Alien ei tullut avaruudesta. Se tuli unista, painajaisista ja niist\u00e4 oudoista alitajunnan nurkista, joissa H.R. Gigerin<\/strong> biomekaaninen visio \u2013 rujoa seksi\u00e4, kuolemaa ja koneita \u2013 kohtasi Dan O\u2019Bannonin<\/strong> B-luokan kauhuelokuvista inspiroituneen k\u00e4sikirjoituksen. Gigerin luonnokset olisivat olleet kielletty\u00e4 kamaa melkein miss\u00e4 tahansa aikakautensa taiden\u00e4yttelyss\u00e4, joten 20th Century Fox oli luonnollisesti peloissaan. Scott sen sijaan innostui t\u00e4ysill\u00e4.<\/p>\n Ja onneksi innostui. Scott \u2013 tuolloin pienell\u00e4 budjetilla tehdyn mutta arvostetun Kaksintaistelijat (The Duellists, 1977) -aikakausidraaman my\u00f6t\u00e4 noteerattu lupaava brittiohjaaja \u2013 hypp\u00e4si mukaan ja teki Alienista omanlaisensa, painostavan taideteoksen. Avaruus ei ollut en\u00e4\u00e4 kirkas ja seikkailullinen. Se oli pime\u00e4, metallinen, hiljainen ja t\u00e4ynn\u00e4 tuhoa.<\/p>\n Ellen Ripley, alun perin sivuroolihahmo, nousi Sigourney Weaverin<\/strong> tulkinnassa yhdeksi elokuvahistorian ikonimmista selviytyjist\u00e4 \u2013 ilman ett\u00e4 hahmon sukupuolella edes erityisesti m\u00e4ss\u00e4iltiin. Ripley oli vahva, fiksu ja inhimillinen: jotain, mit\u00e4 ei ollut ennen n\u00e4hty.<\/p>\n Nostromo-aluksen suljetut k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t, Jerry Goldsmithin<\/strong> ahdistusta tihkuva musiikki ja tietenkin legendaarinen kohtaus, jossa John Hurtin n\u00e4yttelem\u00e4n Kanen rintakeh\u00e4st\u00e4 puskee esiin verinen kummajainen \u2013 Alienin tunnelma on yht\u00e4 aikaa klaustrofobinen ja kosminen. Se on kauhua, joka puree ja j\u00e4\u00e4 ihon alle \u2013 toisin kuin aggressiivinen chestburster, joka puskee sielt\u00e4 ulos.<\/p>\n Alien syntyi halusta pelotella \u2013 ja siin\u00e4 se onnistui loistavasti. Elokuvan ilmapiiri on niin tihe\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 voisi melkein leikata veitsell\u00e4. Se ei ollut ensimm\u00e4inen scifi-kauhuelokuva, mutta se oli ensimm\u00e4inen, joka sai koko genren n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n aivan uudelta.<\/p>\n Klassikkoelokuva on julkaistu muutamana erilaisena versiona. Mit\u00e4 niiss\u00e4 on eroa, ja mik\u00e4 niist\u00e4 kannattaa katsoa, jos koko elokuva on jostain syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt aiemmin n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4?<\/p>\n Vahingossa julkaistu \u00e4\u00e4niraita<\/strong><\/p>\n Alien sai ensi-iltansa toukokuussa 1979 Seattlen kansainv\u00e4lisill\u00e4 elokuvajuhlilla. Laajempaan levitykseen elokuva p\u00e4\u00e4si kes\u00e4kuussa, jolloin sen saattoi n\u00e4hd\u00e4 tavallisten 35 mm:n kopioiden lis\u00e4ksi my\u00f6s 70 mm:n versiona. N\u00e4iss\u00e4 70 mm:n esityskopioissa k\u00e4ytettiin kuusikanavaista Dolby Stereo -\u00e4\u00e4niraitaa (verrattuna 35 mm:n filmikopioiden maksimissaan nelikanavaiseen Dolby Stereo -miksaukseen), ja siin\u00e4 oli oma uniikki sointinsa.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kohtaa tapahtui kuitenkin jotain, jonka lopputuloksen on kuullut vain harva.<\/p>\n Lue my\u00f6s: Aikuiset teinikomediat tarkastelussa \u2013 Pikkutuhmaa sekoilua pidennettyin\u00e4 versioina<\/a><\/p>\n 20th Century Fox oli pari vuotta aiemmin kehitt\u00e4nyt oman \u00e4\u00e4nij\u00e4rjestelm\u00e4ns\u00e4 nimelt\u00e4 Sound 360. Nelj\u00e4ll\u00e4 t\u00e4yden taajuusalueen kaiuttimella toistettu \u00e4\u00e4niformaatti oli studion yritys kilpailla Universalin Sensurroundin kanssa, ja se asennettiin Yhdysvalloissa vain kouralliseen teattereita elokuvan Hornankuja (Damnation Alley, 1977) esitt\u00e4mist\u00e4 varten. Elokuvan flopattua my\u00f6s Sound 360 haudattiin nopeasti.<\/p>\n Fox p\u00e4\u00e4tti ep\u00e4onnistumisen j\u00e4lkeen siirty\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nimenomaan Sensurroundia, ja Alienille tehtiinkin testimieless\u00e4 aito Sensurround-miksaus. T\u00e4t\u00e4 versiota kutsuttiin nimell\u00e4 \u201d70 mm test Sensurround\u201d. Ennen elokuvan virallista julkaisua studio kuitenkin vet\u00e4ytyi suunnitelmasta, ja p\u00e4\u00e4tyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n T\u00e4htien sota -menestyselokuvansa tapaisesti Dolbyn 70 mm kuusikanavaista (6-track) \u00e4\u00e4nij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Alienin ett\u00e4 muiden tulevien elokuviensa kohdalla.