{"id":119823,"date":"2025-12-18T16:02:31","date_gmt":"2025-12-18T16:02:31","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/119823\/"},"modified":"2025-12-18T16:02:31","modified_gmt":"2025-12-18T16:02:31","slug":"riitta-salin-ja-pirjo-wilmi-olivat-nostamassa-naisten-yleisurheilua-parrasvaloihin-yleisurheilu-fi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/119823\/","title":{"rendered":"Riitta Salin ja Pirjo Wilmi olivat nostamassa naisten yleisurheilua parrasvaloihin \u2013 Yleisurheilu.fi"},"content":{"rendered":"

Riitta Salin ja Pirjo Wilmi edustavat ensimm\u00e4ist\u00e4 urheilijasukupolvea, joka nosti Suomen naisten yleisurheilun urheiluyleis\u00f6n syd\u00e4miin, nopeasti ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, Jarmo M\u00e4kel\u00e4<\/strong> kirjoittaa valmennusjulkaisu Huippu-Urheilu-Uutisten joulukuun numerossa.<\/p>\n

1960-lukuun saakka yleisurheilu oli Suomessa varsin miehinen maailma. 1970-luvulle tultaessa monet lahjakkaat naisjuniorit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t osallisiksi Suomen Urheiluliiton kehitt\u00e4misohjelmaa. Rooman EM-kisoissa 1974 kaikki oli toisin. Suomen yhdeks\u00e4n mitalin saaliista naisten tuomia oli viisi.<\/p>\n

Nina Holm\u00e9n ja Riitta Salin nousivat Euroopan mestareiksi. Holm\u00e9n 3000 metrill\u00e4 ja Salin 400 metrill\u00e4 ME-ajalla 50,14. Salinin ankkuroimassa 4 x 400 metrin viestiss\u00e4 Suomeen tuli hopeaa. Avausosuuksilla viilettiv\u00e4t Marika Lindholm, Mona-Lisa Pursiainen ja Pirjo Wilmi. Naisten mitalisaalista t\u00e4ydensiv\u00e4t EM-pronssille nousseet Mona-Lisa 200 metrill\u00e4 ja Pirkko Helenius pituudessa.<\/p>\n

\"\"Marika Eklund (keskell\u00e4) oli vahva lenkki Suomen kovassa pitk\u00e4n viestin joukkueessa 1970-luvulla. Kuva: Juoksija-lehti.<\/p>\n

Ymp\u00e4rivuotinen ulkona olo, liikkuminen, leikkiminen, ja v\u00e4h\u00e4n urheilukin olivat yhteisi\u00e4 nimitt\u00e4ji\u00e4 1950-luvun lapsille niin Helsingiss\u00e4 kuin Sotkamossa. Ensimm\u00e4inen kilpailumuistokin on Riitta Salinilla ja Pirjo Wilmill\u00e4 yhtenev\u00e4. Se on yhdentoista tai kahdentoista vuoden i\u00e4ss\u00e4 juostu \u2013 tulevaisuutta ennakoiva \u2013 pikajuoksukilpailu. Salinilla Olympiastadionin sis\u00e4radalla ja Wilmill\u00e4 Vuokatin kyl\u00e4kent\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Is\u00e4ni Nils \u201dNisse\u201d Hagman oli sek\u00e4 Viipurin Urheilijoiden ett\u00e4 Puna-Mustien puheenjohtaja, ja perheemme oli muutoinkin urheilullinen. Aloin kymmenen ik\u00e4vuoden j\u00e4lkeen viett\u00e4\u00e4 aikaani enenev\u00e4sti Eltsussa yleisurheilukent\u00e4ll\u00e4 ja Hesperian pes\u00e4pallokent\u00e4ll\u00e4. Kes\u00e4lomareissuillakin, kun huomattiin urheilukentt\u00e4, k\u00e4vimme sit\u00e4 kokeilemassa isoveljeni Harrin ja pikkuveljeni Matin kanssa. Sen kummemmasta harjoittelusta ei ollut kyse viel\u00e4 moneen vuoteen, enemm\u00e4nkin urheilusta yhten\u00e4 harrastuksena, ja paljolti omien mielihalujen mukaan sit\u00e4 toteutettiin, Salin muistelee.<\/p>\n

\u2013 Kuudentoista vuoden i\u00e4st\u00e4 muistan, ett\u00e4 aloin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n harjoituksissa. Is\u00e4 innosti ja kuskasi minua VU:n seuraharjoituksiin. Valmentajaa minulla ei viel\u00e4 ollut, mutta jokseenkin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, viikoittain k\u00e4ytiin Stadionin suoralla tai El\u00e4intarhan urheilukent\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 (1967) tarvittiin Maailmankisoihin Stadionille suomalaisjuoksija naisten neloselle. Nakki napsahti minulle. Juoksin 61,5 ja j\u00e4in k\u00e4rkinaisille kymmeni\u00e4 metrej\u00e4. Muistan tuon kokemuksen itkett\u00e4neen, nolottaneen ja h\u00e4vett\u00e4neenkin, mutta my\u00f6s suunnanneen ajatuksia tulevaisuuteen. Aloitin samana syksyn\u00e4\u00a0 harjoittelun Helinin Pertin ryhm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Salin muistaa, ett\u00e4 kahtena ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna kehitys ei ollut kovin nopeaa.<\/p>\n

