{"id":126940,"date":"2025-12-27T09:18:09","date_gmt":"2025-12-27T09:18:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/126940\/"},"modified":"2025-12-27T09:18:09","modified_gmt":"2025-12-27T09:18:09","slug":"erillinen-pataljoona-4-oli-aikansa-erikoisjoukko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/126940\/","title":{"rendered":"Erillinen Pataljoona 4 oli aikansa erikoisjoukko"},"content":{"rendered":"<p>Talvisodan aikana varsinaista kaukopartiotoimintaa ei k\u00e4ynnistetty, mutta tiedustelupartioita toki l\u00e4hetettiin. Talvisodan taisteluissa saivat kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kokemusta ne, joista jatkosodassa tuli kaukopartio-osastojen kantasissej\u00e4.<\/p>\n<p>Jo ennen talvisotaa kaukopartio-osastojen idut toimivat Tilastotoimiston alatoimistoina, ja n\u00e4ist\u00e4 organisoitiin jatkosodan sytytty\u00e4 niiden johtajien nime\u00e4 kantaneet osastot. Tilastotoimisto oli Yleisesikunnan Ulkomaantoimiston tiedusteluelimen peitenimi.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4st\u00e4 1940 keskikes\u00e4\u00e4n 1941 vallinneen v\u00e4lirauhan aikana it\u00e4rajan taakse suuntautunut partiotoiminta oli jo varsin vilkasta. Teht\u00e4vill\u00e4 k\u00e4vi kymmeni\u00e4 yleens\u00e4 kaksimiehisi\u00e4 partioita. Aluksi haluttiin selvitt\u00e4\u00e4, valmisteleeko Neuvostoliitto uutta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 Suomeen. Rauhan pysyvyyteen ei oikein uskallettu luottaa etenk\u00e4\u00e4n Neuvostoliiton vallattua Baltian maat kes\u00e4ll\u00e4 1940.<\/p>\n<p>V\u00e4lirauhan partioihin rekrytoitiin useimmiten talvisodassa menetetyilt\u00e4 alueilta kotoisin olevia miehi\u00e4, joiden etuna oli hyv\u00e4 paikallistuntemus. Operaatiot toteutettiin siviilivarusteissa, joten kiinni j\u00e4\u00e4neit\u00e4 kohdeltiin vakoojina eik\u00e4 sotilaina. Ainakin viisi partiomiest\u00e4 kaatui tai teloitettiin.<\/p>\n<p>Monista v\u00e4lirauhan partiomiehist\u00e4 tuli jatkosodan kantasissej\u00e4. V\u00e4lirauhan aikana j\u00e4rjestettiin my\u00f6s kaukopartiotoimintaan valmistavia kertausharjoituksia ja jopa laskuvarjohyppykoulutusta. N\u00e4in koulutetuista noin 150 miehest\u00e4 muodostui sopivaa erikoisjoukkoreservi\u00e4.<\/p>\n<p>Vuoden 1941 mittaan partioiden t\u00e4rke\u00e4ksi teht\u00e4v\u00e4ksi tuli havainnoida, reagoiko Neuvostoliitto Suomen l\u00e4pi Norjaan suuntautuneisiin saksalaiskuljetuksiin. Suomi oli antanut Saksalle luvan kuljettaa joukkojaan er\u00e4iden Suomen satamien kautta Norjan pohjoisiin osiin.<\/p>\n<p>Viimeinen v\u00e4lirauhan aikainen siviilipuvussa toiminut partio palasi teht\u00e4v\u00e4lt\u00e4 vasta sotatoimien alettua ja siit\u00e4 alkaen kaukopartiointi oli sotilaallista toimintaa sotav\u00e4en varusteissa. Partioiden perusvahvuus kasvoi noin 5\u201310 mieheen, ja nyt saatettiin my\u00f6s tuhota kohteita. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli tuhota jatkosodan hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa vihollisen t\u00e4ydennys- ja huoltokuljetuksia sek\u00e4 liikenneyhteyksi\u00e4.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"720\" src=\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/Kuva_2_77683_10911-1024x720.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-13537\"  \/>Kaukopartio on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4lle Jyv\u00e4lahdessa helmikuussa 1942. Kaukopartiointi oli p\u00e4\u00e4asiassa sulan maan toimintaa, mutta partiointi ei lakannut talvikaudellakaan.