Hämeenlinna.
Iltapäivä on vasta kääntymässä alkuillan puolelle, kun jäähallin ovi käy tiuhaan.
Osa saapuu verkkareissa, toiset toimistovaatteissa. Osa rientää suoraan koulun penkiltä, toiset töistä – ja osalla työpäivä on vasta aluillaan.
Tuuli Tallinen, 19, ja Nella Berg, 20, ovat joukkueenjohtajan pyynnöstä saapuneet hallille muita aiemmin. Aamupäivän he ovat valmistautuneet päivän päätapahtumaan eli harjoituksiin.
Kaksikko on valinnut panostaa täysillä jääkiekkoon ja tuo päätös on kuljettanut heidät molemmat Hämeenlinnaan. Berg saapui Turusta, Tallinen Kuortaneelta. Molemmilla on taustaa nuorten maajoukkueista, ja Naisleijonien matkassa he ovat olleet molemmissa syksyn EHT-turnauksissa.
– Olin kuullut HPK:sta ja Hämeenlinnasta todella paljon hyvää. Täällä on hyvät olosuhteet ja hyvä valmennus, niin halusin tulla tänne kehittymään, Tallinen aloittaa.
– Tosi hyväntasoisia treenejä ja hyvä joukkue, siinä rinnalla on hyvä pelata. Olen kuullut, että halukkaita oli paljon, Berg komppaa.
Avaa kuvien katselu
Nella Berg muutti Turusta Hämeenlinnaan. Hän pelasi HPK:ssa lainalla kaksi ottelua jo kaudella 2023–24. Kuva: Jyrki Ojala
Uusia pelaajia viime kauden hopeajoukkueeseen saapui peräti yksitoista – siitäkin huolimatta, että pelaaminen muuttui isolle osalle pelaajia maksulliseksi.
HPK ja HIFK olivat vielä viime kaudella ainoat Auroraliigan joukkueet, joissa pelaaminen oli maksutonta. Tällä kaudella jokaisessa seurassa ainakin osa pelaajista joutuu maksamaan, sillä seurojen mukaan Auroraliigan uudet lisenssiehdot nostivat kustannuksia.
Kova kolmikko
Toimistovaatteet ovat vaihtuneet lenkkivarusteisiin, kun yksi toisensa jälkeen kirmaa kohti läheistä salibandyhallia. Viidensatan metrin matka toimii sopivana alkulämmittelynä ennen salitreeniä.
Päävalmentaja Marko Peltoniemi kiertelee yksitellen jututtamassa pelaajia.
Jos Berg ja Tallinen ovat tyytyväisiä seuravalintaan, on seura tyytyväinen myös kaksikon päätökseen saapua Hämeenlinnaan.
– Nella on erittäin taitava luistelija, hyvät lajitaidot, näkee hyvin kentän, erittäin hyvä ensimmäisen paineen voittamisessa, syöttää hyvin, mutta on myös taitava hyökkäyspäässä. Tuuli on hyvä kamppailupelaaja, kokonaisvaltainen puolustaja, joka pystyy pelaamaan molempiin suuntiin hyvin. Hän lukee hyvin peliä ja pystyy tukemaan nopeasti hyökkäyksiä ja on vahva kentän kaikilla osa-alueilla, Peltoniemi luettelee.
Lupaaville puolustajille olisi ollut ottajia muuallakin.
Elokuun lopulla he olivat Naisleijonien mukana Sveitsin EHT:lla ja vakuuttivat myös maajoukkuevalmentaja Tero Lehterän.
Tero Lehterä kommentoi, miksi Tuuli Tallinen ja Nella Berg ovat mukana Naisleijonissa.
Lehterän suora palaute on tehnyt kaksikkoon vaikutuksen.
– Vaatimustaso on noussut ja pelitapa muuttunut. Lehterä haluaa, että pelaamme nopeaa jääkiekkoa, Tallinen aloittaa.
– Aktiivista, suoraa hyökkäyspeliä. Olemme kiinnittäneet huomiota myös tiiviyteen, Berg komppaa.
Avaa kuvien katselu
Tuuli Tallinen valittiin Suomen parhaimmistoon alle 18-vuotiaiden kisoissa Östersundissa 2023. Kuva: Andrea Cardin/IIHF/All Over Press
Berg ja Tallinen eivät kuitenkaan ole HPK:n ainoita maajoukkuevahvistuksia.
