Oululainen Vilho Ylitalo on biljardilajeissa poikkeustapaus. Teini-ihme tähtää seuraavaksi temppuun, jossa on aiemmin onnistunut vain yksi suomalainen.
Oulu
Maanantaipäivä on juuri kääntymässä alkuillan puolelle, kun Vilho Ylitalo astuu sisään edustamansa seuran pelisalille Oulun Höyhtyällä.
Tätä paikkaa 12-vuotias biljardilajien suomalainen poikkeuslahjakkuus voi hyvällä syyllä kutsua toiseksi kodikseen. Ylitalo saapuu salille pussittamaan palloja lähes jokaisena arkipäivänä koulusta päästyään ja läksyt tehtyään.
Sama toistuu usein viikonloppuisin, elleivät kisakiireet vie häntä johonkin päin Suomea.
– Enhän minä tee juuri muuta kuin pelaan. Ei minua oikein kiinnostakaan mikään muu, eikä usein olisi aikaakaan, Ylitalo tuumii.
– Pelaan vähintään 30 tuntia viikossa joko täällä salilla tai kotona pienemmällä pöydällä. Tämmöistä se on ollut jo suunnilleen siitä asti, kun olin 9-vuotias.
Aikaa pelipöydän ääressä kuluu jatkossakin, sillä Ylitalo on viime kesästä lähtien kohdentanut keskittymisensä snookeriin, joka on valtavia toistomääriä vaativa taitolaji. Nuori virtuoosi ei tyydy vähään, sillä tavoitteena siintää pääsy ammattilaisten kansainväliselle pääkiertueelle.
Kyseisessä tempussa on onnistunut suomalaisista vain Robin Hull.
Ylitalon parhaat saavutukset ovat toistaiseksi tulleet kaisabiljardissa. Viime kesäkuussa hän kohahdutti lajipiirejä voitettuaan Rovaniemellä kotimaisen yleisen sarjan rankingturnauksen historian nuorimpana pelaajana, vain 11-vuotiaana. Finaali kesti alle kahdeksan minuuttia ja päättyi murskalukemin 60–0.
Samoilla höyryillä Ylitalo vei nimiinsä myös seuraavan rankingturnauksen.
– Kyllähän tuollainen menestys tuntuu tosi hyvältä varsinkin silloin, jos matkan varrella voittaa Suomen kärkipelaajia, kuten olen tehnytkin, Ylitalo tuumii.
Miten vastustajat ovat reagoineet, kun alakoulun kuudesluokkalainen päihittää koko aikuisporukan?
– Moni ihmettelee, miten tämä on mahdollista.
Poikkeuksellista on myös se, että Ylitalo otti ensimmäisen otteluvoittonsa aikuisvastustajasta kaisabiljardin rankingturnauksessa jo 8-vuotiaana.
– Aika vähän olen noissa tilanteissa nähnyt tai kuullut mitään negatiivista itseäni kohtaan. Jotkut minulle hävinneistä ovat jopa sanoneet olevansa iloisia siitä, kun pelaan niin hyvin.
Vilho Ylitalon mielestä biljardilajeissa vaikeinta on keskittyminen. Nuori taituri myöntää, että lyöntiä linjatessaan hän on joskus liian hätäinen. Kuva: VILLE HONKONEN
Sivustaseuraajalle käy nopeasti selväksi, että vaikka Ylitalo erottuu Terwa Biljardi Oulu -seuran salilla muista nuoren ikänsä vuoksi, hän on aikuisten miesten seassa kuin kalana vedessä kuulumisia vaihdellessaan ja huulta heittäessään.
Se ei ole sattumaa. Ylitalo on kasvanut salilla äijäporukoissa.
Lähtölaukaus oli, kun vanhemmat ostivat Vilholle kotiin ensimmäisen biljardipöydän pojan täytettyä kuusi vuotta. Sen jälkeen pelikaveriksi on tarvittaessa löytynyt joko isä tai äiti, mutta poika pussittaa palloja mielellään myös yksin.
Vihreä verka ei ole päässyt Ylitalojen kotonakaan pölyttymään, sillä nyt käytössä on jo järjestyksessään viides biljardipöytä.
Maistuuko pelaaminen koskaan puulta?
– Vain silloin, jos olen väsynyt, mutta niin käy tosi harvoin. Ei tämä ole alkanut kyllästyttää missään vaiheessa, Vilho vakuuttaa.
