Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV julkisti keskiviikkona raportin, joka ensilukemalta vahvisti aiheellisiksi epäilyt edellisen hallituksen vahvasta osallisuudesta siihen, että julkisen talouden alijäämän kasvu on jatkunut tälläkin vaalikaudella huolestuttavaa vauhtia huolimatta nykyisen hallituksen sopeutustoimista.

Raportin mukaan Sanna Marinin (sd.) hallitus toimi kyllä oikein, kun se irtautui heti alkutaipaleellaan budjetin menokehyksistä koronapandemian yllättämänä. Miljardiluokan menolisäykset olivat silloin perusteltuja, koska talouden pyörät oli pidettävä pyörimässä, maksoi mitä maksoi.

Virheen Marinin hallitus teki VTV:n mielestä siinä, ettei se malttanut pitäytyä kehyksissä sellaistenkaan menojen kohdalla, jotka liittyivät tuskin lainkaan koronakriisin hoitoon. Asiaa pahensi, että merkittävä osa lisäyksistä jäi rasittamaan valtion taloutta pysyvästi. Tämänkin seurauksena velkaantuminen on jatkanut paisumistaan niin pahoin, että lienee enää ajan kysymys, milloin EU määrää Suomen niin sanotusti tarkkailuluokalle.

VTV:n raportissa on puutteita.

Raporttinsa yhteenvedossa VTV oli laskenut, että Marinin hallitus olisi lisännyt valtion pysyviä menoja vuositasolla jopa 11 miljardia euroa. Valtionvarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä huomautti kuitenkin torstaina, että tosiasiassa pysyvät menot kasvoivat edellisen hallituksen päätöksillä vain 3 miljardia euroa. VTV:n arvio kasvoi yli äyräiden, koska mukaan laskettiin myös hallituksen päätöksistä riippumattomia menonlisäyksiä kuten indeksitarkistuksia. Vuoteen 2024 ulottunut tarkastelujaksokin jäi liian lyhyeksi antaakseen asiasta totuudenmukaisen kuvan.

Vaikka VTV:n raportissa on puutteita, kannattaa ottaa huomioon, että kritiikistään huolimatta Niemelä kertoi allekirjoittavansa raportin johtopäätökset itse pääasiassa. Marinin hallitus meni koronaelvytyksessään tarpeettoman pitkälle ja antoi budjettikurin löystyä liiaksi. Siitä seurasi valtion menoihin niin runsaasti pysyviä lisäyksiä, että ne vaikeuttavat sekä nykyisen että tulevienkin hallitusten urakkaa velkaantumisen taittamisessa kestävällä tavalla.

Jos tarinasta haluaa löytää opetuksen, se voisi kuulua tiivistettynä seuraavasti. On paikallaan, että hallitus heittää rahanjakoa kahlitsevat menokehyksensä hetkeksi nurkkaan akuutin kriisin koetellessa valtakuntaa. Mutta yhtä paikallaan on palauttaa kehykset käyttöön heti, kun kriisistä on selvitty kunnialla. Marinin hallitukselta se ei onnistunut, ja seurauksia joudutaan paikkailemaan pitkälle tulevaisuuteen.