Kyll\u00e4, t\u00e4m\u00e4n kertaisessa luukussa listataan Episodin toimittajien suosikit numero 25\u201321.<\/p>\n
Melancholia<\/strong> (2011)<\/p>\n \u201dMit\u00e4 olisi Top-lista ilman Lars von Trieri\u00e4<\/strong>? Ei mit\u00e4\u00e4n. Vaikea valinta Melancholian ja Antichristin v\u00e4lill\u00e4, mutta ehk\u00e4 Melancholia on astetta ehe\u00e4mpi kokonaisuus\u201d, totesi yksi Episodin toimittajista oman suosikkilistansa saatteessa. Mist\u00e4p\u00e4 h\u00e4n olisi voinut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kollegat olivat jo nostaneet von Trierin Dogvillen listalle (ks. luukku 2).<\/p>\n Melancholia lienee yleismaailmallisesti von Trierin arvostetuimpia teoksia. Se flirttailee scifin kanssa juonellaan maapallon kanssa ehk\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olevasta planeetasta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ohjaaja kanavoi siihen omia kokemuksiaan masennuksen kanssa painimisesta. Sit\u00e4 kanavoi h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, palkittu ja ylistetty Kirsten Dunst<\/strong>, jonka esitt\u00e4m\u00e4 nuori nainen tajuaa h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n, ettei kest\u00e4 muiden m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 outoa voimaa, kun potentiaalinen maailmanloppu tarkoittaa, ettei h\u00e4nen tarvitsekaan.<\/p>\n \u201dTanskalainen elokuvan kuohuttaja kuvaa maailmanlopun harvinaisen koskettavasti ja todenmakuisessa mittakaavassa\u201d, totesi toinen toimittajamme.<\/p>\n The Witch<\/strong> (2015)<\/p>\n Aina v\u00e4lill\u00e4 jo tuoreen kyvyn esikoiselokuva onnistuu s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paatuneita elokuvatoimittajia. The Witch kuitenkin synnytti kerralla per\u00e4ti kaksi rakkaustarinaa Episodin toimituksessa: \u201dRobert Eggersin<\/strong> esikoinen on elokuvahistorian upeimpia teoksia. N\u00e4in hartaaseen tunnelmaan p\u00e4\u00e4see todella harva elokuvantekij\u00e4. Anya Taylor-Joy<\/strong>\n<\/p>\n Eggersh\u00e4n n\u00e4htiin jo luukussa 10 The Lighthouse -elokuvallaan. 1630-luvulle sijoittuvassa The Witchiss\u00e4 uskonnollisista syist\u00e4 karkotettu, mets\u00e4n reunaan perustetulla syrj\u00e4isell\u00e4 tilallaan el\u00e4v\u00e4 puritanistiperhe saa havaita, ett\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 el\u00e4\u00e4 jotain pahaa. Se pyrkii parhaansa mukaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n perheen j\u00e4seni\u00e4 toisiaan vastaan. Lopputulos on surullisella tavalla pelottava ja kauhistuttava kuvaus yhteis\u00f6n ja yksil\u00f6n hajoamisesta.<\/p>\n Sen se tekee heti varmalla k\u00e4dell\u00e4, kuten toinen toimittajakin huomioi: \u201dSittemmin alan k\u00e4rkipaikoilta itsens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neen Robert Eggersin esikoisohjaus on pelkistetty, harmaa ja painostava. Kaikki elokuvan hahmot k\u00e4rsiv\u00e4t jo valmiiksi ja sitten vied\u00e4\u00e4n viel\u00e4 viimeisetkin ilot. N\u00e4in sit\u00e4 kauhua kuuluu tehd\u00e4!\u201d<\/p>\n The Grand Budapest Hotel<\/strong> (2014)<\/p>\n Luukun kolmas elokuva ja kolmas ohjaajan toinen esiintyminen! Wes Anderson<\/strong> n\u00e4htiin jo luukussa 3 varhaisella The Royal Tenenbaums -elokuvallaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Andersonin tyyli oli jo muodostunut k\u00e4sitteeksi (ja meemiksi). Yksi The Grand Budapest Hotelin listalleen valinneista toimittajista totesikin: \u201dWes Andersonin elokuva on herkullinen paitsi v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n my\u00f6s hahmojen ja huumorin osalta\u201d.