Pienen piirin kauneustrendistä tuli Suomessakin iso ilmiö.
Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.
Miten noin pitkillä kynsillä saa kenenkään toisen kynsiä laitettua?
– Ihan hyvin, sanoo kynsien omistaja Stephanie King’ori, ja hän tietää, koska tekee näyttäviä kynsiä työkseen.
Stephanie on oppinut tekemään kynsistään huolimatta kaikkea, mitä haluaa. Joitakin asioita on pitänyt opetella tekemään eri tavalla, ja kosmetologin töissä pitää olla melko ison koon kertakäyttöhanskat, jotta kynnetkin mahtuvat hanskoihin. Kynnet ovat Stephanielle tärkeä osa identiteettiä ja saavat herättää huomiota. Tällä hetkellä niissä on valkoista, punaista, hopeaa ja strassikoristeita, ja joka kynsi on vähän eri näköinen.
Stephanien tämän hetken kynsilook on ystävän käsialaa. Kuva: Anna Huovinen
Yllättävän moni työ tehdään nykyään pitkillä kynsillä. Siellä, missä nuoret naiset hakkaavat näppäimistöä, kynnet kopsuvat. Missä tehdään meikkitutoriaaleja, kynsillä kopautetaan ensin luomiväripaletin kantta. Siellä, missä bisnesväki palaveeraa, on pöydän ympärillä hoidettuja, kiiltäviä kynsiä. Sanna Marinkin näyttää Instagramin perusteella olevan nykyään paitsi strateginen neuvonantaja myös kynsivaikuttaja.
Yksi asia on, joka ei Stephanien mukaan pitkillä kynsillä oikein suju.
– Otto-automaatilla on vaikea saada pankkikortti ulos. Kaikki muu onnistuu!
Kukkien aika
Stephanie, 20, ja hänen kollegansa Emilia Kytömäki, 30, tekevät työkseen erilaisia hoitoja kauneushoitola La Chicassa Helsingin Malmilla. Kynsien teko on kummankin lempityötä: siinä on eniten tilaa luovuudelle ja eniten värejä. Nyt keväällä ihmiset toivovat kynsiinsä heleitä pastellisävyjä ja kimallus on lisääntymään päin. Emilian omissa kynsissä on pieniä pinkkejä kukkia.
– Kesällä kysytään kirkkaita neonvärejä, syksyllä tulee burgundin aika, jouluna tehdään vain punaisia kynsiä, Emilia luettelee.
Läpi vuoden tehdään kynsiä, jotka sointuvat juhlamekon väreihin, ja kynsiä, joissa on klassinen ranskalainen manikyyri, ja välillä kynsiä, joissa on jonkin bändin logo. Osa vakioasiakkaista antaa tekijöille vapaat kädet, ja se on hauskinta.
Emilia Kytömäellä on myös parturi-kampaajan koulutus, mutta oma juttu on löytynyt kosmetologin töistä. Kuva: Anna Huovinen
Vanhemmat asiakkaat toivovat useimmin hillittyä ja käytännöllistä geelilakkausta. Siinä oma kynsi lakataan kestävällä geelilakalla, joka kovetetaan led-valolla. Nuoremmat toivovat enemmän näyttäviä rakennekynsiä, joissa omien kynsien päälle rakennetaan geelimassasta tai akryylista kynnet. Niitä sitten koristellaan ja muotoillaan. Asiakkaiden ikähaitari on viime vuosina laajentunut.
– Tosi paljon tulee nyt eläkeikäisiä, jotka harmittelevat, etteivät aloittaneet aiemmin kynsien laitattamista, Emilia sanoo.
Miehiä ei ole monia, vielä! Mutta Käärijä on jo käynyt La Chicassa.
Emilian ja Stephanien toimeentulon kannalta geeli- ja rakennekynsissä on se hyvä puoli, että niitä täytyy huoltaa suunnilleen kuukauden välein. Geelikynsistä ei pääse välttämättä siististi eroon itse, ja lisäksi upeisiin kynsiin jää koukkuun.