\u2013\u00a0Opin kuitenkin harjoittelemaan ja nauttimaan siit\u00e4, Salin kertoo.<\/p>\n

Wilmin pikajuoksu-ura alkoi maastojuoksusta<\/strong><\/p>\n

Pirjo Wilmi oli 16-vuotiaana sarjansa SM-maastojen kakkonen, ja mitaleilla Kalevan kisojen 200 ja 400 metrill\u00e4. Wilmi kilpaili SM-maastoissa kahdesti, mik\u00e4 kertoo kest\u00e4vyysurheilun painotuksesta 1960-luvulla sek\u00e4 lahjakkaiden nuorten naisten esiinmarssista. Sotkamon SM-maastoissa 1967 Pirjo oli naisten 16-sarjan kakkonen h\u00e4viten loppusuorakamppailun toiselle tulevalle kansainv\u00e4lisen tason nopeusvoimalajin urheilijalle, Pirkko Heleniukselle.<\/p>\n

Kaksi vuotta my\u00f6hemmin Alaj\u00e4rven SM-maastoissa maalikamerakuva todisti Pirjon voittaneen N18-sarjassa my\u00f6hemm\u00e4n Euroopan mestarin ja elinik\u00e4isen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Ninan Holm\u00e9nin. Menestyksest\u00e4 huolimatta mist\u00e4\u00e4n kest\u00e4vyysjuoksuorientaatiosta ei Wilmin mukaan ollut kyse. Lapsuuden ja nuoruuden hirmuisilla liikuntapohjilla n\u00e4ihinkin kisoihin mentiin.<\/p>\n

Wilmi kertoo itse asiassa inhonneensa kahden kilometrin maastorunttauksia. Alaj\u00e4rvell\u00e4kin h\u00e4n muistaa maanneensa hetke\u00e4 ennen starttia pukuhuoneen penkill\u00e4 kovissa kuukautiskivuissa ja miettineens\u00e4, pystyyk\u00f6 menem\u00e4\u00e4n starttiviivalle.<\/p>\n

\u2013 Kun olin alle kouluik\u00e4inen, \u00e4itini k\u00e4vi jumpassa ja pelaamassa lentopalloa. Olin usein \u00e4idin mukana ja niilt\u00e4 pohjin pomppasin naisvoimisteluseura Sotkamon Jymytt\u00e4rien kouluik\u00e4isten jumppakerhoon. Meille tuli puhelin, kun olin 11:n ik\u00e4inen ja televisio vasta vuonna 1966, Wilmi muistaa.<\/p>\n

\u2013\u00a0Naapurustossamme oli paljon poikia, joten lapsuusvuosien vapaa-aika kului valtaosin heid\u00e4n kanssaan ulkona temmelt\u00e4ess\u00e4. Ensimm\u00e4inen kilpailuni oli 60 metrin juoksu 1963, kun olin 12-vuotias. P\u00e4rj\u00e4sin hyvin. Seurasta oli jotakin houkutteluja tulla kisoihin ja treeneihin, mutta niihin en viel\u00e4 syttynyt, kun kavereiden kanssa liikkumisen ohella oli pianonsoittoa, partiota, pes\u00e4palloa, ja talviaikaan pelattiin koristakin.<\/p>\n

Wilmi: Aikaani 13,4 ei kukaan uskonut\u00a0<\/strong><\/p>\n

Toukokuussa 1965 Wilmi juoksi Vuokatin piirikunnallisissa ensimm\u00e4isen 100 metrin kilpailunsa, lainapiikkareilla.<\/p>\n

\u2013 Aikaani 13,4 ei kukaan uskonut, se kuitattiin kellotusvirheeksi. Loppukes\u00e4st\u00e4 olin alaik\u00e4isen\u00e4 Kemij\u00e4rvell\u00e4 N17-sarjan SM-kisojen satasella toinen ajalla 12,9. Mona (Mona-Lisa Pursiainen, o.s. Strandvall) voitti, ja syksyll\u00e4 kellotin lis\u00e4ksi kahdesti ajan 12,7, Wilmi kertoo.<\/p>\n

\u2013 Laakkosen Pauli oli hyv\u00e4 innostaja. Kuskasi kisoihin ja vei meit\u00e4 talvisin Vuokatin palloiluhalliin juoksemaan. Leo Silen k\u00e4vi Vuokatissa pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 SUL:n nuorten leirej\u00e4. \u201dKukkiksenkin\u201d, Markku Kukkoahon, muistan niilt\u00e4 ajoilta.<\/p>\n

