, kuten että äiti ei osaa käyttää enää mikroa eikä kahvinkeitintä. Välillä näen, että äiti poistuu asunnosta, vaikka ei itse muista käyneensä ulkona, Häyrinen kuvailee.
Häyrinen on pyytänyt, että hänen äitinsä toimintakyky arvioidaan uudelleen. Toiveena on, että äiti pääsisi uusien tietojen ansiosta ympärivuorokautiseen hoitoon.