\u201dEn olisi nuorempana uskonut, ett\u00e4 kotiudun Valkeakoskelle, mutta olen l\u00f6yt\u00e4nyt t\u00e4\u00e4lt\u00e4 mahtavia mahdollisuuksia. Rakastan Suomen luontoa, vuodenaikoja ja kulttuuria.\u201d<\/p>\n
Valkeakoskella Lotta asuu rintamamiestalossa, 90-vuotiaan isois\u00e4ns\u00e4 Jorma Saahkon<\/strong> yl\u00e4kerrassa. Koko kansan tuntemaksi Lotta ja Pappa tulivat kuutisen vuotta sitten, kun parivaljakko p\u00e4\u00e4tti somessa esitt\u00e4\u00e4 lauluja isois\u00e4n nuoruusvuosilta. <\/p>\n Kun Jormalla todettiin muistisairaus, Lotasta tuli h\u00e4nen omaishoitajansa.<\/p>\n \u201dPian ilmestyv\u00e4 kirjani Muistamme yhdess\u00e4 on ik\u00e4\u00e4n kuin yhteinen muistelmateoksemme\u201d, Lotta kuvailee.<\/p>\n Lotta on my\u00f6s kiert\u00e4nyt puhumassa muun muassa omasta kansainv\u00e4lisest\u00e4 lapsuudestaan ja sukupolvien yhteydest\u00e4 Alankomaita my\u00f6ten. Syksyll\u00e4 h\u00e4n juonsi Unohtumattomat \u2013 muistikuoron matka -televisiosarjan, jossa h\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 oli mukana kuorolaisena. Ohjelma on ehdolla Kultaisen Venlan saajaksi seurantareality-sarjassa, ja yleis\u00f6 voi \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 Lottaa vuoden esiintyj\u00e4ksi.<\/p>\n \u201dEl\u00e4m\u00e4ni kolme painopistett\u00e4 ovat omaishoitajuus, kirjailijan ja juontajan ura sek\u00e4 puhekeikat ymp\u00e4ri Suomea.\u201d<\/p>\n Tuotteliaalta Lotalta on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ilmestynyt kymmenen kirjaa: tietokirjoja ja lasten kuvakirjoja. Pian toteutuu suuri unelma, jonka eteen h\u00e4n on tehnyt paljon t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n Lue my\u00f6s:<\/strong> Lotta ja pappa -someduosta tuttu Lotta-Sofia Saahko on lukenut t\u00e4n\u00e4 vuonna yli sata kirjaa \u2013 etenkin yksi teos syk\u00e4hdytti<\/a><\/p>\n 1. Muutto Kiinaan katkaisi yst\u00e4vyyssuhteet <\/p>\n \u201dKun perheeni muutti Kiinaan, mukanani oli yksi matkalaukku. Synnyin Tampereella, mutta asuin kaksivuotiaasta asti Saksassa is\u00e4ni ty\u00f6n vuoksi. Perheess\u00e4ni kotimaasta oltiin ylpeit\u00e4, pidin siit\u00e4 koulussa esitelmi\u00e4 ja toimin pienen\u00e4 Suomi-l\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4. Puhuimme kotona vain suomea ja k\u00e4vimme Suomessa mummon ja papan luona joka vuosi. Minulle Suomi oli satumaa, jossa on aina joulu tai juhannus.<\/p>\n Lapsuuteni oli onnellinen. Minulla oli ihania yst\u00e4vi\u00e4 ja lauloin kuorossa, harrastin tanssia ja teatteria. Menetin kaiken sen, kun 14-vuotiaana l\u00e4hdin perheeni mukana Shanghaihin. <\/p>\n K\u00e4vin Kiinassa saksalaista koulua ja olin hyvin yksin\u00e4inen. Kuusivuotias pikkusiskoni oli paras kaverini, ja leikin v\u00e4litunneilla h\u00e4nen kanssaan. <\/p>\n Perheemme oli tarkoitus muuttaa takaisin Saksaan muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta niin ei k\u00e4ynyt. En itsek\u00e4\u00e4n etsinyt kavereita, koska uskoin palaavani vanhojen yst\u00e4vien luo. <\/p>\n Luokkatoverit kiusasivat minua. Olin kiltti tytt\u00f6, joka lauloi, tanssi, kirjoitti ja luki viikonloppuisin, kun he bilettiv\u00e4t. Aloin piilottaa luovuuttani ja harrastuksiani. Lakkasin lukemasta toisten n\u00e4hden enk\u00e4 k\u00e4ynyt en\u00e4\u00e4 kirjastossa. V\u00e4hitellen kadotin sen, kuka olin ollut.