Kaikki muuttui, kun Lindan nelj\u00e4 vuotta vanhemmalla veljell\u00e4 diagnosoitiin aivokasvain.<\/p>\n
Linda esiintyy t\u00e4ss\u00e4 jutussa vain etunimell\u00e4\u00e4n veljens\u00e4 yksityisyyden suojaamiseksi.<\/p>\n
Ensin el\u00e4m\u00e4\u00e4n tuli huoli, sitten ep\u00e4usko<\/p>\n
Diagnoosin my\u00f6t\u00e4 Lindan el\u00e4m\u00e4\u00e4n astui jatkuva huoli veljen voinnista. Linda tunsi my\u00f6s surua rakkaan ihmisen sairastumisesta. Silti h\u00e4n pysyi toiveikkaana. Siin\u00e4 auttoi isoveljen asenne.<\/p>\n
\u201dVeljeni oli luonteeltaan positiivinen ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen. H\u00e4nell\u00e4 oli aina katse tulevassa. H\u00e4n tai kukaan meist\u00e4 l\u00e4heisist\u00e4 ei heitt\u00e4nyt miss\u00e4\u00e4n vaiheessa sairastamista pyyhett\u00e4 keh\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n
Linda auttoi tiedonjanoista velje\u00e4\u00e4n hakemaan informaatiota aivokasvaimesta sek\u00e4 sen mahdollisista hoitotavoista ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n saman kokeneiden toivoa antavia tarinoita. Linda uskoi ja luotti siihen, ett\u00e4 vaikka aivokasvainta ei hoidoilla saataisi kokonaan pois, veljell\u00e4 olisi viel\u00e4 useita vuosia el\u00e4m\u00e4\u00e4 edess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Toivo sammui vasta, kun veli menehtyi kahden vuoden sairastamisen j\u00e4lkeen viime hein\u00e4kuussa. H\u00e4n ehti juuri t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 48 vuotta ennen kuolemaansa.<\/p>\n
\u201dKunnon heikkeneminen k\u00e4vi lopulta nopeasti, ja kuolema tuli yll\u00e4tyksen\u00e4. Ajattelin ihan loppuun asti, ett\u00e4 kyll\u00e4 h\u00e4n selvi\u00e4\u00e4. En meinannut mill\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ettei niin k\u00e4yk\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli nelikymppinen pienen lapsen is\u00e4. H\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt el\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 viel\u00e4 ainakin 30 vuotta.\u201d<\/p>\n
Linda haluaa kertoa tarinansa nimenomaan sisaren n\u00e4k\u00f6kulmasta. H\u00e4n kokee, ett\u00e4 sisaruksen suru j\u00e4\u00e4 menetyksiss\u00e4 usein n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, vaikka monelle sisarussuhde on yksi el\u00e4m\u00e4n pisimmist\u00e4 ja merkityksellisimmist\u00e4 ihmissuhteista.<\/p>\n
\u201dMeid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt vanheta yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u00a9 Hilppa Wuokko <\/p>\n Lue my\u00f6s<\/strong>: Iltasatua lukiessaan Laura, 35, huomasi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n jotain outoa \u2013 \u201dEnsimm\u00e4inen mielikuva aivosy\u00f6v\u00e4st\u00e4 oli, ett\u00e4 eih\u00e4n siit\u00e4 voi selvit\u00e4\u201d<\/a><\/p>\n Suru ei n\u00e4yt\u00e4 silt\u00e4 kuin odotetaan<\/p>\n Veljen kuoleman j\u00e4lkeiset kuukaudet Linda kulki kuin sumussa. Hautajaisissakin h\u00e4nen oli yh\u00e4 vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut.<\/p>\n \u201dTuon ajan j\u00e4lkeen todellisuus ja ik\u00e4v\u00e4 iskiv\u00e4t todella voimakkaasti vasten kasvoja.\u201d<\/p>\n Tilanteen selkiytymisest\u00e4 alkoi surun s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 arki, jollaista monen voi olla vaikea k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n \u201dSureva n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein vain\u00a0tietyll\u00e4 tavalla. Pit\u00e4\u00e4 olla toimintakyvyt\u00f6n ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ettei p\u00e4\u00e4se aamulla yl\u00f6s vuoteesta.\u00a0Jos oletkin toimintakykyinen ja n\u00e4yt\u00e4t ulosp\u00e4in hyvinvoivalta, miellet\u00e4\u00e4n, ettet sure lainkaan tai tarpeeksi.