Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat raportoivat uudesta tavasta arvioida migreenikohtausten riskiä. Yllättävistä päivittäisistä kokemuksista kertova niin sanottu ”trigger surprisal” -pistemäärä ennakoi migreenikohtausta seuraavan 12 tai 24 tunnin aikana, kertoo Medical Xpress.
Tutkimuksen mukaan mitä yllättävämpi päivä on, sitä todennäköisemmin migreeni iskee, vaikka hiljattainen päänsärkyhistoria ja arkikokemusten vaihtelut otettaisiin huomioon.
Migreenin hallinta perustuu usein yritykseen tunnistaa ja kontrolloida olosuhteita, jotka voivat laukaista kohtauksia. Ruoka, juoma, ympäristötekijät sekä fysiologiset ja psykologiset kuormitustekijät muodostavat pitkän listan mahdollisista syyllisistä. Useimmat ihmiset yrittävät yhdistää kohtauksen ajankohdan epäiltyihin laukaiseviin tekijöihin, mikä nojaa enemmän muistiin ja itse laadittuihin listoihin kuin kontrolloituihin kokeellisiin asetelmiin.
JAMA Network Openissa julkaistussa kohorttitutkimuksessa selvitettiin, miten päivittäisten kokemusten poikkeuksellisuus liittyy tuleviin migreenikohtauksiin. Tutkijat kohtelivat yllättävyyspisteitä mittarina sille, kuinka epätavallisia tietyn päivän kokemukset olivat yksilön omassa arjessa. Näitä pisteitä verrattiin seuraavan 12 ja 24 tunnin päänsärkyaktiivisuuteen.
Tutkimukseen osallistui 109 aikuista, joilla kaikilla oli migreenidiagnoosi kansainvälisen ICHD-3-luokituksen perusteella. Osallistujilla oli neljästä 14:ään päänsärkypäivää kuukaudessa, ja heidän ikänsä vaihteli 18–65 vuoden välillä.
Tutkittavat täyttivät sähköistä päiväkirjaa aamuisin ja iltaisin enintään 28 päivän ajan. Merkinnät kattoivat laajasti käyttäytymiseen, tunteisiin ja ympäristöön liittyviä migreenin laukaisijoita. Täydellisiä päiväkirjapäiviä kertyi 5 145, joista 1 518:ssa esiintyi päänsärky.
Aamun päiväkirjoissa kartoitettiin muun muassa unen määrää ja laatua, yöllisiä heräämisiä, nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja, myöhäisiä aterioita, säätekijöitä ja mielialaa. Iltaisin arvioitiin mielialan lisäksi usein raportoituja migreenikohtauksia laukaisevia ruokia ja juomia, ympäristöaltistuksia, ateriarytmiä kuten väliin jääneitä aterioita, säätekijöitä ja päivittäisiä stressitekijöitä. Vastauksista muodostettiin yksilökohtainen kokemusprofiili, jonka perusteella yllätyksellisyyspisteet laskettiin.
Selvästi tavallisesta poikkeavalta tuntuva päivä nosti migreenikohtauksen riskiä seuraavan 12–24 tunnin aikana. Jos edellinen päivä oli ollut tavanomainen, riski nousi jyrkästi yllättävyyspisteiden kasvaessa.
Kun taas edellinenkin päivä oli ollut poikkeuksellinen, toisen epätavallisen päivän vaikutus jäi vähäisemmäksi, ja 12 tunnin aikajänteellä riski saattoi jopa laskea. Vuorokauden mittaisella tarkastelujaksolla suurempi yllätyksellisyys kuitenkin lisäsi riskiä, joskin heikommin silloin, kun poikkeuksellisuutta oli ollut jo edellisenä päivänä.
Kokonaisuutena riski kasvoi 86 prosenttia 12 tunnin kuluessa ja 115 prosenttia 24 tunnin kuluessa pisteiden noustessa. Pidemmällä aikavälillä yhteys siis oli vahvempi.
Yksilöiden välillä oli kuitenkin suuria eroja: toiset olivat hyvin herkkiä rutiinien muutoksille, kun taas toisilla poikkeukselliset päivät eivät juuri korreloineet migreenin kanssa. Niillä, joilla lähtökohtainen kohtausten riski oli korkea, yllätyksellisyys ennusti huonommin tulevia oireita. Heidän migreeninsä saattaa liittyä muihin tekijöihin kuin arjen ympäristöön tai käyttäytymiseen liittyviin muutoksiin.
Tutkijat arvioivat, että pisteitä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää sovelluksissa, jotka auttaisivat arvioimaan migreeniriskiä reaaliajassa. Sen sijaan että keskityttäisiin yksittäisten laukaisevien tekijöiden välttelyyn, tasaisemmat rutiinit tai tunnesäätelyn tukeminen saattaisivat vähentää yllätyksellisyyttä ja siten myös kohtausten määrää.
Tutkimustuloksia rajoittaa muun muassa suunniteltua pienempi otoskoko, joka kutistui pandemian aiheuttamien häiriöiden vuoksi 200:sta 109 osallistujaan. Tämä rajoitti mahdollisuuksia tarkastella esimerkiksi eri ikäryhmiä tai päänsäryn alatyyppejä. Se myös sulki analyysin ulkopuolelle joitakin mahdollisia selittäviä tekijöitä, kuten lääkityksen.