– Jos en itse pelaa, katselen usein kännykältäni otteluita eri kisoista. Yritän niissäkin tilanteissa aina oppia jotain.
”
Kukaan muu Suomessa ei ole ikinä aloittanut lähellekään noin nuorena ja pelannut tuohon ikään mennessä yhtä paljon kuin Vilho.
Ylitalon pelilliset pohjat biljardilajeista ovat hänen ikäänsä suhteutettuna poikkeuksellisen vahvat. Kun lyöntien liikeradat on ahkeralla harjoittelulla ajettu lihasmuistiin automaatioksi, se vahvistaa myös henkistä puolta, joka joutuu koetukselle kovissa kisoissa.
Lähtökohdat unelmien tavoitteluun ovat siis hyvät, mutta snookerissa Ylitalon matka on vasta alussa. Viime viikonloppuna hän pelasi alle 21-vuotiaiden SM-kisoissa Nokialla ja sai kaulaansa hopeamitalin.
Snookervalmentaja ja -selostaja Aki Kauppinen katsoo, että Ylitalolla on hyvät mahdollisuudet lajin kirkkaisiin valoihin asti, mutta todellisen potentiaalin arvioiminen on vielä tässä vaiheessa vaikeaa.
– Kukaan muu Suomessa ei ole ikinä aloittanut lähellekään noin nuorena ja pelannut tuohon ikään mennessä yhtä paljon kuin Vilho. Siksi en oikein osaa sanoa, onko tässä kyse enemmän lahjakkuudesta vai hirvittävän suurista toistomääristä. Varmaan molemmista, näin uskoisin, Kauppinen pohtii.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi Robin Hull aloitti biljardilajien harrastamisen vasta 14-vuotiaana.
– On joka tapauksessa tosi kova juttu, jos missä tahansa biljardin kilpailumuodossa pystyy voittamaan aikuisia miehiä jo siinä iässä kuin Vilho on tehnyt.
Snookerin ammattilaiskiertueen nuorin pelaaja on tällä hetkellä 14-vuotias puolalainen Michal Szubarczyk. Hän on kuitenkin poikkeustapaus. Kauppisen mukaan muut teini-ihmeet nousevat ammattilaiskiertueelle useimmiten 17–20 vuoden iässä.
Vilho Ylitalo hakee nyt menestystä snookerissa. Kuva: VILLE HONKONEN
Ylitalolla ei ole tällä hetkellä lainkaan henkilökohtaista valmentajaa. Biljardilajeissa itsekin kilpaillut Jarkko-isä kertoo, ettei poika enää ota häneltä neuvoja vastaan.
– Jos koetan joskus jotain sanoa, se menee hyvin äkkiä siihen, että ”mitä sinä muka olet koskaan voittanut”. Ja onhan Vilho jo menestynytkin paremmin kuin minä koskaan, Jarkko Ylitalo hymyilee.
Nuorelle taiturille löytyy vielä tällä hetkellä riittävän tasokkaita harjoitusvastustajia myös kotikaupungistaan Oulusta, mutta tilanne muuttunee lähivuosina. Jo ensi kesänä edessä on mielenkiintoinen kokemus, sillä Ylitalo lähtee muutaman viikon mittaiselle peli- ja oppimatkalle lajin kiinalaishuippujenkin suosimaan snookerakatemiaan Englannin Sheffieldiin.
– Suunnitelmat sen jälkeiselle ajalle ovat vielä auki, Jarkko Ylitalo kertoo.
Vilhon seuraava iso tavoite on snookerin junioreiden EM-kilpailuissa Espanjassa ensi maaliskuussa. Siellä parhaiten pärjääville on houkuttimena myös osallistumisoikeuksia ammattilaiskiertueelle.
On todennäköistä, että valmentautumiseen liittyvät tarpeet vievät Vilho Ylitalon pois Oulusta jo lähivuosina. Kuva: VILLE HONKONEN
Isä-Jarkko muistuttaa, että huipulle päästäkseen poika tarvitsee muutakin kuin massiivisen määrän lyöntitoistoja. Harjoitusohjelma huutaa myös hikiliikuntaa, mutta siitä Vilho ei ole erityisen innoissaan.
– Tylsäähän se juoksulenkille lähteminen on, mutta se vähän auttaa, kun laitan aina soimaan Rammsteinia tai jotain hirveää ”koiranoksennusta”, josta saan hyvää draivia.