{"id":103932,"date":"2025-11-30T12:21:14","date_gmt":"2025-11-30T12:21:14","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/103932\/"},"modified":"2025-11-30T12:21:14","modified_gmt":"2025-11-30T12:21:14","slug":"etsi-nama-9-merkittavaa-patsasta-seinajoelta-olympiasankarista-sotamuistoihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/103932\/","title":{"rendered":"Etsi n\u00e4m\u00e4 9 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 patsasta Sein\u00e4joelta \u2013 olympiasankarista sotamuistoihin"},"content":{"rendered":"

\n Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4 voit tutustua k\u00e4tev\u00e4sti eri puolella Sein\u00e4jokea oleviin muistomerkkeihin. Niihin valetut tarinat valottavat niin suomalaista kuin paikallista historiaa. T\u00e4m\u00e4n jutun loppuun on poimittu kahdeksan muistomerkki\u00e4. Aluksi esitell\u00e4\u00e4n is\u00e4nmaallisuutta, urheiluhistoriaa ja pohjalaista sisukkuutta yhdist\u00e4v\u00e4 Per\u00e4sein\u00e4joen susi \u2013 lent\u00e4v\u00e4 suomalainen. H\u00e4nelle on omistettu Per\u00e4sein\u00e4joella oma patsas.\n <\/p>\n

\n Viljo \u201dVille\u201d Ritola (1896\u20131982) syntyi Per\u00e4sein\u00e4joen Luomankyl\u00e4ss\u00e4 vuonna 1896 Serafia ja Juha Koukkarin perheeseen. Ville eli lapsuutensa suurperheess\u00e4, vaikka vanhempia sisaruksia oli jo ehtinyt muuttamaan pois. Kotona asui silti samanaikaisesti yhdeks\u00e4n lasta. Perhe muutti vuonna 1901 Kirmalan m\u00e4elle. Samalla sukunimi vaihtui Ritolaksi, sill\u00e4 Kirmalan m\u00e4ell\u00e4 oli suuria pyydyksi\u00e4, ritoja.\n <\/p>\n

\n Perheell\u00e4 oli 30 hehtaaria peltoa ja karjaa, mutta Juha-is\u00e4 oli uuden talon my\u00f6t\u00e4 varsin velkaantunut. Tuolle ajalle ominaiseen etel\u00e4pohjalaiseen tapaan my\u00f6s Ritolan lapset yksi toisensa j\u00e4lkeen l\u00e4htiv\u00e4t leve\u00e4mm\u00e4n leiv\u00e4n per\u00e4\u00e4n Amerikkaan saakka. Ville Ritola l\u00e4hti 17-vuotiaana. Ennen h\u00e4nt\u00e4 valtameren taakse oli siirtynyt seitsem\u00e4n sisarusta.\n <\/p>\n

\n Yhdysvalloissa nuoresta, hontelosta Per\u00e4sein\u00e4joen pojasta kasvoi raskaissa rakennust\u00f6iss\u00e4 sitke\u00e4 mies. Uudella maaper\u00e4ll\u00e4 alkoi my\u00f6s urheilu-ura. Ritola kiinnitti numerolapun rintaansa ensimm\u00e4isen kerran vasta 21-vuotiaana Philadelphiassa 1917. Tuolloin Ville k\u00e4ytti viel\u00e4 veljens\u00e4 esimerkki\u00e4 noudattaen englantilaista nime\u00e4 William Johnson.\n <\/p>\n

\n New Yorkiin muutto 1918\u20131919 toi h\u00e4net Finnish-American Athletic Clubiin, jossa valmentaja J. V. Bj\u00f6rk huomasi h\u00e4nen lahjansa. Ep\u00e4uskoisena omiin menestymismahdollisuuksiinsa Ritola ei l\u00e4htenyt viel\u00e4 Antwerpenin olympialaisiin 1920. Huipulle h\u00e4n nousi vuonna 1923 voittamalla kolme Yhdysvaltain mestaruutta.\n <\/p>\n

