Laulaja Saija Tuupasen kiltteyttä on joskus käytetty hyväksi. Muuria hän ei halua ympärilleen rakentaa, mutta suojakilpeä on pitänyt opetella käyttämään.
Uni ei heti tullut silmään. Oli marraskuu ja sysipimeää, kun Saija Tuupanen, 43, yöpyi ensimmäistä kertaa uudessa omakotitalossaan. Hän kuulosteli tuulen huokailua ja kiersi kokeilemassa, että ulko-ovet oli varmasti lukittu.
Tuolloin, vuosi sitten syksyllä elämä oli jälleen kerran mennyt uusiksi. Oli tullut ero avopuolisosta, koomikko Sami Hedbergistä, ja muutto Helsingistä Jyväskylään.
Saija ei ole koskaan tullut laskeneeksi, monessako paikassa on asunut – mutta on niitä ainakin parisenkymmentä. Kotikylältä Tuupovaarasta lähdettyään hän on kantanut muuttokuormansa ainakin Turkuun, Helsinkiin, Espooseen…
Ensimmäisen avioliittonsa aikana 2010-luvulla Saija hankki omakotitalon Toivakasta, ja Keski-Suomi osoittautui keikkamuusikon kannalta käteväksi paikaksi asua. Seutu oli muutenkin tuttu, sillä hän on työskennellyt monena vuonna kesäteatterissa Jyväskylässä.
Nyt haaveissa oli vanha puutalo natisevine lattialankkuineen. Mutta järki voitti. Iäkäs rakennus vaatisi jatkuvaa kunnostusta ja huolenpitoa, johon Saijalla ei ole aikaa eikä osaamista.
Sitten kävi klassisesti. Astuessaan nykyisen uudehkon hirsitalonsa ovesta sisään Saija tiesi heti tulleensa kotiin. Isoista ikkunoista aukenee näkymä järvenselälle ja mäntymetsään, kuin sielunmaisemaan.
Isoon taloon mahtuisi enemmänkin väkeä, mutta toistaiseksi siellä asuvat vain Saija ja hänen koiransa Vilma, puolitoistavuotias bichon frisé. Sen pää löytyy usein aamuisin samalta tyynyltä.
”Vilma on hirveän viisas. Olen ihan varma, että se ymmärtää puhetta ja osaa jopa lukea ajatuksiani. Vilma aistii, milloin jaksan leikkiä ja milloin on parempi käydä mamman viereen päikkäreille.”
Saija haaveili omasta koirasta pitkään, mutta epäili, ettei se sopisi hänen liikkuvaan elämäntapaansa. Lemmikillä on kuitenkin riittänyt hoitajia ja se kulkee mielellään mukana keikkamatkoilla.
”Vilma on oikea sydäntenvalloittaja. Keikkapaikoilla sitä tervehditään ensin ja vasta sitten havahdutaan, että ai, Saijakin tuli.”
Lue lisää: Saija Tuupasen huoli heräsi: ”On haikeaa lähteä vanhempien luota”
Millainen rooli sinulla oli lapsuudenperheessä?
”Olen sisarusparven nuorin ja iltatähti. Isälleni olen ainokainen, äidin puolelta minulla on kolme sisarusta, joista kaksi oli syntyessäni muuttanut jo pois kotoa. Olin perheessä ehkä jonkinlainen yhdistävä tekijä, kaikki vähän lellivät ja paapoivat minua. Kun nuorinkin sisareni muutti omilleen, kasvoin ainoana lapsena.
Siskoni opiskeli sairaanhoitajaksi, mikä oli lapsena omakin haaveammattini. Sain joululahjaksi hoitajan tarvikkeet ja kuuntelin leikkistetoskoopilla raskaana olevan siskon vatsaa.
Viisivuotiaana minusta tuli täti. Muistan yhä hyvin tuon päivän. Asuimme siskon perheen kanssa lähekkäin, ja minun oli käsketty antaa tuoreelle äidille vähän aikaa toipua synnytyksestä, mutta en millään malttanut odottaa. Hiippailin naapuriin ja sain kurkistaa kehtoon, jossa Miika nukkui. Hänestä tuli minulle melkein kuin pikkuveli.”
Miten löysit oman polkusi?
”Äiti on kertonut, että jo ihan pienenä konttasin päättäväisesti huoneeseen, jossa siskoni harjoitteli kitaransoittoa. Musiikki veti puoleensa. Kaksitoistavuotiaana voitin Nurmeksessa järjestetyn Viisuviikarit-lastenlaulukilpailun.
