Muistan ikonisen teoksen koulukirjasta. Tutkin jo tuolloin karun n\u00e4yn yksityiskohtia uudestaan ja uudestaan. Siirsin katseeni taustan siniseen taivaanrantaan.<\/p>\n
Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kohti katsova tytt\u00f6 on Johanna Kokkonen<\/strong>, 14-vuotias pikkupiika.<\/p>\n Ateneumissa huomaan j\u00e4lleen seisahtuvani teoksen eteen. Mietin, miten Kokkosen lopulta k\u00e4vi. Kuinka nuoren tyt\u00f6n el\u00e4m\u00e4 kaskisavujen keskelt\u00e4 jatkui?<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> \t\t \t\t\t<\/a> Kauniaisissa asuva<\/strong> Kerttu Heikkinen<\/strong> pyyt\u00e4\u00e4 vieraat peremm\u00e4lle. Kerrostaloasunnon olohuoneessa huomio kiinnittyy sein\u00e4lle. Esill\u00e4 on mik\u00e4s muukaan kuin Kaski-teos. Kookkaana palapelin\u00e4 tosin.<\/p>\n \u2013\u2009Pari vuotta sit\u00e4 taidettiin koota, naurahtaa Heikkinen.<\/p>\n 88-vuotias Heikkinen on Johanna Kokkosen edesmenneen tytt\u00e4ren Ainin<\/strong> tyt\u00e4r. Sunnuntaisuomalainen on saanut paikalle my\u00f6s kaksi nuorinta polvea: Heikkisen tytt\u00e4ren Aila Thurinin<\/strong>, 63, ja t\u00e4m\u00e4n tytt\u00e4ren Jessica Thurinin<\/strong>, 34.<\/p>\n Jessicalle maalauksen mallina toiminut Kokkonen on siis isoisoiso\u00e4iti.<\/p>\n P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 odottaa tutkimistaan pino kuvia, jotka kutsuvat aikamatkalle halki vuosikymmenten.<\/p>\n J\u00e4rnefeltin mallina <\/strong>ollut Johanna Kokkonen syntyi Lappetel\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 Iisalmen maalaiskunnassa vuonna 1879. Tuon vuoden helmikuun kirkonkirjoihin on merkitty 82 vauvaa: annoja, marioita, johanneksia ja johaneita.<\/p>\n Johannan is\u00e4 Taavetti<\/strong> esiintyy kirkonkirjoissa itsellisen\u00e4 henkil\u00f6n\u00e4, toisin sanoen sellaisena maaseudun ihmisen\u00e4, joka ei ollut vakinaisesti kenenk\u00e4\u00e4n palveluksessa. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4 perheess\u00e4 ei luultavasti ollut kovin leve\u00e4\u00e4, josko se oli sit\u00e4 n\u00e4lk\u00e4vuosien kurimuksen j\u00e4lkeen muissakaan m\u00f6keiss\u00e4.<\/p>\n \u00c4iti Reetta<\/strong>, omaa sukuaan Puurunen, matkusti yhdess\u00e4 Johannan kanssa Lapinlahdelle tienaamaan lis\u00e4\u00e4 elantoa. \u00c4idill\u00e4 oli Lapinlahdella talollisen juuret, sill\u00e4 sukuselvitysten mukaan h\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 Esko Ollinpoika<\/strong> hallinnoi V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4en Ala-Puurulan tilaa.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> \u00c4iti ja tyt\u00e4r pestautuivat parin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n Rannan-Puurulan taloon.<\/p>\n Palkollisia oli kes\u00e4aikaan jopa 30\u201340, eli kyseess\u00e4 oli varsin vauras talo.<\/p>\n Pikkupiikana oleminen oli tuohon aikaan tavallista. Rahapalkkaa lapset eiv\u00e4t yleisesti ottaen saaneet, mutta ty\u00f6tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet raskaimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Yl\u00f6spitoa vastaan he kaitsivat lapsia ja auttoivat talon t\u00f6iss\u00e4 \u2009\u2013 tai veiv\u00e4t ty\u00f6v\u00e4elle kahvia, kuten tapahtui er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1893.