{"id":112680,"date":"2025-12-10T11:43:09","date_gmt":"2025-12-10T11:43:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/112680\/"},"modified":"2025-12-10T11:43:09","modified_gmt":"2025-12-10T11:43:09","slug":"argentiinan-pampoilta-impivaaran-korpiin-villi-luonto-voi-rappeuttaa-tai-kasvattaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/112680\/","title":{"rendered":"Argentiinan pampoilta Impivaaran korpiin \u2013 villi luonto voi rappeuttaa tai kasvattaa"},"content":{"rendered":"

Olen k\u00e4ynyt vain kerran meksikolaisessa mets\u00e4ss\u00e4. Asuin silloin maan ylikansoitetussa p\u00e4\u00e4kaupungissa. K\u00e4vimme k\u00e4velyll\u00e4 Paso de Cort\u00e9sin vuoristosolassa yst\u00e4vieni kanssa. Nelj\u00e4n hengen joukolla vaeltelimme tuntikausia meksikonpihtojen (Abies religiosa) siimeksess\u00e4 ja otimme ikimuistoisia valokuvia, mutta tunnelma meni pilalle, kun j\u00e4nis j\u00e4i auton alle paluumatkalla. En ole k\u00e4ynyt mets\u00e4ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, ja harvoin olen ajatellut sit\u00e4 muutoin kuin kirjallisena symbolina.\u00a0<\/p>\n

Aikaisemmin mets\u00e4 oli minulle pikemminkin Danten<\/strong> synkk\u00e4 mets\u00e4maa, lankeemuksen elegantti ruumiillistuma. Se on Jumalaisen n\u00e4ytelm\u00e4n ep\u00e4t\u00e4ydellinen l\u00e4ht\u00f6piste, josta pit\u00e4\u00e4 etsiyty\u00e4 ulos pelastaakseen kehonsa ja sielunsa. Dante luonnehtii sit\u00e4 my\u00f6s v\u00e4litilaksi, johon joudutaan, kun poiketaan oikealta (henkiselt\u00e4) polulta perikatoa kohti. Joka tapauksessa mets\u00e4 ei ole firenzel\u00e4isen runoilijan kuvastossa mukava paikka lomailla, loikoilla ja kalastella.\u00a0<\/p>\n

Valehtelisin jos sanoisin, ett\u00e4 muutettuani Suomeen minusta olisi tullut innokas luonnossa kulkija, vaikka toki t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen viett\u00e4nyt enemm\u00e4n aikaa ulkona kuin koskaan aiemmin ja oppinut nauttimaan k\u00e4velyist\u00e4 kylmiss\u00e4 \u00f6iss\u00e4. Mutta isoin muutos tavassani suhtautua mets\u00e4\u00e4n ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n luontoon tapahtui, kun luin Seitsem\u00e4n veljest\u00e4. Jos kirjallisuuden teht\u00e4v\u00e4 on avata lukijalle uusia maailmankatsomuksia, en liioittele sanoessani, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu kirja ei ole kohdallani suoriutunut tuosta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 yht\u00e4 hyvin kuin Seitsem\u00e4n veljest\u00e4.<\/p>\n

En v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 Aleksis\u00a0<\/strong>Kiven <\/b>romaani olisi maailman paras kirja, ei edes makuuni sopivin. Tarkoitan pikemminkin sit\u00e4, ett\u00e4 lukemalla toisia l\u00e4nsimaalaisia kirjailijoita kuten Dantea, John Miltonia<\/b> tai Paul Celania<\/b> maailmankatsomukseni kyll\u00e4 ter\u00e4v\u00f6ityi, mutta my\u00f6t\u00e4illen entuudestaan omaksumiani ajatusmalleja, erityisesti mit\u00e4 tulee ihmisen ja luonnon v\u00e4liseen suhteeseen. Kiven romaanin arvomaailma on kuitenkin vastakkainen kuin mihin vaistoni ja kasvatukseni ohjaavat.\u00a0\u00a0<\/p>\n

Maailman toisella puolella,<\/b> kolmekymment\u00e4 vuotta ennen Seitsem\u00e4n veljeksen ilmestymist\u00e4, argentiinalainen kirjailija Domingo Faustino Sarmiento<\/b> (1811\u2013\u20601888) kirjoitti diagnoosinsa oman kansansa esteist\u00e4 matkalla sivistykseen: Facundo o Civilizaci\u00f3n y barbarie en las pampas argentinas ( 1845, vapaasti suomennettuna Facundo \u2013\u2060 tai sivistys ja barbaria Argentiinan pampalla. Teosta ei ole suomennettu.\u00a0<\/p>\n

