SM-liigaan on lähes tyhjästä pölähtänyt superlupaus, jollaista ei ole nähty sitten Miro Heiskasen.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Mikkelin Jukurien 17-vuotias puolustaja Alberts Smits on noussut poikkeukselliseksi huippulahjakkuudeksi SM-liigassa ja kiinnostaa NHL-seuroja.
Latvialaispelaaja muutti Suomeen 13-vuotiaana, asui leskirouvan luona Helsingissä ja kehittyi Karhu-Kissojen kautta Jukureihin.
Jukurien päävalmentaja Jonne Virtanen sanoo, ettei ole nähnyt näin kokonaisvaltaisesti kypsää 17-vuotiasta puolustajaa sitten Miro Heiskasen.
Smitsiä pidetään jo selkeänä ykköskierroksen varauksena NHL:n varaustilaisuuteen ensi kesänä.
Jääkiekon SM-liigassa todistetaan nyt jotakin hyvin poikkeuksellista. Jos nimi Alberts Smits ei ole vielä tuttu, siihen olisi korkea aika tutustua. Niin jäätävä tapaus on Mikkelin Jukurien 17-vuotias sensaatiopuolustaja, jonka perään NHL-seurat nyt kuolaavat.
– En minä noin kokonaisvaltaisesti kypsää 17-vuotiasta puolustajaa ole SM-liigassa nähnyt. Ja olen kuitenkin pelannut aikoinaan sekä Sami Vatasta että Miro Heiskasta vastaan, Jukurien päävalmentaja Jonne Virtanen sanoo.
Kuka ihme tämä kaveri on? Mistä hän on valokeilaan pölähtänyt?
Kuten perin erikoisesta asetelmasta – latvialaistimantista Etelä-Savossa – voi päätellä, hänen tarinansa ei ole se tyypillisin.
Ennen maaottelutaukoa pelaamissaan 19 liigaottelussa Smits teki tehot 6+4. Yksikään pisteistä ei tullut ylivoimalla. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva
Smits muutti kotimaastaan jääkiekon perässä Suomeen syksyllä 2021 vain 13-vuotiaana. Vanhemmat jäivät Latviaan.
Seuraksi valikoitui helsinkiläinen Karhu-Kissat. Vuonna 1938 perustettu seura ei lukeudu maamme kuuluisimpiin pelaajahautomoihin. Smitsin ohjasi Helsinkiin latvialainen junioriagentti, joka järjestelee maan kiekkojunioreita näiden perheiden haluamiin suuntiin.
Smitsin mukana muutti myös toinen latvialaispoika. Tuolloin Karhu-Kissojen juniorivalmentajana toiminut Ossi Rantala sai tehtävän. Näille pojille pitäisi etsiä asunto Helsingistä.
Se osoittautui haastavaksi. Kovin moni vuokranantaja ei ollut halukas majoittamaan keskenään asuvia 13-vuotiaita.
Lopulta tärppäsi. Luoteis-Helsingistä läheltä Kissojen kotiluolaa Kaarelan jäähallia löytyi rintamamiestalossa asustellut leskirouva, joka oli teettänyt yläkertaansa erillisen huoneiston.
Smits asui iäkkään rouvan yläkerrassa koko kolmen Helsingissä viettämänsä vuoden ajan.
Lokakuun lopussa Smits upotti jatkoaikamaalillaan Kiekko-Espoon. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva
Ei Smits silti vielä 13-vuotiaana Karhu-Kissoihin tullessaan miltään erityiseltä huippulupaukselta vaikuttanut. Tuskin hän muuten seuraan olisi päätynytkään.
Rantala ja Karhu-Kissojen silloinen valmennuspäällikkö, Jukka Jalosen takavuosien oikea käsi Timo Lehkonen panivat kuitenkin pian merkille, että Smitsillä oli poikkeuksellinen liuku. Luistelu oli harvinaisen vaivatonta.
Harjoittelukin pojalle maistui, ja kehitystä alkoi tulla ihan silmissä.
Näin Kissojen jehut päättivät keskustella Smitsin ja tämän perheen kanssa, mitä nämä harjoittelulta ja tulevaisuudelta oikein haluavat.
– Sieltä tuli vihreä valo, että nyt ei muuta kuin äijät kunnolla hommiin, Rantala kertoo.
