![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/twist-seiskarin-lopulla.jpg\")
<\/p>\nL\u00e4mmin syysaurinko pilkistelee vaaleiden pilviharsojen seasta Espoon Kivenlahdessa. Pian kulman takaa astelee mustatukkainen hahmo, jonka tunnistaminen ei ole j\u00e4rin vaikeaa. Seh\u00e4n on Teijo \u201dTwist Twist\u201d Erkinharju nahkatakissaan ja Ace of Spades -paidassaan.\u00a0<\/p>\n
Twist Twist on yli kuusikymppisen\u00e4kin sataprosenttisen rock \u2013 ja miksi kummassa ei olisi. Vanha viidakon viisaushan kuuluu, ett\u00e4 jos Lemmy Kilmister joukkioineen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 maailmasi p\u00e4\u00e4laelleen, vastaan on turha pyristell\u00e4.\u00a0<\/p>\n
Suuntaamme ripein askelin kohti l\u00e4hint\u00e4 baaritiski\u00e4. Tuota pikaa edess\u00e4 v\u00e4lkkyy ruskeaa ja v\u00e4h\u00e4n kirkkaampaakin. On tullut aika nostaa p\u00f6yd\u00e4lle niin varhaisvuodet, Peer G\u00fcnt, Leningrad Cowboys kuin monet muutkin aiheet.\u00a0<\/p>\n
Alkuun on pakko kysy\u00e4: mist\u00e4 lempinimesi Twist Twist on per\u00e4isin?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Juice Leskisen biisist\u00e4 Erkki twistaa. Koska poljin kahta basaria, my\u00f6s Twist piti tuplata. Nimen keksi Peer G\u00fcntin miksaaja Reima Saarinen.\u00a0<\/p>\n
Palataan parikymment\u00e4 vuotta varhaisempiin aikoihin. Mit\u00e4 muistat lapsuudestasi?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Olen muistavinani jotain John F. Kennedyn ampumisesta. Kennedy tosin murhattiin loppuvuodesta 1963. Olin alle kaksivuotias, joten saatan olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Sen muistan jo paremmin, ett\u00e4 asuttiin Kuusankoskella ja vanhempani k\u00e4viv\u00e4t t\u00f6iss\u00e4 paperitehtaalla. Olisin varmaan p\u00e4\u00e4ssyt sinne hommiin itsekin, mutta polkuni vei muualle. Veljeni j\u00e4i niihin hommiin ja p\u00e4\u00e4si tehtaalta my\u00f6s el\u00e4kkeelle. Mieleen nousee toki my\u00f6s m\u00f6kki, jossa vietettiin kes\u00e4isin pitki\u00e4 aikoja.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kaiken kaikkiaan lapsuuteen liittyv\u00e4t muistot ovat oikein hyvi\u00e4, vaikka is\u00e4 antoi v\u00e4lill\u00e4 selk\u00e4\u00e4n, jos satuttiin h\u00f6lm\u00f6ilem\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi valehtelua meill\u00e4 ei suvaittu lainkaan.\u00a0<\/p>\n
Mitk\u00e4 olivat varhaisia musiikillisia her\u00e4tyksi\u00e4si?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Kuulin ihan pikkupoikana Irwin Goodmanin Ryysyrannan, joka kolahti pirun kovaa. Faijan mielest\u00e4 se oli t\u00e4ytt\u00e4 roskaa, ja h\u00e4n kivahti, ettei meill\u00e4 soiteta t\u00e4llaista paskaa. H\u00e4nen oma lapsuutensa oli ollut k\u00f6yh\u00e4, ja biisi,\u00a0jossa laulettiin kirpuista, risaisista vaatteista ja pontikkapannusta, ei oikein uponnut.<\/p>\n
Kun joku asia kiellet\u00e4\u00e4n, silloinhan se vasta kiinnostaakin. K\u00e4vik\u00f6 sinulle n\u00e4in?<\/b><\/p>\n
\u2013 Todellakin. Minussa asuu edelleen jonkinlainen vastarannan kiiski. Jos minulta yritet\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 jokin asia, haluan todenn\u00e4k\u00f6isesti juuri sit\u00e4.<\/p>\n
Innostuit pienen\u00e4 my\u00f6s lentokoneista ja yleisemmin ilmailusta. Miten kiinnostus her\u00e4si?<\/b><\/p>\n