– Ne ovat aina ne yhdet synttärikynnet tai lomamatkakynnet, joista se alkaa, Stephanie sanoo.
Muotisuunnittelija Marc Jacobs on myös kynsivaikuttaja:
Omaa aikaa ja uutta tietoa
Kun sähköviila alkaa hurista ja pöytäimuri imeä kynsistä irtoavaa pölyä, asiakas voi rentoutua, käsi ammattilaisen kädessä. Kynsiteknikon kannattaa Emilian ja Stephanien mielestä tykätä ihmisistä ja osata myös lukea fiiliksiä. Jotkut kertovat mielellään elämästään. Jotkut ruuhkavuosiaan elävät asiakkaat haluavat istua tunnin hiljaa, ja sekin sopii. Stephanielle on työelämässä avautunut ihan uusia ikkunoita maailmaan.
– Vanhemmat asiakkaat kyselevät minulta, mitä nuoret tekevät, ja mä opin heiltä: me vaihdetaan tietoa. Lisäksi suomen kieleni on koko ajan sujuvampaa, hän sanoo.
Aluksi kynsinauhat siisteiksi ja pintaa karheammaksi. Kuva: Anna Huovinen
Yksi asiakas opettaa hänelle joka kerta uuden suomen kielen sanan. Stephanie on kotoisin Vantaalta, mutta hänen äidinkielensä on kikuju ja koulunsa hän on käynyt englanniksi. Suomi on tähän asti jäänyt vähemmälle käytölle, mutta asiakkaan ansiosta hän tietää nyt esimerkiksi, että englannin ”hoof” on suomeksi paitsi sorkka myös kavio.
– Stephanien keskusteluja on aina kiehtovaa kuunnella. Hän ei ollut koskaan kuullut Kaija Koosta, Emilia kommentoi.
Sisko ehdotti Stephanielle kauneusalan ammattiopintoja. Stephanie haki ja pääsi kaikkiin pääkaupunkiseudun kouluihin. Tämän hetken kynsilook on ystävän käsialaa. Kuva: Anna Huovinen
Räppikynnet vai juoksukynnet
Monet niistä, jotka tuntevat hyvin Kaija Koon, eivät tunne esimerkiksi Cardi B:n, Nicki Minajn tai Megan Thee Stallionin tuotantoa. Viimeksi mainitut ovat yhdysvaltalaisia räppäreitä ja kynsivaikuttajia. Kynnet ovat jo pitkään olleet räppinaisten juttu, vaikka eivät he trendiä aloittaneet. Paljon ennen heitä kynsiin satsasivat esimerkiksi Ming-dynastian naiset 1300-luvun Kiinassa. Pitkät, punaiset kynnet olivat silloin merkki siitä, että niiden kantajan ei ollut elääkseen pakko tehdä töitä pellolla.
Nykyisen tyyppisten rakennekynsien tarina taas alkoi 1950-luvun Yhdysvalloista, jossa joku hammaslääkäri – mieshammaslääkäri – keksi käyttää proteesien valmistukseen tarkoitettua akryylia kynsivaurionsa korjaamiseen.
Kansainvälistä näkyvyyttä rakennekynnet saivat viimeistään vuonna 1988, kun yhdysvaltalainen Florence Griffith-Joyner voitti sadan metrin olympiakultaa. Kamera zoomasi hänen värikkäisiin, yli kymmenen sentin mittaisiin kynsiinsä, joita hän asetteli lähtöviivan taakse. Silloin vielä moni suomalainen tv:n katsoja mietti, että ”voi mahoton” ja jokunen sanoi luultavasti ääneenkin, että ”miten noilla pyyhitään pyllyä”.