\u2013 Kerran joulun j\u00e4lkeen pelattiin paksussa hangessa 40 asteen pakkasessa purkkista eli m\u00f6yrittiin l\u00e4hes nelinkontin hangessa. Lenkkareihini laitettiin auton talvirenkaiden nastoja. Niill\u00e4 oli hyv\u00e4 juosta vetoja j\u00e4isell\u00e4 maantiell\u00e4. Penikat olivat usein kipe\u00e4t. Kev\u00e4ttalvesta v\u00e4h\u00e4n helpotti, kun p\u00e4\u00e4sin juoksemaan Hiukan hiekka-rantojen ensimm\u00e4isille sulille. Urheilumuotojen v\u00e4list\u00e4 parranp\u00e4rin\u00e4\u00e4 oli jo silloin, kun pes\u00e4pallokent\u00e4n aurauslumet sulivat juoksuradalta h\u00e4din tuskin juhannukseksi.<\/p>\n

\"\"Pirjo Wilmi ja Riitta Salin 400 metrin j\u00e4lkeen Kalevan Kisoissa 1974. Kuva Jarmo Matilainen\/HS\/Lehtikuva.
\nSalin ja Wilm huippuvalmentajien talleihin<\/strong><\/p>\n

Lahjakkaat nuoret naiset jalostuivat timanteiksi Tapani Ilkan ja Pertti Helinin ryhmiss\u00e4. Urheilu-uriensa lopputulemiin eniten vaikuttaneita asioita Salin ja Wilmi hahmottavat varsin yhtenev\u00e4sti. Kumpikin kokee perheen tuen hyvin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Wilmin perhe ei ollut urheilusta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin hullaantunut kuin Hagmanit Helsingiss\u00e4. Tulosten edetess\u00e4 Wilmi koki vanhempiensa tulleen mukaan asiaan sopivalla intensiteetill\u00e4.<\/p>\n

My\u00f6s omaan urheiluseuraan kasvamista kumpikin muistelee ylpeydell\u00e4. Salin kokee oppineensa urheilijaksi paljolti sill\u00e4, kun sai osallistua \u201dViipurin urheilijana\u201d kev\u00e4\u00e4st\u00e4 syksyyn Eltsussa j\u00e4rjestettyihin maanantaikisoihin.<\/p>\n

Wilmi ei korosta niink\u00e4\u00e4n Pauli Laakkosen valmentajuutta, mutta pit\u00e4\u00e4 Laakkosen kyky\u00e4 ja intohimoa innostaa, kuskata ja auttaa kaikessa urheilemiseen liittyv\u00e4ss\u00e4 ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 Sotkamon vuosinaan.<\/p>\n

Kumpikin nostaa esiin my\u00f6s p\u00e4\u00e4syn Urheiluliiton kehitt\u00e4misohjelman tukitoimiin juuri siin\u00e4 vaiheessa, kun tukea eniten tarvittiin. Stipendej\u00e4 ja monia asiantuntija-apujakin merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi kumpikin n\u00e4kee mahdollisuuden harjoitella paljolti miesurheilijoista koostuneissa ryhmiss\u00e4.<\/p>\n

Wilmi liittyi Pertti Helinin ryhm\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 1970 aloittaessaan opinnot Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, Jumpalla. Salin oli tullut Helinin ryhm\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 1967 ja vaihtoi Tapani Ilkan ryhm\u00e4\u00e4n 1970. Korkeatasoisiin ryhmiin kuuluminen teki huippu-urheiluun panostamisen ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mahdolliseksi aikana, jolloin urheilijat opiskelivat tai tekiv\u00e4t t\u00f6it\u00e4 samaan tahtiin ik\u00e4kansalaistensa kanssa. Ryhm\u00e4st\u00e4 sai my\u00f6s moninaista tukea toteuttaa \u201draatelevan ratakierroksen\u201d harjoittelua.<\/p>\n

\u2013 Urheilu-uraani ratkaisevasti vaikuttaneista asioista haluan nostaa esiin mieheni Arin (Salin), josta sain ratkaisevan tukijan, kannustajan ja my\u00f6s opettajan silloin, kun itse vasta kasvoin huippu-urheiluun. Aloimme seurustella vuonna 1970, jolloin Ari oli omalla urallaan minua huomattavasti pidemm\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n alitti samana vuonna ensimm\u00e4isen\u00e4 suomalaisena 15 sekuntia pika-aidoissa sek\u00e4 50 sekuntia pitkiss\u00e4 aidoissa. Avioon menimme syksyll\u00e4 1971. Kahden motivoituneen urheilijan liitossa arki ja urheilemisen edellytt\u00e4m\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset sujuivat juohevasti, Salin kertaa uransa isoja plusmerkkej\u00e4.<\/p>\n

Sotkamosta Helsinkiin muuttaneen Wilmin toiveet kehityksest\u00e4 kokivat alkuun takaiskuja.<\/p>\n

