Suurta osaa ulkomaisista ja kotimaisista tiedotusvälineistä vaivaa sokeus – kyvyttömyys nähdä metsää puilta.
Kun Vladimir Putin vieraili perjantaina Alaskassa, sadoissa ensianalyyseissa ja -kommenteissa julistettiin Venäjän diktaattori kohtaamisen voittajaksi.
Ikään kuin kyse olisi tikanheitosta tai nyrkkeilyn pistelaskusta.
On totta, että ideaalissa maailmassa sotarikollinen Putinille ei suotaisi näkyvyyttä eikä pääsyä esiintymään muiden valtionjohtajien rinnalla.
Analyyseissa pitäisi kuitenkin pystyä erottamaan toisistaan toiveet ja realistiset tavoitteet. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tavoitteena on saada Ukrainaan ja laajemmin Eurooppaan rauha.
Tavoite vaikuttaa aidolta.
Trumpilla olisi vaihtoehto: hän voisi johdattaa Yhdysvaltoja kiihkeimpien Maga-aktivistien tahdon mukaisesti kohti eristäytymistä Euroopasta. Se toki vahingoittaisi Yhdysvaltoja – etenkin maan taloutta – mutta niin Trump voisi tehdä.
Trump vaikuttaa vihaavan sitä, että Putin jatkaa terroripommituksiaan ja ukrainalaisten siviilien murhaamista.
Naton huippukokouksessa Trump lupasi ukrainalaiselle toimittajalle – rintamasotilaan vaimolle – että hän harkitsisi Patriot-ilmatorjuntajärjestelmien toimittamista Ukrainaan.
Kyynisimmät kommentaattorit pitivät välähdystä inhimillisyydestä laskelmoituna ja arvioivat, että Trump puhui ukrainalaiselle naiselle kauniisti ja empaattisesti, koska hän koki hyötyvänsä siitä.
Liikkui Trumpin mielessä mitä tahansa ja oli siellä empatiaa tai ei, pian Naton huippukokouksen jälkeen puolustusliiton pääsihteeri Mark Rutte sorvasi mekanismin uusien amerikkalaisaseiden ostamisesta Ukrainalle.
Trumpin hallinto sitoutui myöntämään aseille vientiluvat.
Jos Trump olisi KGB-eversti Putinin pauloissa, hän ei tietenkään aseistaisi Putinin laittoman hyökkäyksen uhria eli Ukrainaa. Totta kai olisi tärkeää, että Yhdysvallat auttaisi ukrainalaisia nykyistä enemmän ja saattaisi välittömästi voimaan energiapakotteet Venäjää vastaan.
Näin Trump ei ole tehnyt, mutta Ukrainan aseavun lisääminen ja järeiden pakotteiden uhka saattavat olla syy, miksi Putin on tullut ulos poterostaan.
Suurvaltasuhteiden logiikka puhuu sen puolesta, että Putin ei uskaltaisi huijata Trumpia. Yhdysvallat on kaikilla mittareilla Venäjää voimakkaampi valtio.
Amerikkalainen uutiskanava CNN kuvailee Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin eurooppalaisia saattojoukkoja henkivartijoiksi.
Vertaus on herkullinen, mutta todellisuutta liiaksi yksinkertaistava.
Washingtonissa neuvotellaan koko Euroopan turvallisuusjärjestyksestä. Tärkeimpien eurooppalaisjohtajien läsnäolo on välttämätöntä.
Euroopan oma sotilaallinen suorituskyky vahvistuu kukonaskelin. Siksi on hämmentävää, että lukuisat asiantuntijat ovat vahvistaneet narratiivia, jossa Trump ja Putin sopisivat Euroopan kohtalosta.
Heillä ei ole mandaattia eikä voimaakaan siihen.
Eri asia sitten on, onko Euroopalla tahtoa ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä.
Operatiivinen suunnitelma 50 000 eurooppalaisen sotilaan sijoittamisesta turvatakuujoukoksi Ukrainaan puhuu sen puolesta, että tahtoa vihdoinkin löytyy.
Trumpia tarvitaan nyt painostamaan Putin aselepoon.
Hänen motiivinaan saa aivan hyvin olla halu kumartaa Nobelin rauhanpalkinto. Keisarin turhamaisuus on hyve, jos se johtaa itsenäisen ja suvereenin Ukrainan pelastamiseen.
Nobel-komitea tuskin voi suostua palkinnon myöntämiseen yksin Trumpille. Diplomaattilähteet pitävät vakavasti otettavana vaihtoehtona sitä, että tasavallan presidentti Alexander Stubb jakaisi Nobelin Trumpin kanssa.
Stubb on rauhanvälityksessä presidentti-nobelisti Martti Ahtisaaren kisälli ja elämäntyön jatkaja. Ahtisaari syntyi Viipurissa, ja Stubbilla on sukujuuria kaupungissa.
Parhaat rauhanvälittäjät ymmärtävät sekä menettämisen tuskaa että realipolitiikkaa.
Siksi Stubb on hyvä vertaistuki Zelenskyille. Suomen armeijan ylipäälliköllä on tuoli Washingtonissa myös sen takia, että Suomella on Venäjän kanssa 1 340 kilometrin pituinen maaraja. Suomi on Natossa keskikokoinen sotilasmahti.
Saattoi olla hyvästä, että Zelenskyi otti helmikuussa kameroiden edessä yhteen J. D. Vancen kanssa. Trump tuumasi, että välikohtaus oli ”hyvää televisiota”, mutta samalla hän saattoi tuumia, että Zelenskyissä on luonnetta ja karismaa.
Alistuvat jeesmiehet tai -naiset harvoin menestyvät vallan huipulla.
Kevättalven sanailun jälkeen eurooppalaiset valtionjohtajat ovat valmentaneet Zelenskyiä puhumaan Trumpista diilintekijänä. Se on hunajaa Valkoisen talon isännälle.
Samaan aikaan Venäjä on pommittanut aiempaakin julmemmin siviilejä, mikä on ollut strateginen virhe. Trump vaikuttaa havahtuneen sodan todellisuuteen. Rauhan saavuttaminen Ukrainaan saattaa olla hänelle kunniakysymys.
Ukraina ei ole aselevon este missään oloissa.
Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio on myös tyrmännyt arviot, että Trump yrittäisi pakottaa Ukrainan hyväksymään kohtuuttoman sopimuksen.
Ainoa este aselevolle on Putin.
Jos Venäjä vaatii Ukrainaa vetäytymään pääpuolustusasemastaan ilman täyttä varmuutta sodan loppumisesta, ukrainalaiset eivät tietenkään suostu siihen.
Silloin paljastuu, että Venäjä ei ole ollut neuvotteluissa tosissaan.
Ukrainalaiset jos ketkä haluavat sodan loppuvan välittömästi. He eivät voi antautua, koska se johtaisi vapauden menetykseen ja ainakin osittaiseen kansanmurhaan.
Epätäydellisen aselevon Ukraina on valmis hyväksymään.
Jos Trump saa sen aloitteellisuudellaan aikaan, tarkoitus on pyhittänyt epätavalliset keinot.
Sodan jäätyminen nykyisille rintamalinjoille ei tekisi hyökkääjästä eli Putinista voittajaa. Hän olisi epäonnistunut tavoitteessaan tuhota Ukrainan kansakunta.
Sen sijaan Ukraina saavuttaisi torjuntavoiton, jonka varaan rakentuisi uusi, vapaa ja eurooppalainen Ukraina. Pienemmistäkin ansioista on myönnetty Nobeleita.