Facundo ei ole fiktiota, vaan sotaherra Juan Facundo Quirogan<\/b> (1788\u20131835) el\u00e4m\u00e4kerta, jonka Sarmiento 1800-luvun positivismille tyypillisill\u00e4 havainnoinnin ja mittaamisen keinoilla kehyst\u00e4\u00e4 historiallisesti ja psykologisesti. Sarmienton polttava kysymys on: miksi eurooppalaisl\u00e4ht\u00f6inen Argentiinan kansa, joka asuu niin hedelm\u00e4llisell\u00e4 maaper\u00e4ll\u00e4, lankeaa veriseen diktatuuriin heti itsen\u00e4istytty\u00e4\u00e4n? Sarmienton mukaan kyseess\u00e4 on \u201dtaistelu [sivistyksen] viimeisimpien edistysaskeleiden ja villin el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, v\u00e4kirikkaiden kaupunkien ja synkkien metsien v\u00e4lill\u00e4\u201d.<\/p>\n

Sarmienton mietinn\u00f6iss\u00e4 mets\u00e4 ei tarkoita \u201dpuiden muodostamaa kasviyhdyskuntaa\u201d vaan samaa asiaa kuin Dantessa (ja l\u00e4nsimaisessa symboliikassa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n). Teoksessaan Diccionario de s\u00edmbolos (1958) espanjalainen hermeneutikko Juan Eduardo Cirlot <\/b>v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mets\u00e4 symboloi alitajunnan vaarallista puolta: sen saalistavaa ja j\u00e4rke\u00e4 sumuttavaa luonnetta. Kaupungin, kodin ja maatilan vastakohtana mets\u00e4 edustaa kaikenlaisia vaaroja, piruja ja sairauksia. Itse asiassa Argentiinassa ei edes ole kovin paljon mets\u00e4\u00e4, vaan pikemminkin pampaa eli aroaluetta, jonka tyypillisint\u00e4 kasvillisuutta ovat pensaat ja ruohikot.<\/p>\n

Sarmienton mielest\u00e4 Argentiinan kansan taantumuksellisuus johtuu tekij\u00f6ist\u00e4, joita kaikkialla muualla kadehdittaisiin rikkauden l\u00e4htein\u00e4 ja edistyksen mahdollistajina (erityisesti 1800-luvun laajentuvien keisarikuntien Euroopassa).\u00a0<\/p>\n

Argentiinan ensimm\u00e4inen ongelma on tila, maan valtava pinta-ala. Sarmiento kirjoittaa: \u201dtasavaltaamme vaivaava vitsaus on sen laajuus: autiomaa ymp\u00e4r\u00f6i sit\u00e4 joka puolelta ja tunkeutuu sen sisimp\u00e4\u00e4n [\u2026] \u00e4\u00e4rett\u00f6myys kaikkialla: \u00e4\u00e4ret\u00f6n tasanko, \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4t mets\u00e4t, \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4t joet [\u2026]\u201d\u00a0<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n saakka Sarmienton kuvaus ei paljon eroa Jukolan poikien tilanteesta. Aleksis Kivi kirjoittaa, ett\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 \u201dotti vastaan osaksensa kulon polttaman mets\u00e4n ja sai sill\u00e4 keinolla seitsem\u00e4n vertaa enemm\u00e4n kuin toiset naapurinsa.\u201d N\u00e4in ollen sek\u00e4 Sarmienton gaucho eli pampan asukas ett\u00e4 Jukolan pojat pystyiv\u00e4t asumaan kaukana naapureista ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n omilla ehdoillaan.<\/p>\n

Maaper\u00e4n hedelm\u00e4llisyys muuttuu tietynasteiseksi vauraudeksi mutta ei kehitykseksi. Viime k\u00e4dess\u00e4 se toimii kehityksen esteen\u00e4. Argentiinalaisella maaseudulla karjan \u201dluonnollinen lis\u00e4\u00e4ntyminen muodostaa ja kasvattaa [omistajan] omaisuutta rajattomasti; ihmisen k\u00e4si on tarpeeton\u201d.\u00a0<\/p>\n

\"\"Pampaa La Toayssa Argentiinassa. Kuva: Andy Abir Alan, CC-BY-SA 3.0<\/p>\n

Ongelma ei ole ainoastaan<\/b> se, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 olisi liian helppoa.\u00a0<\/p>\n

