Vuonna 2013 Suomen tavaraviennin arvo Venäjälle oli noin 5,4 miljardia euroa, mikä vastasi lähes kymmentä prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Krimin miehitystä 2014 seuranneiden EU:n pakotteiden jälkeen Suomen vienti Venäjälle tippui 13 prosenttia. Vuoteen 2021 asti Venäjän-vienti pysyi noin 3–3,7 miljardin euron vuositasolla, kunnes romahti helmikuun 2022 jälkeen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Vuoden 2024 lopussa Suomen vienti Venäjälle oli noin 360 miljoonaa euroa.
− Vaikka mittaluokaltaan suuri vientimarkkina poistui kokonaan, vientiyritysten kannalta pahimmat skenaariot eivät toteutuneet. Toki joillekin yrityksille vaikutukset ovat olleet kohtalokkaita. Pienet yritykset ovat kärsineet kokonaisliikevaihdon ja kokonaisviennin perusteella suhteellisesti selvästi enemmän kuin keskisuuret ja suuret yritykset. Suuremmilla yrityksillä on todennäköisesti paremmat valmiudet toimia vaikeammissakin ympäristöissä niin vientireittien, maksuliikenteenkin kuin pakotesäädöstenkin osalta. Varsinkin pienemmät yritykset ovat siten joutuneet etsimään tuotteilleen kokonaan uusia markkinoita eikä se ole täysin onnistunut, kuten suurempia yrityksiä isompi lasku liikevaihdossa ja viennissä osoittaa, sanoo Finnveran pääekonomisti Mauri Kotamäki.
Tullin tilastot osoittavat, että Venäjälle tavaroita vieneiden yritysten aktiviteetti lisääntyi vuonna 2022.
− On siis mahdollista, että Venäjälle vieneet yritykset kykenivät löytämään uusia ostajia tuotteilleen muilta maantieteellisiltä markkinoilta, koska vienti Venäjälle laski samaan aikaan merkittävästi. Myös muiden maiden kautta tapahtunut vienti on todennäköisesti vaikuttanut tähän kehitykseen
Korvaava vienti syönyt yritysten kannattavuutta – Yritysten tilanteessa ei selkeitä alueellisia eroja
Korvaavia markkinoita on löytynyt mahdollisesti muun muassa Keski-Aasian maista, joista moniin vienti Suomesta kasvoi selvästi Venäjän rajojen sulkeuduttua. Viennin määrä on sittemmin tasaantunut, mutta esimerkiksi Armeniaan ja Georgiaan vienti on jäänyt pysyvästi korkeammalle tasolle kuin ennen sotaa. EU on jossain määrin onnistunut kauttaviennin patoamisessa, mutta ilmiön torjuminen on erittäin vaikea tehtävä.
− Siinä missä muiden vientiyritysten jalostusarvo on kasvanut vuoden 2021 jälkeen, Venäjän-vientiä tehneiden yritysten jalostusarvo on laskenut, mikä voi johtua esimerkiksi kustannusrakenteen muutoksista tai tuotannon järjestelyistä, kuten kasvaneista logistiikkakuluista. Voi siis olla, että vientiä korvaaville markkinoille on jouduttu tekemään kannattavuuden kustannuksella, Kotamäki arvioi.
Viennin suuri Venäjä-riippuvuus oli yritykselle riski. Alueellisesti tarkasteltuna kuitenkaan vaikutukset Itä- tai Kaakkois-Suomen yritysten liikevaihtoon, jalostusarvoon tai viennin kehitykseen eivät juurikaan eroa muun Suomen yrityksistä.
Venäjän rooli vientitakuuvastuissa kutistunut eikä vientitakuita myönnetä – vientiä Suomesta tehdään silti edelleen
Finnveran vientitakuuvastuissa Venäjä oli vuonna 2021 viidenneksi suurin maa noin miljardin euron vastuillaan. Vuoden 2025 syyskuun lopussa vastuumäärä oli takaisinmaksujen myötä pienentynyt 19 miljoonaan euroon. Maksujen kotiutuminen on hyvä uutinen Finnveralle, mutta eniten ovat hyötyneet suomalaiset yritykset, jotka olivat vakuuttaneet vientiään luottoriskien varalta. Finnvera ei ole myöntänyt vientitakuita Venäjälle helmikuun 2022 jälkeen.
Vienti Venäjälle on edelleen pakotteiden rajoissa mahdollista. Kun aiemmin tavaravientiä hallitsi kolme päätoimialaa: muiden koneiden ja laitteiden valmistus, metallien jalostus sekä paperin ja paperi- ja kartonkituotteiden valmistus, nyt yli puolet viennistä on metallien jalostusta. Tukkukaupalla ja kemikaalien valmistuksella on osuutensa, mutta muilla toimialoilla yritykset ovat vetäytyneet lähes kokonaan Venäjän markkinoilta.
− Ennen sotaa Venäjälle vievien suomalaisyritysten keskimääräinen liikevaihto oli 80 miljoonaa euroa. Sittemmin Venäjälle vievien yritysten keskimääräinen koko on pienentynyt selvästi. Silti Venäjälle vievät yritykset ovat edelleen keskimääräistä suurempia sekä liikevaihdolla että henkilöstöllä mitattuna.
Voisiko Ukrainan-markkina korvata Venäjän-viennin?
Suomen tavaravienti Ukrainaan on ollut historiallisesti huomattavasti pienempää kuin Venäjälle. Vuonna 2013 vienti Ukrainaan oli noin 350 miljoonaa euroa, mutta määrä laski voimakkaasti ensin vuoden 2014 jälkeen ja edelleen 2022 jälkeen. Finnvera on voinut käynnistää vientitakuiden myöntämisen Ukrainaan uudelleen osana Suomen kansallista Ukrainan-jälleenrakennussuunnitelmaa työ- ja elinkeinoministeriön erityisen tappiokorvaussitoumuksen turvin.
Toimialarakenteiltaan Suomen Venäjän- ja Ukrainan-vienti oli yllättävän samankaltaista ja painottui perinteisesti teollisiin tuotteisiin ja jalostettuihin hyödykkeisiin, kuten metallien jalostukseen, konepaja-, kemian- ja metsäteollisuuden tuotteisiin.
− Ukrainassa voisi periaatteessa olla kysyntää samoille tuotteille, joita Suomesta aiemmin vietiin Venäjälle. Haasteina lyhyellä aikavälillä ovat käytännön esteet, kuten logistiikka, rahoituskanavat, maantieteellinen sijainti ja sodan aiheuttama epävarmuus. Pitkällä aikavälillä Ukrainan jälleenrakennus ja Euroopan integraatio voivat avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Potentiaalia voi olla erityisesti uusilla aloilla, rakentamisessa, infrastruktuurissa, kuten energia- ja ympäristöteknologiassa, vesi- ja ympäristönhuollossa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa sekä ICT-alalla. Jälleenrakennukseen osallistuminen vaatisi suomalaisyritysten läsnäoloa Ukrainassa, ja suhteita olisi hyvä olla jo nyt luomassa riskeistä huolimatta, Kotamäki sanoo.
Lisätiedot:
Rahoitus & kasvu -katsaus 1/2025: Venäjän-vienti romahti – kuinka kävi suomalaisten yritysten? (PDF)