\u2013 Ehk\u00e4 koneiden kova \u00e4\u00e4ni kiehtoi? Oli miten oli, ahmin m\u00f6kin ullakolta l\u00f6ytyneit\u00e4 Korkeaj\u00e4nnityksi\u00e4 ja Siivet-lehti\u00e4, niist\u00e4 syttyi ensimm\u00e4inen kipin\u00e4. Kun sitten k\u00e4ytiin perheen kanssa vaikkapa Linnanm\u00e4ell\u00e4, halusin ehdottomasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 Seutulaan katsomaan koneita. Kes\u00e4ll\u00e4 1968 l\u00e4hdettiin pikkuautolla Eurooppaan ja vierailtiin Frankfurtin j\u00e4ttim\u00e4isell\u00e4 lentokent\u00e4ll\u00e4. Siell\u00e4 oli valtavia ilma-aluksia ja olin aivan haltioissani.<\/p>\n
\u2013 Is\u00e4ni ty\u00f6kaverilla sattui olemaan lentolupakirja, ja yhden kerran h\u00e4n otti meid\u00e4t pienkoneen kyytiin. Ilmassa tehtiin sen verran tiukkoja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, ett\u00e4 minulle tuli huono olo, mutta olihan se silti ihan mielet\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4sit hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n laskuvarjollakin\u2026<\/b><\/p>\n
\u2013 Peer G\u00fcntin keikkoja myynyt Seppo Kahilainen oli innokas hypp\u00e4\u00e4j\u00e4. Mentiin sitten kurssille, johon sis\u00e4ltyi nelj\u00e4 hyppy\u00e4. Se pelko ja kauhu, kun istuin koneen ovella jalat ulkona, oli jotain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Kohta hyppymestari kopautti selk\u00e4\u00e4n ja sitten mentiin \u2013 ja koko el\u00e4m\u00e4 vilisi silmiss\u00e4. Mutta sitten kun varjo aukesi ja vauhti alkoi hidastua, se olikin aika hienoa touhua. Minulle riitti nelj\u00e4 hyppy\u00e4, mutta ymm\u00e4rr\u00e4n oikein hyvin niit\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t kiinni siihen adrenaliiniin.<\/p>\n
Ennen kuin musiikki vei menness\u00e4\u00e4n, harrastit my\u00f6s liikuntaa eri muodoissaan. Mitk\u00e4 lajit olivat tapetilla?<\/b><\/p>\n
\u2013 Faija oli kova urheilumies. Tykk\u00e4sin liikkumisesta, mutta kyll\u00e4h\u00e4n minut my\u00f6s pakotettiin mukaan. Olin alle kymmenvuotias, kun vedettiin jotain nelj\u00e4nkymmenen kilometrin hiihtolenkkej\u00e4. Sen lis\u00e4ksi lasketeltiin, kirmattiin pururadalla ja pelattiin tennist\u00e4. Kunto oli jossain vaiheessa aika kova ja juoksin Cooperin testiss\u00e4 yli 3200 metri\u00e4. Kunnes sitten tapahtui se klassinen juttu, ett\u00e4 rock\u2019n\u2019roll pelasti minut urheilulta.<\/p>\n
Mitk\u00e4 olivat ratkaisevia askeleitasi musiikin valtatiell\u00e4?<\/b><\/p>\n
\u2013 Kun kuulin radiosta Sweetin Poppa Joe -biisin, sekosin ihan t\u00e4ysin. Onneksi serkkuni oli kova Sweet-fani, joten p\u00e4\u00e4sin kuulemaan b\u00e4ndi\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin. B\u00e4ndin j\u00e4tk\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t mahtavilta pitkiss\u00e4 hiuksissaan ja glam-lookissaan. Rumpali Mick Tucker oli toki kaikista kovin.<\/p>\n
\u2013 Halusin itsekin kasvattaa pitk\u00e4n tukan, mutta se ei tietenk\u00e4\u00e4n sopinut faijalle. Piti olla inttitukka eli korvat n\u00e4kyvill\u00e4. Er\u00e4\u00e4n kerran parturi ei p\u00e4tk\u00e4issyt hiuksiani riitt\u00e4v\u00e4sti ja mentiin is\u00e4n kanssa saman tien takaisin. Se tuli katsomaan, ett\u00e4 leikataan tarpeeksi.<\/p>\n
Miten soittamisesi alkoi?<\/b><\/p>\n