Ehkä juuri Flo-Jo oli yksi syy siihen, että 90-luvun mittaan pitkistä rakennekynsistä tuli muodikkaita, ensin Yhdysvalloissa mustien naisten keskuudessa. Sitten ne levisivät ympäri maailmaa. Aluksi rakennekynsillä oli maine lähiöiden ja työväenluokan juttuna. Sittemmin kaikissa yhteiskunnan kerrostumissa on alettu innostua. Kynsiin saa vaikka mitä! Vaikka Taistelevat metsot triptyykkinä, jos tekijä osaa ja suostuu.
Helsingin kolmas kynsistudio
Suomeen rakennekynnet saapuivat kunnolla 2000-luvun puolella. La Chica -ketjun perustaja Le Nga muistaa, koska hän oli paikalla.
Nga muutti 13-vuotiaana Vietnamista Suomeen. Kun hän opiskeli viimeistä vuottaan tradenomiksi, hän hahmotti, että hänen täytyy perustaa oma yritys, jos haluaa tehdä kivaa työtä.
– Muuten minun pitäisi tehdä mitä tahansa työtä, mitä saisin. Silloin ei ollut kovin helppoa työllistyä, jos ei puhunut suomea äidinkielenään.
Nga perusti yrityksen siskonsa kanssa vuonna 2002. Se oli aluksi muotikoruliike Itäkeskuksessa, mutta korukauppa ei lähtenyt toivottuun lentoon. Ngan sukulaisilla oli ollut Yhdysvalloissa kynsistudio 80-luvulta lähtien. Ngan sisko oli ollut siellä kynsiteknikon opissa, ja siskokset päättivät muuttaa liikkeensä kynsistudioksi.
– Helsingissä oli silloin kaksi kynsistudiota: yksi Stockmannilla keskustassa ja yksi Sörnäisissä, ja meidän oli kolmas.
Ngan ensimmäiset asiakkaat olivat olleet lomalla Amerikassa ja laitattaneet siellä rakennekynnet. Suomeen palattuaan he tarvitsivat paikan, jossa sai kynsihuoltoa.
Kysyntä kasvoi vähitellen, ja 2010-luvulla tuli Instagramin myötä kasvupyrähdys. Jos nyt etsii Helsingistä kynsihuoltoa, varausjärjestelmä Timmassa voi valita 204 salongin väliltä.
La Chicalla on 11 toimipistettä, ja se laajentuu parhaillaankin. Arvonlisänveron nostolla ja vuokrien kallistumisella on osuutta asiaan – kauneushoitolat ja kampaamot mainittiin, kun ekonomistit ennakoivat uuden, korkeamman alv-kannan ilmeisimpiä kärsijöitä. Ngan mukaan iso osa kauneusalan yrityksistä tekee tappiota.
– Meillä menee kauneushoitolaksi hyvin, kiitos kanta-asiakkaidemme! Tällä alalla toimitaan tosi pienillä katteilla, joten kasvu on oikeastaan pakollista, jotta toiminta jatkuu ja kehittyy.
Geelilakka kovetetaan valolla. Kuva: Anna Huovinen
Kynsiala saattaa hyvin olla yksi Suomen kansainvälisimmistä aloista. La Chicassa on 50 tekijää, joista lähes puolet on ulkomaalaistaustaisia. Nga ottaa tarkoituksella töihin kokeneen ihmisen Ukrainasta, Nepalista tai Espanjasta, vaikka tämä ei puhuisi vielä suomea.
– Jos odotetaan, että ihminen puhuu kieltä sujuvasti, ennen kuin hän pääsee töihin, menee paljon hukkaan sekä hänen että yhteiskunnan kannalta.
Osittain johtuu juuri kansainvälisyydestä, että kynsialalla on myös maine alana, jolla riistetään oikeuksistaan tietämättömiä ulkomaisia työntekijöitä. Suomen ensimmäinen ihmiskauppatuomio tuli kynsiyrittäjälle vuonna 2012, ja äskettäin Ylen MOT-ohjelmassa haastateltiin Vietnamista Suomeen muuttaneita naisia, jotka tienasivat kynsiteknikon töistä alle tuhat euroa kuukaudessa. He pitivät ihan normaalina tehdä silti ympäripyöreitä työpäiviä ja -viikkoja: elanto oli tiukassa kotimaassakin.