\u2013 Minulle Jumpalle p\u00e4\u00e4sy ja Pertin ryhm\u00e4\u00e4n meneminen eiv\u00e4t alkuun tuoneet l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4\u00a0 niilt\u00e4 urheiluuni odotin. Kouvolan Kalevan kisoista 1970 \u00a0minut kiid\u00e4tettiin sairaalaan ennen ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n starttia. Sairaalassa munasarjoistani poistettiin puolen kilon kasvain. N\u00e4ilt\u00e4 pohjin olin Jumpan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opinnoissakin enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n toistaitoinen kev\u00e4tlukukauden puolelle saakka. Lis\u00e4ksi harjoittelu oli kovin paljon kovempaa, kuin mihin olin tottunut. Niinp\u00e4 my\u00f6s kes\u00e4st\u00e4 1971 tuli minulle toinen per\u00e4kk\u00e4inen heikko kausi, Wilmi muistelee.<\/p>\n

Ilkan ja Helinin ryhmiss\u00e4 juostiin paljon \u2013 kev\u00e4\u00e4n leirit luksusta<\/strong><\/p>\n

Ratakierroksen harjoittelua leimasi Ilkan ja Helinin ryhm\u00e4ss\u00e4 lajinomaisuus, suuret juoksum\u00e4\u00e4r\u00e4t peruskest\u00e4vyydest\u00e4 nopeuteen ja ne toteutettiin p\u00e4\u00e4osin ryhm\u00e4harjoituksina. Salin muistaa Ilkan ryhm\u00e4n runsaat juoksuharjoitukset ja kilometriinkin ulottuvat intervallit ulkona, l\u00e4hes keliss\u00e4 kuin keliss\u00e4.<\/p>\n

Wilmi kertoo tehneens\u00e4 lenkit ja vauhtileikittelyt yksin, mutta kaikki muut juoksuharjoitukset ryhm\u00e4n mukana. Helinin ryhm\u00e4 harjoitteli paljon Kisahallin nykyisen parkkipaikan kohdalla sijainneessa Kansojen hallissa, kylm\u00e4ss\u00e4 kuplassa, jossa p\u00e4\u00e4si juoksemaan soikion muotoista rataa asfaltilla. Toisella sivustalla oli 100 metrin mittainen ohut rekupol-matto. My\u00f6s Nordenski\u00f6ldinkadun j\u00e4\u00e4hallilla p\u00e4\u00e4si joskus juoksemaan pidemp\u00e4\u00e4 rinki\u00e4 katsomoiden alla.<\/p>\n

Perusvoimaa tehtiin levytangolla varsin maltillisesti, lihaskuntoa kaikille lihasryhmille sit\u00e4kin enemm\u00e4n, pitkin\u00e4, usein kellotettuina nopeafrekvenssisin\u00e4 sarjoina. Kummassakin ryhm\u00e4ss\u00e4 loikittiin paljon. Ilkan ryhm\u00e4ss\u00e4 tehtiin vetoja ja loikkia my\u00f6s yl\u00e4m\u00e4keen kest\u00e4vyysjuoksijoiden tavoin.<\/p>\n

Wilmi arvioi Ilkan l\u00e4hestyneen ratakierroksen harjoittelua leimallisesti kest\u00e4vyyden kautta, kun taas Helinin lajik\u00e4sitys n\u00e4ytti perustuneen enemm\u00e4n nopeuteen. Wilmi kertoo Helinin ottaneen paljon vaikutteita ryhm\u00e4lleen Urheiluliiton ja Neuvostoliiton urheilijavaihdosta, etenkin Valeri Borzovilta ja t\u00e4m\u00e4n valmentajalta Valentin Petrovskilta. Loikka- ja hyppelyharjoittelun lis\u00e4ksi voimakorosteiset koordinaatiot, \u201dkirput\u201d ja \u201dmennink\u00e4iset\u201d, tulivat tutuiksi my\u00f6s Helinin valmennettaville.<\/p>\n

Salin harjoitteli Ilkan ryhm\u00e4ss\u00e4 parhaimmillaan 8-9 kertaa viikossa.<\/p>\n

\u2013 Treenasimme aluksi kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kuutena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikossa, ja tuo lepop\u00e4iv\u00e4 pysyi parhaina vuosinanikin. Kahtena tai korkeintaan kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikossa tein kaksi harjoitusta, eli viikoittaiset harjoituskerrat saattoivat nousta kahdeksaan tai yhdeks\u00e4\u00e4nkin. Koin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rytmi j\u00e4tti sopivan tilan muullekin el\u00e4m\u00e4lle. Esimerkiksi kev\u00e4\u00e4n 1974 tiivis opiskelu tuntui harjoittelun ohella rankalta, muttei vesitt\u00e4nyt lopputulosta, Salin kertoo.<\/p>\n

\u2013\u00a0Ulkomailla harjoittelimme kev\u00e4isin kahden viikon leirin verran. Yhten\u00e4 vuonna teimme kaksi kahden viikon ulkomaan leiri\u00e4. Ryhm\u00e4n yhten\u00e4isyyden ohella hyv\u00e4 terveydentila piti oman harjoitteluni nousujohteisena. Ilkka Tulikouraan sain yhteyden aina tarvittaessa. H\u00e4nelt\u00e4 sain hyvi\u00e4 ohjeita, kun pikkuvammoja tai kipuja ilmeni. Keskim\u00e4\u00e4rin kerran kolmessa viikossa ajelimme Arin kanssa Karhulaan Elmer Ukkolan hierontaan. Urheiluaikanani en onneksi leikkaushoitoa tarvinnut.<\/p>\n