<\/p>\n Palasimme Kiinasta Valkeakoskelle, kun olin 18-vuotias, sill\u00e4 Saksan tehdas oli suljettu. Olin hukassa. En tiennyt, mihin maahan kuulun ja mit\u00e4 kielt\u00e4 puhuisin. <\/p>\n \u00c4itini oli huolissaan. En kapinoinut koskaan enk\u00e4 nuorena aikuisena halunnut muuttaa pois kotoa. Niin\u00e4 vuosina, kun nuori yleens\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti vanhemmistaan, min\u00e4 tarrauduin heihin.<\/p>\n Lapsuus on kuin teltta, jonka kiinnitt\u00e4v\u00e4t maahan kolme koukkua: yhteis\u00f6, paikka ja perhe. Teinin\u00e4 uskaltaudutaan ulos teltasta, mutta min\u00e4 menetin kerralla kaksi koukkua, tutun yhteis\u00f6n ja kotipaikan. Pidin tuulessa heiluvan teltan viimeisest\u00e4 koukusta \u2013 eli perheest\u00e4ni \u2013 t\u00e4ysill\u00e4 kiinni.<\/p>\n Olen yh\u00e4 hyvin l\u00e4heinen \u00e4itini kanssa, soittelemme usein ja matkustamme kahdestaan. \u00c4iti on ollut t\u00e4rke\u00e4 tuki my\u00f6s kirjailijanurallani, h\u00e4n on oikolukenut kaikki kirjani.<\/p>\n Valkeakoskella kirjoitin ylioppilaaksi my\u00f6s suomalaisesta koulusta \u2013 valkolakki oli minulle t\u00e4rke\u00e4 suomalaisuuden symboli \u2013 ja p\u00e4\u00e4sin opiskelemaan Vaasan yliopistoon. Tulin viikonlopuiksi papan luokse Valkeakoskelle, koska perheeni oli taas l\u00e4htenyt ulkomaankomennukselle. Tuntui ihanalta, ett\u00e4 minulla oli tukikohta t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n En koe, ett\u00e4 j\u00e4in paitsi opiskelijael\u00e4m\u00e4st\u00e4. Vaikutan puheliaalta mutta en ole luonnostani seurallinen, joten nautin, ett\u00e4 sain viett\u00e4\u00e4 viikonloput pappalassa. <\/p>\n Opiskelijana l\u00e4hdin takaisin Saksaan vaihtoon ja ty\u00f6harjoitteluun radiotoimittajana. Yritin saada entisen el\u00e4m\u00e4ni takaisin. Kaverini olivat kuitenkin l\u00e4hteneet muualle opiskelemaan. Menneisyys oli haavekuva, jota ei en\u00e4\u00e4 ollut.\u201d <\/p>\n 2. Pandemia vei takaisin juurille<\/p>\n \u201dValmistuttuani maisteriksi l\u00e4hdin Lontooseen ja rakastuin kaupunkiin. L\u00f6ysin parhaan kaverini Oliverin<\/strong>, jolla my\u00f6s on kansainv\u00e4linen tausta. K\u00e4vimme tanssitunneilla ja teatterissa ja luimme ja kirjoitimme yhdess\u00e4. En\u00e4\u00e4 en tuntenut koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4. <\/p>\n Minusta tuli taas se ihminen, joka teki joka p\u00e4iv\u00e4 jotain luovaa. Olin etsinyt itse\u00e4ni v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 suunnasta. Luulin ett\u00e4 identiteetti liittyi paikkaan, kun se liittyikin siihen, ett\u00e4 l\u00f6ysin kadonneen luovuuteni.<\/p>\n Toissa vuonna ymm\u00e4rsin, etten ollut koskaan hyv\u00e4stellyt Saksaa tai lapsuudenyst\u00e4vi\u00e4ni, koska ajattelin yh\u00e4 palaavani takaisin. Terapeuttini neuvoi, ett\u00e4 entisen kodin voi hyv\u00e4stell\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen. Tein muistolaatikon vanhoille tavaroille ja kirjoitin j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskirjeen tanssiryhm\u00e4lleni. Se oli raskasta, mutta se auttoi. <\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4lit\u00e4n t\u00e4t\u00e4 oppia maahanmuuttajille ja heid\u00e4n vanhemmilleen, kun vierailen kouluissa. Joensuussa on koulu, johon minut pyydet\u00e4\u00e4n puhumaan joka vuosi.<\/p>\n Olisin halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 Lontooseen, mutta t\u00f6it\u00e4 oli vaikea saada. Palasin Helsinkiin viestint\u00e4alan ty\u00f6h\u00f6n, jossa en viihtynyt. T\u00e4ytin illat taideharrastuksilla, ja oivalsin lopulta, ett\u00e4 haluan luovan ty\u00f6n. Olin onnellinen, kun p\u00e4\u00e4sin teatterikouluun Lontooseen, mutta pandemia muutti suunnitelmani. <\/p>\n Oli pakko palata Suomeen. Perheeni luona Mikkeliss\u00e4 oli liian ahdasta, joten muutin Papan yl\u00e4kertaan. Sinne olen palannut aina: lapsena Suomen-lomilla ja my\u00f6hemmin opiskelijana.