Nga on varma, että hänen sopimusyrittäjänsä ovat tyytyväisiä työoloihinsa, ja hänen mukaansa ehdottomasti suurin osa Suomen yli 7 000 kauneusalan yrityksestä toimii laillisesti. Kaikki eivät selvästi kuitenkaan toimi. Työsuojeluasioiden lisäksi sanomista on tullut veroista. Nga ymmärtää, että suomalainen yritysverotus ja -byrokratia voivat tulla järkytyksenä ihmiselle, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista.
– Verojen ansiosta muut asiat sitten taas toimivat Suomessa. Terveydenhuoltokin, kun verrataan vaikka Vietnamiin tai Yhdysvaltoihin, Nga sanoo.
Moni haluaa, että kynsissä on muutakin katsottavaa kuin väri: vähän kimmellystä, shiftailua tai koristeita. Kuva: Anna Huovinen
Rähinäpäivä
Hoitolan lasiovi käy, ja Emilian kello kolmen asiakas tulee sisään. Hän on Emmi Jantola, jolla on pitkissä kynsissä ranskalainen manikyyri sinisävyisenä. Hän tulee huoltoon ja tietää jo, mitä haluaa.
– Punaista ja mustaa ja niin, että keskarit näyttävät hyvältä, Emmi sanoo.
Ai miksi keskarit? Emmillä on tänään rähinämieliala, ja kynnet huolletaan fiiliksen mukaan. Hänen kyntensä olivat vielä viime kesänä pureskellut ja huonokuntoiset, mutta eivätpä ole enää. Näin käy kuulemma monelle asiakkaalle. Kynsien laitto motivoi pitämään niitä hyvänä.
– Olen hurahtanut kynsien kasvamiseen. En välitä meikeistä enkä laittaudu muuten, mutta kynsissä tykkään, että persoona saa näkyä. Saan näistä aina kehuja, Emmi sanoo.
Siniset pois, punaista ja mustaa tilalle. Emmi Jantola tuli Emilialle geelikynsien huoltoon. Kuva: Anna Huovinen
Rakennekynnet tehdään joko niin, että sabluunan avulla muotoillaan oman kynnen päälle geelilisäke tai sitten niin, että kynteen kiinnitetään erillinen kärki eli tippi. Huollossa poistetaan vanhat lakat ja koristeet, korjataan vauriot, muotoillaan ja lakataan uudestaan. Värivaihtoehtoja riittää. Muodoissa ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia. Emmi harkitsee tällä kertaa terävää stiletto-mallia.
Emmi on siitä harvinainen asiakas, että hän on töissä hoitoalalla. Yleensä rakennekynnet eivät ole hygienia- ja käytännön syistä sallittuja hoitoalalla eivätkä ravintola-alalla.
Sehän tarkoittaa, että kynsisalongeilta puuttuu Suomessa kymmeniä tuhansia potentiaalisia asiakkaita!
– Mulla on vihdoin sellainen työpaikka, jossa pitkiä kynsiä saa pitää, ja todellakin pidän, Emmi sanoo.
Rakennekynnet voi tehdä joko käyttämällä kynsiin kiinnitettäviä tippejä tai paperista sabluunaa. Materiaalina on nykyään yleensä geeli: aiemmin käytetty akryyli oli voimakkaan hajuista ja allergisoi herkästi. Kuva: Anna Huovinen
Yrittäjä ja alihankkija
Sekä Emilia että Stephanie ovat yrittäjiä. Heillä on La Chican kanssa alihankintasopimus: La Chica ottaa maksut asiakkailta ja tarjoaa tuotteet, tilat sekä välineet, ja tekijät laskuttavat La Chicalta prosenttiosuuden tekemästään työstä.