<\/p>\n<p>SA-Kuva<\/p>\n<p>Jatkosodassa toimi nelj\u00e4 P\u00e4\u00e4majan kaukopartio-osastoa, ja koko it\u00e4rajan takainen rintama oli jaettu vastaavasti nelj\u00e4\u00e4n vastuualueeseen. Etel\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 toimi Osasto Vehni\u00e4inen toiminta-alueenaan Karjalan kannas sek\u00e4 Aunuksen etel\u00e4inen osa. Sen esikunta siirrettiin talvisodan j\u00e4lkeen Viipurista Lahteen, mutta Lappeenrantaan ja Rautj\u00e4rvelle j\u00e4i toimipiste. Osastoa johti kapteeni, my\u00f6hempi majuri <strong>Hannes Vehni\u00e4inen<\/strong> (1897\u20131970), joka sai komentoonsa koko ErP.4:n hein\u00e4kuussa 1944 toimien sen komentajana sodan loppuun asti.<\/p>\n<p>Osasto Kuismasen vastuualue ulottui Sortavalan \u2013 \u00c4\u00e4nislinnan tasalta Vienan Karjalaan suunnilleen Karhum\u00e4en ja Rukaj\u00e4rven puoliv\u00e4liin. Osaston johtopaikka oli talvisodan aikana Sortavalassa, mutta sodan j\u00e4lkeen se evakuoitiin Joensuuhun. P\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 toimi kapteeni, my\u00f6hempi majuri <strong>Into Kuismanen<\/strong> (1908\u20131955).<\/p>\n<p>Suomi-neidon vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n tasalla operoi Osasto Marttina, jonka toiminta-alue rajautui etel\u00e4ss\u00e4 Osasto Kuismaseen ja pohjoisessa Osasto Paatsaloon siten, ett\u00e4 v\u00e4liraja pohjoisessa kulki suunnilleen Uhtuan ja Kiestingin puoliv\u00e4liss\u00e4. <strong>Pauli Marttina<\/strong> (1898\u20131963) aloitti jatkosodan kapteenina yleten sodan aikana majuriksi. H\u00e4n johti osastoaan Kuhmosta k\u00e4sin.<\/p>\n<p>Osasto Paatsalon vastuualue oli koko Lapin korkuinen ulottuen Pohjois-Vienasta J\u00e4\u00e4merelle. Majuriksi jatkosodan aikana ylennetty <strong>Harri Paatsalo<\/strong> (my\u00f6hemmin Paarma, 1901\u20131970) johti osastoaan Rovaniemelt\u00e4, mutta varsinainen partiotoiminta toteutettiin Petsamon ja Alakurtin tukikohdista. Majuri Paatsalo komennettiin kes\u00e4kuussa 1944 erikoisteht\u00e4viin P\u00e4\u00e4majaan, jolloin h\u00e4nen seuraajakseen nimitettiin kapteeniluutnantti <strong>Pentti Ahola<\/strong>.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4majan alaisen kaukopartiotoiminnan ylivoimaisesti t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 oli strateginen tiedustelu, ja toiminta oli organisoitu eversti <strong>Alad\u00e0r Paasosen<\/strong> johtaman tiedustelujaoksen alle. Monista kaukopartioromaaneista tuttu r\u00e4iske ja r\u00e4tin\u00e4 eiv\u00e4t olleet tavoitteita, mutta joskus kyll\u00e4 sivutuotteita. Partioiden varustukseen kuuluivat tarpeen mukaan junansuistolaitteet ja r\u00e4j\u00e4hteet.<\/p>\n<p>Repun kantoa oli luvassa P\u00e4\u00e4majan tarvitessa sellaista tietoa, jota ei muilla tiedustelulajeilla voitu saada. Uuden tiedon hankkimisen ohella joskus varmennettiin muista kanavista saatua tietoa. T\u00e4rke\u00e4t\u00e4 oli saada ennakkovaroitus vihollisen uusista toimista, jotta niihin pystytt\u00e4isiin etupainotteisesti reagoimaan. Erityisen t\u00e4rke\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4 tuli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1944 ennen Neuvostoliiton suurhy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"722\" src=\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/Kuva_3_108537_49176-1024x722.