<\/p>\n Arvostan Papan rikkumatonta my\u00f6nteisyytt\u00e4. Olin jo tottunut blogin pit\u00e4j\u00e4, ja nyt keksin, ett\u00e4 saatoimme yhdess\u00e4 tehd\u00e4 lauluvideoita someen. <\/p>\n Laulujen yhteydess\u00e4 Jorma kertoi aiempaa avoimemmin menneisyydest\u00e4\u00e4n evakkolapsena. Ehk\u00e4 muistisairaudella on jotain tekemist\u00e4 sen kanssa. Aloin tutkia karjalaisuutta, ja opin, ett\u00e4 monet karjalaisten lapset ja lapsenlapset etsiv\u00e4t paikkaansa maailmassa \u2013 koti on aina jossain muualla. Ulkosuomalaisena minulla oli samantyyppisi\u00e4 kokemuksia. Tajusin, etten ollut kokemusteni kanssa yksin. <\/p>\n Tiesin jo lapsena, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirjoittaisin kirjan. Papan ja muiden evakoiden koskettavista tarinoista l\u00f6ysin ensimm\u00e4isen aiheeni. Sen j\u00e4lkeen olen kirjoittanut useita teoksia sek\u00e4 karjalaisuudesta ett\u00e4 matkalaukkulapsuudesta. <\/p>\n Korona-aikana huomasin isois\u00e4ss\u00e4ni muistisairauden oireita, ja vuonna 2021 h\u00e4nell\u00e4 todettiin sekamuotoinen muistisairaus. Uudessa kirjassani kerron, mit\u00e4 olemme oppineet Papan muistisairaudesta ja minun omaishoitajuudestani. Miten olen oppinut ottamaan apua vastaan ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman, ett\u00e4 Pappa j\u00e4\u00e4 yksin. Haluan inspiroida muita ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on mahdollista.<\/p>\n Lue my\u00f6s Kotiliesi.fi:<\/strong> Heidi alkoi huolehtia muistisairaasta \u00e4idist\u00e4\u00e4n \u2013 kertoo itkien, mist\u00e4 joutui luopumaan ryhtyess\u00e4\u00e4n omaishoitajaksi<\/a><\/p>\n Poissaollessani meill\u00e4 k\u00e4y pari kertaa viikossa Gubbe-hoivapalvelun seuralainen: mahtava parikymppinen Olivia<\/strong> vie Pappaa k\u00e4velylle ja kauppaan. H\u00e4n tuo ruokaa, leipoo ja laulaa Papan kanssa. Pappa k\u00e4y my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4toiminnassa, ja kaverit viev\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kuoroon.<\/p>\n Et\u00e4hoitaja soittaa Papalle kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Min\u00e4kin voin soittaa laitteeseen, joka yhdistyy itsest\u00e4\u00e4n. Voin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle videopuheluissa Lontoon n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4. Mikkeliss\u00e4 asuva is\u00e4ni soittaa my\u00f6s pitki\u00e4 puheluita. Papalla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n turvaranneke ja l\u00e4\u00e4kerobotti. Uusi teknologia on mahtavaa.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n asun taas useita kuukausia vuodesta Lontoossa. Tied\u00e4n, ett\u00e4 papalla on turvallista olla, mutta silti taistelen huonon omantunnon kanssa, kun j\u00e4t\u00e4n h\u00e4net yksin. Omaishoitajuus voi olla raskasta, mutta my\u00f6nteiset hetket ja tunteet voittavat kielteiset enk\u00e4 vaihtaisi yhteiseloamme mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Papalta olen oppinut, ettei koskaan ole my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 toteuttaa unelmia. Pappa halusi laulajaksi kymmenvuotiaana ja aloitti esiintymisen 84-vuotiaana. H\u00e4n on nyt esiintynyt televisiossakin monta kertaa. Tuntuu ihanalta, ett\u00e4 olen voinut mahdollistaa h\u00e4nen unelmansa.