Ohjuksista ei ole ratkaisuksi, sill\u00e4 rikki r\u00e4s\u00e4ytetyn satelliitin sirpaleet l\u00e4htev\u00e4t omille teilleen aiheuttamaan lis\u00e4\u00e4 vaaraa. Intia vastasi arvostelijoilleen satelliitin olleen niin matalalla, ett\u00e4 Maan vetovoima siivoaa romun pian ilmakeh\u00e4\u00e4n, jossa se tuhoutuu.<\/p>\n
Selitys ei kelvannut esimerkiksi Yhdysvaltain avaruushallinnolle Nasalle, joka havaitsi, ett\u00e4 romua sinkoutui sittenkin my\u00f6s poisp\u00e4in Maasta. Niiss\u00e4 korkeuksissa on muun muassa kansainv\u00e4linen avaruusasema ISS.<\/p>\n
Suomi panostaa romun ehk\u00e4isemiseen<\/p>\n
Kuolleiden satelliittien kalastamiseksi on kehitteill\u00e4 keinoja verkosta harppuunaan, lassosta robottivarteen, mutta sit\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on est\u00e4\u00e4 uuden romun synty.<\/p>\n
Suomalaisten avaruustutkijoiden huippuyksikk\u00f6 pyrkii siihen kahdella tavalla: satelliittien k\u00e4ytt\u00f6ik\u00e4\u00e4 pident\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja niiden hallitulla ohjaamisella ilmakeh\u00e4\u00e4n, kun ik\u00e4 on loppumassa.<\/p>\n
Ilman uutta ajattelua ja uusia keinoja maapallon kiertoradoista tulee ennen pitk\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelvottomia. Sen est\u00e4minen on kest\u00e4v\u00e4n avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksik\u00f6n t\u00e4rkein tavoite, sanoo yksikk\u00f6\u00e4 johtava Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori Minna Palmroth<\/strong>.<\/p>\n Suomen Akatemian rahoittaman huippuyksik\u00f6n suunnittelemista kolmesta tutkimussatelliitista ensimm\u00e4inen, Foresail-1, on jo testattavana. Se pyrit\u00e4\u00e4n saamaan laukaisuvalmiiksi t\u00e4n\u00e4 vuonna, ja matkalleen sen on m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ensi vuonna.<\/p>\n Viime vuonna aloittaneessa kahdeksanvuotisessa huippuyksik\u00f6ss\u00e4 ovat Helsingin yliopiston lis\u00e4ksi mukana Turun yliopisto, Aalto-yliopisto ja Ilmatieteen laitos.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Maapallon ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6rii valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 romua. Kuva: Studio Roosegaarde \/ Esa<\/p>\n Maapallon ymp\u00e4rill\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 Euroopan avaruusj\u00e4rjest\u00f6n Esan<\/a> mukaan jo l\u00e4hes 8 500 tonnia romua. Toisiaan kolhiessaan kappaleet hajoavat ja romu levi\u00e4\u00e4 entist\u00e4 laajemmalle.<\/p>\n Euroopan avaruusj\u00e4rjest\u00f6n Esan mukaan halkaisijaltaan yli sentin mittaisia romunkappaleita on noin 900 000 ja yli kymmensenttisi\u00e4 34 000. Pienimm\u00e4tkin mukaan luettuina ollaan pian parissa sadassa miljoonassa.<\/p>\n Tilanne on juuri ja juuri hallinnassa, sanoo Minna Palmroth.<\/p>\n Avaruuden kaatopaikka koostuu kuolleiden satelliittien lis\u00e4ksi muun muassa kantorakettien osista ja paljosta muusta isosta ja pienest\u00e4, vaikkapa avaruusasemaa korjanneen astronautin k\u00e4dest\u00e4 avaruusk\u00e4velyll\u00e4 kimmonneesta ruuvista.<\/p>\n Jo millimetrin hitunen irronnutta maalipintaa on uhka kiit\u00e4ess\u00e4\u00e4n avaruudessa yli seitsem\u00e4n kilometrin sekuntivauhtia. Palmroth vertaa vaikutuksia nyrkinkokoisen kiven osumiseen auton tuulilasiin t\u00e4ydess\u00e4 vauhdissa moottoritiell\u00e4.<\/p>\n Huonoimmassa tapauksessa maalinhitunen riitt\u00e4\u00e4 tappamaan isohkonkin satelliitin.<\/p>\n Palmrothilla on toinenkin moottoritievertaus: kuollut satelliitti on kuin kuljettajaton rekka, jonka kaasu on hirttynyt kiinni. Niiden, joilla ohjaus yh\u00e4 pelaa, ei auta kuin yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4ist\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kahden satelliitin t\u00f6rm\u00e4ys on jo tapahtunut: ep\u00e4kuntoinen ven\u00e4l\u00e4inen sotilassatelliitti ja yhdysvaltalainen kommunikaatiosatelliitti kolaroivat vuonna 2009.