Smitsille räätälöitiin henkilökohtaiset fysiikkaohjelmat. Päivät hän harjoitteli itsekseen fysiikkaa ja kävi iltaisin useamman eri ikäluokan kanssa jäällä.
Smitsin elämään Helsingissä ei oikeastaan kuulunut mitään muuta kuin jääkiekko. Tai periaatteessa koulunkin olisi pitänyt kuulua, mutta se jäi treenivimman jalkoihin.
Nopeasti kävikin niin, että Smits kehittyi Rantalan mukaan ”liian hyväksi” Karhu-Kissoihin, jonka juniorijoukkueet eivät pelanneet SM-sarjassa.
Näin valmentaja junaili latvialaispuolustajan kaudeksi 2022–23 lainalle HIFK:n U16-joukkueeseen. Hän pelasi joukkueessa 32 ottelua ja erottui monesta muusta pelaajasta jämäkkänä puolustajana, joka tosin käytti osan energiastaan turhaan pienimuotoiseen pullisteluun.
Syystä tai toisesta HIFK ei kuitenkaan nähnyt oikein käyttöä jo käsissään olleelle pelaajalle, eikä Smits itsekään oikein viihtynyt HIFK:ssa.
Hän palasi Karhu-Kissoihin kaudeksi 2023–24. Siellä Smits pelasi vain 15-vuotiaana seuran A-junioreissa ja harjoitteli kolmen eri juniorijoukkueen vuoroilla.
Hän ei oikein itsekään tiennyt, mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi ja kysyi neuvoa luottovalmentajaltaan Rantalalta.
He tulivat siihen tulokseen, että Jukurit voisi olla hyvä seuraava askel. Mikkeliin oli lähtenyt myös muita Karhu-Kissojen latvialaispoikia.
Jukureille yllättävä ”lahja” kelpasi mainiosti, eikä Smitsillä huhtikuussa 2024 ollut vaikeuksia lunastaa tryout-tapahtumasta pelipaikkaa Jukurien junioreihin.
Smits debytoi SM-liigassa keväällä 2025 ja pelasi Jukurien riveissä Pelicansia vastaan myös playout-sarjassa. Kuva: Tomi Natri / AOP
Ensimmäisellä Mikkelin-kaudellaan Smits urakoi sekä U18- että U20-joukkueissa. Keväällä seuran edustusmiehistön uusi päävalmentaja Virtanen nosti hänet myös SM-liigajoukkueeseen.
Smitsin kehitys on lyönyt jopa Virtasen ällikällä.
– Suunnitelma tähän kauteen oli, että jos hänen minuuttinsa ja roolinsa liigassa jäävät pieniksi, hän voisi käydä kauden aikana myös A:ssa pelaamassa. No ei ole paljon tarvinnut käydä, Virtanen nauraa.
– Pelkästään viime kesän aikana hän on ottanut hirveän kehitysloikan.
Smits kävi syksyllä pelaamassa viisi ottelua U20 SM-sarjassa ja oli monta kertaa aivan eri tasolla kuin kukaan muu pelaajista. Latvialainen näytti väkevää osaamistaan hyökkäyssuuntaan ja teki viidessä ottelussa 10 pistettä. Pistekeskiarvo on sarjan pelaajista paras.
Miesten SM-liigassa kasassa oli maaottelutauolle tultaessa yhtä monta pinnaa. Latvian miesten maajoukkueessa Smits debytoi hiljattain Tampereen-turnauksessa viikolla.
– Jos tämänkin kauden 20 ensimmäistä peliä lyödään kahteen osaan, niin Smits on ollut paljon parempi jälkimmäisen 10 pelin aikana, Virtanen sanoo.
– Kaikkien omien tilastojemme mukaan Smits on edellisen kymmenen pelin ajalta paras puolustajamme, Virtanen jatkaa.
Se on helppo uskoa, sillä tällä ajanjaksolla Smits oli myös koko liigan puolustajista maali-, piste- ja plusmiinustilaston ykkönen. Ennen maaottelutaukoa 19 ottelussa syntyneistä 10 tehopisteestä (6+4) yksikään ei edes tullut ylivoimalla.
