Ehdimme katsoa my\u00f6s televisiosarjoja ja elokuvia. Ohessa toimituksen valintoja suosikeikseen.<\/p>\n
Petri Leskinen<\/p>\n
Elokuvavuosi on ollut omaan makuun erinomainen ja monipuolinen. Vuosi alkoi vahvasti synk\u00e4n Nosferatun voimin. Lis\u00e4ksi mieleen j\u00e4iv\u00e4t September 5, Sinners, Black Bag ja Weapons. Lasten elokuvilla oli my\u00f6s vahva vuosi. Jatko-osat elokuvasarjoille, kuten Wallace & Gromit, Paddington ja Zootropolis viihdyttiv\u00e4t. Lis\u00e4ksi peleist\u00e4kin tutulla Blenderill\u00e4 luotu Flow hurmasi.<\/p>\n
Striimauspuolella Adolescence loisti niin roolisuorituksissa kuin teknisiss\u00e4 meriiteiss\u00e4. Andor n\u00e4ytti miten Star Warsia pit\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tehd\u00e4. Lis\u00e4ksi Apple TV:n hektinen The Studio nauratti ja vakuutti.<\/p>\n
Petri Kataja<\/p>\n
Kun koetan katsella t\u00e4m\u00e4n vuoden sarjojen ja elokuvien listoja, niin en muista erityisesti innostuneesti oikeastaan mist\u00e4\u00e4n niist\u00e4. Paljon on my\u00f6s n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 ei yhden ihmisen aika joka viihdemuodolle voi vain riitt\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 toki ole tarvekaan. Kyll\u00e4 joku tulee kuitenkin kertomaan, ett\u00e4 ”Mit\u00e4, etk\u00f6 ole tosiaan n\u00e4hnyt yht\u00e4\u00e4n jaksoa Tohtori Pernaperunaa? Nyt kyll\u00e4 katsot joka episodin heti! Ja se uusin Michael Ceran<\/strong> elokuva, Teslas for Teeth heti per\u00e4\u00e4n!”. Kyll\u00e4 niille parhaimmille l\u00f6ytyy aikaa, toivottavasti, sitten my\u00f6hemminkin.<\/p>\n Mutta on tasan yksi asia, mit\u00e4 muistan katselleeni suht innostuneena ja pit\u00e4neeni n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni. Kyseess\u00e4 on Netflixiin rantautunut Dept. Q -sarja. Brittil\u00e4inen rikostrilleri p\u00e4\u00e4roolissaan sopivan ep\u00e4kohteliaasti n\u00e4yttelev\u00e4 Matthew Goode<\/strong> tuli katsottua muutamassa illassa kokonaisuudessaan. Onneksi toinen kausi on luvassa, niin t\u00e4t\u00e4 mainiota viihdett\u00e4 on luvassa viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n Ja niin, olihan se Daredevil: Born Again varsin oiva. Hahmon seikkailut Netflixin puolella olivat todella paljon omaan mieleeni, joten olen enemm\u00e4n kuin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 Charlie Cox<\/strong> ja monet tutut n\u00e4yttelij\u00e4t saivat palata rooleihinsa t\u00e4ss\u00e4 Disney+ -sarjassa.<\/p>\n Risto Karinkanta<\/p>\n Lapsiperhearjen jaloissa sarjojen katsominen on j\u00e4\u00e4nyt viime aikoina v\u00e4hille. Erityisesti t\u00e4yspitki\u00e4 jaksoja on ollut ajoittain vaikeaa rytmitt\u00e4\u00e4 iltaohjelmaan. Siksi olikin ilahduttavaa, ett\u00e4 er\u00e4s viime aikojen hauskimmista scifi-kirjasarjoista, Murhabotti-sarja, konvertoituun puolen tunnin komediamittaiseksi sarjaksi.<\/p>\n Itse romaanitkin ovat miltei pienoisromaaneja alle 200 sivun m\u00e4\u00e4rill\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 tekee niist\u00e4 nopealukuisia herkkupaloja. T\u00e4m\u00e4n ansiosta ensimm\u00e4isen romaanin juoni saatiin mahtumaan kymmeneen puolen tunnin jaksoon.<\/p>\n Sis\u00e4lt\u00f6 jakaa mielipiteit\u00e4, sill\u00e4 tunnelma yhdistelee synkk\u00e4\u00e4 korporaatioscifi\u00e4 tietoisuuden saavuttaneen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Murhabotin sarkastiseen el\u00e4m\u00e4nasenteeseen. Murhabotti haluaisi vain katsella suoratoistosarjoja, mutta p\u00e4\u00e4tyy silti suojelemaan tahattoman torveloita ihmisi\u00e4, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto. Itseeni t\u00e4m\u00e4 vetosi oikein paljon!<\/p>\n Senja Littman<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vuoden paras sarja on tietenkin Netflixin ihkus\u00f6p\u00f6 stop-motion anime My Melody & Kuromi. En ole ikin\u00e4 n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suloista! Katsoessani sarjaa meinasin oikeasti tirauttaa pari kyynelt\u00e4, koska kaikki oli niin ihanan pumpulista ja herttaista. Toivottavasti sarja saa toisen kauden!<\/p>\n Niko L\u00e4hteenm\u00e4ki<\/p>\n Sarjojen puolella parhautta olivat ainakin erinomainen Dept. Q, upeasti kuvattu Adolescence, tanskalainen Reservatet, sek\u00e4 tiivistunnelmainen Black Rabbit. Breaking Bad -luoja Vince Gilliganin<\/strong> Pluribus on viel\u00e4 aloittamatta, mutta sit\u00e4 kohtaan on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 isot odotukset!<\/p>\n Leffojen puolella parhaimmistoa edustivat Guillermo del Toron<\/strong> kerrassaan upea Frankenstein sek\u00e4 Stephen Kingin <\/strong>kirjaan pohjautuva The Long Walk. J\u00e4lkimm\u00e4isen kohdalla on todettava, ett\u00e4 harvoin sit\u00e4 on yht\u00e4 poikki leffateatterista poistuessa kuin tuolloin.