Helsingin Suvilahti kes\u00e4kuun viimeisen\u00e4 sunnuntaina. Tuskan p\u00e4\u00e4lavan edustalla alkaa olla ahdasta, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokainen festivaalivieras haluaa kokea sen tulisen hetken, kun Lorna Shore vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 kontrolloidun kaaoksensa lavalle.\u00a0<\/p>\n
Sitten PA-laitteiston hanat aukeavat. Sun\/\/Eaterin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tehokas intromelodia halkoo hiljalleen h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4\u00e4 kes\u00e4iltaa, ja New Jerseyss\u00e4 kotipes\u00e4\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 viisikko astelee lavalle. Muusikoiden suupieliss\u00e4 karehtii pieni hymy: he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 edess\u00e4 on hieno puolitoistatuntinen.\u00a0<\/p>\n
\u201dHelsinki\u2026 We are fucking back, baby! Open up that moshpit!\u201d kaikkien ylisanojen arvoinen Will Ramos huudahtaa. Ja siit\u00e4 alkaa l\u00f6ylytys, joka hakee vertaistaan. Noin kaksikymment\u00e4tuhatta metallifania \u2013 nuoria, vanhoja, kokeneita ja ensikertalaisia \u2013 s\u00f6isi t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lahjakkaan b\u00e4ndin\u00a0k\u00e4sist\u00e4 mit\u00e4 tahansa. Ramos, rumpali Austin Archey, basisti Michael Yager sek\u00e4 kitaristit Andrew O\u2019Connor ja Adam De Micco paiskaavat veretseisauttavan keikan.<\/p>\n
Kun setti huipentuu mestarilliseen Pain Remains -trilogiaan, olo on puhdistunut, heng\u00e4stynyt ja h\u00e4mmentynyt. Miten voi olla mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4ysin sekop\u00e4inen yhdistelm\u00e4 supernopeita blastbeatej\u00e4, kieroja riffej\u00e4, sinfonista jylhyytt\u00e4 ja mielenvikaisia laulusuorituksia muodostaa kokonaisuuden, joka on kauneinta ja groteskeinta, mit\u00e4 modernin metallin maailmassa on kuultu?<\/p>\n
Vastausta voi onneksi pen\u00e4t\u00e4 artisteilta itselt\u00e4\u00e4n. Palatkaamme Tuska-keikkaa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja liittyk\u00e4\u00e4mme kitaristi De Miccon ja laulaja Ramosin hyv\u00e4ntuuliseen seuraan.<\/p>\n
\u2013 Et ole ensimm\u00e4inen tai viimeinen tyyppi, joka pohtii suosiomme syit\u00e4 ja monisyisten biisiemme saloja. Mietimme niit\u00e4 toisinaan itsekin, mutta lopulliset vastaukset ovat j\u00e4\u00e4neet avoimiksi, De Micco naurahtaa.<\/p>\n
\u2013 Selv\u00e4\u00e4 tuntuu olevan vain se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 musiikillinen myllerrys kuulostaa p\u00e4\u00e4llisin puolin niin sekasortoiselta, ettei kenenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ysij\u00e4rkisen pit\u00e4isi tyk\u00e4t\u00e4 siit\u00e4!<\/p>\n
Onko Lorna Shore puhdasverinen metallib\u00e4ndi?<\/p>\n
\u2013 Hyv\u00e4 kysymys. Juuremme ovat syv\u00e4ll\u00e4 raskaassa musiikissa, ja henkil\u00f6kohtaisesti sytyin soittamiseen toden teolla esimerkiksi Children of Bodomin innoittamana. Kannamme metallin soihtua ylpein\u00e4 \u2013 siit\u00e4 ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, De Micco vakuuttaa.<\/p>\n
\u2013 Asiassa on kuitenkin toinen puolensa. Lorna Shore -kollektiivissa kuunnellaan hyvin monenlaista kamaa: poppia, rockia, progea, punkkia, hiphopia ja electronicaa. Intoilemme toisillemme kaikenlaisista musiikillisista l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4, ja joskus uudet s\u00e4vyt ujuttautuvat biiseihin asti. Yksi asia on kuitenkin varma: kun me kokoonnumme yhteen ja alamme soittaa, vaikutteet voivat tulla mist\u00e4 tahansa, mutta lopputulos kuulostaa vain ja ainoastaan Lorna Shorelta.<\/p>\n
Suuuooooomiiiii\u2026<\/b>
