Mikkolan k\u00e4denj\u00e4lke\u00e4 on voinut vuosien varrella n\u00e4hd\u00e4 useissa Suomen katsotuimmissa tv-sarjoissa ja elokuvissa (muun muassa Heikki ja Kaija, Metsolat ja vuoden 1985 Tuntematon sotilas). Vuonna 1990 Mikkolasta tuli ensimm\u00e4inen Jussi-palkinnon voittanut j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4. Sen h\u00e4n sai elokuvasta Talvisota. Samana vuonna Mikkolalle my\u00f6nnettiin my\u00f6s elokuvataiteen valtionpalkinto.<\/p>\n
Ollaan paikassa, jonka Mikkola tuntee kuin omat taskunsa. Ylen TV2:ssa vuodesta 1964 ty\u00f6skennellyt Mikkola suorastaan pulppuaa tarinoita ja anekdootteja uran varrelta.<\/p>\n
Nyt jo 20 vuotta el\u00e4kkeell\u00e4 ollut Mikkola perusti varaston vuonna 1966, kun H\u00e4meen museon museonhoitaja Esko Sarasmo<\/a> vihjasi, ett\u00e4 TV2:n pit\u00e4\u00e4 perustaa oma huonekalu- ja rekvisiittavarasto, koska museo ei voi toimia Ylen rekvisiittavarastona.<\/p>\n \u201dAloin kiert\u00e4\u00e4 maaseudun huutokauppoja. Sielt\u00e4h\u00e4n sai siihen aikaan puoli-ilmaiseksi tavaraa. Ostelin pikkuhiljaa. N\u00e4it\u00e4 varsinaisia hankintoja ei ole tehnyt kukaan muu kuin min\u00e4\u201d, Mikkola kertoo.<\/p>\n P\u00e4\u00e4asiassa kokoelmat ovat karttuneet vuosien saatossa tuotantojen my\u00f6t\u00e4, kun niiden rekvisiitat j\u00e4\u00e4v\u00e4t kuvausten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 varastoon.<\/p>\n \u201dPaljon t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on semmoista tavaraa, jota ei saa en\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n Kapeita k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 kulkiessaan Mikkola osoittelee t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 k\u00e4velykepill\u00e4\u00e4n kohti hyllyj\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n niill\u00e4 tuttuja esineit\u00e4.<\/p>\n L\u00f6ytyisik\u00f6 jostain tv-sarja Rauta-ajan esineist\u00f6\u00e4? L\u00f6yh\u00e4sti Kalevalaan perustuva Rauta-aika on suomalaisen tv-historian kalleimpia teoksia. Mikkola vastasi vuonna 1982 valmistuneen sarjan valtavista j\u00e4rjestelyist\u00e4. Se on h\u00e4nen pitk\u00e4n uransa p\u00e4\u00e4ty\u00f6. Mikkolan mukaan h\u00e4nell\u00e4 oli Rauta-ajassa yksi ongelma: kaikki piti teett\u00e4\u00e4.<\/p>\n \u201dKoko esineist\u00f6: miekat, keih\u00e4\u00e4t, sukset, veneet, Seppo Ilmarisen paja, alasimet\u2026\u201d, h\u00e4n luettelee.<\/p>\n Muutama vuosi sitten varastossa sattunut vesivahinko tuhosi sarjan esineist\u00f6\u00e4, mutta ei sent\u00e4\u00e4n aivan kaikkea. Mikkola bongaakin yht\u00e4kki\u00e4 lattialta sarjassa k\u00e4ytetyn noitarummun, jonka h\u00e4n teetti Kuhmoisissa.<\/p>\n \u201dKuulin, ett\u00e4 siell\u00e4 on mies, joka tekee mit\u00e4 vaan jalkajousista l\u00e4htien.\u201d<\/p>\n Mikkola tilasi miehelt\u00e4 jalkajousia sek\u00e4 Ilmariselle ja V\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle kirveet. T\u00e4m\u00e4 lupasi tehd\u00e4 Mikkolalle my\u00f6s noitarummun.<\/p>\n Tv-sarja Rauta-ajassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleen shamaanin noitarummun Raimo Mikkola teetti Kuhmoisissa. Rumpuun maalatut mystiset merkinn\u00e4t on teetetty Tampereella professori Erkki Ala-K\u00f6nnill\u00e4, joka oli tunnettu kansanperinteen ker\u00e4\u00e4j\u00e4 ja tutkija. Kun Mikkola meni hakemaan rumpua h\u00e4nelt\u00e4, Ala-K\u00f6nni n\u00e4ytti mallia, miten rumpua k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Silloin Mikkola sai idean pyyt\u00e4\u00e4 Ala-K\u00f6nni\u00e4 esiintym\u00e4\u00e4n tv-sarjaan. \u201dNiin h\u00e4n tuli mukaan Rauta-aikaan ja istui siin\u00e4 shamaanin roolissa rummuttamassa.\u201d Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Lemminkin miekka oli Raimo Mikkolan mukaan Rauta-ajan t\u00e4rkein miekka. Rauta-aikaan teetettiin yli parikymment\u00e4 miekkaa. Niiden tekij\u00e4\u00e4 ei vain meinannut l\u00f6yty\u00e4 mist\u00e4\u00e4n. Mikkola etsi sopivia vanhoja miekkamalleja H\u00e4meen museosta yhdess\u00e4 johtaja Esko Sarasmon kanssa. Malleja mukaillen Mikkola piirsi kuvat, joiden perusteella h\u00e4n teet\u00e4tti puiset miekkamuotit. \u201dMeid\u00e4n tehostemestari Seppo Lindholm sitten valoi muotteihin miekat. Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n tuli huoneeseeni ja kysyi, k\u00e4yk\u00f6 t\u00e4mm\u00f6inen.\u201d Miekkoja tarvittiin sarjassa monessa eri kohtauksissa. Lemminkin roolissa n\u00e4htiin n\u00e4yttelij\u00e4 Tom Wentzel. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Raimo Mikkola esittelee Hovim\u00e4ki-sarjasta tuttua 1800-luvun alun sotilaan vaatetta. Hovim\u00e4ki on vuosina 1999\u20132003 esitetty historiallinen draamasarja, joka seuraa kahden suomalaissuvun el\u00e4m\u00e4\u00e4 yli sadan vuoden ajanjaksolla. Tuottajana toiminut Raimo Mikkola kertoo, ett\u00e4 kaikki Hovim\u00e4en vaatteet teetettiin Pietarissa. \u201dK\u00e4vin puvustajan kanssa Pietarissa monta kertaa. Pukujen teett\u00e4minen olisi maksanut Suomessa j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti. Pietarissa ne tehtiin aivan naurettavan halvalla hinnalla, kaikki arvomerkit, kunniamerkit, poletit.\u201d Pietarista Mikkola haki asuja 400 sotilaalle my\u00f6s silloin, kun h\u00e4n teki Pekka Parikan Talvisota-elokuvaa vuonna 1989. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Draamasarja Metsolat oli lama-ajan suosituimpia ellei suosituin kotimainen tv-sarja, jota esitettiin vuosina 1993\u20131995. Kainuulaisesta pienviljelij\u00e4pariskunnasta ja heid\u00e4n lapsistaan kertovan sarjan tuttuihin esineisiin kuuluu Antti Metsolan (n\u00e4yttelij\u00e4 Ahti Haljala) keinutuoli. Metsolat oli erityisen t\u00e4rke\u00e4 Raimo Mikkolalle, joka toimi sarjassa ensin tuotantop\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 ja sitten tuottajana, josta h\u00e4net palkittiin vuoden katsotuimman TV-sarjan tuottajana. Metsoloita kuvattiin enimm\u00e4kseen Tampereen l\u00e4hell\u00e4 Mouhij\u00e4rvell\u00e4. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Tankki t\u00e4yteen -sarjan kassakone. Tankki t\u00e4yteen oli Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen luoma komediasarja. Tapahtumien keskipiste oli huoltoasema, jossa ei juuri k\u00e4ynyt asiakkaita. Kassakoneen takana h\u00e4\u00e4ri n\u00e4yttelij\u00e4 Sylvi Salonen. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Sirkuspelle Hermannin paita, rusetti ja henkselihousut ovat tallessa Mediapoliksessa. Pelle Hermanni on Suomen tunnetuimpia satuhahmoja, jonka teki tutuksi n\u00e4yttelij\u00e4 Veijo Pasanen. Simo Ojasen kirjoittamia Pelle Hermanni -tarinoita on esitetty lastenohjelma Pikku Kakkosessa vuosina 1978\u20131988 ja lukuisissa tv-uusinnoissa. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Tampereen rekvisiittavaraston ehdoton helmi on kellarin k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4 sijaitseva kauppamuseo. Kun sinne astuu sis\u00e4\u00e4n, aika pys\u00e4htyy.<\/p>\n N\u00e4ky mykist\u00e4\u00e4. Hyllyt, p\u00f6yd\u00e4t ja katto notkuvat menneiden vuosikymmenien esineist\u00f6\u00e4, kuten avaamattomia tupakkapaketteja, s\u00e4ilykepurkkeja, pulloja, laukkuja, kattiloita, kankaita, nylon-sukkahousuja.<\/p>\n \u201dSanoisin, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyy kaikki 1920\u201350-luvun pikkutilpeh\u00f6\u00f6ri, jota tarvitaan arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d, Mikkola sanoo.<\/p>\n Milj\u00f6\u00f6n pohjana on h\u00e4meenlinnalainen Fredrikssonin kauppaliike, jonka Mikkola osti aikoinaan irtaimistoineen. H\u00e4meenlinnassa Pompan kauppa -nimell\u00e4 tunnettu putiikki pystytettiin osaksi TV2:n rekvisiittavarastoa. Nykyisell\u00e4 paikallaan sekatavarakauppa on ollut vuodesta 1977.<\/p>\n Mikkolan mukaan tila on nyky\u00e4\u00e4n Suomen suurin ja laajin pula- ja sota-ajan kauppamuseo. Se on yksinomaan Mikkolan luomus, jota h\u00e4n alkoi rakentaa omaksi harrastuksekseen. Suurimman osan sen esineist\u00f6st\u00e4 h\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt ja ottanut talteen maalaiskaupoista eri puolelta Suomea ollessaan kuvausmatkoilla.