Jääkiekon miesten olympiaturnauksen 12 joukkueen pelaajalistat julkistetaan vuodenvaihteessa. Tässä artikkelisarjassa spekuloidaan lopullisilla 22 kenttäpelaajan ja kolmen maalivahdin kokoonpanoilla. Joukkueet myös listataan ennakoituun paremmuusjärjestykseen. Sarjan kolmannessa osassa käsitellään sijoille 3–4 arvioituja Leijonia ja Tre Kronoria.
Kärkimaiden NHL-pelaajia vilisevien joukkueiden osalta omat valintansa tekee muiden maiden joukkueita spekuloineen Joni Perälän ohella myös Jatkoajan NHL-toimituspäällikkö Teemu Utriainen.
Jokaisen maan ensimmäiset kuusi pelaajaa kerrottiin jo kesällä. Suomen ennakkoon valituista pelaajista Aleksander Barkov loukkaantui syksyllä, eikä hän täten ole mukana olympiaturnauksessa. Muiden ennakkoon valittujen pelaajien nimet ovat lihavoituina kokoonpanohahmotelmissa.
4. Suomi – Terävimmän kärjen takana
Suomi – Perälän versio
KH
OLH
OP
Perälä: Keväällä 2022 Suomi patsasteli kiekkomaailman huipulla tuoreena maailmanmestarina ja olympiavoittajana. Sen jälkeen paluu arkeen on ollut tyly, ja MM-kisoista saldona on ollut seitsemäs, kahdeksas ja uudelleen seitsemäs sija. Viime talven 4 Nations -turnauksen ilonaiheet jäivät jatkoaikavoittoon Ruotsista, joka ei riittänyt viimeisen sijan välttämiseen. Päävalmentaja Antti Pennanen lähtee Milanoon hakemaan pestinsä ensimmäistä arvokisaonnistumista.
Pennanen ja koko muu kiekkokansa sai murheellisia uutisia jo ennen NHL-kauden alkua, kun ykkössentteriksi kaavailtu kaksinkertainen hallitseva Stanley Cup -mestarikapteeni Barkov loukkaantui, eikä ehdi toipua olympialaisiin. Myös vaisusti kauden aloittanut Patrik Laine saattaa olla sivussa olympialaisten yli, eikä tarkasta paluuajankohdasta ole selvyyttä ennen valintojen takarajaa vuodenvaihteessa.
Barkovin poissaolon myötä Leijonien kärkisentterit ovat Sebastian Aho ja Roope Hintz. Kaavaillussani Hintzin ympärille rakennetaan viime kauden Dallas Starsista tuttu ketju, jossa hän saa seuraa Mikael Granlundista ja maamme ykköslaiturista Mikko Rantasesta. Aho saa laidoilleen Artturi Lehkosen ja entisen Hurricanes-joukkuetoverinsa Teuvo Teräväisen.
Kolmosketjussa Panthersin tuplamestarit Anton Lundell ja Eetu Luostarinen ovat itsestään selvä parivaljakko. Matias Maccelli on tässä hahmoteltu kolmanneksi lenkiksi, mutta myös nyt ylimääräisen hyökkääjän paikalle laitettu Eeli Tolvanen on tyrkyllä samaan rooliin. Nelosketju koostuu perusvarmoista suorittajista. Tehokkaan alkukauden pelannut Oliver Kapanen tuo tarvittaessa piristysruiskeen kokoonpanoon.
Neljäntoista hyökkääjän valinta oli lopulta melko helppoa. Lähin haastaja voisi olla vaisun alkukauden pelannut Jesperi Kotkaniemi tai jopa Vancouver Canucksin kokoonpanoon vakituisesti murtautunut Aatu Räty. Euroopasta ei näihin kaavailuihin hyökkääjiä selvinnyt.
Puolustuksessa Starsissa ajoittain yhdessä pelannut pari Esa Lindell–Miro Heiskanen saa pelata suuret minuutit ainakin tärkeimmissä peleissä. Kakkospariin asetellaan muut vähiten epävarmat tekijät, eli kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja Niko Mikkola ja Boston Bruinsissa kohtalaisesti peliaikaa saanut Henri Jokiharju.
Muista NHL:n puolustajatarjokkaista Olli Määttä on jäänyt pienille minuuteille, Urho Vaakanainen sekä Nikolas Matinpalo ovat välillä joutuneet kokoonpanon ulkopuolelle ja Rasmus Ristolainen sekä Juuso Välimäki ovat olleet alkukauden loukkaantuneina. Viime hetken tilanne ratkaissee valinnoissa, mutta tässä kolmospariksi valitaan Määttä–Ristolainen ja Vaakanainen pääsee mukaan kahdeksanneksi puolustajaksi ennen Matinpaloa.