Ennen kuin uppoudumme uuden Lorna Shore -albumin saloihin, on paikallaan todeta, ett\u00e4 Tuskan ja Lorna Shoren v\u00e4lille on muodostumassa hieno perinne: b\u00e4ndin kaksi viimeisint\u00e4 Euroopan-festarikiertuetta on p\u00e4\u00e4ttynyt helsinkil\u00e4istapahtuman p\u00e4\u00e4lavalle.<\/p>\n
\u2013 Kahden vuoden takainen ensivierailu r\u00e4j\u00e4ytti p\u00e4\u00e4mme. K\u00e4yt\u00e4mme lavalla korvamonitoreja, jotka periaatteessa blokkaavat kaiken ulkopuolisen \u00e4\u00e4nen, mutta Tuska oli poikkeus. Porukka huusi ja metel\u00f6i mukana niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti, ett\u00e4 kuulin heid\u00e4t koko setin ajan, Ramos h\u00e4mm\u00e4stelee.<\/p>\n
\u2013 Pitk\u00e4 kes\u00e4kiertueemme tosiaan p\u00e4\u00e4ttyi Helsinkiin. Rundin aikataulu oli tiukka emmek\u00e4 ehtineet liiemmin nukkua, joten olimme kierroksen p\u00e4\u00e4t\u00f6shetkill\u00e4 aivan lopussa. Mutta kaikki ik\u00e4v\u00e4t jutut \u2013 v\u00e4symys, koti-ik\u00e4v\u00e4 ja niin edelleen \u2013 katosivat mielest\u00e4 kuin taikaiskusta, kun nousimme Tuskan lavalle. Vaikka soitimme jo iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, yleis\u00f6\u00e4 oli valtavasti, ja ihmisten intoilu oli uskomatonta. Klisee tai ei, tunsin oloni todella kotoisaksi, vaikka emme olleet koskaan aiemmin soittaneet Tuskassa, De Micco sanoo.<\/p>\n
\u2013 Eik\u00e4 siin\u00e4 ollut kaikki. Nelisen kuukautta my\u00f6hemmin palasimme Suomeen ja soitimme suurimman headliner-keikkamme siihen asti Helsingin j\u00e4\u00e4hallissa. Muistan el\u00e4v\u00e4sti sen hetken, kun k\u00e4velin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 rakennuksen sisuksiin ja t\u00f6rm\u00e4sin t\u00e4ydess\u00e4 varustuksessa olevaan l\u00e4tk\u00e4joukkueeseen. Niin joo, meh\u00e4n olemme ihan oikeasti j\u00e4\u00e4hallissa, ja sen takia t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on niin pirun viile\u00e4\u00e4\u2026 No, onneksi tunnelma oli my\u00f6hemmin illalla kaikkea muuta!\u00a0<\/p>\n
Suunnatonta helpotusta\u00a0<\/b>
Kun Lorna Shore palaa maahamme ensi vuoden alkupuolella \u2013 jo tuttuun Helsingin j\u00e4\u00e4halliin ja Turun Logomolle \u2013 kiertueen keski\u00f6ss\u00e4 on juuri julkaistu I Feel the Everblack Festering Within Me -albumi.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olen suunnattoman helpottunut, ett\u00e4 saimme levyn lopulta valmiiksi. Sen v\u00e4rkk\u00e4\u00e4minen oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen haastavaa, ja raskaimmilla hetkill\u00e4 tuntui, ettei hommasta tule yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, De Micco puuskahtaa.\u00a0<\/p>\n
On sanomatta selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lorna-leirin paineet ovat olleet valtavat. Siin\u00e4 mieless\u00e4 on varsin h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4, ettei painekattilan porina kuulu uudelta levylt\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Edellinen albumimme Pain Remains avasi julmetun m\u00e4\u00e4r\u00e4n uusia ovia. Yritin tyhjent\u00e4\u00e4 mieleni uusien biisien s\u00e4vellysvaiheessa, mutta se ei ollut kovin helppoa. Pahimmillaan kulissien takainen stressi oli rajumpaa kuin kukaan ulkopuolinen pystyy ikin\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, De Micco huokaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 On ihan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uusi levy on yksi uramme t\u00e4rkeimmist\u00e4, ja tiedostin sit\u00e4 tehdess\u00e4 aivan liian selv\u00e4sti, ettemme voi mokata. Ep\u00e4onnistuminen ei ollut vaihtoehto, sill\u00e4 se olisi tuhonnut tulevaisuutemme. Meid\u00e4n oli siis pakko ylitt\u00e4\u00e4 itsemme ja tehd\u00e4 Pain Remainsi\u00e4 kovempi kiekko.\u00a0<\/p>\n
