Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.<\/p>\n
Pelastaja joutuu tulipalossa mahdottoman valinnan eteen: vain yksi voidaan pelastaa. Onko se sylivauva, nuori aikuinen vai py\u00f6r\u00e4tuolissa oleva vanhus? T\u00e4m\u00e4 on klassinen eettinen ajatusleikki, joka tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 harvoin joudutaan kohtaamaan. Pulma paljastaa kuitenkin karulla tavalla t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n pelastustoimen todellisen ongelman. Kuka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kenen henki on ensisijainen, kun resursseja ei riit\u00e4 kaikille?<\/p>\n
L\u00e4hes viikoittain saamme lukea hyvinvointialueiden s\u00e4\u00e4st\u00f6ohjelmista ja yt-neuvotteluista, jotka kohdistuvat my\u00f6s pelastajiin ja ensihoitajiin. Useimmat alueet operoivat p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 pelastustoimea minimivahvuuksilla, ja toistuvasti jopa ne alittaen.<\/p>\n
Erityisesti sijaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 pelastustoimessa ja ensihoidossa on karsittu rajusti. Suomen pelastusalan ammattilaisten Spalin kyselyn mukaan 71 prosenttia hyvinvointialueista ilmoitti sijaisten k\u00e4yt\u00f6n v\u00e4hentyneen vuonna 2025. Sijaisten puute n\u00e4kyy arjessa vakituisen henkil\u00f6st\u00f6n asemasiirtoina, pienentynein\u00e4 ty\u00f6vuorovahvuuksina ja yksik\u00f6iden poistamisina valmiudesta. J\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vien yksik\u00f6iden kuormitus kasvaa, ja pelastajat paikkaavat yh\u00e4 useammin ensihoitajien vajetta ambulansseissa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n sopimuspalokunnat eiv\u00e4t ole s\u00e4\u00e4st\u00f6ilt\u00e4 suojassa, mik\u00e4 heikent\u00e4\u00e4 erityisesti haja-asutusalueiden turvallisuutta.<\/p>\n
Pelastustoimi ja ensihoito ovat pian tilanteessa, joissa teht\u00e4vi\u00e4 joudutaan priorisoimaan. T\u00e4ll\u00f6in ollaan nopeasti arvokysymysten \u00e4\u00e4rell\u00e4: Kuka tai mik\u00e4 taho on oikeutettu saamaan pelastus- ja turvallisuuspalvelua? Kuka arvottaa ihmishengen ja omaisuuden suojan? Mihin v\u00e4h\u00e4iset resurssit kohdistetaan?<\/p>\n
Pelastustoimi ja ensihoito ovat osa julkista sektoria. Kun yhteiskunta vaatii julkisen sektorin sopeutuksia ja leikkauksia, sen tulisi samalla my\u00f6s arvottaa pelastettavat ja suojattavat tahot. Kaikkien pelastamiseen ja suojaamiseen resurssit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riit\u00e4. Kun hyvinvointialueilta edellytet\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4, olisi rahanjakajan kohtuullista kertoa, mist\u00e4 nimenomaisesti s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Pelastuslaitoksilla on varautumissuunnitelmansa, mutta vastuu ihmishenkien arvottamisesta ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksitt\u00e4isten viranomaisten harteille. P\u00e4\u00e4t\u00f6svalta ja vastuu kuuluvat niille, jotka p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t rahoituksesta \u2013 Arkadianm\u00e4elle. Normaalioloissakin j\u00e4rjestelm\u00e4 on \u00e4\u00e4rirajoilla. Poikkeusoloissa edess\u00e4 olisi karu todellisuus: pelastukoon ken voi.<\/p>\n
Alkuper\u00e4iseen kysymykseen ei ole oikeaa vastausta. Vastaus riippuu arvoista. Jos ainoaksi mittariksi nostetaan taloudellinen tehokkuus, pelastetaan nuori aikuinen \u2013 koulutuksensa jo hankkinut tuleva veronmaksaja. Mutta haluammeko todella yhteiskunnan, jossa ihmishenki punnitaan n\u00e4in?<\/p>\n
Pasi Jaakkola<\/p>\n
edunvalvontajohtaja<\/p>\n
Tuula Kukonlehto<\/p>\n
viestint\u00e4- ja yhteiskuntasuhdejohtaja<\/p>\n
Suomen pelastusalan ammattilaiset Spal<\/p>\n