Iltalehden vuosien ty\u00f6 Stasi-arkiston tietojen parissa vei muun muassa Suposta raportoineen agentin j\u00e4ljille.<\/p>\n
Jo vuosikymmenten ajan on kiert\u00e4nyt sitkeit\u00e4 huhuja asiakirjasta, joka olisi saattanut horjuttaa Suomen poliittista eliitti\u00e4 1980-luvulla.<\/p>\n
Niin kutsutun Tiitisen listan v\u00e4itet\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n Stasin suomalaisiksi tietol\u00e4hteiksi rekrytoimien henkil\u00f6iden nimi\u00e4.<\/p>\n
Suojelupoliisi on vuosien varrella useita kertoja sanonut, ett\u00e4 se voi harkita Tiitisen listan luovuttamista tutkijoille. Mit\u00e4\u00e4n ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi tapahtunut.<\/p>\n
Tiitisen listan, er\u00e4\u00e4nlaisen kylm\u00e4n sodan aikainen tabun, v\u00e4itet\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n suomalaisten nimi\u00e4, joiden katsottiin 1980-luvulla olleen tekemisiss\u00e4 It\u00e4-Saksan pel\u00e4tyn valtiollisen turvallisuusministeri\u00f6n, Stasin, kanssa.<\/p>\n
Kun Berliinin muuri sortui, syntyi my\u00f6s uusia ep\u00e4ilyksi\u00e4. Asiakirjan kerrotaan kulkeutuneen L\u00e4nsi-Saksan liittovaltion tiedustelupalvelulta (BND) Suomeen salassapitolupauksen saattelemana.<\/p>\n
Nimet, yhteystiedot, mahdolliset luokittelut: ainekset poliittiseen maanj\u00e4ristykseen ovat olleet olemassa siit\u00e4 l\u00e4htien. Eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 listan kerrotaan koskevan 18 suomalaiseksi ep\u00e4ilty\u00e4 tietol\u00e4hdett\u00e4.<\/p>\n
Suojelupoliisin entinen toimitalo Ratakatu 12 Helsingiss\u00e4. Antti Nikkanen<\/p>\n
Tietopyynt\u00f6 Stasi-arkistoon<\/p>\n
Yli kaksi vuotta sitten Iltalehti esitti tietopyynn\u00f6n Saksan kansallisarkistoon Bundesarchiviin, johon Stasi-arkisto on nyky\u00e4\u00e4n liitetty.<\/p>\n
Tarkoituksena oli selvitt\u00e4\u00e4, keit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kiistellyt suomalaiset mahdollisesti olivat ja mill\u00e4 perusteilla heid\u00e4t kirjattiin Stasin kortistoon.<\/p>\n
Lista on saanut nimens\u00e4 suojelupoliisin pitk\u00e4aikaiselta p\u00e4\u00e4llik\u00f6lt\u00e4 Seppo Tiitiselt\u00e4<\/strong> (virassa 1978\u20131990), jolle dokumentti aikanaan p\u00e4\u00e4tyi.<\/p>\n Dokumenttia voisi kuvailla melkein kuin Schr\u00f6dingerin kissaksi. Se on asia, jonka tilaa ei tiedet\u00e4 ennen kuin se tarkistetaan. Lista saattaa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 nimekk\u00e4it\u00e4 suomalaisia, tai sitten ei.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Iltalehti pyysi saksalaisarkistosta my\u00f6s asiakirjoja, jotka liittyv\u00e4t Seppo Tiitiseen itseens\u00e4.<\/p>\n Vakoilun musta kirja<\/p>\n Odotus oli pitk\u00e4, mutta lopulta Bundesarchivista saapui ensimm\u00e4inen nippu tuloksia: otteita Stasin ulkomaantiedustelun, Hauptverwaltung Aufkl\u00e4rungin (HV A) s\u00e4hk\u00f6isest\u00e4 SIRA-tietokannasta. Se oli Stasin tietourkinnan hermokeskus, joka toimi tiedonhakuj\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Jo 1970-luvulla Stasi alkoi digitalisoida arkistojaan. Kyse ei ollut pelk\u00e4st\u00e4 byrokratian nykyaikaistamisesta vaan totalit\u00e4\u00e4risen valvontavaltion teknologisesta hypyst\u00e4.