Voyager ja Pioneer ovat avaruustutkimusta seuraaville tuttuja tähtienvälisiä matkaajia. Ne kantavat mukanaan tietoa Maasta ja ihmiskunnasta siltä varalta, että joku toinen elämänmuoto osuu niiden tielle.

Nasan luotaimet ovat kuitenkin etanapostia verrattuna viestiin, joka lähetettiin tasan 51 vuotta sitten. James Bond -elokuvassakin esiintyneellä Arecibon radioteleskoopilla 16. marraskuuta 1974 lähetetty viesti suunnattiin kohti pallomaista M13-tähtijoukkoa.

Arecibo-viesti on historiallinen, sillä se on todennäköinen kandidaatti ensimmäiseksi viestiksemme, joka löytää joskus vastaanottajan. 25 000 valovuoden päässä sijaitseva Messier 13 valittiin viestin määränpääksi, sillä se sisältää satoja tuhansia tähtiä.

Arecibo-viesti oli koodattu 1679 bitin sarjaksi, joka lähetettiin megawatin lähetysteholla kapeana keilana kohti M13:a. Viesti oli pituudeltaan alle kolme minuuttia, mutta se sisälsi olennaista tietoa Maasta ja sen asukkaista.

Arecibon radioteleskooppi oli lajityyppinsä suurin edustaja yli 50 vuoden ajan. Se poistettiin käytöstä vuonna 2020 teleskoopin rakenteen osittain romahdettua.

Mariordo (Mario Roberto Durán Ortiz) / Wikimedia Commons

Vastaanottaja pystyisi järjestämään bittijonon matriisiksi, joka muodostuu 23 rivistä ja 73 sarakkeesta. Oikein järjestettynä bitit muodostavat yksinkertaisia graafisia kuvioita.

Ensimmäinen osa viestistä esittelee luvut yhdestä kymmeneen binäärilukuina. Tämän jälkeen viesti siirtyy kemiasta tuttuihin alkuaineisiin: mukana ovat vety, hiili, typpi, happi ja fosfori – DNA:n keskeiset rakennuspalikat. Kolmannessa osassa kuvataan itse DNA:n rakenne ja sen kaksoiskierre.

Keskellä viestiä näkyy yksinkertainen ihmishahmo, jonka vieressä on merkintä maapallon väkiluvusta – yli neljä miljardia vuonna 1974. Ihmishahmon alapuolella näkyvät Aurinkokunnan planeetat, joista kolmas on nostettu esiin: Maa. Viimeinen osa kertoo lähetyksen alkuperästä, Arecibon radioteleskoopista, jonka muoto ja koko on koodattu suhteessa ihmishahmoon.

Arecibo-viesti sisältää olennaisia tietoja Maasta ja ihmisistä.

Arne Nordmann / Wikimedia Commons

Vastaus tuli nopeasti

Vuonna 2001 kohistiin Arecibon viestiin tulleesta vastauksesta. Se oli ilmestynyt Englannin Hampshiressa sijaitsevalle pellolle. Peltokuvio muistutti alkuperäistä Arecibo-viestiä ja perustui samaan 23 x 73 -bittimatriisiin – muutamin silmiinpistävin poikkeuksin. Dna:n rakenne oli poikkeava, kemiallisten alkuaineiden joukkoon oli lisätty pii, ja ihmishahmon sijaan peltoon oli painettu isopäinen epäsuhteinen olento.

Asiantuntijat tyrmäsivät ajatuksen avaruusolioiden vastauksesta nopeasti. Arecibon vastaus kertoi enemmän ihmisistä kuin toisista elämänmuodoista, sillä peltokuviot olivat vuosituhannen vaihteessa suosittu kulttuuri-ilmiö.

Tieteellisestä tarkastelua vastaus ei kestänyt jo senkin takia, että Arecibo-viesti oli vuoteen 2001 mennessä ehtinyt matkata vasta 27 vuotta. Vastauksen saaminen olisi tarkoittanut, että viesti olisi siepattu enintään 13,5 valovuoden päässä. Aikataulu ja taivaankartta eivät siis tukeneet ideaa. 13 valovuoden etäisyydelle toki mahtuu nelisenkymmentä tähteä, mutta yksikään niistä ei sijaitse Maan ja M13-tähtijoukon välillä.

Avaruusoliot tuskin kommunikoisivat ihmiskunnan kanssa peltokuvioilla. Ne kertovat enemmän ihmiskulttuurista kuin muista elämänmuodoista.

Kecko / Wikimedia Commons

Vaikka galaksit, kuten kotigalaksimme Linnunrata, ovat näennäisesti tiiviitä massakeskittymiä, on avaruus kohteiden välillä hyvinkin tyhjää. Edes koko 25 000 valovuoden matkalla Messier 13:een ei ole tunnettuja kohteita, jotka viestin voisivat napata.

Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatorion johtaja Joni Tammi muistutti TM:lle aiemmin syksyllä, että Arecibo-viesti on edennyt vasta pari promillea pitkästä matkastaan.

 ”Mutta jos lähetyksen tielle sattuu joku, jolla on sopivat laitteet radiolähetyksen vastaanottamiseen – ja joka katsoo niillä oikealla hetkellä Maan suuntaan – silloin se voisi hyvinkin olla ensimmäinen kerta, kun toisella tähdellä havaitaan Maasta lähetetty viesti”, Tammi arvioi.

Todennäköisyydet viestin vastaanottamiselle ovat pienet, mutta silti moninkertaiset verrattuna Voyager- ja Pioneer-luotaimiin, jotka pyristelevät edelleenkin eroon Aurinkokunnan pölyistä.  

Voyagerin kultainen äänilevy tai Pioneerin alumiinilaatta ovat siis enemmänkin symbolisia kuin käytännöllisiä viestejä – ja avaruuden valtavassa mittakaavassa Arecibo-viestikin jää todennäköisesti kuulematta, vaikka se on lähetetty nopeimmalla tuntemallamme hevosella.

Voyagerien kultainen levy. Luotaimet on varustettu levysoittimella, jonka käyttöön levyn kuvat ohjeistavat.