Jo Karhu-Kissoissa Smitsin matkaa nähneen Rantalan mukaan pelaajan kehityskäyrä on osoittanut luotisuoraan ylöspäin jo kolmen vuoden ajan.
Seuraavana luodin lentoradalla on näkyvissä NHL.
Smitsia kuvaillaan poikkeuksellisen monipuoliseksi puolustajaksi. Kuva: Tomi Natri / AOP
Monelle täysin puskista kartalle singahtaneen Smitsin nimi on noussut kykyjenetsijöiden papereissa kohisten viime keväästä lähtien. Nyt häntä pidetään jo selkeänä ykköskierroksen varauksena ensi kesälle.
Edes top 10 -varausnumero ei ole nähtyjen otteiden perusteella haihattelua. Syksyn aikana Jukurien liigaotteluihin on ilmestynyt jo iso joukko NHL-scoutteja.
SM-liigassa ei ole sitten Miro Heiskasen nähty tämän tason puolustajatalenttia. Heiskasenkin varauskauden 2016–17 tilastot tosin ovat jo paperia Smitsin rinnalla.
Ylipäätään SM-liigasta ei ole varattu 2020-luvulla ensimmäisellä kierroksella yhtäkään puolustajaa NHL:ään. Edellinen ja Heiskasen varausvuoden jälkeen ainoa oli Ville Heinola (20.) vuonna 2019.
– Isokokoinen, fyysinen ja hyvin liikkuva kahden suunnan puolustaja. Hänellä on juuri niitä ominaisuuksia, joita nykypäivänä NHL:ssä puolustajissa arvotetaan, erään NHL-seuran kykyjenetsijä sanoo Smitsistä.
NHL:n historiassa sarjaan on ensimmäisellä kierroksella varattu vain yksi latvialainen: Zemgus Girgensons vuonna 2012. Nykyään Tampa Bayta edustava 31-vuotias hyökkääjä päätyi tuolloin Buffaloon numerolla 14.
Nykyään jo sujuvaa suomea puhuvalla ja joulukuun alussa 18 vuotta täyttävällä Smitsillä on kaikki mahdollisuudet tehdä ensi kesänä latvialaista kiekkohistoriaa.
– Smitsissä poikkeuksellista on, että hyökkäysrohkeuden ja -kykyjen lisäksi hän myös puolustaa todella hyvin. Todella monipuolinen pelaaja, Virtanen sanoo.
Jonne Virtasen Jukurit on ollut SM-liigan alkukauden suuryllättäjä. Ja Alberts Smits Jukurien. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Palataan vielä alun kommenttiin Heiskasesta ja Vatasesta. Miksi Smits on ikäisenään jopa heitäkin kypsempi?
– Eivät he kyenneet tuossa iässä puolustamaan noin jämäkästi. Smits pystyy jo vääntämäänkin melkein kenen tahansa kanssa, Virtanen perustelee.
Jotkut Smitsin otteita jo pidempään seuranneet ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että kyseessä on välillä myös ns. mielialapelaaja, jonka työrukkaset saattavat silloin tällöin pudota.
Virtanen ei oman kokemuksensa perusteella allekirjoita väitettä.
– Hänen olemuksensa on sellainen, että näin voisi luulla. Näyttää välillä siltä, että hän söisi purkkaa. Mutta kun peli alkaa, se imaisee hänet mukaansa.
Smitsin varausosake on noussut kohisten. Ykköskierroksen varaus vaikuttaa jo selvältä, mutta kuinka korkealle hän vielä nouseekaan? Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva
Kiintoisa ja poikkeuksellinenkin sivujuonne Smitsin tarinassa liittyy rahaan.
NHL-seurat kiinnittävät varsinkin eurooppalaisia kärkivarauksiaan usein jo samana kesänä tulokassopimuksiin, jolloin myös maksetaan kasvattajarahaa neljän edellisen kauden seurojen kesken jaettavaksi yli 300 000 euroa.
Jos Smits allekirjoittaa NHL-sopimuksen jo ensi kesänä, se tarkoittaisi myös noin 600 junioripelaajan Karhu-Kissojen tilille reilusti kuusinumeroista pottia.
Vuoden 1954 SM-hopeaseuran edustusmiehistö pelaa nykyään maan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla eli III-divisioonassa.