Vuonna 2000 minut hyväksyttiin artistikurssille, jonka vetäjinä toimivat muun muassa Maija Hapuoja ja Susanna Haavisto. Pääsin tekemään tanssikeikkoja ja joulukonsertteja. Laulunopettajani taivutteli minut osallistumaan Suomen tähti -laulukilpailuun 2002, jossa yllätyksekseni sijoituin kärkikolmikkoon. Vuotta myöhemmin minut kruunattiin Tangokuningattareksi.
Voitto käänsi elämäni suunnan.”
Mikä on Akilleen kantapääsi?
”Kunpa en näkisi itsessäni aina ensimmäisenä virheitä! Minulla on myös taipumusta ylisuorittamiseen. Esiintyessä en pysty ikinä antamaan itsestäni vain vaikkapa 98 prosenttia, vaan aina pitää olla sata lasissa. Muutoin olen kauhean pettynyt itseeni.
Jo koulussa podin valtavaa syyllisyyttä siitä, jos jokin tehtävä jäi vähänkään huonosti hoidetuksi. Ihmettelen, mistä täydellisyyden tavoitteluni kumpuaa. Kotona arvostettiin kyllä korkeaa työmoraalia, mutta ei minua ikinä painostettu tai vaadittu liikoja. Päinvastoin, vanhemmat ovat tukeneet kaikessa.
Uuden haasteen edessä ajattelen aina, että ’en mie osaa enkä mie uskalla’. Niin tein silloinkin, kun minua pyydettiin ensi kertaa mukaan kesäteatterinäytelmään 2012. Ohjaaja, nyt jo edesmennyt Antti Majanlahti valoi minuun uskoa: sinä pystyt tähän! Koeluvun kautta sain roolin, ja sen jälkeen olen ollut mukana teatteriproduktioissa lähes joka vuosi.
Huono itsetuntoni lienee jäänteitä niiltä vuosilta, kun minua haukuttiin koulussa pyöreyteni takia. Paino putosi aloitettuani urheilemisen, mutta laihdutus meni liiallisuuksiin ja johti lopulta syömishäiriöön.
Ammattikouluaikoina asuin itsekseni, kukaan ei ollut valvomassa syömisiäni. Opiskelin kokiksi, ja on uskomatonta, miten usein pystyin väistämään ruokailemisen. En ikinä unohda hetkeä, jolloin opettaja pakotti minut maistamaan valmistamaani jälkiruokaa. Syöksyin saman tien vessaan oksentamaan.
Käynti terveydenhoitajalla havahdutti minut viimein. Veriarvot olivat niin huonot, että oli pakko muuttaa toimintatapoja.
Ei sairaus minusta varmaan koskaan häviä, aina on pieni kontrolli päällä. Tämä ala ei varsinaisesti edesauta tervettä kehonkuvaa, sillä artisti on koko ajan katseiden alla ja arvosteltavana. Nykyään osaan kuitenkin jo nauttia ruuasta. Välillä herkuttelen ja sitten taas katson vähän tarkemmin, mitä panen suuhuni.
Uralla perfektionismistani on ollut myös hyötyä, se on ajanut kehittymään. Ilman Tangokuningattaren titteliä olisin varmaan suorittanut loppuun restonomiopinnot ja työskentelisin jossakin ravintolassa Joensuussa.
Sekin olisi ollut hyvä ratkaisu. Mutta olisi ollut kauheaa jättää käyttämättä tämä mahdollisuus, joka minulle annettiin.”
Kenen puoleen käännyt apua tarvitessasi?
”Äidin kanssa soittelemme lähes joka päivä, yleensä heti aamusta. Hänelle olen aina purkanut sydäntäni, mutta nyt roolit ovat alkaneet kääntyä. Enää en halua rasittaa huolillani iäkästä äitiä, koska tiedän hänen ottavan ne niin raskaasti.
Onneksi minulla on joukko läheisiä ystäviä, joille voin avata koko sydämeni. Elämän varrella on käynyt selväksi, keihin voi luottaa ja paljastaa syvimmätkin tunnot. Tietysti on ihmisiä, jotka ovat tuottaneet pettymyksiä, mutta olen heidänkin suhteensa hyvin armollinen ja anteeksiantavainen.
Parisuhteissa tätä ominaisuuttani on käytetty hyväksi, ja joillekin kumppaneilleni olen antanut anteeksi samatkin virheet yhä uudestaan. Onneksi en silti ole kadottanut kiltteyttäni ja sinisilmäisyyttäni.