\u201dKahden harjoituksen p\u00e4ivi\u00e4 kokeilin vasta viimeisen\u00e4 urheiluvuotenani\u201d<\/strong><\/p>\n

Wilmi muistaa, ett\u00e4 Helinin harjoitukset olivat perusteellisia ja pitki\u00e4.<\/p>\n

\u2013\u00a0Kotioloissa ajank\u00e4ytt\u00f6mme riitti yhteen treeniin p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Maanantait olivat aina lepop\u00e4ivi\u00e4. Kahden harjoituksen p\u00e4ivi\u00e4 kokeilin vasta viimeisen\u00e4 urheiluvuotenani talvella 1980, Wilmi sanoo.<\/p>\n

\u2013\u00a0Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1971 olimme isolla ryhm\u00e4ll\u00e4 Espanjassa, Mallorcalla ja Barcelonassa yhteens\u00e4 kolme viikkoa. Pertti koki, ett\u00e4 loppuleirist\u00e4 emme saaneet hyvi\u00e4 harjoituksia, ja siirryimme kahteen kahden viikon ulkomaanleiriin, jotka ajoitimme aina joulu-, hiihto- tai p\u00e4\u00e4si\u00e4isloman yhteyteen.<\/p>\n

\u2013 Junnuvuosista vaivanneet s\u00e4\u00e4rikivut loppuivat, kun Pekka Peltokallio vapautti \u201dpenikkataudin\u201d ahtauttamat lihaskalvot molemmista s\u00e4\u00e4rist\u00e4 samalla kertaa. Lis\u00e4ksi muistan, ett\u00e4 akillesj\u00e4nteet kipeytyiv\u00e4t vain kerran ja rauhottuivat, kun otin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n pienet pohjalliskorotukset kantap\u00e4ihin. Liiton stipendiohjelma antoi mahdollisuuden k\u00e4yd\u00e4 hierojalla kerran viikossa.<\/p>\n

\"\"Riitta Salin voittaa Euroopan mestaruuden Roomassa 1974.
\nSalin voittoon ajalla 51,5 Oslossa \u2013 Ilkka ihmetteli: Eih\u00e4n Arin pit\u00e4nyt olla siell\u00e4 aitoja juoksemassa<\/strong><\/p>\n

Rooman EM-kisojen 1974 naisten pitk\u00e4n viestin joukkue ja muut mitalistit ovat edelleen tiiviisti yhteydess\u00e4 toisiinsa. He tapaavat vuosittain pari kertaa lounaan tai p\u00e4iv\u00e4llisen merkeiss\u00e4, useimmiten p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla, joskus muuallakin. Lis\u00e4ksi WhatsApp-rinki mahdollistaa kuulumisten jakamisen, jos ei p\u00e4ivitt\u00e4in niin v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin viikoittain.<\/p>\n

Salin ja Wilmi kertovat seuraavansa yleisurheilua monin tavoin ja ilmaisevat erityisen ilonsa ratakierroslajien upeasta elpymisest\u00e4 Suomessa. Kumpikin nostaa esiin Ratakierroksen Hapottajat ry:n, josta tietoa on jonkin verran tihkunut sosiaalisesta mediasta.<\/p>\n

Hyv\u00e4 yhteisty\u00f6 ja keskin\u00e4inen kannustaminen valmentajien ja urheilijoiden kesken oli menestysresepti jo 50 vuotta sitten. Salinin mukaan ratakierroksen raakuutta on helpompi l\u00e4hesty\u00e4 yhteisty\u00f6ll\u00e4 ja ryhmin\u00e4 kuin yksin. Wilmi nostaa esiin nykyteknologian, joka mahdollistaa monikanavaisesti reaaliaikaisen yhteydenpidon.<\/p>\n

Salin kertoo, ett\u00e4 oman uran ikimuistoisin urheilutapahtuma ei liity syksyll\u00e4 1974 ME-ajalla juostuun \u00a0Euroopan mestaruuteen.<\/p>\n

\u2013 Samana kes\u00e4n\u00e4 oli kes\u00e4kuun lopulla Oslossa naisten pohjoismainen cup -kilpailu, jossa oli my\u00f6s L\u00e4nsi-Saksa mukana. Voitin lajini ja paransin enn\u00e4tyst\u00e4ni rutkasti 51,5:een, mik\u00e4 oli tietysti j\u00e4ttiyll\u00e4tys itseni lis\u00e4ksi my\u00f6s urheiluyleis\u00f6lle, Salin kertoo.<\/p>\n

\u2013 J\u00e4ttiyll\u00e4tys se oli Tapsallekin, joka ei ollut mukana Oslossa. Joku suomalaislehti otsikoi asian tyyliin \u201dSalin loisto-aikaan 51,5 ja voittoon Oslossa\u201d, Tapsa oli lukenut lehte\u00e4 aamukahvillaan ja kertoi ajatelleensa, ett\u00e4 eih\u00e4n Arin (Salinin) pit\u00e4nyt olla Norjassa aitoja juoksemassa, Riitta Salin naurahtaa muistolle ja kilpailulle, jolloin h\u00e4n lopullisesti tiedosti omat mahdollisuutensa urheilijana.<\/p>\n