T\u00f6iden j\u00e4lkeen j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vi\u00e4 voimia ei kohdisteta mihink\u00e4\u00e4n merkityksellisemp\u00e4\u00e4n tavoitteeseen. Sarmienton k\u00e4sityksess\u00e4 silkka perheen hoitaminen ja uskonto (jotka ovat ainoita sivistyksen hiveni\u00e4 pampalla) kuuluvat alemmalle kehitysasteelle, jota h\u00e4n kutsuu barbariaksi, vaikka sopivampi nimike olisi ehk\u00e4 keskiaikainen agraariyhteiskunta. Joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4 kuvio ei kelpaa modernin kansan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. T\u00e4ss\u00e4 ei ole kyse vain er\u00e4\u00e4n kirjailijan el\u00e4m\u00e4ntapapreferensseist\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen, puolinainen kehitysaste johtaa autoritarismiin ja itsetuhoon laajemmalla poliittisella tasolla.<\/p>\n

Jukolan pojat antavan talon menn\u00e4 rappiolle \u201dsill\u00e4 olivatpa he perineet is\u00e4lt\u00e4ns\u00e4 saman voimallisen innon mets\u00e4-otusten pyynt\u00f6\u00f6n\u201d. Romaanin alussa pyynti ei ole veljeksille varsinainen elinkeino, vaan huvitus samalla lailla kuin kiekonly\u00f6minen ja munien varastaminen naapureiden kananpesist\u00e4. Sarmienton gauchon tavoin Jukolan pojat el\u00e4v\u00e4t n\u00e4enn\u00e4isen juurevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, jossa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tarpeet on tyydytetty. Omavaraisessa erist\u00e4ytyneisyydess\u00e4\u00e4n pampan asukkaiden ja Kiven poikien ei tarvitse t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n muun odotuksia kuin omiaan. Vaatetus, p\u00f6yt\u00e4tavat ja kanssak\u00e4ymisen tavat eiv\u00e4t kehity. He eiv\u00e4t opi lukemaan eik\u00e4 edes omaan uskontoon tutustuta kunnollisesti.<\/p>\n

Kyseisen el\u00e4m\u00e4ntavan riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ilmenee sosiaalisen kanssak\u00e4ymisen vaikeuksina. Gauchot ja Jukolan veljekset joutuvat riippuvaisiksi virkavallan edustajista. Vertaisten v\u00e4lill\u00e4 ainoa tapa vahvistaa omaa arvoansa on fyysisten voimien mittel\u00f6. Ei ole ihme, ett\u00e4 M\u00e4nnist\u00f6n Venla antaa rukkaset kuudelle veljekselle. Vaikka Sarmiento ei k\u00e4sittele pampan kosintatapoja, oletan, ett\u00e4 jukolalaisten asemassa oleva gaucho ei onnistuisi sen paremmin.<\/p>\n

Jukolan pojat turvautuvat<\/b> Impivaaraan paetessaan rovastin rangaistusta. \u00a0Kaukana synnyinsijoistaan ja sivistyksest\u00e4 veljekset jatkavat hurjasteluaan ja joutuvat moniin hengenvaarallisiin vaikeuksiin. Heid\u00e4n mutkikas tiens\u00e4 ei johda lopulliseen lankeemukseen, vaan k\u00e4\u00e4ntyy pikkuhiljaa rakentavampaan suuntaan. Velkaannuttuaan heid\u00e4n t\u00e4ytyy oppia viljelem\u00e4\u00e4n: \u201dVaikeaksi tuntui heille alussa t\u00e4m\u00e4 raatamisen j\u00e4rjestys; mutta, pakoittaen luontoansa, taisivat he viimein t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki arkiop\u00e4iv\u00e4t aamusta iltaan.\u201d Vastoink\u00e4ymisten kautta heid\u00e4n tietotaitonsa kasvaa, ja heid\u00e4n todellisuudentajunsa hioutuu: \u201d[\u2026] onpa, luulen min\u00e4, maailma meille niin kuin maailmalle me\u201d. Lopulta luonto kasvattaa heist\u00e4 yhteiskuntakelpoisia miehi\u00e4. T\u00e4h\u00e4n muutokseen ei tarvita \u00a0kirjailijan moralisointia, vaan se kehkeytyy hahmojen itsesuojeluvaiston ja uhkaavan ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutuksesta. Toisin sanoin luonto kasvattaa heist\u00e4 yhteiskuntakelpoisia miehi\u00e4.<\/p>\n

Argentiinan aroalueella ei tapahdu samaa k\u00e4\u00e4nnett\u00e4. Pitk\u00e4ss\u00e4 sis\u00e4llissodassa valtaan noussut gaucho kitkee kehityksen ensimm\u00e4iset versot. Sotaherra Facundo Quiroga ja sen j\u00e4lkeen diktaattori Juan Manuel Rosas<\/b>, molemmat gauchon ruumiillistumia, ovat kyvytt\u00f6mi\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta elinkeinoa kuin maataloutta, joten he tuhoavat orastavan silkki-, tekstiili- ja aseteollisuuden.<\/p>\n

