Ritva Oksanen lähtee ulos, vaikka jatkuva särky yrittäisi lannistaa.
Mistä saa voimaa ja väriä arkeen, kun jatkuva kipu vaivaa? 86-vuotias näyttelijä ja laulaja Ritva Oksanen kertoo.
”Herään joka aamu kipuun. 1990-luvun lopulla jouduin auto-onnettomuuteen, josta jäi muistoksi kolmoishermosärky. Se oireilee oikeassa kyljessäni ja säteilee myös käteen. Saan nukuttua viisi–kuusi tuntia yössä nukahtamislääkkeen turvin. Kun särky herättää, nousen sängystä ja lähden liikkeelle.
Kolme kertaa viikossa otan sauvakävelysauvat ja menen lenkille. Aika usein menen kotoani Helsingin Töölöstä Kruununhakaan ystävättären luokse tai Lapinlahden suuntaan. Erityisesti tykkään kävellä hiekkateitä Hietaniemen hautausmaalla.
Kuljen myös kaupungin kaduilla, katselen kauniita vanhoja taloja ja ihastelen niiden huikeita koristeita. Pyrin saamaan sauvakävellessä kasaan 10 000 askelta ja päivittäin 7 000. Liikkuessa unohdan kipuni. Se antaa virtaa.
Aloitin sauvakävelyn heti, kun sauvat tulivat markkinoille 1990-luvun lopulla. Muistan, miten outoina meitä ensimmäisiä sauvojia pidettiin!
Minua viehätti heti lajin kokonaisvaltaisuus. Kun kävellessä vähän liioittelee liikeratoja, sauvakävely vaikuttaa koko kehoon.
Harrastin muutaman vuoden myös painonnostoa, eli nostelin levytankoja vielä yli kahdeksankymppisenä. Nyt tuntuu, etteivät rahkeeni enää riitä siihen. Minulle sopii paremmin sauvakävelyn kaltainen lempeämpi liikunta.
Sauvakävelen myös mökilläni Petäjävedellä Keski-Suomessa. Välillä käyn samalla marjassa. Eräänä aamuna lähdimme naapurini kanssa aamusta puolukkaan. Siitä tuli ikimuistoinen sauvakävelyreissu.
”
Olen niin nopea lähtijä, etteivät jäljellä olevat ystäväni tahdo keretä mukaani.
Kun palasimme metsästä mökilleni, pihan roskapöntön kansi oli auki ja maassa oli isot jäljet. Karhu oli käynyt pihassani. Ristimme sen Uteliaaksi, sillä se viihtyi tuonkin jälkeen ihmisasutuksen lähellä. Ikävä kyllä karhu piti myöhemmin lopettaa samasta syystä.
Olen jo 86-vuotias enkä tästä nuorru. Vaikka mieleni on virkeä eikä vanhuus tunnu sisimmässä, ruumis rapistuu. Ikä ei ole este, mutta särky vähän on. Jatkuva kipu väsyttää kovasti. En silti anna sen rajoittaa tai lannistaa. Haluan pitää mielen virkeänä enkä ruveta ihmiseksi, joka vain hokee ’kohta minä kuolen’. Vanhuus ei ole sairaus.
Ratkaisuni on olla aktiivinen lähes joka päivä. Usein liikun yksin. Olen niin nopea lähtijä, etteivät jäljellä olevat ystäväni tahdo keretä mukaani tai ovat jo sopineet muuta. Se ei haittaa minua. Teatterissa tapaan joka tapauksessa tuttuja. Lokakuussa olin myös Bob Dylanin konsertissa.
Olen ylpeä siitä, että olen saanut elää näin kauan ja voin yhä tehdä töitä iloisesti. Esiinnyn loppuvuodesta musiikkinäytelmässä ja konserteissa.
Elämässäni tapahtuu kaikenlaista ihanaa. Minulla on neljä tytärtä ja kuusi lastenlasta, joiden kanssa olen läheinen. Iloitsen siitä, että minusta on tulossa huhtikuussa ensi kertaa myös isoisoäiti.”
Oivallus, joka antaa virtaa
”Minun ei tarvitse pärjätä yksin. Luen aamuisin Tyyneysrukouksen ja hengellistä kirjaa. Pidän huolta myös hengellisestä kunnostani eli suhteestani Jumalaan. Rukoilen ja käyn viikoittain taiteilijoiden rukouspiirissä. Luotan, että Taivaan isä pitää minusta huolta.”
Tämä auttaa huonona päivänä
”Se, etten jää kotiin miettimään tai märehtimään vaivojani. Sen sijaan menen vaikka päiväleffaan. Käyn elokuvissa ja teatterissa monta kertaa viikossa. On ihanaa seurata uusien taiteilijoiden kehitystä.”
Ritva Oksanen
86-vuotias näyttelijä ja laulaja. Tunnetaan rooleista tv-sarjoissa, elokuvissa ja näytelmissä. Tehnyt useita albumeja.
Vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 2024. Palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2001, sai teatterineuvoksen arvonimen vuonna 2017.
Tekee laulukeikkoja Lasse Hirven ja tämän orkesterin kanssa. Näyttelee marraskuussa Silkkitehtaan naiset-musiikkinäytelmässä Teatteri Vantaassa.