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-13538\"  \/>Partiomiehet pit\u00e4v\u00e4t huoltotaukoa Rukaj\u00e4rven suunnalla syyskuussa 1942.<\/p>\n<p>SA-Kuva<\/p>\n<p>Jatkosodan kaukopartiotoiminta organisoitiin Erillinen Pataljoona 4:ksi (ErP.4) vasta 1.7.1943. Erillisist\u00e4 osastoista pataljoonaksi organisoinnin yhteydess\u00e4 partiotoiminta sin\u00e4ns\u00e4 ei muuttunut. Johtosuhteet yl\u00f6sp\u00e4in j\u00e4ykistyiv\u00e4t jonkin verran, mutta toiminnan suunnittelusta tuli samalla pitk\u00e4j\u00e4nnitteisemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Pienelt\u00e4kin tuntuva yksityiskohta saattaa joskus olla hyvin merkityksellinen. Kaukopartioradio, kutsumanimelt\u00e4\u00e4n Kyynel, on hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4. Jatkosodan alussa Kyynelell\u00e4 saattoi vain l\u00e4hett\u00e4\u00e4 viestej\u00e4. Vastaanottoa varten partio kantoi pient\u00e4 T\u00f6p\u00f6-nimist\u00e4 yleisradiovastaanotinta. Peitekielisi\u00e4 tiedotuksia partioille l\u00e4hetettiin yleisradiol\u00e4hetysten lomassa. T\u00e4st\u00e4 ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 toimintamallista voitiin luopua, kun Kyyneleeseen kehitettiin my\u00f6s vastaanottokyky.<\/p>\n<p>Suuren luokan asiasta puolestaan oli kyse, kun kaukopartiotoiminnassa alettiin priorisoida lentokuljetuksia teht\u00e4v\u00e4alueelle ja sielt\u00e4 takaisin. N\u00e4in v\u00e4ltettiin operaation riskialttein vaihe eli vihollislinjojen l\u00e4p\u00e4isy. Laskuvarjoilla miehi\u00e4 ei yleens\u00e4 teht\u00e4v\u00e4lle pudotettu, vaan partiot vietiin vesitasoilla sopivan syrj\u00e4iselle j\u00e4rvelle.<\/p>\n<p>Ilmakuljetuskyvyn my\u00f6t\u00e4 voitiin jo puhua erikoisjoukkotoiminnasta. Aluksi partiotoimintaa tukivat tilap\u00e4iset lento-osastot, kunnes ErP.4:lle alistettiin pysyv\u00e4sti lento-osasto Jauri. Ilmakuljetuskyky kohotti taistelumoraalia my\u00f6s siten, ett\u00e4 partiomiehet tiesiv\u00e4t sairastuessaan tai haavoittuessaan p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 lentoteitse turvaan.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"680\" src=\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/12\/Kuva_1_47750_60399-1024x680.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-13536\"  \/>Kornetti H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen partio on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4lle lentokuljetuksella Tiiksj\u00e4rvell\u00e4 syyskuussa 1941. Lentokuljetus vesitasokoneella oli v\u00e4h\u00e4riskisin tapa saada partio teht\u00e4v\u00e4alueelle.<\/p>\n<p>SA-Kuva<\/p>\n<p>Kaukopartiointi oli tyypillisesti sulan maan toimintaa. Talvikaudellakin partiointia toki jatkettiin, mutta silloin kaukopartio-osastoista saatettiin koota my\u00f6s suurempia taisteluosastoja. Os. Marttinasta ja Os. Kuismasesta koottu partio tuhosi talvella 1942 Petrovski Jamin huoltokeskuksen.<\/p>\n<p>Seuraavana talvena kolmesta kaukopartio-osastosta muodostettu taisteluosasto Kaleva k\u00e4vi tuhoamassa vihollistukikohdat Suopassalmella ja Jyskyj\u00e4rvell\u00e4. N\u00e4it\u00e4 operaatiota voidaan kritisoida kaukopartioresurssien v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6n\u00e4. Erikoisjoukkosotilaat eiv\u00e4t suinkaan ole ylivertaisia kaikessa vaan l\u00e4hinn\u00e4 sellaisessa toiminnassa, jota varten heid\u00e4t on koulutettu kuten tiedustelussa.