<\/p>\n Olemme katsoneet monta kertaa televisio-ohjelmaamme muistisairaiden kuorosta. \u2019Lauloinpa hienosti\u2019, pappa sanoo joka kerta uudelleen. On mahtavaa n\u00e4hd\u00e4 ilo ja ylpeys h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n 3. Rohkeus olla oma itsens\u00e4 palkitaan<\/p>\n \u201dYst\u00e4v\u00e4ni Hayley<\/strong> ja min\u00e4 istumme usein lauantaisin Lontoon-kotini ruokap\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 kymmenenkin tuntia kirjoittamassa. Ratkomme yhdess\u00e4 kirjoittamiseen liittyvi\u00e4 pulmia ja tilaamme ruokaa. Se on ihanaa.<\/p>\n Tapasin yst\u00e4v\u00e4ni lontoolaisessa kirjoitusryhm\u00e4ss\u00e4. Olen vuosien ajan haaveillut, ett\u00e4 voisin julkaista my\u00f6s englanniksi. Rakastan Lontoon kirjakauppoja ja salainen unelmani on ollut n\u00e4hd\u00e4 kirjani siell\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 taitoni riitt\u00e4v\u00e4t. <\/p>\n Kolmas englanninkielinen k\u00e4sikirjoitukseni nappasi, ja sain sopimuksen isolle kustantajalle. <\/p>\n Lastenromaanini ilmestyy ensi syksyn\u00e4. Se kertoo lontoolaisesta Lumista, jolla on suomalaiset juuret. H\u00e4n viett\u00e4\u00e4 talvilomaansa Lapissa, jossa pelastaa jahdatun suden viem\u00e4ll\u00e4 sen turvaan kansallispuistoon. Matkan aikana tytt\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juurensa ja laumansa. My\u00f6s seuraavasta lastenkirjasta on jo sovittu.<\/p>\n Kustantamo oli kiinnostunut juuri siit\u00e4, mit\u00e4 olen perimmilt\u00e4ni: suomalaisuudesta ja juurettomuudesta, oman paikan etsimisest\u00e4. Olen ylpe\u00e4, ett\u00e4 voin kirjoittaa lapsille, joilla on samanlaisia tunteita kuin minulla on ollut. <\/p>\n Teen kaiken aina t\u00e4ysill\u00e4. Minulta ilmestyy alkavana vuonna viisi kirjaa, nelj\u00e4 suomeksi ja yksi englanniksi. Minua ei uuvuta, koska olen nopea kirjoittamaan ja rakastan kirjoittamista. Rauta on kuumaa enk\u00e4 ala jarrutella. <\/p>\n Olen onnellinen, ett\u00e4 taitoni on huomattu molemmissa maissa. Sain juontaa televisio-ohjelman minulle t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 aiheesta, ja saan kirjoittaa kirjoja aikuisille ja lapsille kahdella kielell\u00e4. <\/p>\n Toivottavasti voin omien kokemusteni kautta antaa jollekulle vertaistukea. Olen etsinyt paikkaani kauan ja nyt l\u00f6ysin sen. Vihdoin minusta tuntuu, ett\u00e4 olen todella vahvasti se Lotta, joka olin lapsena ennen muuttoja maasta toiseen.\u201d <\/p>\n Lotta-Sofia Saahko, 33<\/p>\n Ty\u00f6:<\/strong> Kirjailija, juontaja, puhuja.<\/p>\n Koti:<\/strong> Valkeakoskella ja Lontoossa.<\/p>\n Perhe:<\/strong> Lapsuudenperhe, isovanhemmat ja poikayst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n Ajankohtaista: <\/strong>Muistamme yhdess\u00e4 -kirja tammikuussa. My\u00f6hemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 erityisherkkyydest\u00e4 kertova kuvakirja sek\u00e4 kirja Lotta ja pappa: Juhannustanssit.<\/p>\n Juttu on julkaistu Annassa 2\/2026.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Jasmin Hamid menetti muistisairaan is\u00e4ns\u00e4 \u2013 \u201dKuoleman hetki oli tavallaan yll\u00e4tys\u201d<\/a><\/p>\n<\/li>\n Janne Saarinen palasi valkokankaalle vakavan onnettomuuden j\u00e4lkeen \u2013 kuvauksissa muisti yll\u00e4tti<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/jasmin-h-vaaka.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/janne-saarinen-vaaka-scaled.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/istock-2228755026.jpg\"\/)