Marokon 50 vuotta sitten haltuunsa ottamaa L\u00e4nsi-Saharaa on sanottu Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi. Lokakuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen itsen\u00e4istyminen lykk\u00e4\u00e4ntyi j\u00e4lleen tuntemattomaan tulevaisuuteen, kun YK:n turvallisuusneuvosto p\u00e4\u00e4tti tukea Marokon autonomiasuunnitelmaa L\u00e4nsi-Saharalle.<\/p>\n
Marokko esitti YK:n nyt k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hyv\u00e4ksym\u00e4n autonomiasuunnitelman ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa jo vuonna 2007, ja vuonna 2020 Yhdysvallat presidentti Trumpin ensimm\u00e4isell\u00e4 kaudella antoi sille tukensa. Suunnitelmassa mainitaan paikallinen hallinto, oikeuslaitos ja talous, mutta ei juurikaan konkreettisesti hahmotella, miten Saharan autonominen alue k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toimisi.<\/p>\n
Vuoden 1975 marraskuun alussa Marokon sotavoimat tunkeutuivat alueelle, joka tuolloin tunnettiin Espanjan L\u00e4nsi-Saharan provinssina. Armeijaa seurasi niin sanottu Vihre\u00e4 marssi: sotilaiden suojeluksessa satojatuhansia marokkolaisia siviilej\u00e4 virtasi alueen alkuper\u00e4isten asukkaiden, sahrawien maille. Alkoi miehitys, jolle ei loppua n\u00e4y.<\/p>\n
Monet sahrawit kokevat turvallisuusneuvoston p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen Marokon maahantunkeutumisen 50-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suoranaisena harkittuna julmuutena, ei pelkk\u00e4n\u00e4 yhteensattumana.<\/p>\n
\u2013\u2009Kolonialismi ei ole loppunut, ja me olemme Afrikan viimeisen siirtomaan hallinnon jatkuvien v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten uhreja, sanoo Garazi Hach Embarek. H\u00e4n on Polisarion perustajiin lukeutuneen baskilaisen sairaanhoitajan tyt\u00e4r ja sahrawi-aktivisti. Vuonna 1973 perustettu L\u00e4nsi-Saharan vapautusliike Polisario on YK:n sahrawien edustajaksi tunnustama j\u00e4rjest\u00f6.<\/p>\n
Kotimaana leiri<\/p>\n
Ehmudi Lebsir oli 17-vuotias, kun h\u00e4n joutui vaeltamaan jalkaisin yli 50 kilometri\u00e4 halki hiekkaer\u00e4maan naapurimaahan Algeriaan s\u00e4ily\u00e4kseen hengiss\u00e4. H\u00e4n ei viel\u00e4 50 vuotta my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n ole p\u00e4\u00e4ssyt takaisin synnyinmaahansa.<\/p>\n
Lebsir puhuu IPS:lle videohaastattelussa Algerian l\u00e4nsiosassa sijaitsevasta Tindoufin pakolaisleirist\u00e4. Kes\u00e4isin 60 celsiusastetta hipovissa l\u00e4mp\u00f6tiloissa kylpev\u00e4t er\u00e4maaleirit ovat saaneet toimittaa sahrawien kotimaan virkaa puoli vuosisataa.<\/p>\n
Kun Lebsir saapui Tindoufiin vuonna 1975, h\u00e4n sai teht\u00e4v\u00e4kseen perustaa leireihin kouluja. My\u00f6hemmin h\u00e4n on opastanut monta vuosiluokkaa sahrawi-opiskelijoita Kuubassa, viett\u00e4nyt vuosikymmenen sahrawien parlamentissa ja palvellut oikeus- ja kulttuuriministeri\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n Lebsir on Polisarion vanhempi edustaja.<\/p>\n
Itsen\u00e4isyys tai hauta<\/p>\n
Vuonna 1976 Polisario julisti perustaneensa Sahrawiarabien demokraattisen tasavallan (SADR).<\/p>\n
\u2013\u2009Meid\u00e4n oli teht\u00e4v\u00e4 ratkaisu. Pysymmek\u00f6 Algeriassa vain pakolaisina vai alammeko rakentaa valtion koneistoa, parlamenttia ja ministeri\u00f6it\u00e4, Lebsir muistelee.<\/p>\n
\u2013\u2009Vuosisadan kest\u00e4neen espanjalaisvallan j\u00e4lkeen emme osanneet kuvitella, ett\u00e4 Espanja l\u00e4htisi ja j\u00e4tt\u00e4isi meid\u00e4t oman onnemme nojaan. Meill\u00e4 ei ole paluuta, meid\u00e4n t\u00e4ytyy joko saada itsen\u00e4inen valtio tai kansamme haudataan, Lebsir toteaa.<\/p>\n
Vuodesta 1991 l\u00e4htien maassa on pit\u00e4nyt j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kansan\u00e4\u00e4nestys itsen\u00e4isyydest\u00e4, mutta YK ei ole kyennyt lunastamaan tuolloin antamaansa lupausta.<\/p>\n
Keskeytynyt dekolonisaatio<\/p>\n
Journalisti ja kirjailija Tom\u00e1s B\u00e1rbulo oli my\u00f6s seitsem\u00e4ntoista, kun marokkolaiset joukot vy\u00f6ryiv\u00e4t maahan. H\u00e4n on L\u00e4nsi-Saharan p\u00e4\u00e4kaupunkiin Laayouneen sijoitetun espanjalaisen sotilaan poika, mutta marokkolaisten tullessa h\u00e4n oli Madridissa. H\u00e4nen teoksensa La Historia Prohibida del Sahara Espa\u00f1ol (Espanjan Saharan kielletty historia) on L\u00e4nsi-Saharan konfliktin perusselvitys.<\/p>\n
\u2013\u2009Sahrawit ovat selvinneet napalmista ja valkoisesta fosforista, vainosta, maanpaosta, luonnonvarojen systemaattisesta ry\u00f6st\u00f6st\u00e4 ja yrityksest\u00e4 pyyhki\u00e4 pois heid\u00e4n identiteettins\u00e4 satojentuhansien siirtolaisten tulvalla, B\u00e1rbulo kertoo puhelinhaastattelussa Madridista.<\/p>\n
B\u00e1rbulon mukaan L\u00e4nsi-Saharan itsen\u00e4istymisen tiell\u00e4 on Marokon taipumattomuus, mink\u00e4 suurvallat YK:n turvallisuusneuvostossa ovat sallineet. <\/p>\n