Menestyksen vuodet ja paluu synnyinmaahan<\/p>\n

\n Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 Ritola saavutti nelj\u00e4 kultaa ja kaksi hopeaa, enemm\u00e4n kuin Paavo Nurmi. Amsterdamissa 1928 h\u00e4n voitti kultaa ja hopeaa. Ritola ker\u00e4si kahdeksan olympiamitalia, Nurmi kaksitoista.\n <\/p>\n

\n Ritolaa, Hannes Kolehmaista ja Paavo Nurmea kutsuttiin lent\u00e4viksi suomalaisiksi. Ritolaa kutsuttiin juoksutyylins\u00e4 takia Per\u00e4sein\u00e4joen sudeksi. ”Ottaa ritolat” -sanonta juontaa juurensa 5 000 metrin matkalle vuoden 1928 olympialaisissa. Loppukirin ansiosta Ritola voitti Paavo Nurmen ja vaikuttava n\u00e4ky j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n sanontana.\n <\/p>\n

\n \u201dPer\u00e4sein\u00e4joen Susi\u201d ja \u201dTurun Antilooppi\u201d kiersiv\u00e4t Amerikan sis\u00e4ratoja kev\u00e4ttalvella 1925 enn\u00e4tyksi\u00e4 murskaten. Molempien asioita hoiti manageri Hugo Qvist, joka j\u00e4rjesti kilpailuja niin, ett\u00e4 kaksikko juoksi tavallisesti eri matkoja. N\u00e4in superkaksikon keskin\u00e4iset kohtaamiset saivat poikkeuksellista huomiota.\n <\/p>\n

\"Kest\u00e4vyysjuoksija<\/p>\n

\n Kest\u00e4vyysjuoksija Ville Ritola sai menestyst\u00e4 my\u00f6s painimolskilta. Kuva Terveytt\u00e4 liikunnasta, urheutta urheilusta -n\u00e4yttelyst\u00e4 vuodelta 2015. Arkistokuva.\n <\/p>\n

\n Kuva: Jouko Hanninen\n <\/p>\n

\n Vaikka Nurmi oli yhdeks\u00e4nkertainen kest\u00e4vyysjuoksun olympiavoittaja, kukaan muu suomalainen ei ole ylt\u00e4nyt yht\u00e4 moneen (kuuteen) mitaliin yksiss\u00e4 olympialaisissa kuin Ritola. Maailmanenn\u00e4tyksi\u00e4 h\u00e4n teki virallisilla matkoilla kaksitoista.\n <\/p>\n

\n P\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n juoksu-uransa 1930-luvulla Ritola otti my\u00f6s Yhdysvaltain kansalaisuuden. Takaisin Suomeen h\u00e4n muutti vasta vuonna 1971. Asunnon Helsingin Lauttasaaresta oli j\u00e4rjest\u00e4nyt vanha kilpakumppani ja yst\u00e4v\u00e4 Paavo Nurmi.\n <\/p>\n

\n Ritolan siteet kotiseudulle pysyiv\u00e4t vahvana. Heikkenev\u00e4n\u00e4 vanhuksena Ritola esitti marraskuussa 1981 toivomuksena sein\u00e4jokelaiselle yst\u00e4v\u00e4lleen Sauli Ojaj\u00e4rvelle.\n <\/p>\n

\n \u2013\u202fKuule, kuule. Mun on haurattava Per\u00e4sein\u00e4joelle, kun is\u00e4 ja \u00e4iteekin on si\u00e4ll\u00e4.\n <\/p>\n

\n Ritola menehtyi huhtikuussa 1982 Helsingiss\u00e4, mutta h\u00e4net haudattiin toiveensa mukaisesti Per\u00e4sein\u00e4joelle.\n <\/p>\n

\n Ritolan huikea ura on huomioituna Per\u00e4sein\u00e4joella, jossa h\u00e4nen lapsuudenkotinsa sein\u00e4\u00e4n kiinnitettiin muistolaatta 1970. Samana vuonna Ritola lahjoitti kotikunnalleen kaikki olympiamitalinsa ja muut arvokkaimmat palkintonsa. Alkuper\u00e4isi\u00e4 mitaleita ei ole moni n\u00e4hnyt, sill\u00e4 niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n pankkiholvissa. Kopiot sek\u00e4 Ritolan valokuvia ja esineist\u00f6\u00e4 on esill\u00e4 Per\u00e4sein\u00e4joen kunnantalolla, jonne my\u00f6s nimikoitiin Villen Kamari 1988.\n <\/p>\n