Opettelen yhä omien rajojen vetämistä. En haluaisi rakentaa ympärilleni panssaria, mutta jonkinlaista kilpeä on hyvä osata käyttää. Ilkeyttä ei kenenkään tarvitse ottaa vastaan.”
Mitä henkisyys sinulle merkitsee?
”Avioliittoni päättyminen kahdeksan vuotta sitten pakotti minut miettimään asioita, ja eteeni on aukesi jonkinlainen hengellisyyden polku. Olen esimerkiksi alkanut kiinnittää huomiota arjen enkeleihin, jotka ohi mennessään sanovat jotakin kaunista ja ystävällistä.
Muistan eräänkin keikan, kun olin pitkästä työputkesta uupunut. Eräs yleisössä ollut rouva otti minua molemmista käsistä kiinni ja kysyi: ’Ymmärrätkö sinä Saija, kuinka paljon meille merkitset? Kuinka paljon me saamme voimaa sinun lauluistasi?’ Noina hetkinä muistan, miksi teen tätä. Työlläni on oikeasti merkitystä.”
Mistä tilanteesta selviydyit, vaikka luulit ensin, että et selviydy?
”Kun minut oli kruunattu Tangokuningattareksi, käyttööni annettiin iso Volvo ja käteen nivaska papereita. Niissä kerrottiin, missä ja milloin laulaisin seuraavan vuoden aikana – yhteensä 267 keikkaa. Olin kaksikymppinen tyttö Tuupovaarasta enkä ollut paljon matkustellut. Ajattelin, että herrajumala, tästä en ikinä selviä.
Tuohon aikaan ei ollut navigaattoreita, joten suunnistin paperikartan avulla. Usein öisin soitin itkien isälle: ’mis mie oon, mie en ikinä löyä perille’. Isä koitti rauhoitella ja auttaa. Helsingissä pestasin joskus taksikuskin ajamaan edelläni, jotta löytäisin ajoissa perille. Usein tunsin olevani tosi yksin.”
Mitä parisuhteet ovat opettaneet sinulle itsestäsi?
”Elämääni on mahtunut viisi pidempää parisuhdetta. Ensimmäinen alkoi 15-vuotiaana ja jatkui melkein kahdeksan vuotta. Avioliitossa olin vuosina 2013–18, viimeisin avoliitto päättyi toissa keväänä.
Joskus mietin, olenko antanut periksi liian helposti. Erosta toipuminen on aina kuitenkin pitkä prosessi. Parisuhteiden kautta olen oppinut, mitä elämältä haluan, mutta myös sen, mitä en ainakaan halua eli mitkä asiat tekevät suhteesta vaikean tai jopa mahdottoman.”
Onko elämäsi nyt sellaista kuin kuvittelit sen 43-vuotiaana olevan?
”Tuoreena Tangokuningattarena muistan haaveilleeni, että saan laulaa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Se unelma on toteutunut. Toivoin myös olevani naimisissa ja perheenäiti.
Lapsia ei vieläkään ole, mutta on lohdullista ajatella, että niiden saaminen voisi olla vielä mahdollista. Tosin tilanne on hieman hankala: En haluaisi kiirehtiä parisuhteeseen, mutta vauvahaavetta ei voi enää venyttää kovin pitkälle. Luotan, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä.”
Lue myös: Yona paljastaa, miksi ei ole kokenut tarvetta tulla äidiksi – Kotiliesi.fi
Mistä haaveilet juuri nyt?
”Kymmenisen vuotta olen haaveillut matkasta Yhdysvaltoihin, mutta aina reissu on peruuntunut. Suunnitelmat saivat lisäpontta, kun sain tietää kaukaisesta sukulaisesta, joka työskenteli kauan sitten näyttelijänä ja oopperalaulajana Amerikassa. Näin kuvankin – ja nainen oli ihan minun näköiseni! Meni ihan kylmät väreet. Ehkä jo ensi keväänä voin viimein toteuttaa matkasuunnitelman. Mitähän mie sieltä löydänkään?”
Saija Tuupanen, 43
Työ: Laulaja, Tangokuningatar vuodelta 2003.
Asuu: Omakotitalossa Jyväskylässä.
Perhe: Vanhemmat, sisarukset ja Vilma-koira.
Ajankohtaista: Joulukonserttikiertue Aattoillan hiljaisuus 10.–21.12.
Juttu on julkaistu Annassa 47/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Seura: Saija Tuupanen sai pelottavan puhelun Espanjan-lomalleen – ”Huoli ja hätä löivät jalat alta”
-
Tältä lapsettomuus tuntuu – näin 5 tunnettua naista kuvailee