\u2013\u2009YK on antautunut Marokolle, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
YK ei kuitenkaan muodollisesti tunnusta Marokon valtaa L\u00e4nsi-Saharassa. Alue on jo vuodesta 1963 kuulunut YK:n listalle itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta vaille j\u00e4\u00e4neist\u00e4 territorioista. L\u00e4nsi-Saharan dekolonisaatio on j\u00e4\u00e4nyt kesken.<\/p>\n
Ihmisoikeusloukkauksia<\/p>\n
YK:n pakolaisj\u00e4rjest\u00f6 arvioi, ett\u00e4 Algerian er\u00e4maaleireill\u00e4 el\u00e4\u00e4 170 000 \u2013 200 000 sahrawia. Marokon hallitseman alueen tilanteesta on vaikea saada tietoa, sill\u00e4 Marokko ei virallisesti tunnusta edes sahrawien olemassaoloa. Territoriota on kuitenkin luonnehdittu jopa valtavaksi ulkoilmavankilaksi.<\/p>\n
Marokko on jo kymmenen vuoden ajan est\u00e4nyt YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vierailut alueella, kertoo kes\u00e4kuussa julkaistu raportti. Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto saa jatkuvasti tietoja ihmisoikeusloukkauksista, jotka kohdistuvat etenkin niihin sahraweihin, jotka puolustavat itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta.<\/p>\n
Rajoituksista huolimatta kansainv\u00e4liset ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6t jatkavat v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4 raportoimista. Amnesty Internationalin vuoden 2024 raportissa Marokosta ja L\u00e4nsi-Saharasta kerrotaan, ett\u00e4 Marokko rajoittaa mielipiteen vapautta ja rauhanomaisen yhteenliittymisen oikeutta ja tukahduttaa v\u00e4kivaltaisesti rauhallisia mielenosoituksia.<\/p>\n
Human Rights Watch puolestaan omassa raportissaan paheksuu sit\u00e4, ett\u00e4 tuomioistuimet langettavat aktivisteille pitki\u00e4 vankeustuomioita, jotka perustuvat l\u00e4hes kokonaan kiduttamalla saatuihin tunnustuksiin.<\/p>\n
Miehityksest\u00e4 huolimatta itsen\u00e4isyyshaave el\u00e4\u00e4<\/p>\n
Miehitetyll\u00e4 alueella el\u00e4v\u00e4 Ahmed Ettanji, 36, on maksanut sahrawi-aktivismistaan joutumalla kahdeksantoista kertaa pid\u00e4tetyksi ja toistuvasti kidutetuksi. Puhelinhaastattelussa Laayounesta h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 vain kansainv\u00e4listen kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen tarjoama n\u00e4kyvyys pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net hengiss\u00e4 ja suhteellisen turvassa<\/p>\n
\u2013\u2009Ankara sotilasmiehitys, mielivaltaiset surmat ja kaikenlainen kaltoinkohtelu ovat jatkuneet nyt viisikymment\u00e4 vuotta. Tuhannet ovat kadonneet ja kymmeni\u00e4tuhansia on pid\u00e4tetty. Suurvaltojen taloudelliset edut p\u00e4ihitt\u00e4v\u00e4t aina ihmisoikeudet, Ettanji sanoo.<\/p>\n
Viiden vuosikymmenen aikana kokonaiset sukupolvet ovat syntyneet Algerian er\u00e4maassa ja monet sukulaiset tuntevat toisensa vain videopuheluista. Ettanji ei kuitenkaan vaivu synkkyyteen.<\/p>\n
\u2013\u2009Koska olemme syntyneet miehitysvallan alle, minun ik\u00e4isteni ihmisten odotettiin olevan eniten sulautuneita ja Marokko-my\u00f6nteisi\u00e4. Niin ei ole tapahtunut. Kaipuu itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4miseen el\u00e4\u00e4 vahvana nuorten keskuudessa, Ettanji huomauttaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Marokon 50 vuotta sitten haltuunsa ottamaa L\u00e4nsi-Saharaa on sanottu Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi. Lokakuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen itsen\u00e4istyminen lykk\u00e4\u00e4ntyi…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":125244,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[22,23,26,27,33,31,30,17,24,25,28,29,15,18,21,32,19,20,56,16,59,60,61],"class_list":{"0":"post-125243","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ulkomaat","8":"tag-breaking-news","9":"tag-breakingnews","10":"tag-featured-news","11":"tag-featurednews","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-headlines","16":"tag-latest-news","17":"tag-latestnews","18":"tag-main-news","19":"tag-mainnews","20":"tag-news","21":"tag-otsikot","22":"tag-paauutiset","23":"tag-suomi","24":"tag-top-stories","25":"tag-topstories","26":"tag-ulkomaat","27":"tag-uutiset","28":"tag-world","29":"tag-world-news","30":"tag-worldnews"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115778102481938787","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/125243","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=125243"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/125243\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/125244"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=125243"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=125243"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=125243"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}