Anneli Auerin tapaus|Oikeudessa tänään käsiteltävät videot tallennettiin aikana, jolloin lapset kertoivat laajasta hyväksikäytöstä. HS on perehtynyt tänään oikeudessa nähtäviin videoihin etukäteen.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee tiistaina Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosväitteitä koskevia videokuulusteluja.
Auerin toiseksi nuorin lapsi kertoi yhdeksänvuotiaana vuonna 2011 oikeuspsykologille seksuaalisesta hyväksikäytöstä perheen taloyhtiön kuntosalilla.
Käräjäoikeus tuomitsi Auerin ja Kukan vuonna 2012 osittain lapsen kertomusten perusteella, vaikka kuvausmateriaalia ei löytynyt.
Nyt 23-vuotias nainen kertoi torstaina oikeudessa, ettei yksikään hänen lapsena antamistaan kuvauksista ollut totta, vaan kertomukset syntyivät sijaisperheessä johdattelevien kysymysten seurauksena.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee tänään tiistaina seksuaalirikosväitteisiin liittyviä videohaastatteluja, jotka ovat keskeisessä roolissa Anneli Auerin ja Jens Kukan uudessa oikeudenkäynnissä. Vuorossa ovat Auerin toiseksi nuorimman lapsen haastatteluvideot.
HS on tutustunut aineistoon etukäteen ja kuvaa tässä jutussa, mitä toiseksi nuorimman lapsen haastatteluissa kerrotaan. Kyse on vanhoista kertomuksista, joiden tytär on nyt aikuisena kertonut olevan täysin keksittyjä.
Toiseksi nuorin lapsi – tuolloin yhdeksänvuotias tytär – kertoi oikeuspsykologisissa haastatteluissa tilanteista, joiden hän sanoi tapahtuneen perheen taloyhtiön kuntosalilla.
”Se sano, että meidän pitää tehdä asioita toisillemme. Jos ei tehty, se suuttui”, yhdeksänvuotias tyttö kertoi psykologille syksyllä 2011.
Tyttö puhui Jens Kukasta.
”Joskus Jens teki niin, että… Se otti, niinku että… Se riisus multa vaatteet, sitte se kanto mut sinne… sinne… sinne kuntosalille. Ja sit se oli sammuttanu sielt valot. Sitte se he .. laitto mut sinne ja sit se lukitsi oven.”
Lapsen mukaan Kukka sulki Auerin kaksi nuorinta lasta kuntosalille sekä yhden naapurin lapsen. Sen jälkeen Kukka riisui lasten vaatteet.
”Ja sitte se sanos, että meiän pitää…pitää panna toisiamme siellä. Ja sitten meiän piti niinku kiehnätä sen vieres ja panna sen vieressä. Ja sit sen päällä piti panna. Nii sitte, jos me ei tehny sitä nii, sitte se… sitte se lö… löi meitä sen vyöllä ja heitti sokeripaloi… paloilla.”
Tytär väitti, että hyväksikäytettyihin kuului myös naapurin lapsia. Käräjäoikeus hylkäsi myöhemmin naapurin lasten hyväksikäyttöä koskeneet syytteet.
Yhdeksänvuotiaan haastattelut tehtiin loppukesästä ja alkusyksystä vuonna 2011 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin oikeuspsykiatrian yksikössä.
Yhdeksänvuotias kertoi aikuisten kuvanneen alastomia lapsia useita kertoja. Kun myös hänen kaksi sisarustaan kertoi kuvaamisesta, käräjäoikeus tuomitsi Auerin ja Kukan kuvaamiseen liittyen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Poliisi ei etsinnöistä huolimatta löytänyt yhtään lasten kertoman kaltaista kuvaa.
”Kolmen lapsen kuvaava ja havainnollinen kertomus valokuvaamisesta on uskottava ja riittävä näyttö asiassa”, käräjäoikeus sanoi tuomiossaan.
Oikeuspsykiatrisen yksikön lausunnossa todettiin, että tytär oli kognitiivisesti taitava ja kykeni kertomaan tapahtumista ajallisesti tarkasti.
Kertomusten yksityiskohtien kirjo oli laaja, ja lapsi kertoi niistä selvästi jännittyneenä. Hän sanoi myös äidin osallistuneen lukuisiin tilanteisiin. Äitinsä roolista tytär kertoi muun muassa näin.
”Ja sitte se on tökkiny mua niinku tekopippelillä. Se on jahdannu mua.”
Äidin rooli vanhojen kertomusten mukaan oli usein toimia avustajana.
”Ja sitte se on yrittäny antaa mul sellassii pikkuhousuja, mis on pelkkä naru. Ja niinku sitte se on aina avustanu Jenssiä, mut muuten se ei oo niinku tehny paljoo, mut sitte se on kans näytelly, näyttäny niinku telkkarista niitä elokuvia. Niinku sellassii missä on aikuisia.”
Lapsi kertoi myös alkoholin juomisesta ja juottamisesta lapsille. Annelin hän oli kertomusten mukaan nähnyt monta kertaa humalassa ja krapulassa. Hän kuvasi nähneensä äitinsä juovan ”kauheesti viiniä ja kaljaa” ja harhailevan kädet levällään ”aaltomaisesti” ja äännellen ”öäääääöööhh”.
Tyttö myös mainitsi poikkeuksellisen yksityiskohdan, jonka mukaan aikuiset olisivat ”pissanneet” viinipulloon ja juoneet sen sisällön.
Asiantuntijat arvioivat, että kertomusten määrä ja toistuvuus sekä joissakin kohdissa ilmenevä mielikuvituksellisuus heikensivät kokonaisluotettavuutta. Lausunnon mukaan osa yksityiskohdista oli saattanut muodostua sisarusten välisen vuorovaikutuksen tai aikuisten esittämien kysymysten seurauksena.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus piti vuonna 2012 suurta osaa tytön kertomuksista uskottavina ja katsoi niiden tukevan sisarusten muistikuvia ja joitakin lääketieteellisiä havaintoja.
Osa väitteistä kuitenkin hylättiin, koska niiden katsottiin olevan olosuhteisiin nähden epäuskottavia. Oikeus ei uskonut väitteitä siitä, että lapsi olisi pakotettu juomaan neljä tölkillistä olutta, tai että seksuaalisia tekoja olisi tehty esimerkiksi kuntosalilla, missä naapurit olisivat voineet nähdä.
Yksi tuomareista antoi eriävän mielipiteen ja piti lähes koko kertomusaineistoa epäluotettavana viitaten epärealistisiin elementteihin ja vaihtoehtoisiin selityksiin esitetyille havainnoille.
Nyt, uudessa oikeudenkäynnissä, sama tytär – nykyisin 23-vuotias – kertoi torstaina, ettei yksikään hänen lapsena antamistaan kuvauksista ollut totta.
Hänen mukaansa kertomukset syntyivät sijaisperheessä tilanteessa, jossa aikuiset esittivät johdattelevia kysymyksiä ja lapset pyrkivät vastaamaan siihen, mitä heiltä odotettiin. Hän sanoo, ettei ymmärtänyt yhdeksänvuotiaana kertomustensa seurauksia. Myös perheen nuorin lapsi kertoi meneillään olevassa oikeudenkäynnissä, että hän valehteli lapsuusajan kertomuksissa.