Kauneudenhoito- ja kampaamoalalla La Chican kaltainen sopimusyrittäjyys on tavallista. Aika ajoin keskustellaan siitä, onko malli tekijöiden kannalta reilu. Aluehallintovirasto antaa yrityksille huomautuksia, jos vaikuttaa siltä, että työnantaja koettaa laistaa työnantajan velvollisuuksistaan yrittäjäsopimuksilla. La Chicassakin on viranomainen käynyt tarkastamassa, ovatko ketjussa töitä tekevät aidosti yrittäjiä vai pitäisikö heitä kohdella työsuhteisina työntekijöinä. La Chica sai huomautuksen, mutta uudessa tarkastuksessa huomautettavaa ei enää ollut.
Ngalla on aiemmin ollut tekijöitä myös työsuhteessa, mutta hän on huomannut, että yrittäjiä on helpompi motivoida.
– Kauneudenhoitoalan ammattilaiset haluavat vapautta. Pari-kolme vuotta menee vielä palkkatyössä, mutta sitten tekijät kyllästyvät, jos eivät saa itse päättää työajoistaan ja tehtävistään.
Huono taloustilanne on Emilian mukaan näkynyt yllättävän vähän: asiakkaita on ollut mukavasti. Kuva: Anna Huovinen
Emilia ja Stephanie kuuluvat niihin, jotka ehdottomasti haluavat hallinnoida omaa kalenteriaan ja määritellä itse, kauanko rakennekynsien tekoon menee aikaa. Kalenterit ovat toki aika täysiä, ja iltaisin ja viikonloppuisin on oltava töissä, jos meinaa ansaita.
Geelilakkaus maksaa asiakkaalle viisi kymppiä, ja sen tekemiseen menee Emilialta ja Stephanielta kolme varttia. Sen nopeammin ei käsityötä pysty tekemään. Asiakkaana voi siis päätellä, että jos geelikynnet saa jostain parilla kympillä, jostain on tingitty: ehkä tekijän palkasta, ehkä yrityksen veroista tai kuluista, ehkä tuotteiden laadusta.
– Tekijänä toivoo tietysti, että ihmiset arvostaisivat laadukasta työn jälkeä ja hyvää asiakaspalvelua, Emilia sanoo.
Emilia ja Stephanie ovat myös tulotasoonsa tyytyväisiä.
– Teen tosi paljon töitä, mutta tienaankin mielestäni hyvin. Vaikka maksan oman kirjanpitoni ja yel-maksun, etenkin kesällä ja joulun alla täällä on mahdollista tehdä oikeasti hyvä tili, Emilia sanoo.
Koriste, ei työväline
Rakennekynsiä ei kannata käyttää työvälineinä, varoittavat Emilia ja Stephanie. Ankeaa. Sehän on vähän kuin kiellettäisiin etusormella osoittaminen! Mihin kynsiä muka tarvitaan jos ei työvälineiksi: limsatölkin avaamiseen, persiljan kaivamiseen hampaiden välistä, finnien hipelöintiin ja tarran raaputtamiseen pois kirpputoriostoksen kyljestä?
Jo pelkkä geelilakkaus tekee kuitenkin kynnestä sen verran paksun, että siitä tulee vähän kömpelö työvälineeksi. Herääkin kysymys, olemmeko me naiset laitettujen kynsien kanssa entistä vaarattomampia? Vai toimivatko kynnet sittenkin pelotteena, vähän kuin sotilasliitto – näyttää vaaralliselta, ei mielellään testata tositoimissa?
Ehkä kauniiden kynsien järkipuolta on yhtä turhaa miettiä kuin korkokenkien. Ne eivät ole käytäntöä vaan muotia, itseilmaisua ja vaikka taidetta.
Mikään pikkujuttu ne eivät ole. Kauneusala kasvaa globaalisti yli seitsemän prosentin vuosivauhtia, ja yhä useammat suomalaisetkin haluavat hienot kynnet. Pian voi olla, että geelilakattomilla kynsillä olo tuntuu ulkopuoliselta.
Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisissa toukokuussa 2025.