\u201d<\/p>\n Suru on paljon monimuotoisempaa kuin yleisesti ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dMeill\u00e4 tuntuu olevan yhteiskunnassa vain yksi oikea tapa surra: ett\u00e4 itket\u00e4\u00e4n. Mutta suruun kuuluu paljon muutakin kuin itkemist\u00e4: esimerkiksi unettomuutta ja ahdistusta sek\u00e4 ihan fyysist\u00e4kin kipua.\u201d<\/p>\n Iltaisin Linda nukahtaa nopeasti, mutta her\u00e4\u00e4 l\u00e4hes joka y\u00f6. Havahtuminen on raju.<\/p>\n \u201dSe tuntuu silt\u00e4, kuin joku l\u00f6isi minua halolla p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Ensimm\u00e4inen ajatukseni on aina: minun veljeni.\u201d<\/p>\n Suru tuntuu my\u00f6s kehossa.<\/p>\n \u201dToisinaan tunnen surun ihan fyysisen\u00e4 kipuna rinnassa. Kipu tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 joku repisi syd\u00e4nt\u00e4ni irti. Se on raastavaa, sanoin kuvaamatonta kipua, josta tekisi mieli huutaa.\u201d<\/p>\n Isoveli on Lindan mieless\u00e4 jatkuvasti<\/p>\n Kuolemasta on kulunut nyt hieman alle puoli vuotta, ja Linda arvioi, ett\u00e4 on vain joitakin noin tunnin jaksoja, jolloin veli ei ole aktiivisesti h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dSuurin osa p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuluu kuitenkin h\u00e4nt\u00e4 miettiess\u00e4. Sairauden aikana mietin ensimm\u00e4iseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, ett\u00e4 minulla on vakavasti sairas veli. Nyky\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ni ensimm\u00e4inen ja viimeinen ajatus on, ett\u00e4 veljeni on menehtynyt, onko t\u00e4m\u00e4 totta.\u201d<\/p>\n My\u00f6s itkua Lindan suruun kuuluu. Ja usein itkun saaminen ulos helpottaa oloa jonkin verran. Siksi Linda saattaa tietoisesti kuunnella musiikkia, joka saa kyyneleet virtaamaan. Jos itku tulee spontaanisti kotona, Lindan lapset saavat n\u00e4hd\u00e4 \u00e4itins\u00e4 surun sellaisena kuin se on.<\/p>\n \u201dEn peittele itkuani. Haluan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tunteet saavat n\u00e4ky\u00e4.\u201d<\/p>\n Lue my\u00f6s Kotiliesi.fi<\/strong>: Lapsuudenyst\u00e4v\u00e4n traaginen kohtalo teki Inkerist\u00e4 sy\u00f6p\u00e4l\u00e4\u00e4k\u00e4rin \u2013 uskomaton ura johti kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n toimivia hoitoja<\/a><\/p>\n \u201dEn halua, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee normaalia\u201d<\/p>\n Veljens\u00e4 menehtymisen j\u00e4lkeen Linda joutui j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n joksikin aikaa sairauslomalle. Sittemmin t\u00f6iss\u00e4 k\u00e4yminen ja t\u00f6ihin keskittyminen on tuntunut jopa hyv\u00e4lt\u00e4 surun keskell\u00e4.<\/p>\n Linda on k\u00e4ynyt puhumassa ammattilaisen kanssa kokemuksistaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4y sururyhm\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n on kuitenkin todennut, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 toimet eiv\u00e4t vie surua pois.<\/p>\n \u201dEi suruun ole l\u00e4\u00e4kett\u00e4. Vertaistuki voi kevent\u00e4\u00e4 oloa hetkeksi, mutta se ei poista tuskaa. El\u00e4m\u00e4ni s\u00e4vyt ovat t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tosi tummia.\u201d<\/p>\n Suru tulee aaltoina, joita on vaikea ennustaa.<\/p>\n \u201dVaikka oloni olisi nyt ok, en tied\u00e4, millainen olo minulla on tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4.\u201d<\/p>\n Hyvien muistojen \u00e4\u00e4relle Linda ei ole viel\u00e4 valmis pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dKun katson kuvia veljest\u00e4ni, en hymyile. Tunnen vain valtavaa ik\u00e4v\u00e4\u00e4 ja surua siit\u00e4, ett\u00e4 en voi en\u00e4\u00e4 kokea asioita ja viett\u00e4\u00e4 yhteisi\u00e4 hetki\u00e4 h\u00e4nen kanssaan.\u201d<\/p>\n Kuukausien kuluessa Linda on huomannut jopa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 suru laimenee.