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> Tuona kes\u00e4n\u00e4<\/strong> Eero J\u00e4rnefelt saapui V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4elle vieraaksi. H\u00e4n tunsi seudulta kotoisin olevat Halosen<\/strong> taiteilijaveljekset Pekan<\/strong>, Antin<\/strong> ja Heikin<\/strong>. Niin ik\u00e4\u00e4n Lapinlahdella syntynyt kirjailija Juhani Aho<\/strong> oli J\u00e4rnefeltin perheelle l\u00e4heinen.<\/p>\n J\u00e4rnefelt majoittui Rannan-Puurulan talon pohjoiskammarissa ja piti ty\u00f6tilanaan hein\u00e4latoa. Paikallisen muistitiedon mukaan talon v\u00e4ki suhtautui taiteilijaan h\u00f6velisti. Ladon kattoa purettiin, jotta valo k\u00e4visi sis\u00e4\u00e4n toivotulla tavalla.<\/p>\n Teoksensa pohjaksi J\u00e4rnefelt halusi ehdottomasti valokuvata kaskenpolttoa, sill\u00e4 h\u00e4n oli aikaisemmin harjoitellut tulen ja savun kuvaamista. V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4en alueella kaskeamisella on pitk\u00e4t perinteet, sill\u00e4 maata on muokattu t\u00e4ll\u00e4 tavoin pelloiksi aina 1700-luvulta asti.<\/p>\n My\u00f6hemmin Johanna kertoi j\u00e4lkipolville, ett\u00e4 h\u00e4n puki kahvinkantomatkalle salaa pyh\u00e4vaatteet. Olihan h\u00e4n kuullut, ett\u00e4 seurueessa on kuuluisa taiteilija.<\/p>\n Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 J\u00e4rnefelt sai ajatuksen. H\u00e4n halusi kuvata my\u00f6s pikkupiian maalaustaan varten.<\/p>\n Taiteilija oli tyytyv\u00e4inen nuoren mallinsa katseeseen, mutta ei ulkomuotoon. Se oli liian siisti ja suittu. Niinp\u00e4 Johanna sai osittain auki revityn tukan ja naamaakin noettiin. Tunnetuin seurauksin.<\/p>\n Maalauksessa n\u00e4kyv\u00e4n n\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja pettuleiv\u00e4st\u00e4 turvonneen vatsan taiteilija maalasi tyt\u00f6lle my\u00f6hemmin.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> \t\t \t\t\t<\/a> N\u00e4kik\u00f6<\/strong> vuonna 1949 kuollut Kokkonen koskaan itse\u00e4\u00e4n valmiissa maalauksessa? Tytt\u00e4rentyt\u00e4r Kerttu Heikkinen pit\u00e4\u00e4 mahdollisena, ettei n\u00e4hnyt.<\/p>\n H\u00e4n itsekin oli jo aikaihminen ja naimisissa, kun h\u00e4n k\u00e4vi katsomassa kuuluisaa teosta Ateneumissa.<\/p>\n \u2013\u2009Se, ett\u00e4 h\u00e4n on taulussa, oli minulle aikoinaan suuri yll\u00e4tys, Heikkinen my\u00f6nt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Aiheesta ei suvun kesken puhuttu, sill\u00e4 Johanna-mummo ei ollut halunnut. Tiedet\u00e4\u00e4n, ettei Kokkonen ollut lainkaan tyytyv\u00e4inen siihen, milt\u00e4 h\u00e4n J\u00e4rnefeltin valokuvaamana n\u00e4ytti. Samaa puhui aikoinaan Kertun \u00e4iti Aini<\/strong>.<\/p>\n \u2013\u2009Eih\u00e4n mummo sen n\u00e4k\u00f6inen ollut oikeasti.<\/p>\n Yht\u00e4 kaikki <\/strong>J\u00e4rnefelt tallensi teokseensa naisten tavallisimman palkkaty\u00f6n 1900-luvun taitteen Suomessa.<\/p>\n 14-vuotias Johanna ei oikeastaan ollut en\u00e4\u00e4 pikkupiika vaan astumassa aikuisuuteen. Rippikoulu oli vedenjakaja, sill\u00e4 ty\u00f6ura alkoi yleens\u00e4 sen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Palkolliset saivat niin sanottua pestirahaa. Lis\u00e4ksi he saattoivat saada muun muassa tekstiilituotteita, kuten vaatteita ja kenki\u00e4 tai villaa ja pellavaa.<\/p>\n Vastineeksi ty\u00f6 oli raskasta ja sit\u00e4 oli paljon. Naiset huolehtivat navettat\u00f6ist\u00e4, pyykkihuollosta, ruuanlaitosta ja leivonnasta. Kes\u00e4aikaan ty\u00f6llisti hein\u00e4nteko, syksyll\u00e4 teurastukset. Talvella riitti kehruuta ja kankaankudontaa.