<\/p>\n Kuvitteellisen maan kuvitteellisessa loistohotellissa k\u00e4ynnistyy tapahtumaketju, joka fasismin nousu taustallaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 niin murhamysteeri\u00e4, vankilapakoa kuin romanssiakin. Anderson py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 valtavan t\u00e4htikaartin miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4, monista tarinanpalasista koostuvaa juonta ilman, ett\u00e4 se fragmentoituu liikaa. Lopputulos on: \u201dYksi 2010-luvun visuaalisesti hienoimmista elokuvista, johon ohjaaja Wes Anderson sekoittelee taitavasti sek\u00e4 komediallista ett\u00e4 melankollista kerrontaa.\u201d<\/p>\n Old Boy<\/strong> (2003)<\/p>\n \u201dVisuaalisesti synkk\u00e4 ja tarinaltaan brutaali Park Chan-wookin<\/strong> elokuva on mieleenj\u00e4\u00e4v\u00e4 katselukokemus\u201d pit\u00e4\u00e4 tietysti paikkansa, mutta tuntuu kehuna jopa miedolta. Elokuvassa mies lukitaan 15 vuodeksi outoon vankilaan. Huoneensa tv:n kautta h\u00e4n saa tiet\u00e4\u00e4 olevansa lavastettu vaimonsa murhaan. Vapauduttuaan h\u00e4n ryhtyy selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vangitsijoidensa henkil\u00f6llisyytt\u00e4 ja etsim\u00e4\u00e4n kadottamaansa tyt\u00e4rt\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 on vasta alkua arvoituksellisessa ja kammottavassa mutta kiehtovassa kostosalajuonessa, jota rouheat ja v\u00e4kivaltaiset toimintahetket rytmitt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n Spike Lee<\/strong> teki vuonna 2013 elokuvasta oman jenkkiversionsa. Niin toimiva kuin sekin on, siit\u00e4 ei innostuttu sanomaan n\u00e4in: \u201dKorealaisen elokuvan k\u00e4rkiteoksenakin pidetty Oldboy on aivan helvetin hyv\u00e4 ja julma elokuva, jonka viimeiset metrit musertavat niin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kuin katsojankin. Tiivistunnelmainen toimintaelokuva vet\u00e4\u00e4 todella maton jalkojen alta ja ansaitsee ehdottomasti paikkansa kaksituhattaluvun parhaiden elokuvien listalta.\u201d<\/p>\n Tahraton mieli<\/strong> (Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004)<\/p>\n Tahraton mieli on maailman parhaita scifiromansseja \u2013 ja yleens\u00e4 maailman parhaita elokuvia. Mutta olisitko tunnistanut sen toimittajamme kuvauksesta: \u201dTytt\u00f6jen Total Recall. Loistava elokuva ihmisyydest\u00e4\u201d?<\/p>\n Elokuva kertoo rakkaudesta, muistista ja muistoista \u2013 ja ennen kaikkea kohtalosta, asioista, joiden on tarkoitettu olevan. Se my\u00f6s muistuttaa, ett\u00e4 hyvill\u00e4 muistoilla on arvonsa silloinkin, kun asiat my\u00f6hemmin menev\u00e4t pieleen. Niiden tukahduttaminen v\u00e4liaikaista tuskaa laannuttaakseen vain tukahduttaa kasvua ihmisen\u00e4.<\/p>\n Naamanv\u00e4\u00e4ntelykomedioistaan tunnettu Jim Carrey<\/strong> vakuutti hillitymm\u00e4ll\u00e4 suorituksellaan, jota Kate Winslet<\/strong> tuki omalla vapautuneella suorituksellaan. Lopputulos on yksi herkimmist\u00e4 ja herkullisimmista komediallisista ihmissuhdekatastrofeista ikin\u00e4. Se herkisti elokuvan listalleen nostaneen toimittajan tunnustamaan: \u201dKaikista massiivisista koko el\u00e4m\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelevist\u00e4 opuksista huolimatta minuun kaikista syvimm\u00e4n vaikutuksen tehnyt elokuva t\u00e4lt\u00e4 vuosituhannelta on Charlie Kaufmanin<\/strong> ja Michael Gondryn<\/strong> verrattain yksinkertainen science fiction -rakkaustarina, joka kuitenkin tekee jotain niinkin ihmeellist\u00e4 kuin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miksi el\u00e4m\u00e4 ja rakkaus ovat kaikkien niiden aiheuttamien kipujen arvoisia. Miljoonia ihmisi\u00e4 ymp\u00e4ri maailma puhutteleva teos iskee edelleen ihan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n syv\u00e4lle millintarkalla ja inhimillisell\u00e4 k\u00e4sikirjoituksellaan. Se katarsis ja usko el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jota t\u00e4st\u00e4 elokuvasta saan, on vain aivan omassa luokassaan, mink\u00e4 vuoksi minun on pakko nimet\u00e4 se vuosituhannen suosikikseni.\u201d<\/p>\n Huomisessa luukussa p\u00e4\u00e4semme jo 2000-luvun alun parhaimmiston Top 20:een!<\/p>\n