Suomi voisi välttää miljardien lisäkulut jakeluvelvoitteesta sähköistämällä liikennettä nopeammin, arvioi tuore raportti.
Päästöleikkausta edullisemmin? Mazda 6e -sähköauto latauksessa Neste Sipoonlahti Söderkullassa. Henri Posa
Mitä tarkoittaa taloudelle ja sähköjärjestelmälle, jos Suomen teillä on miljoona sähköautoa vuonna 2030? Ja millaisia muutoksia tällainen järjestelmä vaatii?
Tiistaina julkistettu raportti arvioi, että siirtymä luo Suomella on mahdollisuudet 2,3–5,8 miljardin lisävientiin ja työpaikkoja voi syntyä 4 000–10 000.
Sähköisen liikenteen kasvupolku kohti sähkötaloutta -raportin julkaisi tiistaina Sähköinen liikenne ry. Swecolla teetetyn raportin tavoite on edistää sähköisen liikenteen edellytyksiä ja siitä syntyviä hyötyjä.
Toisin sanoen raportissa halutaan kertoa, miten sähköinen liikenne voi tuoda kustannusten sijaan hyötyjä. Lisäksi raportti tutkii pullonkauloja ja esittää toimenpiteitä, joita sähköistyminen vaatii päättäjiltä.
Yhdistyksen merkittävä jäsenyritys on pörssiyhtiö Kempower. Latauslaitevalmistajan osakkeenomistajia voi kiinnostaa raportin arvio jopa 5,8 miljardin euron vientipotentiaalista latausalalla.
Se perustuu siihen, että sähköautojen latausmarkkinan koko voisi EU:ssa olla 58 miljardia euroa vuonna 2030. Tästä siis jopa kymmenen prosenttia voisivat napata suomalaisyhtiöt, suurimpina todennäköisesti Kempower ja Virta.
Miljardisäästöt päästölaskussa?
Raportin mukaan sähköistämisen nopeuttaminen on paljon edullisempi keino päästövähennyksiin kuin uusiutuvien polttoaineiden käytön lisääminen liikenteessä esimerkiksi jakeluvelvoitteen kautta.
Raportin mukaan biopolttoaineilla päästövähennys maksaa noin 200 euroa tonnilta, mutta sähköistymisellä voi tulla säästöjä tai korkeintaan noin sadan euron kustannus tonnilta.
Miljardeina tämä tarkoittaa, että uusiutuvista tulisi noin 2,7 miljardin euron lisälasku. Nopeampi sähköistyminen voisi tuoda korkeintaan 1,2 miljardin euron lisälaskun ja jopa 6,6 miljardin euron säästöt.
Päästövähennyksiin ohjaa EU:n taakanjakoasetus sekä Suomen ilmastolaki. Liikenteen päästöt pitäisi näiden takia käytännössä puolittaa.
Raportin laskelmissa päästötavoitteisiin päästään jo 700 000 sähköautolla 2030, mutta samalla raskaan liikenteen pitää sähköistyä nopeasti. Eli vuonna 2030 uusista kuorma-autoista puolen pitäisi olla täyssähköä ja henkilöautoista 85 prosentin eli kuten nyt Norjassa.
Kohti miljoonaa sähköautoa
Suomen teillä oli lokakuussa noin 340 000 ladattavaa autoa, joista täyssähköautoja oli 45 prosenttia eli noin 154 000. Vuodessa ladattavien autojen määrä kasvoi noin 68 000 autolla.
Nykytahdilla päästään siis reiluun 600 000 ladattavaan autoon vuoden 2030 alussa.
Vuonna 2024 myytiin uutena ja tuotiin käytettynä maahan yhteensä vajaat 120 000 autoa eri käyttövoimilla. Miljoonaan autoon pääseminen vaatiikin nopeampaa sähköistymistä ja autokaupan vauhdittumista.
Jossain vaiheessa sähköautojen määrä kuitenkin kasvaa sinne miljoonaan. Silloin fossiilisen polttoaineen tuonti vähenee nykyisestä 190–500 miljoonalla eurolla vuodessa. Raha jäisi siis kotimaahan. Ja sitä menisi esimerkiksi täällä tuotettuun sähköön.
Nykyään Suomi tuo raakaöljyä noin kahdeksalla miljardilla, josta puolet jää omaan käyttöön.
Sähköä akusta verkkoon
Raportin suuri systeeminen muutos on se, että miljoonan sähköauton maassa sähköjärjestelmä ei ole enää vain tarjontaa, vaan toimii vuorovaikutuksessa liikenteen kanssa.
Kyse on siitä, että lataus voidaan joustoa tarvittaessa keskeyttää lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi. Ja lisäksi kalliilla hetkellä sähköä voi akuista myydä verkkoon.
Tällainen entistä hajautetumpi järjestelmä olisi raportin mukaan vikasietoisempi. Huoltovarmuus paranisi, kun järjestelmä ei olisi tankkereilla tuotavan tuontipolttoaineen varassa niin paljon.
Toisaalta sähköä myös tarvitaan lisää. Visiossa sähköntuotanto kasvaisikin yli kolmella gigawattitunnilla vuodessa. Se tarkoittaisi lähes neljän prosentin lisäystä vuoden 2024 tasoon verrattuna.
Lisääntyvä sähköajoneuvojen määrä toimisi sähkön huipputehoja tasaavana akustona. Tällaista joustoa voisi olla tarjolla 1,5 gigawatin teholla, mikä vastaa kymmentä prosenttia kylmän talvipäivän tehontarpeesta, joka on siis 15 gigawattia.
Toisaalta lisääntyvä sähköistyminen lisää raportin mukaan sähkötehon tarvetta noin gigawatilla.
Takauksia ja verotukia
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta sähköliikenteen kasvu vauhdittuisi ja infra pysyisi kasvun perässä?
Ehdotukset suuntautuvat latausinfraan ja raskaaseen liikenteeseen.
Konkreettisina ehdotuksina raportti esittää takausrahaston perustamista kuljetusyrittäjille, jotta nämä voivat investoida latauspisteisiin.
Kuljetusalalle raportti esittää myös verokannustimia eli veroalennuksia sähköistymiseen.
Raportin mukaan tarvitaan lisää investointeja latausinfraan. Tavoitteen pitäisi olla 60 000 latauspisteessä 2030. Tällä hetkellä Suomessa on noin 14 000 peruslatauspistettä ja vajaat 5 000 pika- tai suurteholaturia.
Uusia latauspisteitä pitäisi suunnitelmallisesti alkaa sijoittaa liikenteen solmukohtiin varsinkin raskasta liikennettä varten. Sähköverkon pullonkaulojen parantamiseen tarvittaisiin pilottihankkeita ja niille uutta lainsäädäntöä.
Kuljetusalalle tarvittaisiin myös parempia leasingpalveluita ajoneuvojen hankintaan.