<\/p>\n Ty\u00f6ura kesti noin kymmenen vuotta ja loppui yleens\u00e4 avioliittoon. N\u00e4in k\u00e4vi my\u00f6s Johannalle. H\u00e4n tapasi my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 piikomispaikassaan aviomiehens\u00e4 Jahvetin <\/strong>ja pari solmi avioliiton vuonna 1905. Johanna oli tuolloin 26-vuotias.<\/p>\n Papin pakeille menoa ei luultavasti aikailtu, sill\u00e4 esikoinen Taavetti<\/strong> syntyi samana vuonna.<\/p>\n Lapsia pari laittoi maailmaan yhteens\u00e4 kuusi: Taavetin j\u00e4lkeen syntyiv\u00e4t Hanna<\/strong>, Aini, Elma<\/strong> sek\u00e4 kaksoset Emil<\/strong> ja Eino<\/strong>.<\/p>\n Sota j\u00e4tti <\/strong>perheeseen j\u00e4lkens\u00e4.<\/p>\n Vuonna 1920 syntyneet Emil ja Eino joutuivat talvisodan syttyess\u00e4 rintamalle, samoin esikoinen Taavetti. Kaksoset selvisiv\u00e4t jatkosodankin naarmuitta, heid\u00e4n isoveljelleen k\u00e4vi toisin. Taavetti kaatui Repola-Rukaj\u00e4rven suunnalla vuonna 1941. Se oli Johannalle kova paikka.<\/p>\n My\u00f6s Kerttu Heikkisell\u00e4 on joitakin muistikuvia sotavuosista. Tuolloin kyl\u00e4ilyt Johanna-mummon ja ukki-Jahvetin luona v\u00e4heniv\u00e4t.<\/p>\n \u2013\u2009Mummo j\u00e4i minulle et\u00e4iseksi, ukista minulla on enemm\u00e4n muistikuvia. H\u00e4n kalasti hullun lailla viel\u00e4 vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> \t\t \t\t\t<\/a> Johannan ja Jahvetin<\/strong> pieni punainen m\u00f6kki oli Iisalmen, Lapinlahden ja Pielaveden rajamailla Lappetel\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4. M\u00f6kin Heikkinen muistaa hyvin.<\/p>\n Kun astuttiin sis\u00e4\u00e4n, tultiin tupaan ja keitti\u00f6\u00f6n. Per\u00e4ll\u00e4 oli kamari.<\/p>\n Tilat olivat sen verran pienet, ettei tytt\u00e4ren perhe j\u00e4\u00e4nyt sinne y\u00f6ksi vaan kulki aina takaisin kotiin. Heikkinen muistelee v\u00e4limatkan olleen viisi kilometri\u00e4. Se tuntui lapsesta pitk\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Kunnollisia teit\u00e4 ei ollut, vaan perhe taittoi matkan kahden suon yli pitkospuita pitkin.<\/p>\n \u2013\u2009Talvella ajoimme hevosella. Pelk\u00e4simme susiakin, niill\u00e4 lapsia peloteltiin siihen aikaan.<\/p>\n Heikkinen on ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 Johanna sopeutui vaatimattomaan pikkum\u00f6kkiin miten kuten. Oli itkeskellytkin.<\/p>\n \u2013\u2009Totta kai se oli erilaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin suuressa talossa piikana.<\/p>\n Suvussa Johannaa on luonnehdittu taitavaksi ja vaatimattomaksi ihmiseksi. Pientila el\u00e4tti, mutta ty\u00f6nt\u00e4yteinen el\u00e4m\u00e4 kulutti. Levollisella hetkell\u00e4 pintaan saattoi pilkahtaa naisen iloisempi puoli.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> \t\t \t\t\t<\/a> Ty\u00f6t\u00e4 riitti<\/strong> my\u00f6s tytt\u00e4rentytt\u00e4ren kotitilalla Vihtorinm\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n Kerttu Heikkisen opinnot j\u00e4iv\u00e4t kansakouluun, sill\u00e4 oppikouluun olisi pit\u00e4nyt matkustaa kotikyl\u00e4lt\u00e4 Iisalmeen. Toisekseen is\u00e4 oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 lapsia on kohdeltava tasapuolisesti. Jos yksi ei l\u00e4hde jatko-opintoihin, ei mahdollisuutta tarjota muillekaan.