<\/p>\n 1980-luvulla palveluksessa raksutti yli 20 erillist\u00e4 osatietokantaa, jotka yhdess\u00e4 muodostivat koneiston, jonka avulla henkil\u00f6it\u00e4 ja operaatioita voitiin seurata aiempaa tehokkaammin.<\/p>\n Tietokoneiden n\u00e4yt\u00f6ill\u00e4 vilisi nimi\u00e4, peitenimi\u00e4, kansioita, koodeja. Jokaiseen rekisterinumeroon kuului raportti, ja jokaiseen raporttiin kuului kohdehenkil\u00f6.<\/p>\n Nyt esiin nostettujen dokumenttien ytimess\u00e4 on osatietokanta numero 14, vastavakoilun oma musta kirja. Siihen kirjattiin muistiin henkil\u00f6t ja instituutiot, joita Stasi piti potentiaalisina agentteina, vakoojina tai muutoin vihamielisin\u00e4 toimijoina.<\/p>\n Salanimi \u201dBergner\u201d<\/p>\n Kun hakukone sylk\u00e4isi vastaukset ulos vuosikymmenten h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4, tarina sai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n k\u00e4\u00e4nteen.<\/p>\n Stasin tietokannasta l\u00f6ytyi merkint\u00f6j\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4, joka kulki salanimell\u00e4 \u201dBergner\u201d. T\u00e4m\u00e4 varjohahmo raportoi suojelupoliisin toiminnasta ja sen silloisesta johtajasta Seppo Tiitisest\u00e4.<\/p>\n Iltalehti pyysi \u201dBergnerin\u201d tekemi\u00e4 raportteja.<\/p>\n Stasi-arkiston vastauksen mukaan dokumentit tuhottiin todenn\u00e4k\u00f6isesti kriittisin\u00e4 hetkin\u00e4 talvella 1989, ennen kun DDR:n kansalaisaktivistit murtautuivat tiedustelupalvelun p\u00e4\u00e4majaan ja poliittinen j\u00e4rjestys alkoi romahtaa.<\/p>\n Osa aineistosta saattoi my\u00f6s siirty\u00e4 toiselle salaisuuksien ker\u00e4ilij\u00e4lle, Neuvostoliiton KGB:lle. Moni l\u00e4nteen liittynyt tiedosto koki saman kohtalon.<\/p>\n Stasi-arkiston merkint\u00e4 raportista, jonka peitenimi Bergner on tehnyt Suposta. Iltalehti ei ole saanut varsinaista t\u00e4ss\u00e4 mainittua raporttia. Stasi-arkisto<\/p>\n Henkil\u00f6tietojen mustaus<\/p>\n Tietokannan 14 otteet, jotka Iltalehti sai Stasi-arkistosta, ovat kuin puoliksi palanut k\u00e4sikirjoitus: merkityksi\u00e4 vihjailevia katkelmia, kryptisi\u00e4 lyhenteit\u00e4 ja tekniseksi jargoniksi naamioitua teksti\u00e4.<\/p>\n Erityisesti silmiinpist\u00e4v\u00e4t kohdat, joissa suomalaisiin liittyv\u00e4t henkil\u00f6tiedot on peitetty mustalla.<\/p>\n Mustauksia perustellaan Stasi-arkistossa tietosuojalla ja kolmansien osapuolten henkil\u00f6llisyyden varjelulla.<\/p>\n Mutta miss\u00e4 kulkee oikeudenmukainen raja? Kuinka paljon menneisyytt\u00e4 voidaan piilottaa sill\u00e4 verukkeella, ett\u00e4 nykyisyys saattaa loukkaantua?<\/p>\n Kysymys kuuluu, palvelevatko ne todella yksitt\u00e4isten ihmisten suojaa vai pikemminkin valtaa. Yleis\u00f6n oikeus tiet\u00e4\u00e4 ja kansakunnan velvollisuus tuntea oma historiansa ovat puntarissa.