Kuntopyörän päältä löytyy kokeneempaa kaartia. Naisleijonien 28-vuotias vuotias maalivahti Anni Keisala keskustelee Peltoniemen kanssa Milanon olympialaisiin ulottuvasta kunto-ohjelmasta.
Myös Keisalalle oli kysyntää Hämeenlinnan ulkopuolella, mutta hän halusi jäädä.
– Päätin jo viime kaudella, että jos kaikki menee täällä hyvin, haluan jatkaa olympiavuoden samoissa ympyröissä. Kesällä menin naimisiin ja asun vaimon ja koiran kanssa täällä Hämeenlinnassa. Kun elämä on myös jääkiekon ulkopuolella kunnossa, jäälläkin kulkee, Keisala hymyilee.
Jääkiekon ulkopuolinen elämä on konkarivahdille tärkeää. Kättä koristava family -tatuointi kertoo, miten tärkeä perhe Keisalalle on.
– Käyn välillä töissä päiväkodissa, missä saa laittaa aivot täysin narikkaan. On hyvä, että ajatukset eivät pyöri täysin jääkiekon ympärillä. Sitten, kun tulen hallille tekemään näitä hommia, keskityn täysillä tähän.
Harjoituksiin hän on saapunut suoraan päiväkodilta, hieman muita myöhemmin. Keisalalle pelaaminen on kuitenkin ilmaista.
Avaa kuvien katselu
Anni Keisala nauttii elämästään Hämeenlinnassa. Kuva: Ghadi Boustani / Yle
Bergin ja Tallisen pelaamisen mahdollistavat vanhemmat, jotka kuittaavat peli- ja elinkustannukset. Molempien perheiden tuki on ollut jääkiekkomatkalla korvaamatonta, ja ilman sitä tuskin kumpikaan pelaisi.
Bergin isän esimerkki on saattanut lajin pariin. Isä Aki Berg pelasi urallaan yli 600 NHL-ottelua ja voitti Leijonissa olympia- ja MM-mitaleja.
– Olen pienestä pitäen katsonut iskän pelejä ja velikin pelasi jääkiekkoa. Puhumme edelleen päivittäin jääkiekosta. Joka pelin jälkeen tulee neuvoja, kritiikkiäkin, mutta myös positiivista palautetta. Huomaan itse samat virheet, niin juttelemme ne läpi aina, Berg hymyilee.
Lämmin seurayhteisö tukena
On aika palata salilta jäähallille. Moni pelaajista kiertää huoltokopin kautta. Sinne joukkueen taustat ovat koonneet välipalaa, jota pelaajien on mahdollista viedä myös kotiin. Tällä kertaa listalla on myös eksoottisempia hedelmiä, jotka menevät viimeistään harjoitusten päätyttyä kuumille kiville.
Pelaajista välitetään, ja se näkyy.
Olosuhteet ovat Keisalankin mielestä syy siihen, että Hämeenlinnaan riittää tunkua.
– Hyvä halli, hyvä sali ja hyvät jääajat. Ei mitään lepakkovuoroja, että ei mene yömyöhään. Hyvä valmennus ja joukkue, kilpailua myös joukkueen sisällä, mikä vie itse kutakin eteenpäin… Koen, että nämä asiat vaikuttavat siihen, että porukka haluaa tulla tänne.
Pian jäälle on hyppäämässä 27 pelaajaa. Kilpailua riittää joka pelipaikalle. Jari Riskun jälkeen päävalmentajaksi hypännyt Peltoniemi on peluuttanut myös neljättä kenttää ja vastuuta on jaettu aiempaa tasaisemmin.
Peltoniemi piirtää fläppitaululleen kuvioita ja pelaajat kuuntelevat hiljaa. Tänään keskitytään nopeaan pelin kääntämiseen.
Avaa kuvien katselu
HPK:n edellisestä mestaruudesta on vierähtänyt keväällä viisitoista vuotta. Kuva: Henri Pitkänen / Yle
Hallin katossa komeilee toistaiseksi vain yksi mestaruusviiri. Vuoden 2011 keväästä on ehtinyt kulua 14 vuotta. Viime keväänä HPK oli jo lähellä, kun kiusasi Kiekko-Espoota finaaleissa, mutta joutui kuitenkin tyytymään hopeaan.
– Jäi vähän hampaankoloon, ehdottomasti haluamme sen kirkastaa, Keisala vannoo.