<\/p>\n Perheell\u00e4 oli kotitalonsa yhteydess\u00e4 kauppa, ja Heikkinen tottui seisomaan tiskin takana, sill\u00e4 liike oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 aina auki. \u00c4iti Aini hoiteli kotia ja kauppaa, is\u00e4 Viktor Kokkonen<\/strong> istui muun muassa Iisalmen maalaiskunnan kunnanvaltuustossa.<\/p>\n 1950-luvun alussa etel\u00e4 alkoi vet\u00e4\u00e4 Savon miest\u00e4 puoleensa.<\/p>\n Kouluttamaton vuonna 1907 syntynyt Viktor oli nuoruudessaan onnistunut p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n Kauniaisten ty\u00f6v\u00e4enakatemiaan ja kipin\u00e4 suuremmissa ympyr\u00f6iss\u00e4 el\u00e4miseen j\u00e4i. My\u00f6s koulunsa lopettanut Heikkinen oli saanut tilan t\u00f6ist\u00e4 tarpeekseen.<\/p>\n \u2013\u2009Sanoin, ett\u00e4 min\u00e4 en t\u00e4h\u00e4n tuppukyl\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4. Is\u00e4 vastasi siihen, ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 viel\u00e4 muuta mihink\u00e4\u00e4n. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n kaikki yhdess\u00e4.<\/p>\n Kauppaa ei en\u00e4\u00e4 ollut ja kotim\u00f6kki laitettiin myyntiin. Pieni asunto M\u00e4kel\u00e4nkatu 40:ss\u00e4 oli perheen ensimm\u00e4inen osoite Helsingiss\u00e4.<\/p>\n P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen voi ajatella olleen rohkea, sill\u00e4 suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin voimistui todenteolla vasta seuraavalla vuosikymmenell\u00e4.<\/p>\n \u2013\u2009\u00c4iti kaipasi my\u00f6hemmin lehmi\u00e4. Min\u00e4 en haikaillut kertaakaan takaisin.<\/p>\n Is\u00e4 vei Kertun <\/strong>Elannon konttoriin ja t\u00e4m\u00e4 pestautui lihakauppaan t\u00f6ihin. Unohti Savon murteen ja opetteli yleiskielen.<\/p>\n Kun ty\u00f6kaveri vietti h\u00e4it\u00e4\u00e4n, Kertun vastuulle s\u00e4lytettiin h\u00e4\u00e4lahjan, kuparipannun vieminen. H\u00e4n ei tuntenut muita vieraita ja l\u00e4hti juhlapaikalle vastahankaisesti pannu kainalossaan.<\/p>\n Yksi vieraista oli Kajaanista kotoisin oleva Aulis Heikkinen<\/strong>. Silloinen tansseista saatteleva poikayst\u00e4v\u00e4 oli Kertun mielest\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pliisu, kun taas Auliksella oli moottoripy\u00f6r\u00e4.<\/p>\n Pari meni vihille, asettui sulhasen \u00e4idin kanssa saman katon alle ja sai kaksi tyt\u00e4rt\u00e4, Ailan ja Seijan<\/strong>.<\/p>\n \t\t \t\t\t<\/a> Lapsuudestaan<\/strong> Helsingin Sturenkadulla Aila Thurin muistaa, ett\u00e4 lapsia oli joka paikassa. 1960-luvulla sis\u00e4pihalta l\u00f6ytyi aina leikkikavereita. Oli markkuja, jareja, marja-leenoja ja outeja.<\/p>\n Anoppi oli lasten kanssa kotona \u00e4iti-Kertun ollessa t\u00f6iss\u00e4, sill\u00e4 \u00e4itiysloma kesti vain kolme kuukautta.<\/p>\n Vuonna 1971 perhe muutti kantakaupungista Mellunm\u00e4keen uusiin, moderneihin l\u00e4hi\u00f6taloihin. Thurin k\u00e4vi keskikoulun ja jatkoi lukioon. H\u00e4n oli vuonna 1979 sukunsa ensimm\u00e4isi\u00e4 ylioppilaita.<\/p>\n Kauppaopiston j\u00e4lkeen aukeni ty\u00f6el\u00e4m\u00e4. Ty\u00f6paikat pieniss\u00e4 firmoissa vaihtuivat, sill\u00e4 perhe muutti usein. 1990-alun lamavuosina ty\u00f6paikka meni alta kesken \u00e4itiysloman, mutta uusi l\u00f6ytyi tilalle.