Äidin puoleinen suku tuli Karjalasta:
”Äidin puolella Laatokan rannalla oli maanviljelijöitä ja kunnon kansalaisia. He myivät voita Pietariin, kunnes Lenin teki siitä lopun. Sen jälkeen he ryhtyivät viljelemään maata, kunnes Stalin teki lopun siitäkin.”
Kertoja itse syntyy 1970-luvun lopulla ja eli perheineen sievässä punaisessa rivitalossa suomalaista sodanjälkeistä onnea.
”Olohuoneiden lasiovet olivat avoinna takapihoille. Karviaispusikoiden yli kantautui Kari Salmelaisen hekotus ja naapurien pihoilta lonkeronvärinen nauru. Kymmenet savukkeet syttyivät ja sammuivat grillihiilten hehkun tahdissa, ja punaiset lankkuaidat erottivat pihatilkkuja toisistaan kuin avokonttorien sermit. Olimme työntekijöitä tuotantolaitoksessa, jonka tuote oli keskiluokkalainen onni.”
Perusvire on ihmisiä ja heidän heikkouksiaan ymmärtävä ja lämmin: tällaisia me olemme. Kerronta kulkee sikin sokin aikakausien ja ihmisten välillä ja aluksi se rasittaa. Lukijana olen hetkittäin uuvuksissa setien, tätien, äitien, isien, isovanhempien ja heidän asuinsijojensa nimistä ja tapahtumien aikajärjestyksestä. Sitten tajuan antaa vain tekstin viedä ja nauttia lukemisesta. Similän kieli on nautinnollisen notkeaa ja rikasta ja se soljuu hienosti.
* *
Kani nimeltä Paisti (Otava, 2025) on kuin sanoilla ja tarinoilla täyteen lastattu laiva, joka voisi upota painonsa takia. Mutta ei uppoa, vaan kantaa alusta loppuun.
Olen iloinen, että luin tämän kirjan ja sain yhden suvun kautta aivan omanlaisensa kuvan Suomen historiasta. Yksien kansien sisässä on sotaa ja rauhaa, itsenäisyyden ajan alkua ja hyvinvoinnin kasvua, mutta myös ruohonjuuritason katsaus perhe-elämän muutoksiin ja lähimenneisyyteen.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.