De Micco jatkaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ajatuksena oli s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 Lorna Shore -soundin ydin, mutta hioa sit\u00e4 entist\u00e4 timanttisemmaksi.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Pidimme kaiken aiemmin opitun tiukasti mieless\u00e4, mutta teimme jokaisen jutun ja yksityiskohdan hieman huolellisemmin \u2013 ja toisaalta vapaammin. P\u00e4\u00e4timme nimitt\u00e4in entist\u00e4kin rohkeammin, ett\u00e4 voimme ottaa mukaan mit\u00e4 tahansa elementtej\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ideaa ei suljettu pois kokeilematta.\u00a0<\/p>\n
Onko tuoreen materiaalin joukosta nostettavissa esiin jonkinlaisia avainteoksia?\u00a0<\/p>\n
\u2013 Oblivion oli yksi ehdottomista k\u00e4\u00e4nnekohdista. Kirjoitusprosessi eteni ensin tahmeasti, mutta kun saimme sen valmiiksi, valot syttyiv\u00e4t toden teolla, Ramos sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Oblivionin j\u00e4lkeen ei mennyt aikaakaan, kun k\u00e4siss\u00e4 olivat my\u00f6s Lionheart, Glenwood ja avausraita Prison of Flesh. S\u00e4vellysprosessin johtoajatuksia oli sekin, ett\u00e4 halusimme luoda jokaiselle kappaleelle oman identiteetin. Selkein esimerkki lienee Unbreakable,\u00a0joka on \u201dareenabiisimme\u201d \u2013 toki Lorna Shoren mittakaavalla. Emme ole mik\u00e4\u00e4n Def Leppard, ainakaan viel\u00e4!<\/p>\n
Sovitellen sotaan<\/b>
Lorna Shoren materiaalissa on avainasemassa sovittaminen. Millaista on sovittaa sujuviksi kokonaisuuksiksi teoksia, joissa tuntuu soivan parhaimmillaan viisi p\u00e4\u00e4teemaa p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in?<\/p>\n
\u2013 Kysymys on niin iso, ett\u00e4 vastaan pitk\u00e4n kaavan mukaan. Ensinn\u00e4kin rakennamme kaiken yhdess\u00e4. Useimmiten Adam tekee rungon, jonka j\u00e4lkeen me muut tuomme mukaan ideoita. Sitten arvioimme syntynytt\u00e4 aihiota: onko siin\u00e4 jotain turhaa vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n pikemminkin lis\u00e4t\u00e4 kerroksia entisest\u00e4\u00e4n, Ramos selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Kuten arvata saattaa, yksi pyrkimyksist\u00e4mme on tehd\u00e4 kappaleista mahdollisimman rikkaita ja monisyisi\u00e4. Melodioiden, riffien ja muiden p\u00e4\u00e4linjojen lis\u00e4ksi kappaleet ovat t\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4 yksityiskohtia. Ajattelemme, ett\u00e4 juuri sen vuoksi biisit kest\u00e4v\u00e4t aikaa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n ja tarkemmin kuuntelee, sit\u00e4 enemm\u00e4n hoksaa erilaisia juttuja.<\/p>\n
Laulaja my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lorna Shore -materiaalin sovittaminen on tavattoman ty\u00f6l\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Kun neli\u00f6nmuotoinen palikka pit\u00e4isi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kolmionmuotoisesta rei\u00e4st\u00e4, siin\u00e4 on jonkin verran tekemist\u00e4. Mutta kuluupa sitten tunteja, p\u00e4ivi\u00e4, viikkoja tai kuukausia, niin jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 haastavinkin sovitus loksahtaa kohdalleen. Kyse on yksinkertaisesti siit\u00e4, ettemme anna periksi edes silloin, kun umpikuja tuntuu totaaliselta. Saatat ehk\u00e4 arvata, miten pirun hyv\u00e4lt\u00e4 se sitten tuntuu, kun sovitusty\u00f6 lopulta saapuu maaliin ja biisi l\u00e4htee lentoon\u2026<\/p>\n
Omakohtaisia kokemuksia<\/b>