<\/p>\n \u2013\u2009Olen tuonut maahan py\u00f6ri\u00e4 ja pullonkorkkeja ja myynyt ilmal\u00e4mp\u00f6pumppuja. Kaikkea silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4. En ole sellainen ihminen, joka j\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 yhteen paikkaan.<\/p>\n \u2013\u2009Meill\u00e4 on ollut perheess\u00e4 sellainen vitsi, ett\u00e4 mamma vaihtaa t\u00f6it\u00e4 yht\u00e4 usein kuin muut sukkia, nauraa tyt\u00e4r Jessica.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n Thurin ty\u00f6skentelee yhdistyksess\u00e4, joka tarjoaa vanhuksille vapaaehtoisapua.<\/p>\n Perheess\u00e4 on yhteens\u00e4 kolme lasta, joista nuorimmainen syntyi 1996. Toisin kuin \u00e4itins\u00e4, Thurin pystyi olemaan kotona pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Lasten is\u00e4 ja Thurinin entinen puoliso on ruotsinkielinen, joten pari puhui kotona ruotsia. N\u00e4in my\u00f6s j\u00e4lkikasvu oppi pienest\u00e4 saakka kaksikielisiksi.<\/p>\n
\n\t\t\t\t![\"\"\/](\"https:\/\/i.media.fi\/incoming\/5ofuah\/9445402.jpg\/alternates\/FREE_1440\/9445402.jpg\")
<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tKuva on tuttu Kansallisarkiston kokoelmista. Kokkonen poseeraa taiteilija J\u00e4rnefeltille pyh\u00e4vaatteissaan. LAURA OJA<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tT\u00e4lt\u00e4 Kokkonen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valmiissa Kaski-maalauksessa. LAURA OJA<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tNina Huisman<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tHannu ja Anne Puurusen hallussa olevan Rannan-Puurulan tilan p\u00e4\u00e4rakennusta on tehty kolmessa osassa. J\u00e4rnefelt majoittui talon vasemmalla puolella pohjoiskammarissa. Oikealla aitta, jonka J\u00e4rnefelt maalasi Is\u00e4nt\u00e4 ja rengit -teokseensa. Matias Honkamaa<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tN\u00e4kym\u00e4 V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4en n\u00e4k\u00f6tornista kohti Rannan-Puurulaa. Maalauksessa kuvattua kaskea talonv\u00e4ki poltti V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4en rinteess\u00e4 noin puolen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tilasta sek\u00e4 l\u00e4heisess\u00e4 Kittolanniemess\u00e4. Matias Honkamaa<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tN\u00e4k\u00f6torniin johtavaa luontopolkua yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 V\u00e4is\u00e4l\u00e4nm\u00e4en kulttuuri- ja luontopolkuyhdistys. Kaski-teoksen synty on saanut oman tietotaulunsa. Matias Honkamaa<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tJohannan ja Jahvetin m\u00f6kki sijaitsi Lampaanj\u00e4rven rannalla. Kuvassa poseeraavat Seija Thurin, eno Eino Lappetel\u00e4inen, Aila Thurin sek\u00e4 Kerttu Heikkinen. Laura Oja<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tAini Kokkonen oli yksi Johannan ja Jahvetin kuudesta lapsesta. Laura Oja<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tVuonna 1935 syntynyt Kerttu Heikkinen teki ty\u00f6uransa kaupan alalla. El\u00e4kep\u00e4ivi\u00e4\u00e4n h\u00e4n viett\u00e4\u00e4 Espoossa. Laura Oja<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tKerttu Heikkisen kotitila Vihtorinm\u00e4ki. Laura Oja<\/p>\n
\n\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\tAila Thurin ei muista, ett\u00e4 J\u00e4rnefeltin maalauksesta olisi h\u00e4nen kouluaikanaan puhuttu kuten nyky\u00e4\u00e4n. Laura Oja<\/p>\n