<\/p>\n<p>Kaukopartiotoimintaan tarvittiin runsaasti taustavoimaa. T\u00e4rke\u00e4 tuki oli sotavankikuulusteluja hoitanut kuulusteluelin. ErP.4:n organisaatioon kuului my\u00f6s radioasema ja huoltoelimi\u00e4 sek\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 1944 perustettu koulutusosasto. Pataljoonassa palveli my\u00f6s kymmeni\u00e4 lottia. Pataljoonaksi organisoinnin my\u00f6t\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4vahvuudet. Kullakin kaukopartiokomppanialla se oli 156 henke\u00e4 ja pataljoonan esikunnalla 53, eli pataljoonaan kuului liki 700 henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Varsinaisia partiomiehi\u00e4 pataljoonassa ja sen edelt\u00e4j\u00e4organisaatiossa lasketaan olleen kaikkiaan 622. Runkohenkil\u00f6st\u00f6n muodostivat ne runsaat sata partiomiest\u00e4, joille kertyi eniten partiomatkoja. Monet partiomiehet tekiv\u00e4t korkeintaan muutaman reissun. Eniten partiomatkoja, yhteens\u00e4 25, teki kersantti <strong>Antti Hiiri<\/strong> Osasto Paatsalosta. Runkohenkil\u00f6st\u00f6lle reissuja kertyi jatkosodan aikana tyypillisesti noin 15.<\/p>\n<p>Kahdeksan P\u00e4\u00e4majan kaukopartiomiest\u00e4 sai Mannerheim-ristin. Se on melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 joukolle, jossa varsinaisia taistelijoita oli reilut 600, ja se kertoo osaltaan sek\u00e4 toiminnan t\u00e4rkeydest\u00e4 ett\u00e4 sen menestyksellisyydest\u00e4. Menestyksen hintana oli yli 80 kaatunutta tai kadonnutta kaukopartiomiest\u00e4.<\/p>\n<p>L\u00e4hteit\u00e4:<\/p>\n<p>Mikko Porvali \u2013 Vesapekka Larkkonen: Erikoisjoukot (2025)<\/p>\n<p>Lassi Saressalo: P\u00e4\u00e4majan kaukopartiot jatkosodassa (1987)<\/p>\n<p>Eero Elfvengren \u2013 Matti Kosonen \u2013 Einar Laidinen: Vihollisen selustassa (2010)<\/p>\n<p>Ilmari Hurmerinta (toim.): Mannerheim-ristin ritarit \u2013 Ritarimatrikkeli (2024)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Talvisodan aikana varsinaista kaukopartiotoimintaa ei k\u00e4ynnistetty, mutta tiedustelupartioita toki l\u00e4hetettiin. Talvisodan taisteluissa saivat kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kokemusta ne, joista&hellip;\n","protected":false},"author":2,"featured_media":126941,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12],"tags":[22,23,26,27,33,31,30,17,24,25,28,29,15,18,21,32,19,20,16],"class_list":{"0":"post-126940","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-suomi","8":"tag-breaking-news","9":"tag-breakingnews","10":"tag-featured-news","11":"tag-featurednews","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-headlines","16":"tag-latest-news","17":"tag-latestnews","18":"tag-main-news","19":"tag-mainnews","20":"tag-news","21":"tag-otsikot","22":"tag-paauutiset","23":"tag-suomi","24":"tag-top-stories","25":"tag-topstories","26":"tag-uutiset"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115790787958980023","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/126940","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=126940"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/126940\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/126941"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=126940"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=126940"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=126940"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}