\u2013 Naapurustossa oli vanhempien tyyppien b\u00e4ndi. K\u00e4ytiin ikkunan alla kuuntelemassa treenej\u00e4 ja niiden soitto kuulosti ihan mielett\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Tuli fiilis, ett\u00e4 tuota pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u2013 Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 koulukaverilla oli rummut ja sain kokeilla niit\u00e4. En osannut soittaa, mutta kova \u00e4\u00e4ni \u2013 taas kerran \u2013 kiehtoi. Koska musisointi n\u00e4ytti kiinnostavan, sain vanhemmiltani akustisen kitaran. Sen kielet olivat kuitenkin \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n korkealla, eik\u00e4 hommasta tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Innostus lopahti saman tien.<\/p>\n
Milloin sait ensimm\u00e4isen rumpusettisi?<\/b><\/p>\n
\u2013 Siihen meni aikaa. Ennen sit\u00e4 soitin \u201domatekoisilla rummuilla\u201d eli pahvilaatikoista kasatuilla seteill\u00e4. Lis\u00e4ksi soitin nojatuolirumpuja \u2013 menin tuolille polvilleni ja hakkasin k\u00e4sinojia ja selk\u00e4nojaa Fortuna-pelin kepeill\u00e4. Onneksi vanhemmat heltyiv\u00e4t jossain vaiheessa ja k\u00e4ytiin ostamassa 900 markan Baxterin setti.<\/p>\n
<\/p>\n
Treenausta 1970-luvun lopulla. Esikuva Ippe K\u00e4tk\u00e4 valvoo kuvasta. Kuva: Teijo Erkinharjun kotialbumi<\/p>\n
Millaisia olivat varhaiset b\u00e4ndikokeilusi?<\/b><\/p>\n
\u2013 Olisikohan ollut vuosi 1975, kun alettiin soittaa parin kaverin kanssa. Tuntui mielett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 soittaa yhtyeess\u00e4, vaikka meill\u00e4 ei ollut edes nime\u00e4. Seuraavaksi liityin Beermaz-b\u00e4ndiin, jossa soitti v\u00e4h\u00e4n vanhempia j\u00e4tki\u00e4. He kuuntelivat Genesist\u00e4, Yesi\u00e4 ja Zeppelini\u00e4, ja hurahdin niihin itsekin. Viel\u00e4 kovemman vaikutuksen tosin tekiv\u00e4t Deep Purplen Made in Europe ja Rainbow\u2019n Rising.<\/p>\n
\u2013 Sitten liityin yhtyeeseen nimelt\u00e4 Golombo. Panostettiin keikkameininkiin ja meill\u00e4 oli my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaisia pyroja. Kerran yksi mesta meinasi sytty\u00e4 tuleen, kun lavan yl\u00e4puolella olleet verhot alkoivat kyte\u00e4. Kenenk\u00e4\u00e4n mieleen ei toki tullut, ett\u00e4 moisiin showjuttuihin pit\u00e4isi olla luvat.<\/p>\n
Juhannuksena 1979 menit Punkaharjulle katsomaan Mot\u00f6rheadi\u00e4. Ei taida olla liioiteltua sanoa, ett\u00e4 silt\u00e4 polulta ei ole ollut paluuta?<\/b><\/p>\n
\u2013 Kyll\u00e4h\u00e4n se kokemus r\u00e4j\u00e4ytti p\u00e4\u00e4n. Menin ihmettelem\u00e4\u00e4n jo Mot\u00f6rheadin soundchecki\u00e4. J\u00e4tk\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t nahkarotseissaan, panosv\u00f6iss\u00e4\u00e4n, tiukoissa farkuissaan, bootseissaan ja pitkiss\u00e4 tukissaan ihan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kovilta.<\/p>\n
\u2013 Olin kuullut Mot\u00f6rheadin debyytin, mutta siit\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n vaisu fiilis. No, liven\u00e4 homma toimi ihan toisella tavalla. B\u00e4ndi oli helvetin raaka, energinen ja kova\u00e4\u00e4ninen. Silloin tajusin yhden t\u00e4rke\u00e4n jutun: musan ei tarvitse olla t\u00e4ydellisesti soitettua, sill\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on kova ja anteeksipyytelem\u00e4t\u00f6n meininki. Sill\u00e4 tiell\u00e4 ollaan aina ja ikuisesti.<\/p>\n
Vuonna 1981 alkoi tapahtua. Viitisen vuotta aiemmin perustetun Peer G\u00fcntin silloinen rumpali l\u00e4hti armeijaan ja menit koputtamaan kitaristi-laulaja Timo Nikin ovea. Kysymys kuului: \u201dP\u00e4\u00e4senk\u00f6 b\u00e4ndiin?\u201d<\/b><\/p>\n