Yksi paikka menee NHL:n ulkopuolelle, kun Leijonissa aiemminkin tehokkaasti pelannut Mikko Lehtonen otetaan mukaan. Pennanen peluuttaa toivottavasti kovimmissa peleissä tasakentällisin pääosin kolmea pakkiparia, ja kun ottelukokoonpanoon saa NHL:stä poiketen nimetä 20 kenttäpelaajaa, sopii Lehtonen seitsemänneksi puolustajaksi ja ennen kaikkea toisen ylivoimakentällisen viivapakiksi. NHL:ssä kun ei Heiskasen lisäksi oikein varsinaisia ylivoimapakkeja ole.
Juuse Saros on lähtökohtaisesti selkeä ykkösmaalivahti. Ukko-Pekka Luukkonen ja Kevin Lankinen ovat muista veskareista vahvimmilla kisakoneeseen. Kummankaan taso ei kuitenkaan vielä alkukaudesta ole päätä huimannut, joten jos joku suomalainen yltyy loppuvuoden aikana huippuvireeseen, voi paikka joukkueessa aueta.
Leijonat saa Barkovin puuttumisesta huolimatta jalkeille kaksi tasokasta kärkiketjua ja kolmosketjun, jonka voi rakentaa mestari-Panthersin runkohyökkääjien ympärille. Puolustus huolettaa ykkösparin takana, joten Saros voi maalillaan joutua venymään parhaaseensa, ainakin viimekautisia NHL-esityksiään parempaan. Kokonaisuudessaan Suomen materiaali on turnauksen neljänneksi paras Yhdysvaltojen, Kanadan ja Ruotsin jälkeen.
Utriaisen opponointi
Suomi – Utriaisen versio
KH
OLH
OP
Utriainen: Aika vähäiseksi jäävät minun ja Perälän mielipide-erot Suomen kokoonpanosta. Jotain pieniä poikkeavuuksia kuitenkin.
Kokoonpanohahmotelmassani Lehkonen tulee ykkösketjun laitaan tutun kumppaninsa Rantasen kaveriksi, ja Granlund istutetaan kakkoseen Ahon ja Teräväisen rinnalle. Kolmonen on samassa muodossa kuin Perälällä, mutta nelosen oikeana laitahyökkääjänä nähdään Tolvanen.
Joel Armia ja Erik Haula ovat aloittaneet uusissa joukkueissaan pirteästi. Armia on pelannut Los Angeles Kingsin ykkösketjussa Anže Kopitarin ja Adrian Kempen kanssa, ja Haula on vakiinnuttanut paikkansa Nashville Predatorsin kakkossentterinä Steven Stamkos ja Jonathan Marchessault laitureinaan. Tolvanen tuo ketjuun maalintekovoimaa, ja jopa nelosketjukin on Suomella yllättävänkin kilpailukykyinen.
Epävarmasti alkukaudella terveenä ollessaan pelannut Kakko on lähtökohtaisesti kokoonpanon ulkopuolella yhdessä itsensä kisajoukkueeseen kampeavan Kapasen kanssa. Laineella ei ole asiaa joukkueeseen.
Puolustuksessa Heiskanen ja Lindell ovat pelanneet yhdessä Starsissa, eikä kaksikkoa ole mitään syytä hajottaa nytkään. Kakkospariin Mikkolan kaveriksi tulee Ristolainen, jos hän on Philadelphia Flyersin kokoonpanoon palatessaan hyvässä pelivireessä. Kolmoseen jää Määttä ja Jokiharju pelaamaan pieniä minuutteja, joskin Jokiharju sopisi hyvin myös Mikkolan viereen. Myös minun spekulaatioissani Lehtonen mahtuu eurosarjoista mukaan.
Myös maalivahtikolmikko on selvä, eikä valintoihin saada mukaan draamaa millään. Saros pelaa lähtökohtaisesti yhtä vaille kaikki ottelut, Lankinen tuuraa Italiaa vastaan. Suomen maalivahtipeli on epävarmalla pohjalla, mutta tilanne vaikuttaisi olevan enemmän tai sama myös pahimmilla kilpailijoilla Yhdysvaltoja lukuunottamatta.
3. Ruotsi – Pohjoisamerikkalaisten kovin haastaja
Ruotsi – Perälän versio
KH
OLH
OP
Perälä: Ruotsi oli viime helmikuun 4 Nationsin ainoa joukkue, joka ei kärsinyt yhtään tappiota varsinaisella peliajalla. Jatkoaikatappiot Kanadaa ja Suomea vastaan kuitenkin pudottivat kruunupaidat alkusarjan kolmanneksi ja ulos loppuottelusta. Tre Kronoria viimeistä kautta valmentava Sam Hallam on johtanut joukkueensa kolmossijalle myös kaksissa edellisissä MM-kisoissa.
