HIFK tiedotti tiistaina urheilujohtaja Janne Pesosen pestin päättyneen yhteisymmärryksessä. Olisi tylyä sanoa vain puolentoista vuoden jälkeen, että oli jo aikakin. Mutta kyseisen lauseen moni parahti uutisen luettuaan.
Pesosen aikaa HIFK:n urheilujohtajana leimaa saamattomuus. Kyllä, jatkosopimukset esimerkiksi Jori Lehterälle tai Iiro Pakariselle ovat työnäytteitä, kuten myös osa muista jatkosopimuksista.
Siinä missä NHL:n puolella Florida Panthersin dynastian kohdalla joukkueen runkopuolustaja Niko Mikkola puhui bändin kasassa pitämisen merkityksestä, HIFK:n orkesteri ei ole viime vuosina löytänyt yhteistä sävellajia, joten loputtomalle jatkuvuudelle ei ole ollut vastaavaa tarvetta.
Pesonen aloitti toimessaan toukokuussa 2024. Alkukesän hankinnat voidaan siis vielä laskea edeltäjä Tobias Salmelaisen ansioiksi. Tai riesoiksi, miten sen kukin haluaa nähdä. Pestinsä aikana Pesonen löysi seuran ulkopuolelta vain kourallisen nimiä.
Sebastian Repo on ehdottomasti tähtitason nimi Liigassa, siitä sulka hattuun. Pyyhkeitä voi puolestaan tarjota siitä, että Repo oli ainoa tähtitason hankinta Pesosen aikana.
Oliver Larsen, Petrus Palmu, Kalle Ervasti, Saku Salmela, Kasper Lundell, Otto Somppi ja Petteri Nurmi olivat muiden Liiga-seurojen ylijäämäpelaajia. Tai jos ei ylijäämää, niin ainakin pelaajia, joista lähtöjoukkue pyrki pääsemään eroon.
Ennestään Suomessa tuntemattomia pelaajia Pesosen haaviin tarttui kolme kappaletta. Fredrik Granberg löytyi suoraan Ruotsin kolmannelta sarjatasolta, Markuss Komuls heikoilla näytöillä Slovakiasta/Tšekeistä ja Jakob Ragnarsson, jolla oli 26-vuotiaana kokonaisen neljän ottelun kokemus pääsarjatasolta kuuden vuoden takaa.
Ei HIFK:n pienennetyillä resursseillakaan kuulu olla joukkue, jonka pääasiallinen hankintakanava on muiden Liiga-seurojen ylijäämistö tai ynnämuut -kastiin lukeutuvat sarjat.
Ja mikä huolestuttavinta, Pesosta on vaikea syyttää tästä kaikesta. Eihän Pesosella ollut kokemusta vastaavasta pestistä – tai tarkemmin seuratasolla mistään muusta kuin pelaamisesta.
Nyt HIFK on ajanut itsensä asemaan, jossa tulevan kauden sopimuksia pitäisi jo viimeistellä, eikä sillä ole urheilutoimenjohtajaa. Eikä tässä kohtaa kautta marinoituneita seurapomoja ole liikkeellä loputonta määrää. Toisaalta, onko sillä HIFK:n tapauksessa mitään merkitystäkään? Ei pääkallotornissa tähänkään mennessä ole mietitty näyttöjä, kunhan on löytynyt joku oma poika kilveksi touhuamaan.
Onko taustalla tahoja, jotka haluavat viime kädessä heiluttaa tahtipuikkoa, joten pestiin on tarvittu pätevän sijaan sopiva henkilö?
Aivan, kilveksi. Väistämättä tulee mieleen intressit henkilövalintojen takana. Ennen Pesosta urheilupuolta johti Tobias Salmelainen, niin ikään täysin ilman kokemusta. Oikeastiko kyseessä ovat olleet rekrytointikierroksen jälkeen pätevimmät henkilöt? Vai onko taustalla tahoja, jotka haluavat viime kädessä heiluttaa tahtipuikkoa, joten pestiin on tarvittu pätevän sijaan sopiva henkilö?
HIFK:n johto, siis se oikea johto, on nyt kovan paikan edessä. Faneja on nyt huijattu kahdesti hankkimalla työharjoittelija menestyksen kannalta keskeiseen pestiin.
Loogista jatkumoa olisi antaa pesti tällä hetkellä epämääräiseen urheilujohtotyöryhmään kuuluvalle Mika Kortelaiselle. Kortelainen kuuluu myös tuohon mystiseen Feeniksin kiltaan (Strategic Advisory Board), joka lanseerattiin näyttävästi, mutta jonka tekemiset ja jopa nykyinen kokoonpano on jäänyt pimentoon.
HIFK:n toiminnalle on ollut ominaista jo pitkään, että kun pitää tehdä jotain, tehdään jotain. Yleensä mahdollisimman näyttävää, kuten vaikka tiedotustilaisuus vailla mitään sisältöä. Tom Nybondasin legendaarisesta ”turbulenssi loppuu nyt” -kommentista on jo yli kymmenen vuotta aikaa, mutta sama sirkus jatkuu edelleen. Ja Nybondas häärii edelleen taustajoukoissa.
Jopa uskollisuudestaan tunnettujen HIFK-fanien kärsivällisyys alkaa olla koetuksella, joten nyt ylimmässä johdossa on aika katsoa kriittisesti myös omaa toimintaa. HIFK on vajonnut ikuisesta keskinkertaisuudesta naurunaiheeksi.
Seuraavan urheilujohtajan nimeä odotetaan mielenkiinnolla ympäri kiekkokentän. Varmaa on se, että yhteenkään epäonnistuneeseen työharjoittelijarekrytointiin HIFK:lla ei ole enää varaa.