\u2013 P\u00e4\u00e4sin. Sen j\u00e4lkeen alettiin k\u00e4yd\u00e4 treenik\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 ihan hulluna. Joskus soitettiin kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4stiin l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n Dave Lindholmin ja kumppanien Bluesounds-yhtyett\u00e4, mink\u00e4 ansiosta levymoguli Atte Blom kuuli Peer G\u00fcntista. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti julkaista seiskatuumaisen singlen, ja sitten mentiinkin Finnvoxille yhden viikonlopun ajaksi.<\/p>\n
\u2013 Oli mielet\u00f6nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 helsinkil\u00e4iseen huippustudioon, mutta valitettavasti singlest\u00e4 tuli liian pliisu. R\u00e4yh\u00e4k\u00e4s rockasenne ei v\u00e4littynyt. Sinkku ei her\u00e4tt\u00e4nyt sen kummempaa huomiota ja oltiin taas nollapisteess\u00e4.<\/p>\n
Pian Peer G\u00fcntin basistiksi tuli Teijo \u201dTs\u00f6\u00f6tz\u201d Kettula. Mit\u00e4 sitten tapahtui?<\/b><\/p>\n
\u2013 Pistettiin paletti uusiksi. Heitettiin vanhat biisit romukoppaan ja alettiin soittaa entist\u00e4kin rouheammin ja nopeammin. Jossain vaiheessa Ts\u00f6\u00f6tz sai p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi osallistua rockin SM-kisoihin. Min\u00e4 ja Nikki oltiin ep\u00e4ilev\u00e4isi\u00e4, mutta suostuttiin silti. Todettiin suunnilleen niin, ett\u00e4 jos selvit\u00e4\u00e4n karsinnoista loppukilpailuun, se on meid\u00e4n ainoa mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 keikalle Helsinkiin. Ja selvittiinh\u00e4n me \u2013 muutaman onnenpotkun siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Mit\u00e4 muistat Messukeskuksessa j\u00e4rjestetyst\u00e4 SM-finaalista?<\/b><\/p>\n
\u2013 Oli marraskuu 1984. Vedettiin koko skaban ensimm\u00e4isen\u00e4, ennen Kolmatta Naista, Kebaa ja muita. Paiskattiin mahdollisimman energinen keikka ja mentiin sitten messuravintolaan juopottelemaan pitk\u00e4n kaavan mukaan. Ei todellakaan odotettu voittoa.<\/p>\n
\u2013 Kun Peer G\u00fcntin sitten kuulutettiin voittaneen, meid\u00e4n piti kivuta lauteille uudemman kerran. Oltiin sen verran tuiterissa, ettei hommasta tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Se oli kauheaa toimintaa. Jossain vaiheessa kapula lipsahti k\u00e4dest\u00e4 ja jouduin etsim\u00e4\u00e4n keppi\u00e4 lattialta. Nikki ja Ts\u00f6\u00f6tz jatkoivat soittamista kahdestaan. Kun saatiin kappale p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ihmiset olivat aivan hiljaa. Porukka taisi mietti\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4h\u00e4n on melkoisia mestareita.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/gunt-1985.jpg\")
<\/p>\n
Ts\u00f6\u00f6tz Kettula, Timo Nikki ja Twist Twist Helsingin Natsalla vuonna 1985. Kuva: P. Kosonen<\/p>\n
Voitto k\u00e4ynnisti armottoman rumban. Peer G\u00fcnt julkaisi vuosina 1985\u20131990 viisi studioalbumia ja yhden kokoelman. Ette tainneet paljon lomailla?<\/b><\/p>\n
\u2013 Joskus pidettiin viikon verran paussia, mutta sitten mentiin taas. Levyt kasattiin todella ripe\u00e4sti. Esimerkiksi Backseatin materiaali kirjoitettiin, jamiteltiin, sovitettiin ja treenattiin parissa viikossa. Nopeasti tekeminen oli silloin maan ja maailman tapa. Jos mietit\u00e4\u00e4n vaikka Black Sabbathia tai Kissi\u00e4, niin neh\u00e4n saattoivat julkaista pari levy\u00e4 vuodessa. Ja samalla b\u00e4ndit rundasivat hulluna.<\/p>\n