\n Ville Ritolan patsas paljastettiin 1978 Per\u00e4sein\u00e4joella h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4 ollessa. Per\u00e4sein\u00e4joen urheilutalo nimettiin Ritola-Halliksi 1999. H\u00e4nest\u00e4 on julkaistu kaksi kirjaa: Pantiin Ritolaksi (1974) ja laaja el\u00e4m\u00e4kerta Suden hetki\u00e4 (1997). Ville Ritolasta ja Paavo Nurmesta on ollut tekeill\u00e4 Mestari ja haastaja -elokuva, mutta julkaisua on siirretty vuodelta 2024.\n <\/p>\n

\n L\u00e4hde: Voimistelu- ja urheiluseura Per\u00e4sein\u00e4joen Toive ry.\n <\/p>\n

Bongaa my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 patsaat<\/p>\n

\"J\u00e4\u00e4k\u00e4rikapteeni<\/p>\n

\n J\u00e4\u00e4k\u00e4rikapteeni ja kuvanveist\u00e4j\u00e4 Lauri Lepp\u00e4sen veist\u00e4m\u00e4 Mannerheim\u2011patsas (1955) oli ensimm\u00e4inen laatuaan Suomessa. Patsas sijaitsi alun perin Keskustorilla, vuodesta 1973 alkaen Kirkkokadun ja Koulukadun kulmassa. Jalusta korotettiin puiston uudistuksessa 2014. Patsas muistuttaa Mannerheimin pitk\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4majakaudesta Sein\u00e4joella 1918.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Kuopiolaisen<\/p>\n

\n Kuopiolaisen kuvanveist\u00e4j\u00e4 Herman Joutsenin Sotahevonen -patsas (1997) T\u00f6rn\u00e4v\u00e4n kartanon puistossa kunnioittaa sodissa palvelleita suomenhevosia. Talvi\u2011 ja jatkosodassa palveli noin 110 000 hevosta, tuhansia menehtyi. Eniten sotahevosia saatiin Etel\u00e4-Pohjanmaan kunnista.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Alavudelta<\/p>\n

\n Alavudelta kotoisin ollut taiteilija Jussi Koivusalon veist\u00e4m\u00e4 Paimentytt\u00f6 -patsas (1963) ei ollut kaupungin tilausty\u00f6 vaan Sein\u00e4joen Yksityisyritt\u00e4jien ja Yritt\u00e4j\u00e4naisten lahjoitus. Alkujaan Keskuspuistossa (nyk. Avaruuspuisto) sijaitsevan teoksen osana oli vesiallas. Paimentytt\u00f6 pesi kasvojaan 59 vuotta, kunnes allas poistettiin turvallisuussyist\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevan lasten leikkikent\u00e4n takia. Allas peitettiin metallilevyll\u00e4 ja soralla. Sein\u00e4joella on usea muukin Koivusalon tekem\u00e4 patsas.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Ilmavaara<\/p>\n

\n Ilmavaara on arkkitehti Antti Talvitien suunnittelema Jatkosodan ilmapuolustuksen muistomerkki (2005), joka sijaitsee Vapaudenpuiston, Vapaudentien ja Torikadun risteyksess\u00e4. Talvisodan syttyess\u00e4 Sein\u00e4joen ilmapuolustus oli yhden konekiv\u00e4\u00e4rin varassa. Talkoilla Sein\u00e4joelle saatiin hankittua vuonna 1941 kaksi Bofors-ilmatorjuntatykki\u00e4 ja sein\u00e4jokelaisista lukiolaisista koulutettiin ilmatorjuntajoukkue. Siksi muistomerkiss\u00e4 lukee teksti ”Pojat puolustamassa meit\u00e4 1941”.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Katkennut<\/p>\n