Wilmi T\u0161ekkoslovakian miehityksen ja palestiinalaisterroristien hirmuteon py\u00f6rteiss\u00e4<\/strong><\/p>\n

Wilmi koki urallaan kuinka maailmanpolitiikan myrskyt ly\u00f6v\u00e4t joskus my\u00f6s urheilun maailmaan.<\/p>\n

\u2013 Matkasimme elokuun puoliv\u00e4liss\u00e4 1968 junalla Berliinist\u00e4 Leipzigiin nuorten EM-kilpailuihin. Edellisviikolla olin juossut Varkauden Kalevan kisoissa hyvin. Muistan saaneeni buustia itseluottamukselle, kun Ilta-Sanomat oli otsikoinut minun olevan nelosella Euroopan nopein juniori. Tapasimme junassa saksalaisia sotilaita, joilta ymm\u00e4rsimme heid\u00e4n matkaavan T\u0161ekkoslovakian rajalle johonkin sotilasteht\u00e4v\u00e4\u00e4n, Wilmi kertoo.<\/p>\n

\u2013 Kilpailua edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 joukkueemme johtaja Orvo Anttila tuli her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kehotti meit\u00e4 pakkaamaan aikaiselle kotimatkalle. Jukka Uunilalta oli tullut m\u00e4\u00e4r\u00e4ys matkustaa heti kotiin muiden l\u00e4nsimaiden tapaan, koska Neuvostoliitto oli miehitt\u00e4nyt T\u0161ekkoslovakian. Lentoja ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut, mutta saimme ohjeen matkustaa junalla Hampuriin, josta lennot j\u00e4rjestyiv\u00e4t seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Hampurissa saimme yhteyden Finnairin henkil\u00f6kuntaan, jonka yst\u00e4v\u00e4lliset stuertit esitteliv\u00e4t meille Reeperbahniakin. Oli siin\u00e4 suomalaisilla perhetyt\u00f6ill\u00e4 ihmettelemist\u00e4. Olimme Mona-Lisan (Pursiainen) ja Pirkon (Helenius) kanssa pari vuotta ala-ik\u00e4isi\u00e4 tuossa joukkueessa.<\/p>\n

\u2013 Nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin olimme M\u00fcnchenin olympialaisissa l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 harjoituksiin. K\u00e4velyreittimme naisten olympiakyl\u00e4st\u00e4 harjoituskent\u00e4lle kulki Israelin joukkueen majapaikan ohi. Ihmettelimme kovasti siell\u00e4 kukkamerta ja suurta poliisien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Harjoituskent\u00e4ll\u00e4 saimme kuulla valmentajilta, mit\u00e4 oli tapahtunut ja ett\u00e4 nyt mietit\u00e4\u00e4n, jatkuvatko kisat ollenkaan, kun palestiinalaiset terroristit olivat surmanneet yksitoista Israelin joukkueesta ottamaansa panttivankia.<\/p>\n

Salinin ja Wilmin nousu kansainv\u00e4lisiksi huippu-urheilijoiksi voidaan kilpist\u00e4\u00e4 ajoittumisen onnistumiseksi. T\u00e4rkeint\u00e4 oli aikuisi\u00e4n kynnyksell\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 korkeatasoiseen harjoitteluryhm\u00e4\u00e4n, jolla oli ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 sitoutunut osaava valmentaja. Samalla Urheiluliiton valmennusj\u00e4rjestelm\u00e4 takasi riitt\u00e4v\u00e4t tukipalvelut. Korkeintaan keskinkertaiset harjoitusolot tulivat kompensoiduiksi upeassa ilmapiiriss\u00e4, johon Suomen yleisurheilu oli Juha V\u00e4\u00e4t\u00e4isen, Lasse Vir\u00e9nin, Pekka Vasalan, Pekka P\u00e4iv\u00e4rinnan ja Tapio Kantasen imussa p\u00e4\u00e4ssyt nopeasti.<\/p>\n

Naisten yleisurheilu tasa-arvoistui Suomessa ripe\u00e4sti<\/strong><\/p>\n

Naiset odottivat pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4ysivaltaista mukaan tuloaan yleisurheiluun. Sotavuosiin saakka Suomen urheilujohto, niin keskusj\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 kuin Urheiluliitossa oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 yleisurheilu ei ole kovinkaan soveliasta naisille.<\/p>\n