<\/p>\n<\/blockquote>\n S\u00e4teily tappaa satelliitteja<\/p>\n Avaruuden s\u00e4teilyolosuhteet vaikuttavat keskeisesti romun syntyyn. Mit\u00e4 korkeampi rata, sit\u00e4 hankalampi s\u00e4teily-ymp\u00e4rist\u00f6. L\u00e4hes valon nopeudella kulkevat varatut hiukkaset tappavat satelliitteja.<\/p>\n Normaali nelj\u00e4n millimetrin alumiinikuori ei kykene est\u00e4m\u00e4\u00e4n hiukkasia tunkeutumasta sis\u00e4\u00e4n satelliittiin ja vaurioittamasta komponentteja.<\/p>\n Kuorta paksuntamallakaan ongelma ei ratkea kokonaan, sill\u00e4 joitakin hiukkasia vastaan kuorella on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdoton suojautua, sanoo Turun yliopiston avaruusfysiikan professori Rami Vainio<\/strong>.<\/p>\n Komponenttien heiketess\u00e4 niiden tehonkulutus kasvaa. Samaan aikaan aurinkopaneelien tehontuotto laskee. Jossakin vaiheessa s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole tarpeeksi ja satelliitti kuolee, Vainio summaa vaikutukset.<\/p>\n Yksitt\u00e4iset s\u00e4teilyhiukkaset aiheuttavat my\u00f6s muun muassa muistivirheit\u00e4 ja piirien ylikuumenemista, ja kun elektroneja tunkeutuu satelliitin eristekerroksiin, sielt\u00e4 voi tulla s\u00e4hk\u00f6purkauksia, jotka vikaannuttavat elektroniikkaa, Vainio kertoo.<\/p>\n Kosminen s\u00e4teily vie tehoa ja tuo muistivirheit\u00e4<\/p>\n Yhdeksi esimerkiksi kosmisen s\u00e4teilyn vaikutuksista Vainio ottaa sen, miten Euroopan ja Yhdysvaltain yhteisen suuren aurinkoluotaimen Sohon aurinkopaneelien tehontuotto on heikentynyt mission alusta eli vuodesta 1995 viime vuoden loppuun.<\/p>\n Tehontuotto on laskenut koko ajan, ja siin\u00e4 on ollut my\u00f6s jyrkki\u00e4 pudotuksia, jotka johtuvat auringon voimakkaista s\u00e4teilypurkauksista.<\/p>\n N\u00e4in siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Sohon aurinkopaneeleissa on huippusuojaus s\u00e4teily\u00e4 vastaan. Monen luotaimen paneelit olisivat k\u00e4r\u00e4ht\u00e4neet jo ajat sitten, Vainio sanoo.<\/p>\n My\u00f6s Soho muistivirheist\u00e4 kertova k\u00e4yr\u00e4 ja kosmisen s\u00e4teilyn k\u00e4yr\u00e4 kulkevat rinta rinnan, ja auringonpurkaukset n\u00e4kyv\u00e4t siin\u00e4 korkeina virhepiikkein\u00e4.<\/p>\n Pahaan paikkaan sattuva muistivirhe voi vikaannuttaa s\u00e4hk\u00f6- tai muun kriittisen j\u00e4rjestelm\u00e4n niin, ett\u00e4 satelliitti jopa menetet\u00e4\u00e4n, Vainio kertoo.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Taiteilijan n\u00e4kemys auringonpurkauksesta, jonka Nasan SDO-luotain havaitsi kes\u00e4ll\u00e4 2012. Kuva: NasaPate selvitt\u00e4\u00e4 s\u00e4teilyv\u00f6iden dynamiikkaa<\/p>\n Kest\u00e4v\u00e4n avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksik\u00f6n kaikkiin kolmeen satelliittiin tulee s\u00e4teilynmittauslaite. Ensimm\u00e4isen\u00e4 matkaan l\u00e4htev\u00e4ss\u00e4 satelliitissa se on partikkeliteleskooppi Pate, jota ollaan parhaillaan rakentamassa.<\/p>\n Paten anturit mittaavat niihin osuvien hiukkasten laadun ja energian. Siten on m\u00e4\u00e4r\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 s\u00e4teilyv\u00f6iden dynamiikasta ja Auringon hiukkaskiihdytyksest\u00e4 asioita, joita nykyinen kalusto ei pysty kertomaan.<\/p>\n Mittausteknologia sin\u00e4ns\u00e4 on jo tunnettua ja koeteltua, mutta nanosatelliitilla, joka pannaan py\u00f6rim\u00e4\u00e4n kiertoradalla juuri oikealla tavalla, pystyt\u00e4\u00e4n mittaamaan hiukkasvuon suuntariippuvuus, Rami Vainio selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Satelliitin on tajuttava syntyneet viat<\/p>\n Seuraava Foresail-satelliitti suuntaakin sitten sinne pahaan s\u00e4teily-ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, lennolle kaikkein vaikeimpien, eritt\u00e4in nopeasti vaihtelevien s\u00e4teilyolosuhteiden l\u00e4pi.