Kiinnostavaa! Kuinka h\u00e4nelle k\u00e4y? Katso seuraava jakso!<\/p>\n
Netflix t\u00e4yttyy v\u00e4kin\u00e4isten j\u00e4nnitteiden sarjoista. T\u00e4llaisissa sarjoissa suvantokohtia on v\u00e4h\u00e4n, tarinoiden henkil\u00f6t eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se pinteest\u00e4, vaan el\u00e4v\u00e4t tauottoman kire\u00e4ss\u00e4 ilmapiiriss\u00e4.<\/p>\n
Sarjoissa The Beast In Me, Black Rabbit ja StartUp roolihenkil\u00f6t sinnittelev\u00e4t tukaluudesta toiseen ja selviytyv\u00e4t nipin napin hengiss\u00e4. Jatkuvalla sy\u00f6t\u00f6ll\u00e4 heid\u00e4n eteens\u00e4 ponnahtelee uusia esteit\u00e4. Saman kaavan sarjoja ovat Power, Luihu-Pete, Is\u00e4nmaan puolesta, ja Breaking Bad. Viimeksi mainittu on listattu kaikkien aikojen koukuttavimmaksi sarjaksi. Sen pelk\u00e4st\u00e4 kuvailusta voi saada vatsahaavan.<\/p>\n
Kun pinteess\u00e4 el\u00e4minen on s\u00e4\u00e4nt\u00f6, tuntuu kuin sarjasta riippumatta alkaisi aina katsoa samaa ohjelmaa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t k\u00e4rsiv\u00e4t kuin Sisyfos. Kreikan mytologiassa Sisyfos oli kuningas, jonka jumalat tuomitsivat ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n lakkaamatta kivenj\u00e4rk\u00e4lett\u00e4 vuoren harjalle, josta lohkare aina vieri takaisin alas, ja ty\u00f6 alkoi uudestaan.<\/p>\n
Leevi and the Leavings -yhtyeen biisi\u00e4 siteeraten: \u201dEik\u00f6 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 riit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n? Eik\u00f6 hellitt\u00e4isi hetkeksik\u00e4\u00e4n jatkuva paine?\u201d<\/p>\n
Onko n\u00e4ill\u00e4 sinnittelysarjoilla jokin alkuhetki?<\/p>\n
Tauottoman paineen genress\u00e4 yhten\u00e4 arkkityyppin\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 vuonna 2001 lanseerattua l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 televisiosarjaa 24. Siin\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 yritt\u00e4\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 terroristit ahdistavassa aikataulussa vailla heng\u00e4hdystaukoja. 24 on kuin metafora ty\u00f6narkomaanista burnoutin partaalla.<\/p>\n
Kootut selitykset, uneen tuudittavat tulkinnat<\/p>\n
Miksi meille tarjotaan t\u00e4llaista nonstop-painetta?<\/p>\n
Vakioselityksi\u00e4 on kaksi. Samat asiat on sanottu sosiaalisesta mediasta ja Tiktokista.<\/p>\n
Ensinn\u00e4kin Netflix haluaa koukuttaa katsojansa, ja koukuttavuuden synnytt\u00e4misess\u00e4 se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 algoritmeja<\/a> ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tietoja yli 300 miljoonan tilaajan mieltymyksist\u00e4.<\/p>\n Toisen vakioselityksen mukaan Netflix ajaa ihmisi\u00e4 ahmimiskatseluun, addiktioon, jonka mekanismi<\/a> selitet\u00e4\u00e4n aivoilla ja niiden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4aineilla, dopamiinilla ja serotoniinilla.<\/p>\n Koukuttavuuden synnytt\u00e4misess\u00e4 k\u00e4sikirjoituksiin luodaan \u2018cliffhangereita\u2019 eli tarinakohtia jotka j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t katsojan ep\u00e4tietoisuuteen odottamaan seuraavaa jaksoa tai vaihetta. Dramaturgia<\/a> ei ole rakettitiedett\u00e4: fiktiiviset hahmot pannaan pakahtumaan, kiristyksen uhreiksi, v\u00e4\u00e4riin valintoihin ja itsetuhoisiin ratkaisuihin; sitten he yritt\u00e4v\u00e4t j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 asioitaan kuntoon. Koukuttavuus syntyy katsojan uteliaisuudesta, p\u00e4\u00e4seek\u00f6 henkil\u00f6 pinteest\u00e4.<\/p>\n Kulttuurituotteita voi kuluttaa muillakin tavoilla kuin keskittym\u00e4ll\u00e4 tarinan j\u00e4nnitteeseen.<\/p>\n Yksi hyv\u00e4 muistutus l\u00f6ytyy kirjallisuudentutkija Roland Barthesilta,<\/strong> joka erittelee kaksi lukutapaa kirjassaan Tekstin hurma (1973, suom. Raija Sironen<\/strong> 1993). Ensimm\u00e4isess\u00e4 lukutavassa nautinto tulee tekstin helposta kuluttamisesta, jossa lukija haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirjan loppuun, ratkaista arvoituksen (\u201dkuinka t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y?\u201d) ja tyydytt\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityksens\u00e4. Toinen lukutapa ei pyri tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n uteliaisuutta, vaan juonta katkotaan ja kielell\u00e4 leikitell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n J\u00e4nnitteiset ja koukuttavat suoratoistosarjat palvelevat ensin mainittua tavoitetta: helppoa kuluttamista. Ne saattavat olla \u201daivot narikkaan\u201d -rentoutumista ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n Toisaalta jos katsojalla on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n omasta takaa paineita tai kuormittavaa vastuunkantoa l\u00e4heisist\u00e4, tekee mieli kysy\u00e4, miksi suoratoistosarjoissa ei ole tyynt\u00e4 ja paineetonta tunnelmaa? Miksi haluamme tukalan pinnistelysarjan, jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 niukin naukin pysyy pinnalla el\u00e4m\u00e4n kuohuissa?<\/p>\n