Peer G\u00fcnt ei j\u00e4\u00e4nyt pekkaa pahemmaksi. Kuinka monta keikkaa teitte kiireisimpin\u00e4 vuosina?<\/b><\/p>\n
\u2013 Olisiko niit\u00e4 ollut noin 170. Silloin oli monenlaisia lavoja ja baareja, mutta tuolla tahdilla paikat alkoivat tulla tutuiksi. Joihinkin mestoihin palasi mielell\u00e4\u00e4n, toisiin ei niink\u00e4\u00e4n. Mietaan nuorisoseurantalolla ei saatu edes kahvia, kun keitin sattui olemaan hajalla. Uutta ei ollut tietenk\u00e4\u00e4n hankittu, joten Nikki k\u00e4vi ostamassa keittimen itse. Jos taas halusi jotain purtavaa, sit\u00e4 piti hakea kahviosta virallisen lipukkeen kanssa. \u201dSoittajan hampurilaiseen\u201d ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n lisukkeita, mutta niit\u00e4h\u00e4n sai toki ostaa.<\/p>\n
1980-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen rumpusettisi oli eritt\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Lis\u00e4ksi istuit todella matalalla. Muistelepa hieman n\u00e4it\u00e4 tavaramerkkej\u00e4si.<\/b><\/p>\n
\u2013 Homma alkoi l\u00e4hte\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla k\u00e4sist\u00e4, kun sain Paisten ja Pearlin sponsoridiilit. Sitten tapahtui kaikenlaista. Lis\u00e4sin basarien v\u00e4liin pitk\u00e4t putket eli octobanit ja hommasin s\u00e4hk\u00f6iset etutomit. Seuraavaksi tilasin Pearlilta \u201dpeilinpalasetin\u201d, joka n\u00e4ytti todelta hienolta. Alex Van Halen oli varmasti isoin esikuvani, kun aloin rakennella n\u00e4it\u00e4 erikoissettej\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Matalalta soittaminen alkoi vahingossa. Yhdell\u00e4 varhaisella keikalla rumpupenkki hajosi alta ja soitin loppusetin matalan laatikon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuen. Tajusin, ett\u00e4 seh\u00e4n on siisti\u00e4 vaikkakin raskasta. Visuaalisuus oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4: olihan se hienon n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, kun varsinaisen rumpusetin lis\u00e4ksi n\u00e4kyi vain pystytukka, viuhuvia kapuloita ja heiluvia peltej\u00e4.\u00a0<\/p>\n
Mit\u00e4 muistat Bad Boys Club -yhtyeest\u00e4, joka teki Ragin\u2019 On -singlen vuonna 1987?<\/b><\/p>\n
\u2013 Huh huh. Se oli aikamoinen ryhm\u00e4: Hurriganesin Albert J\u00e4rvinen ja Cisse H\u00e4kkinen sek\u00e4 Sleepy Sleepersin Mato Valtonen. Ja meik\u00e4l\u00e4inen.<\/p>\n
\u2013 Mentiin treenaamaan Lepakkoon yhten\u00e4 perjantaina ja kasattiin pari biisi\u00e4 ihan tyhj\u00e4st\u00e4.\u00a0Viikonloppuna mentiin studioon. Touhu oli tietenkin alusta loppuun eritt\u00e4in kosteaa, mutta saatiin kuin saatiinkin kappaleet kunnialla narulle. Joku alkoi ehdotella my\u00f6s keikkojen tekemist\u00e4, mutta siin\u00e4 vaiheessa vedin liinat kiinni. Otin itsekin aika reilusti kuppia, mutta Alppu ja Cisse olivat ihan omassa kastissaan. Livehommista ei olisi tullut yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/twist-ja-lemmy.jpg\")
<\/p>\n
Lemmyn kanssa Nosturin takahuoneessa joulukuussa 2000. Kuva: Axu Valtonen<\/p>\n