<\/p>\n Sitten, vuonna 1995, tapahtui jotain erikoista.<\/p>\n 20th Century Fox julkaisi Alienista THX-sertifioidun laserdiscin, jossa oli kuusikanavainen Dolby Digital -\u00e4\u00e4niraita \u2013 kuluttajille tuolloin nimell\u00e4 Dolby Surround Digital AC-3. Julkaisun takakannessa kerrottiin, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nen pohjana oli k\u00e4ytetty 70 mm -esityskopion virallista \u00e4\u00e4niraitaa. Todellisuudessa laserdiscin miksaus perustui kuitenkin harvinaiseen 70 mm test Sensurround -versioon \u2013 miksaukseen, jota ei ollut koskaan julkaistu kaupallisesti ja jonka vain testiryhm\u00e4 oli aiemmin kuullut. Testiraidan k\u00e4ytt\u00e4minen oli erikoinen vahinko, joka huomattiin vasta vuosia laserdiscin julkaisun j\u00e4lkeen.<\/p>\n Tuosta vuoden 1995 laserdisc-painoksesta on tullut ker\u00e4ilyharvinaisuus, sill\u00e4 se on edelleen, yli 30 vuotta my\u00f6hemmin, ainoa julkaisu, jolla kyseinen Sensurround-miksaus on kuultavissa.<\/p>\n Mit\u00e4 erikoista tuo Sensurround-miksaus sitten sis\u00e4lt\u00e4\u00e4?<\/p>\n Ensimm\u00e4iseksi on hyv\u00e4 huomioida, ett\u00e4 \u201d70 mm test Sensurround\u201d on nimens\u00e4 mukaisesti testiraita. Sit\u00e4 ei koskaan viimeistelty lopulliseksi miksaukseksi, ja siin\u00e4 on virheit\u00e4 ja puutteita, jotka korjattiin teattereissa kuultuun 70 mm 6-track -\u00e4\u00e4niraitaan \u2013 ainakin osittain ohjaajan neuvojen mukaisesti.<\/p>\n Sensurround-testiraidan selkein ero muihin elokuvan miksauksiin on erityisen jykev\u00e4 bassoraita. Koska kyseinen \u00e4\u00e4nitekniikka perustui fyysisesti kehossa tuntuviin matalataajuusv\u00e4r\u00e4htelyihin, my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 testiraidassa bassot jytisev\u00e4t paikoin voimalla. Esimerkiksi Nostromo-aluksen sis\u00e4ll\u00e4 kuuluu aluksen moottoreista kantautuva matalataajuuksinen humina, jota ei ole muissa miksauksissa.<\/p>\n Pieni\u00e4 eroja l\u00f6ytyy my\u00f6s \u00e4\u00e4nitehosteista ja Jerry Goldsmithin musiikista. Lis\u00e4ksi dialogissa on joitakin muutoksia. Esimerkiksi kun miehist\u00f6 valmistautuu laskeutumaan planeetalle, Kanen lause: \u201dRoll 92 degrees port yaw\u201d (UHD-julkaisun teatteriversiossa kohdassa 14:22) puuttuu kokonaan. Sen sijaan Sensurround-testiraidalla kuullaan Lambertin (Veronica Cartwright<\/strong>) sanovan: \u201d900 meters and dropping\u201d (kohdassa 14:51).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi testiraidassa on hetki\u00e4, joissa etukanavien stereokuva on huomattavasti laajempi kuin muissa miksauksissa.<\/p>\n Ohjaajan erikoisversio<\/strong><\/p>\n Vuonna 2003 20th Century Fox julkaisi nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 Alien-elokuvaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n Alien Quadrilogy -dvd-boksin. Julkaisun yhteydess\u00e4 studio pyysi Ridley Scottia tekem\u00e4\u00e4n elokuvastaan uuden Director\u2019s Cut -version. Scott suostui, mutta on painottanut useaan otteeseen, ett\u00e4 kyseinen versio ei ole h\u00e4nen varsinainen ohjaajan versionsa \u2013 alkuper\u00e4inen teatterileikkaus vuodelta 1979 on.<\/p>\n Vuoden 2003 Director\u2019s Cut kest\u00e4\u00e4 116 minuuttia eli on noin minuutin verran lyhyempi kuin teatteriversio (117 min). Scott lis\u00e4si elokuvaan muutamia aikoinaan tarkoituksella pois j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4\u00e4n kohtauksia, mutta koki niiden hidastavan kokonaisrytmi\u00e4 liikaa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4n leikkasi useita pitki\u00e4 kamera-ajoja ja kohtauksia lyhyemmiksi, v\u00e4lill\u00e4 vain 2\u201317 sekuntia kerrallaan.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen lis\u00e4tty kohtaus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n noin 12 minuutin kohdalla. Noin puolentoista minuutin mittaisessa jaksossa Nostromon miehist\u00f6 kuuntelee salaper\u00e4ist\u00e4 signaalia. He eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4 sen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, mutta saavat selville, milt\u00e4 planeetalta se tulee.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/episodi-2025-07-alien-06-648x307.jpg\")
Tom Skerritt tylsistyy ainoastaan teatteriversiossa.<\/p>\n