Keskustelu k\u00e4\u00e4ntyy kohti uuden albumin sanoituksia, mik\u00e4 saa Ramosin vakavoitumaan. Pian hiljaisuus katkeaa ja laulaja alkaa pudotella sanoja hitaasti.<\/p>\n
\u2013 Jos kirjoitin Pain Remainsille varsin hypoteettisia tekstej\u00e4, nyt monet tarinat pohjautuvat omakohtaisiin tai l\u00e4hipiirin kokemuksiin. V\u00e4rit\u00e4n toki sanoituksia esimerkiksi vertauskuvin, mutta niiden totuuspohja on silti vankka. Esimerkiksi Prison of Flesh kertoo sukuni historiasta. Pohdin muun muassa niit\u00e4 kauheita hetki\u00e4, kun dementoitunut ihminen menett\u00e4\u00e4 otteen todellisuudesta.<\/p>\n
\u2013 Kun kirjoitin uusia tekstej\u00e4, pidin mieless\u00e4 ne t\u00e4rke\u00e4t opit, joita olen saanut viime vuosina esimerkiksi Gojiralta ja Parkway Drivelta. Olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt aiempaa paremmin, ettei sanoitusten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse olla monimutkaisia tai vaikeaselkoisia. Yksinkertainen ja lyhyen iskev\u00e4 teksti tuntuu usein huomattavasti tehokkaammalta. Nyt tuo tuntuu itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4lt\u00e4, mutta aiemmin halusin kirjoittaa paljon kryptisemmin.<\/p>\n
Ent\u00e4p\u00e4 uuden levyn nimi \u2013 millainen tarina sen takana on?<\/p>\n
\u2013 Mietimme otsikkoa todella pitk\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 oli monenlaisia ideoita, mutta mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut tarpeeksi hyv\u00e4lt\u00e4. Harkitsimme esimerkiksi Oblivionia, mutta se tuntui jotenkin\u2026 liian turvalliselta, Ramos naurahtaa.<\/p>\n
\u2013 Tuli lopullisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten aika, ja joku poimi sanoitusten joukosta rivin \u201dI feel the everblack festering within me\u201d. Tajusimme saman tien, ett\u00e4 lausahdus kuvaa t\u00e4ydellisesti sit\u00e4, millaista levyn tekeminen oli. Kun aluksi ei syntynyt tarpeeksi hyvi\u00e4 kappaleita, tunsimme mustan m\u00f6ykyn j\u00e4yt\u00e4v\u00e4n sisuksiamme. Se siit\u00e4 sitten: levyn otsikko oli p\u00e4\u00e4tetty!<\/p>\n
De Micco virnuilee niin leve\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 lienee viel\u00e4 jotakin sanottavaa\u2026<\/p>\n
\u2013 Managerimme vihasi valintaamme. \u201dJ\u00e4tk\u00e4t, tuo on aivan liian pitk\u00e4 ja vaikea nimi\u201d, h\u00e4n sanoi ja puisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ep\u00e4toivoisena. Olimme kuitenkin tehneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, emmek\u00e4 suostuneet en\u00e4\u00e4 edes harkitsemaan muita vaihtoehtoja. No, ehk\u00e4 seuraavan albumimme \u2013 sen kuudennen \u2013 nimi on vaikkapa VI.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Helsingin Suvilahti kes\u00e4kuun viimeisen\u00e4 sunnuntaina. Tuskan p\u00e4\u00e4lavan edustalla alkaa olla ahdasta, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jokainen festivaalivieras haluaa kokea sen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":102605,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,2382,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-102604","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-haastattelu","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115628892714140746","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102604","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102604"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102604\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/102605"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102604"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102604"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102604"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}