Menn\u00e4\u00e4np\u00e4 sitten Peer G\u00fcntin pidempien reissujen \u00e4\u00e4relle. Vierailitte 1980-luvulla muun muassa Pohjois-Koreassa. Millaista siell\u00e4 oli?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Liev\u00e4sti sanoen eksoottista\u2026 Siell\u00e4 j\u00e4rjestettiin valtava nuorisofestivaali, jonne Suomesta matkasivat Peer G\u00fcnt ja Sielun Veljet. Reissu kesti pari viikkoa ja soitettiin aika erikoisia konsertteja. Kun noustiin ekaa kertaa lavalle joskus iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, yleis\u00f6ss\u00e4 oli ainoastaan vanhempia pariskuntia puvut p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Meid\u00e4n kama ei tuntunut ihan uppoavan.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Onneksi l\u00f6ydettiin yhdest\u00e4 kaupasta kaljaa ja niin kutsuttua kivihiilivodkaa. Siit\u00e4 tuli helvetin kova krapula, mutta selvin p\u00e4in oleminenkaan ei tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 vaihtoehdolta. Reissun viimeisen keikan p\u00e4\u00e4tteeksi meille ojennettiin mitalit, joita pidettiin kaulassa kotiin asti. Kun p\u00e4\u00e4stiin Kouvolan asemabaariin, lahjoitin oman mitalini jollekin iltalomalla olleelle varusmiehelle.\u00a0<\/p>\n
Ent\u00e4 millaista oli soittaa Lontoon kuuluisalla Marquee-<\/b>klubilla vuonna 1988?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Se oli kova juttu \u2013 samalla lavalla oli n\u00e4hty muun muassa Rollarit, Zeppelin ja Guns N\u2019 Roses. Oltiin paiskattu aiemmin muutama Suomen-keikka brittil\u00e4isen Girlschoolin kanssa, ja b\u00e4ndin j\u00e4senet saapuivat Marqueelle Lemmyn seurassa. Herra Kilmister tuumasi konsertin j\u00e4lkeen, ett\u00e4 meill\u00e4 on hyv\u00e4 b\u00e4ndi.\u00a0<\/p>\n
Miksi ulkomaanovet eiv\u00e4t auenneet tuolloin laajemmin?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 En toki tied\u00e4, oliko meiss\u00e4 ja musassa jotain vikaa, mutta \u201dmaailmaa valloittaneilla\u201d suomib\u00e4ndeill\u00e4 ei yleisesti ottaen ollut helppoa. T\u00e4k\u00e4l\u00e4isill\u00e4 levy-yhti\u00f6tyypeill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa kansainv\u00e4lisest\u00e4 toiminnasta, eik\u00e4 meill\u00e4 ollut kovia managereitakaan \u2013 Seppo Vesterist\u00e4 lukuun ottamatta. K\u00e4ytiinh\u00e4n mekin juttelemassa Sepon kanssa, mutta taidettiin lopulta olla liian juntteja.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kun oltiin esimerkiksi Lontoossa, meid\u00e4n nimellisen\u00e4 managerina oli keikkamyyj\u00e4 Seppo Kahilainen. H\u00e4nen sanavarastossaan oli noin nelj\u00e4 englanninkielist\u00e4 sanaa: yes, no, Opel ja London. Aika hiljaista oli siis bisnesneuvottelujen suhteen.\u00a0<\/p>\n
P\u00e4\u00e4sit kuitenkin soittamaan lukuisiin paikkoihin vuosina 1991\u20132002. Monessako maassa Leningrad Cowboys sin\u00e4 aikana esiintyi?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Varmaan kolmessakymmeness\u00e4. Kuten arvata saattaa, reissuilla tapahtui kaikenlaista. Meill\u00e4 oli ihan \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4 seikkailuja Japania, Australiaa ja Brasiliaa my\u00f6ten.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kerran oltiin Cowboysin mainoskuvauksissa Los Angelesissa. Rane Raitsikka oli paikalla ja tunsi Mot\u00f6rheadin klassisimpien aikojen rumpalin \u201dPhilthy Animal\u201d Taylorin. T\u00f6rm\u00e4ttiin lopulta useita kertoja ja k\u00e4ytiin tietysti baarikierroksellakin. Philthy ryypp\u00e4si kaksin k\u00e4sin mutta liikkui silti autolla. Kun railakas ilta alkoi tulla p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, Philthy vei minut Corvettellaan takaisin hotellille. Pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikan jalkatilassa oli iso muovitonkka, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 tequilasekoitusta. Kanisterista l\u00e4hti letku, joka luikerteli tuulilasin reunaa pitkin kuskin paikalle. Aina kun tuli ryypyn tarve, Philthy imaisi letkusta suullisen. Aika raju meininki.\u00a0<\/p>\n