Ruotsin joukkueen mielenkiintoisimmat valintakysymykset ovat hyökkäyspäässä. Onko alkukaudesta NHL:n pistepörssin kärkisijoilla pyörinyt nuori Leo Carlsson jopa joukkueen ykkössentteri? Moni muu kenties vielä alkusyksystä ihannekokoonpanon ulkopuolelle sijoitettu ruotsalaishyökkääjä on pelannut tehokkaan alkukauden. Mahtuvatko esimerkiksi Victor Olofsson, Marcus Johansson ja André Burakovsky joukkueeseen? Tähän kaavailuun mukaan mahtui heistä vain Johansson.
Kruunun kolikon toisella puolella ovat alisuorittajat. Mika Zibanejad oli vielä viime talvena 4 Nationsissa ykkössentteri, mutta pelkästään alkukauden tilastoja tuijottamalla paikka joukkueessa voisi olla uhattuna. Lähes kolme vuotta sivussa ollut Gabriel Landeskog oli kuuden ennakkovalinnan joukossa, mutta alkukaudesta sekä rooli että tehot ovat jääneet pieniksi.
Hahmotelman ulkopuolelle jäivät alempien ketjujen rooleihin tarjolla olleet Mikael Backlund, William Karlsson ja Calle Järnkrok. Myös esimerkiksi Viktor Arvidsson ja Alexander Wennberg olisivat jäämässä vaille paikkaa kisakoneessa.
Puolustuksen valinta oli huomattavasti suoraviivaisempi. Mukana ovat kaikki seitsemän 4 Nationsissa pelannutta pakkia. Laajemman olympiakokoonpanon myötä tilaa on yhdelle lisänimelle, ja yllätän hieman itsenikin valitsemalla mukaan vahvan alkukauden pelanneen kokeneen Oliver Ekman Larssonin.
Filip Gustavsson, Jacob Markström ja Linus Ullmark ovat ruotsalaismaalivahtien “kolme suurta”, mutta tällä kaudella Markströmin ja etenkin Ullmarkin otteet ovat olleet vaisuja. 4 Nationsin ykkösveskari Gustavsson on näillä näkymin pitämässä asemansa. Herää myös kysymys, ilmaantuuko jostain loppuvuoden aikana haastaja kauden alussa kiveen hakatulle kolmikolle. Ovi olisi raollaan.
Ruotsin materiaali ei ole kokonaisuudessaan aivan pohjoisamerikkalaisten tasolla. Suomeen verratessa sillä on selvä etu puolustuksen laajuudessa. Hyökkäykseenkin Tre Kronor saa paremmat alaketjut ja ennen kaikkea sillä on enemmän reserviä loukkaantumisten sattuessa. Maalivahtipelissä on siis pientä epävarmuutta, mutta niin on myös esimerkiksi Leijonilla ja Kanadalla.
Utriaisen opponointi
Ruotsi – Utriaisen versio
KH
OLH
OP
Utriainen: Ruotsi saa olympialaisiin jalkeille kolme tasavahvaa kärkiketjua. Zibanejad on jälleen ykkössentterinä, vaikka hän ei ole joukkueen paras keskushyökkääjä. Kakkosessa Forsberg ja Bratt taiteilevat maaleja Petterssonin laidoilla ja kolmonen saattaa lopulta olla hyökkäysketjuista jopa paras.
Johanssonin paikalla voitaisiin peluuttaa myös William Eklundia tai Rickard Rakellia. Nelosketju pelaa varmaa oman pään peliä ja maaleja heiltä ei luultavimmin tulla paljon näkemään.
Puolustuksessa 4 Nations Face-Offin seitsikko jatkaa ennallaan. Kahdeksantena pakkina mukaan pääsee kevään maailmanmestaruuskilpailuissa hyvän kuvan itsestään jättänyt Adam Larsson. Hän tuo tarvittaessa pelaavaan kokoonpanoon fyysisyyttä, ja Larsson olisi alivoimaan kova vahvistus. Detroit Red Wingsissä avainrooliin noussut Simon Edvinsson oli ensimmäinen kokoonpanoni ulkopuolelle jäänyt puolustaja, ja Marcus Pettersson olisi tuttu pari Erik Karlssonille.
Maalivahtien tilanne onkin sitten todella kimurantti. Yksikään Tre Kronorin kärkivahdeista ei ole alkukaudesta vakuuttanut, ja Markströmille jo viime kausi oli New Jersey Devilsissä hyvinkin ailahteleva. Itse pidän alkukauden mollivoittoisuudesta huolimatta Ullmarkia kolmikosta kovimpana, mutta hän voi hyvinkin olla kokoonpanon ulkopuolelle jäävä kolmosvahti päävalmentaja Hallamin kokoonpanolotossa.
Olisiko Minnesota Wildin tulokasmaalivahti Jesper Wallstedt kaivattu piristysruiske joukkueeseen? Jos hän onnistuu syrjäyttämään Gustavssonin seurajoukkueensa ykkösvahdin paikalta, niin mikä vaan on mahdollista.