<\/p>\n Joonatan Itkonen<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna tuli n\u00e4hty\u00e4 yli 300 uutta elokuvaa ja sarjaa, joten parhaiden valitseminen on ollut l\u00e4hestulkoon mahdoton saavutus. T\u00e4ysin lopullista top kymppi\u00e4 ei siis viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole kasassa, joten menn\u00e4\u00e4n fiilispohjalta niiden kanssa, jotka tekiv\u00e4t suuren vaikutuksen viel\u00e4 kuukausia n\u00e4kemisen j\u00e4lkeen. N\u00e4it\u00e4 ovat esimerkiksi Julia Ducornaun<\/strong> ahdistavan koskettava Alpha, Oliver Hermanusin<\/strong> iki-ihana draama The History of Sound, sek\u00e4 Richard Linklaterin<\/strong> kaksi loistavaa draamakomediaa taiteesta: Blue Moon ja Nouvelle Vague. Pohjoismaista osaamista edusti Joachim Trierin<\/strong> koskettava Sentimental Value.<\/p>\n Toisaalta vuosi oli my\u00f6s ison genre-elokuvan juhlaa. Ryan Cooglerin<\/strong> Sinners on yh\u00e4 vavisuttava ja omalaatuinen mestariteos, joka muistuttaa miten hienot taiteilijat saavat tutuistakin elementeist\u00e4 aikaan jotain uutta. Olivier Laxen<\/strong> Sirat puolestaan yhdistelee maailmanlopun visioita Mad Maxin ja Sorcerer-elokuvien kanssa taianomaisesti, eik\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna varmasti tule n\u00e4hty\u00e4 toista samanlaista elokuvaa teattereissa. Kenji Tanagakin<\/strong> h\u00e4peilemett\u00f6m\u00e4n viihdytt\u00e4v\u00e4 The Furious taas asettaa toimintaelokuvalle ihan uuden standardin. H\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 kung-fu eepos ei juonella juhli, mutta kaikki muu on sitten ihan omassa luokassaan. Alan Ritchsonin<\/strong> erikoinen Motor City, joka on kuvattu l\u00e4hestulkoon t\u00e4ysin ilman dialogia, on my\u00f6skin niin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 tapaus, ett\u00e4 sit\u00e4kin siet\u00e4\u00e4 juhlia.<\/p>\n Loppuvuodesta juhlittavaksi tulivat viel\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen koskettava Train Dreams, joka itketti alusta loppuun asti. Samalla yksi parhaista amerikkalaisista ohjaajista, mit\u00e4 alalla on n\u00e4hty, eli Rian Johnson<\/strong>, jatkaa voittokulkuaan Wake Up Dead Man -mysteerill\u00e4\u00e4n. Daniel Craigin<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 elokuvasarja tuntuu uudistuvan joka osalta, eik\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hidastumisen merkkej\u00e4. Eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sovi unohtaa Guillermo del Toron<\/strong> vavisuttavan kaunista sovitusta Frankesteinista, jonka Netflix h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4sti sys\u00e4si suoratoistoon ilman teatterikierrosta pohjoismaissa.<\/p>\n TV-vuosi oli puolestaan palaavien kausien juhlaa. Niin Fallout, Poker Face, Sandman, Andor kuin The Last of Us palasivat toisen kauden kera kotiruuduille ja lopputulokset olivat vaikuttavia kauttaaltaan. Samoin Stephen King<\/strong> -sovitus IT – Welcome to Derry ihastutti ja kauhistutti samoissa m\u00e4\u00e4rin. Apple TV:n tarjonta jatkui my\u00f6s erinomaisena Slow Horsesin, Side Questin ja Mythic Questin viimeisen kauden my\u00f6t\u00e4. Jopa Marvel p\u00e4\u00e4si yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudella Daredevil-virityksell\u00e4, joka oli kaikin puolin toimiva tapaus.<\/p>\n Samaan syssyyn voisi viel\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 omat valinnat 2000-luvun parhaista elokuvista, joita \u00e4\u00e4nestin kansainv\u00e4listen kriitikkojen katselmuksessa. Koska 25 vuoden aikana on tullut n\u00e4hty\u00e4 tuhansia elokuvia, niin t\u00e4m\u00e4kin listaus voisi muuttua v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 monta kertaa. Mutta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 on viime vuosikymmenet tehty.<\/p>\n Lis\u00e4\u00e4 aiheesta:<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Ehdimme katsoa my\u00f6s televisiosarjoja ja elokuvia. Ohessa toimituksen valintoja suosikeikseen. Petri Leskinen Elokuvavuosi on ollut omaan makuun erinomainen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":128392,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[131],"tags":[155,137,33,173,31,30,172,32,109],"class_list":{"0":"post-128391","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-elokuvat","8":"tag-elokuvat","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-film","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-movies","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115804644515403258","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/128391","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=128391"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/128391\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/128392"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=128391"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=128391"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=128391"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}