Miten Nikki ja Ts\u00f6\u00f6tz suhtautuivat Leningrad Cowboys -pestiisi?\u00a0<\/b><\/p>\n
\u2013 Eiv\u00e4t ilahtuneet. Kun kerroin asiasta, Ts\u00f6\u00f6tz tuumasi syd\u00e4mens\u00e4 kyllyydest\u00e4: \u201dVitun huora.\u201d Saatiin onneksi sovittua niin, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n keikkoja periodiluonteisesti. 90-luvun alussahan tilanne oli sellainen, ett\u00e4 Peer G\u00fcntin suurin suosio oli takana ja keikkam\u00e4\u00e4r\u00e4t laskivat dramaattisesti. Kun paikka Cowboysin riveiss\u00e4 aukesi, l\u00e4hdin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti messiin, sill\u00e4 halusin soittaa mahdollisimman paljon. Ja n\u00e4hd\u00e4 muita maita.<\/p>\n
Miksi j\u00e4tit Leningrad Cowboysin vuonna 2002?<\/b><\/p>\n
\u2013 Perheeseen tuli j\u00e4lkikasvua. Aiemmin en ollut edes halunnut lapsia, mutta kun tulin is\u00e4ksi 39-vuotiaana, se muutti ajattelua ihan totaalisesti. Yht\u00e4kki\u00e4 en en\u00e4\u00e4 halunnutkaan l\u00e4hte\u00e4 remuamaan maailmalle viikkokausiksi vaan diggasin olla kotona.<\/p>\n
\u2013 Samaan aikaan Peer G\u00fcntin esiintymisille alkoi taas olla kysynt\u00e4\u00e4. Alettiin tehd\u00e4 keikkoja varsin kovalla tahdilla, ja tuntuihan se pirun hienolta, kun jengi halusi taas kuulla rehellist\u00e4 rockia.<\/p>\n
Vuonna 2005 ilmestynyt No Piercing, No Tattoo -albumi j\u00e4i viimeiseksi levytykseksesi Peer G\u00fcntin riveiss\u00e4. Milt\u00e4 nuo ajat tuntuvat nyt?<\/b><\/p>\n
\u2013 Silloin oli ollut jo jonkin aikaa fiilis, ettei b\u00e4ndi tule jatkamaan kovin pitk\u00e4\u00e4n \u2013 ainakaan klassisella kokoonpanollaan. No Piercing, No Tattoon \u2013 siis \u201dsianperselevyn\u201d \u2013 tekeminen oli silkkaa tervanjuontia. Kun mentiin studioon, Nikill\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n valmista biisi\u00e4. Siis vittu, me todellakin oltiin studiossa, eik\u00e4 kokonaisista kappaleista ollut hajuakaan. Alettiin sitten sovittaa riffej\u00e4 toisiinsa ja saatiin materiaali jonkinlaiseen l\u00e4j\u00e4\u00e4n seuraavan parin viikon aikana. Sitten biisit piti viel\u00e4 nauhoittaa. Se oli alusta loppuun hirve\u00e4t\u00e4 hommaa.<\/p>\n
Saman vuoden syksyll\u00e4 Nikki antoi sinulle ja Ts\u00f6\u00f6tzille potkut.<\/b><\/p>\n
\u2013 Nikki sanoi lopettavansa koko b\u00e4ndin. Mutta se ei kertonut sit\u00e4 meille vaan Himoksen juhannustapahtuman esittelylehdelle. Oltiin siis soitettu yhdess\u00e4 80-luvun alusta asti ja huomattiin jostain festarilehdyk\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 b\u00e4ndi haudataan lokakuussa, koska \u201dNikki ei en\u00e4\u00e4 jaksa Twist Twistin ja Ts\u00f6\u00f6tzin ryypp\u00e4\u00e4mist\u00e4\u201d. Aivan varmasti juotiin joskus liikaa, mutta keikkoja ei mokattu koskaan. Ja jumalauta sent\u00e4\u00e4n: kyll\u00e4h\u00e4n Nikki ryypp\u00e4si itsekin.<\/p>\n
Miten kova paikka G\u00fcnt-uran p\u00e4\u00e4ttyminen oli?<\/b><\/p>\n
\u2013 Helvetin kova. Mutta l\u00e4hinn\u00e4 sen vuoksi, ett\u00e4 menetin pitk\u00e4aikaisen vakituisen ty\u00f6paikan.\u00a0<\/p>\n
Timo Nikki ei lopulta haudannutkaan Peer G\u00fcnti\u00e4, vaan b\u00e4ndi on edelleen aktiivinen. Oletko t\u00f6rm\u00e4nnyt Nikkiin viime vuosina?<\/b><\/p>\n