<\/p>\n Se vaatii satelliitilta \u00e4lyk\u00e4st\u00e4 suojautumista. Jos jotakin menee pieleen, satelliitin on tajuttava se ja osattava ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n toinen systeemi, joka tekee samaa asiaa, Vainio sanoo.<\/p>\n Suurimmat ongelmat tulevat h\u00e4nen mukaansa juuri siit\u00e4, etteiv\u00e4t satelliitit tajua olevansa vikaantuneita.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Sohon t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kuvaama ”lumipyry” on auringonpurkauksen hiukkaspommitusta. Kuva: Esa \/ Nasa \/ Soho<\/p>\n Haasteesta tulee j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 ankarimpien s\u00e4teilyv\u00f6iden l\u00e4vitse ei ole koskaan ennen lennetty yht\u00e4 pienell\u00e4 satelliitilla, sanoo Aalto-yliopiston avaruustekniikan ja kaukokartoituksen apulaisprofessori Jaan Praks<\/strong>.<\/p>\n S\u00e4teilypommitus on sellaista, etteiv\u00e4t edes satojen miljoonien eurojen satelliitit pysy kauan hengiss\u00e4, vaikka niit\u00e4 voi verrata panssarivaunuihin ja huippuyksik\u00f6n kehitt\u00e4mi\u00e4 satelliitteja polkupy\u00f6riin tai skoottereihin, lis\u00e4\u00e4 Rami Vainio.<\/p>\n Jos nanosatelliitit saadaan selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n noiden v\u00f6iden l\u00e4vitse, sellaisella tekniikalla pystyt\u00e4\u00e4n olemaan l\u00e4hikiertoradalla helposti vuosikymmeni\u00e4, Praks t\u00e4ydent\u00e4\u00e4.<\/p>\n Suomesta tuli kaksi vuotta sitten avaruusvaltio, kun Aalto-yliopiston ensimm\u00e4inen nanosatelliitti laukaistiin Maan kiertoradalle. Viime vuonna Suomi sai my\u00f6s avaruuslain s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n alan liiketoimintaa.<\/p>\n<\/blockquote>\n Ihmiskunnan ensimm\u00e4inen satelliitti oli Neuvostoliiton vuonna 1957 laukaisema Sputnik. Kylm\u00e4n sodan aikana avaruuteen ammuttiin noin 150 satelliittia vuodessa.<\/p>\n 2000-luvun alussa keksittiin nanosatelliitit, joilla on kokoa maitopurkin verran. Toissa ja viime vuonna laukaistujen satelliittien m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 loikattiin yht\u00e4kki\u00e4 satoihin, luettelee Jaan Praks.<\/p>\n Nykyiset nanosatelliitit rakennetaan samoista komponenteista kuin k\u00e4nnyk\u00e4t, tietokoneet, autot tai vaikkapa pesukoneet. Rakentaminen on edullista, eik\u00e4 rakettikyytik\u00e4\u00e4n maksa en\u00e4\u00e4 valtavasti, kun avaruuteen vied\u00e4\u00e4n kerralla kymmeni\u00e4 tai satoja nanosatelliitteja, tulevaisuudessa ehk\u00e4 tuhansia, Praks ennustaa.<\/p>\n T\u00e4llaisella kehityksell\u00e4 on totta kai my\u00f6s kest\u00e4vyysongelmia, mutta samalla pienet satelliitit ovat eturintamassa avaruusromuongelmien ratkaisemisessa, Praks sanoo.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Taiteilijan n\u00e4kemys Esan piensatelliitista, jonka ampumaan verkkoon tarttuu kuollut satelliitti. Tositoimiin t\u00e4ll\u00e4 vekottimella pyrit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n ensi vuosikymmenen alkupuolella. Kuva: Esa<\/p>\n![\"Piirroskuva](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/13-3-10705460.jpeg\")
<\/p>\n\n
![\"Oranssinpunaisena](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/13-3-10720721.jpeg\")
<\/p>\n![\"Gif-kuva,](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/13-3-10721355.gif\")
<\/p>\n\n
![\"Piirroskuva](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/13-3-10720146.jpeg\")
<\/p>\n