Ylöjärvellä asuva Susanna Saarinen on käsikirjoittanut ja ohjannut kaksi lyhytelokuvaa.
20.11. 16:00
Moro, Lielahti
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Tamperelaislähtöinen Susanna Saarinen on käsikirjoittanut ja ohjannut kaksi kauhulyhytelokuvaa ilman alan koulutusta.
Saarinen on toiminut 15 vuotta elokuva- ja tv-avustajana. Hän työskentelee perushoitajana Kangasalan terveyskeskuksessa.
Elokuvat on kuvattu kännykkäkameralla Tampereen seudulla, mukaan lukien Hiedanrannassa ja Siivikkalassa.
Saarinen näyttelee itse pääosaa elokuvissa, jotka ovat nähtävissä Youtubessa ja osallistuvat kansainväliseen kilpailuun.
Moni tamperelainenkin saattaa huomata Susanna Saarisessa jotain tuttua. Saarinen on toiminut elokuva- ja tv-avustajana 15 vuotta, ja vilahdellut ruudussa lukuisissa ohjelmissa, kuten Salatuissa elämissä, Uudessa Päivässä, Sykkeessä, Korpelan kujanjuoksussa ja Metsäjätti-elokuvassa.
Tänä vuonna hän on tehnyt uuden aluevaltauksen ja käsikirjoittanut sekä ohjannut kaksi lyhytelokuvaa. Toiseen niistä kuvattiin kohtaus Lielahden Hiedanrannassa, joka on Saarisen lapsuus- ja nuoruusvuosien maisemaa.
Saarinen sanoo halunneensa kokeilla, onko elokuvien tekeminen vaikeaa ilman minkäänlaista koulutusta.
”Kauhean hyvä apu oli näistä 15 vuodesta, jotka on päässyt seuraamaan kaikkea, mitä kuvauspaikalla tapahtuu. Varmasti tuonne korvien väliin on jäänyt vähän kaikkea.”
Susanna Saarinen on esittänyt nunnaa aiemminkin. Hän oli mukana, kun Salattuihin elämiin kuvattiin kohtauksia ”Ismon” ja ”Sepon” seikkailuista nunnaluostarissa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Lielahden kartanon alue oli yksi Sisar Saimi -elokuvan kuvauspaikoista. Kuva: Timo Marttila / Aamulehden arkisto
Päivätyönään Saarinen työskentelee Kangasalan terveyskeskuksessa perushoitajana. Elokuva- ja tv-avustajana hän kertoo usein päätyneensä esittämään juuri hoitajaa tai siivoojaa. Pieniä puheroolejakin on ollut.
Kumpikin oma elokuva Kohtalokas portti ja Sisar Saimi on lajityypiltään kauhua. Hiedanrannan lisäksi kuvauksia on tehty Kangasalla Liuksialan rannassa, Nokialla Pitkäniemen sairaalan hautausmaan portilla sekä Ylöjärven Siivikkalassa, jonka metsät olivat kuvauksissa tärkeässä osassa.
”Siellä päin missä asumme, metsät ovat vähän kummitusmaisia – saman näköisiä kuin telkkarin kauhuelokuvissa.”
Nunnapuvun Saarinen hankki verkkokauppa Temusta viidellä eurolla. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Puolisonsa maille Saarinen rakensi omatekoisen hautausmaan. Puuristejä pystytettiin toistakymmentä, jotta paikka saatiin näyttämään hylätyltä.
Saarinen näyttelee itse pääosaa molemmissa elokuvissa. Muita rooleja esittävät hänen työkaverinsa. ”Aika nopeasti he lähtivät mukaan. Ei tarvinnut kauheasti houkutella.”
Kännykkä ja mikit
Elokuvat ovat pituudeltaan noin 20–30 minuuttia. Kummankin kuvasi ja editoi Saarisen poika Sami Kemppinen. Muuta tekniikkaa kuvauksissa ei ollut käytössä kuin kännykkä ja kaksi mikrofonia.
”Vehkeet olivat alkeelliset, mutta kyllä niillä näköjään pystyi elokuvia tekemään.”
Saarisen mukaan kuvaukset sujuivat yllättävän hyvin, vaikka lapsuksiakin sattui. Joskus kuvassa näkyi puun juurella lojuva käsikirjoitusnivaska, joskus näyttelijä oli pukenut seuraavan päivän kuvauksiin eri kengät kuin edellisenä päivänä. Editointivaiheessa mokia korjailtiin.
”Jos vaikka jollain petti pokka, poikani laittoi päälle ukkosen jyrinää”, Saarinen kertoo.
Susanna Saarinen on näytellyt Salatuissa elämissä hovimestaria ja kaupan asiakasta. Hän on ollut mukana muun muassa Hälytys 112 ja Poliisit kotihälytys -televisiosarjoissa. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Jos ensimmäistä elokuvaa tehdessä olikin pieni ”hosumisen meininki”, toisen kuvaukset sujuivat jo kuin isommassakin tuotannossa. Jos kohtaus ei mennyt nappiin, se uusittiin tarvittaessa useammankin kerran.
Kolmas suunnitteilla
Elokuvat ovat nähtävissä videopalvelu Youtubessa, missä ne ovat keränneet noin 440 näyttökertaa. Saarisen mukaan luku on ihan hyvä. ”Eivät ne kaikki minun tuttujani ole.”
Molemmat elokuvat Saarinen on myös lähettänyt alan kansainväliseen kilpailuun.
”Mitään mahdollisuuksia menestyä niillä ei ole, mutta pistinpähän vain, kiusallanikin.”
Kolmas elokuva, traaginen rakkaustarina, on jo suunnitteilla.
Ensimmäiset kaksi elokuvaa on tehty pikkurahalla. Saarinen toivoo löytävänsä yhteistyökumppanin, jonka avulla elokuvien tekemiseen saisi lisää voimavaroja.
Myös näyttelijäkaarti kaipaa uutta verta. Traagisen rakkaustarinan toinen osapuoli, noin 30–35-vuotias mies, on edelleen haussa.