\n Katkennut taival (Hotelli-ravintola Alma, Ruukintie 4) on entisen kaupunginarkkitehti Juhani Lahden suunnittelema Talvisodan pommituksessa kuolleiden muistomerkki. Sein\u00e4joelle pudotettiin 3. helmikuuta 1940 yhteens\u00e4 158 pommia. Ratapiha oli p\u00e4\u00e4kohde kuljetusverkoston lamauttamiseksi. Yksi pommeista suuntautui Rajakadun (nyk. Ruukintie) sirpalesuojaan, jossa oli junamatkustajia. Kymmenen kuoli heti ja kolme my\u00f6hemmin sairaalassa. Pommit osuivat my\u00f6s juna-aseman odotustilaan, Marttilan kouluun (nyk. taidekoulu Oiva), viljavarastoon ja kauppatorille; loput putosivat joen toispuolen pelloille. Yhteens\u00e4 36 rakennusta vaurioitui, joista 9 tuhoutui.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Nurmon<\/p>\n

\n Nurmon seurakuntatalon pihassa oleva Taistelijain muistomerkin suunnitteli Timo Suvanto. Muistomerkki kuvaa \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4n kirkonm\u00e4ke\u00e4, jolla k\u00e4ytiin 39 nurmolaisen hengen vaatinut \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4n taistelu talvisodan lopulla 5.3.1940. Loivasti nousevan muistomerkin korotetussa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on kivi, joka kuvaa \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4n kirkon raunioita. Kaikkien kaatuneiden ruumiita ei saatu pois taistelukent\u00e4lt\u00e4 ja ep\u00e4tietoisuus sotilaan kohtalosta saattoi vaivata omaisia pitk\u00e4\u00e4n. Muistomerkki on paljastettu vuonna 2000. Muistomerkkiin liitet\u00e4\u00e4n tarinat my\u00f6s sotaorvoista ja Salokorven perheen tragediasta.\n <\/p>\n

\n Kuva: Jaakko Elenius\n <\/p>\n

\"Kuvanveist\u00e4j\u00e4<\/p>\n

\n Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Heikki Varjan suunnittelema ”Tuolta se tuloo, tuolta se tuloo” kuvaa Sein\u00e4jokea viiden rautatien risteyksen\u00e4. Viiteen ilmansuuntaan kurottuva ja 8 metri\u00e4 korkea veistos oli aikoinaan Suomen suurin pronssiveistos. Rautatiel\u00e4isten muistomerkiksi kutsuttu veistos siirrettiin uudelle asema-aukiolle vuonna 2024.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n

\"Yritt\u00e4j\u00e4-Jussi<\/p>\n

\n Yritt\u00e4j\u00e4-Jussi (1994) on tunnustus pohjalaiselle yritt\u00e4jyydelle. Alun perin Sein\u00e4joen kauppaoppilaitoksen pihaan pystytetty pronssinen patsas siirrettiin vuonna 2019. Keskustorin laidalle Koulukadulle p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 patsas on ilmajokelaisen kansantaiteilija Aarne Hakala-Rahkon suunnittelema. Patsas kokee s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin ajankohtaista ehostusta. Provinssi-paidan lis\u00e4ksi patsas on saanut ylleen muun muassa vihre\u00e4n boleron K\u00e4\u00e4rij\u00e4n edustaessa Suomea Euroviisuissa.\n <\/p>\n

\n Kuva: Tomi Kosonen\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4 voit tutustua k\u00e4tev\u00e4sti eri puolella Sein\u00e4jokea oleviin muistomerkkeihin. Niihin valetut tarinat valottavat niin suomalaista kuin paikallista…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":103933,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[135],"tags":[389,387,388,390,137,33,31,30,32,394,393,391,392,109],"class_list":{"0":"post-103932","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-taiteet-ja-suunnittelu","8":"tag-arts","9":"tag-arts-and-design","10":"tag-artsanddesign","11":"tag-design","12":"tag-entertainment","13":"tag-fi","14":"tag-finland","15":"tag-finnish","16":"tag-suomi","17":"tag-suunnittelu","18":"tag-taiteet","19":"tag-taiteet-ja-suunnittelu","20":"tag-taiteetsuunnittelu","21":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115638624992192936","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/103932","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=103932"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/103932\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/103933"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=103932"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=103932"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=103932"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}