\u2013 Olen toki. Ei olla puhuttu sen isommin, mutta ollaan sent\u00e4\u00e4n tervehditty. Ei ole oikein kummempaa juteltavaa. Yhtyeen nykyisen rytmiryhm\u00e4n kaverit [basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sakke Koivula] ovat tuttuja, ja heid\u00e4n kanssaan olen tarinoinut enemm\u00e4nkin.<\/p>\n
Oma urasi on jatkunut Peer G\u00fcntin j\u00e4lkeen esimerkiksi Los Bastardos Finlandesesin, The Daltonsin, The Z\u00f6nkin, Dog Days Revolutionin ja MegaSnaken riveiss\u00e4. Oletko koskaan harkinnut soittohommien lopettamista?<\/b><\/p>\n
\u2013 En. Soittaminen on se juttu, yh\u00e4 edelleen. Joskus siit\u00e4 saa liksaa, toisinaan ei. Soittaminen on niin tiukasti veriss\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin pakko tehd\u00e4. Ja nautinnollistahan se aina on. Osuvana esimerkkin\u00e4 voisin mainita AC\/DC:n tuotantoon keskittyv\u00e4n Back in Blackin, jossa p\u00e4\u00e4sen taas soittamaan Ts\u00f6\u00f6tzin kanssa. Kettulan, laulaja Tipe Johnsonin sek\u00e4 kitaristikaksikko Iffe Lindholmin ja Hynde Hyn\u00f6sen kanssa on pirun hienoa vet\u00e4\u00e4 klassikkobiisej\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s kunnianosoituksia on sadellut viime aikoina. Kouvolan Asemakadun kiveyksest\u00e4 l\u00f6ytyy sinua kunnioittava taideteos, ja Topi Salmen kirjoittama el\u00e4m\u00e4kerta Twist Twist on juuri julkaistu. Milt\u00e4 t\u00e4llaiset merkkipaalut tuntuvat?<\/b><\/p>\n
\u2013 Ovat ne toki hemmetin hienoja juttuja, mutta taitavat lopulta merkit\u00e4 enemm\u00e4n vaikkapa sukulaisille. En ole kuitenkaan ly\u00f6nyt yht\u00e4\u00e4n rummuniskua sen takia, ett\u00e4 minusta teht\u00e4isiin taideteoksia. Tai el\u00e4m\u00e4kertoja.<\/p>\n
\u2013 Mutta ei kannata k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin: kun kirja nyt tehtiin, haluttiin duunata se todella hyvin. Istuttiin Topin kanssa kasvokkain ihan helvetin monta tuntia k\u00e4yden l\u00e4pi urani vaiheita yksityiskohtaisesti ja rehellisesti. Uskallan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden tarinoiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 saattaa naurattaa, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4 ja jopa itkett\u00e4\u00e4!\u00a0<\/p>\n
18. syyskuuta
Lilla Sten, Espoo<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"L\u00e4mmin syysaurinko pilkistelee vaaleiden pilviharsojen seasta Espoon Kivenlahdessa. Pian kulman takaa astelee mustatukkainen hahmo, jonka tunnistaminen ei ole…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":124487,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[136],"tags":[407,137,33,31,30,2382,408,32,109],"class_list":{"0":"post-124486","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-julkkikset","8":"tag-celebrities","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-haastattelu","14":"tag-julkkikset","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115772192743208590","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/124486","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=124486"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/124486\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/124487"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=124486"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=124486"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=124486"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}