Kiven ja Sarmienton ajan j\u00e4lkeen, hurjan 1900-luvun aikana, asiaintila muuttui kyll\u00e4, mutta kuinka paljon oikeasti? Vaikka suuren maaltamuuton j\u00e4lkeen populaarikulttuuri ja jopa romaanikirjallisuus\u00a0tulvi maalaisnostalgiaa (esimerkiksi\u00a0Tapio Rautavaaran<\/b> musiikissa ja Veikko Huovisen<\/b> kirjoissa), suomenkielinen runous meni omia teit\u00e4\u00e4n. Kriitikko Kai Laitisen<\/b> mukaan 1960-luvun osallistuvan runouden sukupolven aikana kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 kuvasto tuli \u201dentisen luonnon kuvaston tilalle tai ainakin rinnalle\u201d (Suomen kirjallisuuden historia, 1981). Runoilija Maila Pylkk\u00f6nen <\/b>kiteytt\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 runossaan: \u201dKuvittelen ett\u00e4 olisin mets\u00e4ss\u00e4, \/ en ole siell\u00e4 nyt, mutta kuvittelen\u201d (Marjamiesnaisen muistiinpanoja, 1975). Mets\u00e4 alkaa toimia kaupungin menojen jatkeena. Siell\u00e4 ihminen voi el\u00e4\u00e4 luopumatta mukavuuksista, menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yhteytt\u00e4 globaaliin maailmaan: \u201dSanomalehti tuli naisen luokse syrj\u00e4isess\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4 \/ mets\u00e4ss\u00e4, j\u00e4rven rannalla\u201d (Pauliina Haasjoki<\/b>, Planeetta, 2016).<\/p>\n

Latinalaisamerikkalaisessa kirjallisuudessa<\/b> mets\u00e4 (jopa sademets\u00e4, ja miksei koko kaupunkien ulkopuolella oleva maailma) on edelleen laajalti symbolinen paikka. Brasilialainen runoilija Ferreira Gullar<\/b> sanoo runossaan Bicho urbano (vapaasti suomennettuna Kaupunki\u00f6t\u00f6kk\u00e4), ettei h\u00e4n haluaisi muuttaa landelle, eik\u00e4 h\u00e4n siet\u00e4isi el\u00e4m\u00e4\u00e4 edes keskikokoisessa kaupungissa: \u201dLuonto pelottaa minua \/ kolkkoine tiheikk\u00f6ineen, vesineen, \/ lintuineen, jotka ovat kuin aavistuksia\u201d (vapaa suomennos teoksesta Na vertigem do dia, 1980).\u00a0\u00a0<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vastahakoisuus luontoa kohtaan selittynee latinalaisamerikkalaisten valtioiden kyvytt\u00f6myydest\u00e4 valvoa oikeusvaltioperiaatetta kaupunkien ulkopuolella. Min\u00e4kin muistan vitsailleeni tuolla viidentoista vuoden takaisella k\u00e4velyll\u00e4 Paso de Cort\u00e9sin vuoristosolassa, ett\u00e4 olisi parempi kohdata leopardi kuin joukko ry\u00f6st\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta sama vastahakoisuus pysyy syv\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s runoilijoissa, jotka ovat muuttaneet eurooppalaisten metsien l\u00e4heisyyteen. Kahdenkymmenen vuoden ajan Suomessa asunut perulainen runoilija Roxana Cris\u00f3logo<\/b> kirjoitti n\u00e4in runossaan Matka: \u201dmets\u00e4 on ja pysyy minulle mysteerin\u00e4 \/ joskus kuvittelen itseni poimimassa sieni\u00e4 sadetta janoavassa \/ koivumeress\u00e4 [\u2026] \/ mutta kaikki t\u00e4m\u00e4 on pelkk\u00e4\u00e4 tarua [\u2026] \/ vastarintani muurit kohosivat kaupunkiin\u201d (Kauneus, la belleza, 2021; suomentanut Emmi Ketonen<\/strong>).<\/p>\n

Oma vastarintani asuu kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4osin kaupungissa, mutta n\u00e4in meid\u00e4n kesken tunnustan, ett\u00e4 mets\u00e4 on alkanut kuiskata minulle tarinoita, joita asfaltti ei voisi koskaan mieless\u00e4ni synnytt\u00e4\u00e4. Minulle on kehkeytynyt h\u00e4m\u00e4r\u00e4 mielihalu y\u00f6py\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4, kenties joskus eksy\u00e4kin sinne. Ja sy\u00f6d\u00e4 siell\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4 ja tapella ilveksen kanssa. Tietysti sanomalehti kainalossani.<\/p>\n

Kirjoittaja on runoilija ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n Mets\u00e4n puolella -apurahalla.\u00a0<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n