<\/p>\n Mikkola kertoo esitelleens\u00e4 vanhan ajan kyl\u00e4kauppaansa lukuisille vierailijoille 1980\u201390-luvuilla.<\/p>\n \u201dT\u00e4m\u00e4 oli talon kovin vetonaula. Minulla oli aina sama reitti. Kun olin esitellyt heille studiot, puvustot ja kaiken muun, sanoin, ett\u00e4 viel\u00e4 on yksi paikka n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Kun toin el\u00e4kel\u00e4iset t\u00e4nne, heh\u00e4n saivat l\u00e4pp\u00e4vi\u00e4n.\u201d<\/p>\n Kauppamuseo on kuin tehty yleis\u00f6n ihailtavaksi. Mikkolan mukaan Tampereen museotoimi kiinnostuikin kokonaisuudesta 1990-luvun lopulla, ja silloin k\u00e4ytiin keskusteluja kauppamuseon siirt\u00e4misest\u00e4 Museokeskus Vapriikkiin.<\/p>\n Jostain syyst\u00e4 suunnitelmat lopulta haudattiin.<\/p>\n Yksi harvoista Mediapoliksen rekvisiittavaraston huonekokonaisuuksista on pula-ajan sekatavarakauppa, jonka Ylen pitk\u00e4aikainen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 Raimo Mikkola rakensi 70-luvulla. Kauppamuseo pursuaa menneiden vuosikymmenten tavaraa. \u201dKun j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 tai lavastaja alkaa tehd\u00e4 1930\u201340-luvulle sijoittuvaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, eih\u00e4n h\u00e4nell\u00e4 ole mink\u00e4\u00e4nlaista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 esineist\u00f6\u00e4 ja tavaraa silloin on ollut. Mutta kun k\u00e4velee t\u00e4nne, h\u00e4n n\u00e4kee kaiken yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4\u201d, Mikkola sanoo. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Kauppamuseossa on kuvattu muun muassa Pikku Kakkosta, Kummelia sek\u00e4 Hovim\u00e4ki-sarjaa. Kun Hovim\u00e4keen tarvittiin kirjakauppa, sellainen tehtiin kaupan yhteen nurkkaan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hyllyt kirjoilla. Tila muuttuu tarvittaessa niin paperikaupaksi, apteekiksi, taloustavarakaupaksi kuin vaikkapa rautakaupaksi. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Vanhoja tupakkapaketteja kauppamuseon hyllyll\u00e4. Kun Timo Koivusalo teki Olavi Virta -elokuvaa (2018), Raimo Mikkola hankki kauppamuseosta sit\u00e4 varten rekvisiittaa, joita tarvittiin Olavi Virran eri vuosikymmenien kodeissa kuvattaviin kohtauksiin. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Vanhoja kahvi- ja teepaketteja. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Tampere voittaa Helsingin, jos mittarina k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n varastojen suuruutta. Mediapoliksen varasto on suuruudeltaan 7\u202f000 neli\u00f6metri\u00e4, Pasilan 3\u202f500 neli\u00f6t\u00e4. Molemmilla on kuitenkin yht\u00e4 suuret puvustotilat, 1\u202f500 neli\u00f6t\u00e4. Pasilasta l\u00f6ytyv\u00e4t esimerkiksi Uuden musiikin kilpailuun liittyv\u00e4t pukukokonaisuudet.<\/p>\n Pasilassa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n UMK-pukukokonaisuuksia ja Euroviisuissa n\u00e4htyj\u00e4 asuja. Puvustaja Tiina Liljeblad esittelee Erika Vikmanin Euroviisuja varten tehtyj\u00e4 esiintymis- ja edustusasuja. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Erika Vikmanin Euroviisuissa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 esiintymisasua s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Ylen puvustossa Pasilassa. Asua esittelee Ylen palvelupisteiden esihenkil\u00f6 Antti H\u00e4nninen. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Matti Kassilan ohjaamassa Komisario Palmun erehdys -elokuvassa (1960) keskeisess\u00e4 roolissa oleva tarjoilup\u00f6yt\u00e4 l\u00f6ytyy Pasilan varastosta. Siit\u00e4 tarjoillaan elokuvassa myrkytetty\u00e4 absinttia rouva Alli Rygseckille, joka n\u00e4ytteli Aino Mantsas. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Tuttu eteisnaulakko Yle TV1:n draamasarjasta Kotikatu, jota esitettiin vuosina 1995\u20132012. Naulakko kuului sarjan toisen keskeisen perheen, M\u00e4kimaiden, sisustukseen. Sit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Pasilan varastossa. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Yle joutuu karsimaan rekvisiitta- ja pukukokoelmiaan<\/p>\n TV2:n pitk\u00e4aikaisen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n Raimo Mikkolan<\/a> aikoina Ylell\u00e4 oli hyvin paljon ohjelmatuotantoa, mutta t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 Ylen omaa draamatuotantoa on radikaalisti v\u00e4hennetty. Osittain siksi Yle suunnittelee rekvisiitta- ja pukukokoelmansa supistamista.<\/p>\n Selvitys siit\u00e4, mit\u00e4 ja kuinka paljon kokoelmista poistetaan, valmistuu syksyn aikana. Selvitysty\u00f6 liittyy Ylen kustannuss\u00e4\u00e4st\u00f6ohjelmaan, jonka tavoitteena on tehostaa tilank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 yll\u00e4pitokuluja.<\/p>\n \u201dEmme ole lopettamassa varastoja vaan miettim\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 on niille oikea koko\u201d, Ylen tuotantopalveluiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Ville Venell<\/a> sanoo.<\/p>\n Venellin mukaan Ylell\u00e4 on ylivoimaisesti suurin rekvisiitta- ja pukuvarasto verrattuna muihin pohjoismaisiin yleisradioyhti\u00f6ihin. Se vuokraa vuosittain jonkin verran kokoelmiaan ulkopuolisille tuotantoyhti\u00f6ille, teattereille ja oppilaitoksille. Tarpeet vaihtelevat suuresti.<\/p>\n \u201dAku Louhimiehen<\/a> Lapin sotaan l\u00e4htee kuorma-autolasteittain tavaraa, mutta pienimmill\u00e4\u00e4n johonkin lyhyeen inserttiin haetaan per\u00e4kontillinen tavaraa\u201d, Palvelupisteiden esihenkil\u00f6 Antti H\u00e4nninen<\/a> kertoo.<\/p>\n Lavastus- ja pukusuunnittelijat ovat olleet huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 Yle luopuisi esineist\u00e4, joilla on kulttuurihistoriallista ja museaalista arvoa sek\u00e4 rekvisiitasta, jota tarvitaan esimerkiksi historiallisissa draamatuotannoissa.<\/p>\n \u201dAlalla halutaan, ett\u00e4 Yle j\u00e4rjest\u00e4isi palveluja my\u00f6s ulkopuolisille yhti\u00f6ille. Miten se hoidetaan, en tied\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on asia, jonka tuomme selvityksess\u00e4 esille, ja johtoryhm\u00e4 sitten arvioi asiaa\u201d, Venell sanoo.<\/p>\n Ylen perusteht\u00e4v\u00e4 on tuottaa mediaa ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, ei toimia esimerkiksi museona.<\/p>\n \u201dYlen hallintoneuvosto on m\u00e4\u00e4ritellyt, miten Yle voi toimia markkinoilla, milloin voidaan myyd\u00e4 joitain palveluja. Voimme tuottaa rekvisiittapalveluja ja puvustopalveluja my\u00f6s muille, mutta vain silloin, jos teemme sit\u00e4 itsekin.\u201d<\/p>\n Toisin sanoen palveluita voidaan tuottaa muille, kunhan Yleisradio tuottaa samoja palveluita my\u00f6s itselleen.<\/p>\n Venellin mukaan neuvotteluja tiettyjen esineiden kohtalosta on k\u00e4yty viime aikoina esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa.<\/p>\n Ylen kokoelmien perustana on osittain ollut Suomen Filmiteollisuuden ja Fennada-Filmin kokoelmat 1960-luvulta. Suomen armeijan sotakalustoa ja sotilaspukuja on s\u00e4il\u00f6tty Tampereelle. Osa asuista on ollut t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 lainassa Pyynikin kes\u00e4teatterin Tuntematon sotias -esityksess\u00e4 ja osa on varattu Aku Louhimiehen tulevaan Lapin sota -elokuvaan. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Vanhoja tuohiesineit\u00e4 Tampereen varastossa. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Valaisimia on yksi iso huone t\u00e4ynn\u00e4 Tampereella ja ainakin saman verran Pasilassa. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Ylen varastoista l\u00f6ytyy hyvin paljon arvokasta esineist\u00f6\u00e4, kuten Artekin huonekaluja, Kukkapuoron tuoleja, desinglasia, useita arvomiekkoja ja ker\u00e4ilyharvinaisuuksia. Epookkihuonekaluja (kuvassa) on varastoitu Tampereelle. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Pasilan varastossa on esimerkiksi hyvin vanha jukeboxi. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Vanhoja radioita eri vuosilta Tampereella. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Vanhoja televisioita Pasilan varastolla. Kuva:\u00a0Petteri Tuohinen \/ HS<\/p>\n Mediapoliksen kellariin on entis\u00f6ity my\u00f6s vanhan ajan kirjasto (kuvassa) sek\u00e4 ja apteekki. Niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n silloin t\u00e4ll\u00f6in kuvauksissa sellaisenaan. Kuva:\u00a0Timo Marttila<\/p>\n Oikaisu 20.8. klo 16.09: Pelle Hermanni -tarinat on kirjoittanut Simo Ojanen, ei Pertti N\u00e4ttil\u00e4, kuten kuvatekstiss\u00e4 virheellisesti kerrottiin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Ylen pitk\u00e4aikainen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 Raimo Mikkola vie tutkimusmatkalle Ylen Tampereen-varastoon, jonka h\u00e4n perusti 1960-luvulla. Nyt laajasta varastosta on muodostunut…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":13095,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[157,137,33,31,30,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-13094","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-aamulehti","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13094","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13094"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13094\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13094"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13094"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13094"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Tv-sarja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862629_441_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Lemminkin](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862629_780_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Raimo](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862629_59_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Draamasarja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_744_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Tankki](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_479_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Sirkuspelle](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_393_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Yksi](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_566_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Kauppamuseossa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_328_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Vanhoja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862630_648_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Vanhoja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_306_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Pasilassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_166_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Erika](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_441_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Matti](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_879_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Tuttu](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_372_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Ylen](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862631_978_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Vanhoja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_106_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Valaisimia](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_431_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Ylen](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_584_978.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n![\"Vanhoja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_257_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Vanhoja](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_905_978.jpg\")
<\/p>\n![\"Mediapoliksen](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755862632_484_978.jpg\")
<\/p>\n