Muutos t\u00e4h\u00e4n ajatukseen sai yhden pontimen siit\u00e4, kun Urheiluliiton ylivalmentaja Armas Valste teki syksyll\u00e4 1946 kolmekuukautisen opintomatkan Belgiaan ja Hollantiin. Hollannissa Valste asui amat\u00f6\u00f6rivalmentaja Jan Blankersin ja t\u00e4m\u00e4n vaimon ja valmennettavan Fanny Blankers-Koenin perheess\u00e4. Armas p\u00e4\u00e4si seuraamaan kahden lapsen \u00e4idin, Fannyn harjoittelua ja vaikuttui n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Blankers-Koen oli voittanut Oslon EM-kilpailuissa 1946 kaksi ja tuli kahta vuotta my\u00f6hemmin Lontoon olympialaisissa voittamaan lis\u00e4ksi nelj\u00e4 kultamitalia pika -ja aitajuoksulajeissa. Kansainv\u00e4linen yleisurheiluliitto on nimennyt Fanny Blankers-Koenin 1900-luvun parhaaksi naisyleisurheilijaksi maailmassa.<\/p>\n

Yhteisiin Kalevan kisoihin miesten kanssa naiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t mukaan Helsingin kisoista 1959 l\u00e4htien. Ruotsi-otteluihin naiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t miesten rinnalle niin ik\u00e4\u00e4n Helsingin maaottelusta 1964 l\u00e4htien. Juniorisarjojen SM-kilpailuja erikseen mies- ja naisjunioreille j\u00e4rjestettiin vuoteen 1977 saakka.<\/p>\n

1980- ja 1990-luvuilla naiset alkoivat juosta pitki\u00e4 rata- ja maantiematkoja sek\u00e4 hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmiloikkaa ja seiv\u00e4st, ja \u00a0heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n moukaria. N\u00e4in ollen miesten ja naisten t\u00e4ysi tasa-arvo oli saavutettu noin 40 vuodessa ennen kuin tultiin uudelle vuosituhannelle.<\/p>\n

Urheiluliiton kehitt\u00e4misohjelma ja naisten menestyminen mursivat luutuneita sukupuolik\u00e4sityksi\u00e4<\/b><\/p>\n

Rooman EM-kilpailujen naismitalistit olivat se urheilijasukupolvi, joka l\u00f6i naisyleisurheilun huipulle ja urheiluyleis\u00f6n tietoisuuteen. He kaikki olivat osoittaneet urheilijalahjakkuutensa 1960-luvun j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t ihanteellisessa uravaiheessa osallisiksi Suomen Urheiluliiton kehitt\u00e4misohjelman mukanaan tuomasta nosteesta.<\/p>\n

Riitta Salin, Nina Holm\u00e9n ja Marika Lindholm hallitsivat juniorisarjojaan ja nousivat Kalevan kisojen mitalisteiksi 17\u201318-vuotiaina. Mona-Lisa Strandvall, Pirkko Helenius ja Pirjo Wilmi tekiv\u00e4t saman jo rippikouluik\u00e4isin\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Mit\u00e4\u00e4n sellaista en kokenut, ett\u00e4 meit\u00e4 naisurheilijoita ei olisi arvostettu miesten tapaan. P\u00e4invastoin Tapani Ilkan harjoitusryhm\u00e4ss\u00e4 urheilijoiden keskin\u00e4inen kunnioitus ja kannustaminen olivat korkeaa luokkaa. Totta kai tiedostimme hyv\u00e4n kilpailutilanteen, varmasti molemmin puolin Pertti Helinin ryhm\u00e4n kanssa. Mit\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsevi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4 en siit\u00e4 kokenut. Yhteisill\u00e4 leireill\u00e4 ja kisoissa niin urheilijat kuin valmentajat olivat hyvi\u00e4 kavereita, kuten olemme olleet senkin j\u00e4lkeen, kun urheiluvuodet j\u00e4iv\u00e4t taakse, Salin erittelee tuntojaan omasta ja yleisurheilun 1970-luvun alun kovasta kehityksest\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Edes 1960-luvulla en osannut ajatella yleisurheilua mitenk\u00e4\u00e4n sukupuolikysymyksen\u00e4. 1970-luvun nousussa leirit Vierum\u00e4ell\u00e4 ja ulkomailla j\u00e4rjestettiin paljolti lajiryhm\u00e4n kesken. Maaotteluita oli viel\u00e4 aika paljon, niiss\u00e4 koko joukkue viihtyi ja kannusti toisiaan hienosti. Hauskanpito saattoi joskus purskahtaa ylikin. Helsingin EM-kisojen aikaan muistan er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna n\u00e4hneeni suuren maisemointiin tarkoitetun siirtolohkareen Otaniemen rantapolulla, traktoria tarvittiin sen paikoilleen siirt\u00e4miseksi. Olisivatkohan Suomen heitt\u00e4j\u00e4pojat olleet asialla?<\/p>\n

Wilmi n\u00e4kee samoin.<\/p>\n

\u2013 Harjoittelimme usein Ilkan ryhm\u00e4n kanssa samoissa paikoissa. Kyll\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 syrj\u00e4silm\u00e4ll\u00e4 seurattiin, mit\u00e4 toinen ryhm\u00e4 tekee. Kaikki varmasti tiedostivat, ett\u00e4 omassa ryhm\u00e4ss\u00e4 pystyy kehittym\u00e4\u00e4n, ja kisoissa katsottiin reilusti, miss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, Wilmi paketoi ajatukset yleisurheilun kiihkeist\u00e4 kehitysvuosista.<\/p>\n