<\/p>\n \u201dPelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 surustani tulee joskus arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4. Ett\u00e4 voisin vain todeta keskustelun lomassa \u2019oli mulla veli, mutta n\u00e4in vain k\u00e4vi\u2019. Se ajatus on hirve\u00e4.\u201d<\/p>\n Linda ei halua viel\u00e4 menn\u00e4 eteenp\u00e4in, vaikka tiedostaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jatkuu.<\/p>\n \u201dSuru on my\u00f6s kunnioituksen muoto. Se kertoo, ett\u00e4 veljeni oli minulle t\u00e4rke\u00e4 ja on edelleen, ihan koko loppuel\u00e4m\u00e4ni ajan. H\u00e4n oli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ihan poikkeuksellisen merkityksellinen ihminen.\u201d<\/p>\n \u00a9 Lindan kotialbumi <\/p>\n S\u00e4\u00e4li satuttaa enemm\u00e4n kuin hiljaisuus<\/p>\n Yksi surun s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4n arjen vaikeista asioista Lindalle on ollut muiden tapa kohdata suru. On hankalaa, kun oma el\u00e4m\u00e4 j\u00e4rkkyy ja ik\u00e4\u00e4n kuin pys\u00e4htyy, mutta muiden el\u00e4m\u00e4 jatkuu. <\/p>\n \u201dTiedostan hyvin, ett\u00e4 niin se menee. Siin\u00e4 hetkess\u00e4 se tuntuu vaikealta. En sied\u00e4 s\u00e4\u00e4li\u00e4, sit\u00e4 olkap\u00e4\u00e4lle taputtelua ja s\u00e4\u00e4liv\u00e4\u00e4 katsetta. Se ei auta, se ahdistaa.\u201d<\/p>\n Yksinkertainen l\u00e4sn\u00e4olo riitt\u00e4isi.<\/p>\n \u201dHalaus ja \u2019olen tosi pahoillani\u2019 on paljon merkityksellisemp\u00e4\u00e4 kuin yritys maalailla valoisampaa tulevaisuutta tai keksi\u00e4 jotain lohduttavaa sanottavaa.\u201d<\/p>\n Linda on huomannut, ett\u00e4 muutaman kuukauden j\u00e4lkeen menetyksest\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 alkaa usein odottaa, ett\u00e4 suru olisi jo kevyemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n asiantuntijat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 suru ei etene suoraviivaisesti eik\u00e4 samalla tavalla kaikilla. Silti Linda on pannut merkille, ett\u00e4 useimmat asiaan perehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kuvittelevat edelleen, ett\u00e4 surussa on tietyt vaiheet, jotka k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi tietyss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n \u201dNiin kun ei ole yht\u00e4 surua, ei ole yht\u00e4 kaavaakaan.\u201d<\/p>\n \u201dLohtua tuo ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kohtaamme viel\u00e4\u201d<\/p>\n Ennen veljens\u00e4 kuolemaa Linda ei ole uskonut mihink\u00e4\u00e4n yliluonnolliseen. Nyt suhtautuminen on kuitenkin muuttunut.<\/p>\n \u201dKoen, ett\u00e4 minun on ollut pakko alkaa uskoa.\u201d<\/p>\n Veljen kuoleman j\u00e4lkeen Linda ei ole tuntenut tavallista voimakkaampaa kuolemanpelkoa. Lindan kuolemanpelko on jopa v\u00e4hentynyt h\u00e4nen yh\u00e4 jatkuvien pohdintojensa seurauksena.<\/p>\n \u201dMinulle lohtua tuo ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kohtaamme veljeni kanssa viel\u00e4. Pakkohan meid\u00e4n on. Ei t\u00e4ss\u00e4 muuten olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4.\u201d<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Hjallis Harkimo kaipaa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 menehtynytt\u00e4 pikkuvelje\u00e4\u00e4n \u2013 \u201dElin h\u00e4nen kanssaan l\u00e4hes 70 vuotta\u201d<\/a><\/p>\n<\/li>\n Ullan 6-vuotias Benjamin-poika menehtyi samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4, kun kuopus syntyi: \u201dEn usko, ett\u00e4 kaikella on tarkoitusta, mutta pienell\u00e4 tyt\u00f6ll\u00e4mme on”<\/a><\/p>\n<\/li>\n![\"Linda\"](\"https:\/\/anna.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/lindaveli.jpg\")
<\/a>
\n Lindan ja h\u00e4nen veljens\u00e4 suhde oli aina l\u00e4mmin, vaikka v\u00e4lill\u00e4 sisarukset asuivat jopa eri maissa. <\/p>\n<\/a>
\n Linda (oik.) katsoi pienest\u00e4 pit\u00e4en isovelje\u00e4\u00e4n kunnioittavasti yl\u00f6sp\u00e4in. <\/p>\n\n
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n