\"\"Riitta Salin kutsuttiin Urheilugaalassa 2024 Suomen urheilun kunniagalleriaan Hall of Fameen. Kuva: Urheilugaala.
\nIso\u00e4idit kuntoilevat esimerkillisesti<\/strong><\/p>\n

Ex-huippu-urheilijat ja t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n iso\u00e4idit Salin ja Wilmi ovat l\u00e4pi vuosikymmenten sis\u00e4llytt\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 urheiluvuosina oppimaansa. Salin kertoo aloittavansa jokaisen p\u00e4iv\u00e4n 40 minuutin aamujumpalla. Viikot pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kolme salik\u00e4ynti\u00e4, siell\u00e4 vartti soutulaitetta, vartti kuntopy\u00f6r\u00e4\u00e4, lihaskuntoharjoitus, puolen tunnin vesijuoksu, sek\u00e4 kylm\u00e4altaan ja saunan kautta kotiin.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi viikko-ohjelmaan kuuluu pari kolme viidest\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4n kilometrin k\u00e4velylenkki\u00e4. Maaliskuussa 2024 ja t\u00e4m\u00e4n vuoden toukokuussa tehdyt polvien tekoniveloperaatiot ovat muisto<\/p>\n

vain, kuntoutumiset ovat onnistuneet hienosti.<\/p>\n

\"\"Pirjo Wilmi merimaisemassa 2001. Kuva: Mauri Ratilainen\/All Over Press<\/p>\n

Pirjo Wilmi kertoo hurahtaneensa golfiin, josta on tullut sulanmaan ajan liikuntaharrastuksen ykk\u00f6nen. Nytkin Espanjan golfleiri haukkasi lokakuussa kolme viikkoa. Lis\u00e4ksi parinkymmenen kilometrin py\u00f6r\u00e4lenkit ja talven tullen hiiht\u00e4minen ovat h\u00e4nelle mieluisia.<\/p>\n

Liikunnan ammattilaisena Pirjo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 lihasvoiman t\u00e4rkeyden. Kisahallin kuntosalille h\u00e4n pyrkii kolmesti viikossa. Taannoiset opit n\u00e4kyv\u00e4t siin\u00e4kin, ett\u00e4 nelj\u00e4 viikoittaista harjoitusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 on ehdoton minimi. My\u00f6s harjoitusp\u00e4iv\u00e4kirjan pito ja vuotuiset analyysit kuuluvat Pirjon rutiineihin vanhasta muistista.<\/p>\n

Artikkelin p\u00e4\u00e4kuva: Riitta Salin ja Pirjo Wilmi \u00a0Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelussa 1974. Kuva: Lehtikuva\/Hans Paul.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

TILAA HUIPPU-URHEILU-UUTISET<\/strong><\/a><\/p>\n

Joulukuun numerossa:<\/p>\n

\u2013 Emilia ja Malin Karell: Keih\u00e4ssiskot kiritt\u00e4v\u00e4t toisiaan<\/p>\n

\u2013 Noah Lylesin apuvalmentaja Jo Brown biomekaniikan roolista pikajuoksussa<\/p>\n

\u2013 Huippuaituri Rasmus M\u00e4gi kertoo harjoittelustaan<\/p>\n

\u2013 Italialainen tie maratonille<\/p>\n

\u2013 Norjalaisen moukarin olympiamitalisti Eivind Henriksenin piikkaus arvokisoihin<\/p>\n

Raportit nuorisovalmnennusseminaarista:<\/p>\n

\u2013 Silja Kososen valmentaja Jani Pihkanen: \u201dValmentamaan oppii vain valmentamalla\u201d<\/p>\n

\u2013 Ella Mikkolan valmentaja Laura Moisio: Nuorten harjoittelussa perusasioita toistetaan<\/p>\n

\u2013 Enni Virjosen valmennuksellinen urapolku lapsuudesta toiselle asteelle<\/p>\n

Muuta:<\/p>\n

\u2013 Suomessa tehdyt yleisurheilun ME-tulokset<\/p>\n

\u2013 Riitta Salin ja Pirjo Wilmi olivat nostamassa naisten yleisurheilua parrasvaloihin<\/p>\n

Tilaa HUIPPU-URHEILU-UUTISET, Suomen Urheiluliiton valmennusjulkaisu: huu-tilaus@atex.com (45 \u20ac, vuosi, 4 numeroa)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Riitta Salin ja Pirjo Wilmi edustavat ensimm\u00e4ist\u00e4 urheilijasukupolvea, joka nosti Suomen naisten yleisurheilun urheiluyleis\u00f6n syd\u00e4miin, nopeasti ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti,…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":119824,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[158],"tags":[33,31,30,159,32,160],"class_list":{"0":"post-119823","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-urheilu","8":"tag-fi","9":"tag-finland","10":"tag-finnish","11":"tag-sports","12":"tag-suomi","13":"tag-urheilu"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115741417474611508","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/119823","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=119823"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/119823\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/119824"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=119823"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=119823"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=119823"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}