<\/p>\n Seppo Tiitinen kuvattuna vuonna 2007. H\u00e4n toimi Supon p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 1978-1990, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi eduskunnan p\u00e4\u00e4sihteeriksi. PASI LIESIMAA<\/p>\n Kuka oli \u201dBergner\u201d?<\/p>\n Kuka siis oli t\u00e4m\u00e4 salaper\u00e4inen tietol\u00e4hde \u201dBergner\u201d, joka kohdisti katseensa suomalaiseen tiedustelupalveluun?<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 oli kysymys, johon vastaus vaati yli vuoden arkistoihin ja asiakirjoihin pureutuvaa selvitysty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Lopulta varjoon saatiin kasvo: peitenimen takaa l\u00f6ytyi mies nimelt\u00e4 Wolfgang Hoffmann<\/strong>.<\/p>\n H\u00e4n oli DDR:n ulkoministeri\u00f6n virkamies ja Stasin p\u00e4\u00e4osasto A:n, ulkomaantiedustelun, agentti.<\/p>\n Hoffmannin 128-sivuinen henkil\u00f6kansio piirt\u00e4\u00e4 kuvan miehest\u00e4, jonka ty\u00f6ss\u00e4 diplomaattinen hymy ja tiedustelun kylm\u00e4 teknisyys kulkivat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n H\u00e4n palveli Stasin nimiss\u00e4 Suomessa vuosina 1981\u20131983, mutta operatiivisista toimista ei ole juurikaan suoria merkint\u00f6j\u00e4.<\/p>\n Se kertoo pikemminkin toimintatavoista kuin hiljaisuudesta: oikeita operaatioita ei koskaan talletettu turvallisuusministeri\u00f6n henkil\u00f6kansioihin. T\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudatettiin kaikkialla maailmassa, miss\u00e4 vakoiluorganisaatiot pitiv\u00e4t kirjaa omistaan.<\/p>\n Kysyimme my\u00f6s Seppo Tiitiselt\u00e4, tunteeko h\u00e4n Wolfgang Hoffmanin. Tiitinen sanoi, ettei muista miest\u00e4.<\/p>\n Hoffmannin alias Bergnerin Stasi-kansion etusivu. Stasi-arkisto<\/p>\n Peitenimi \u201dGreta\u201d<\/p>\n Hoffmannin el\u00e4m\u00e4ntarinaan sis\u00e4ltyy my\u00f6s pieni mutta merkitt\u00e4v\u00e4 lis\u00e4juonne: h\u00e4nen toinen vaimonsa, Erika Hoffmann<\/strong>, toimi Stasin ep\u00e4virallisena avustajana (IM) peitenimell\u00e4 \u201dGreta\u201d.<\/p>\n Kansio kertoo, ettei perillisi\u00e4 syntynyt kumpaankaan avioliittoon, mutta t\u00e4m\u00e4kin yksityiskohta on kirjattu tarkasti.<\/p>\n Viel\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 Hoffmannista on oma erillinen l\u00e4\u00e4kinn\u00e4llinen erikoiskansionsa.<\/p>\n Se keskittyy yksinomaan h\u00e4nen terveydentilaansa, mik\u00e4 oli Stasin mittapuulla poikkeuksellista. Stasi ei ker\u00e4nnyt t\u00e4llaisia tietoja kevein perustein. Se viittaa erityisasemaan koneistossa, ehk\u00e4p\u00e4 sellaiseen, jossa jopa agentin terveydentila m\u00e4\u00e4ritteli h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00f6arvonsa.<\/p>\n Yhteys \u201dBergnerin\u201d ja Tiitisen listan v\u00e4lill\u00e4 on yh\u00e4 kuin puoliin revitty palapeli: osa paloista on kadonnut, osa tahallisesti piilotettu, osa vasta odottaa oikeaa katselukulmaa.<\/p>\n Koodi 5934<\/p>\n Wolfgang Hoffmannin tarina p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1989, vain 56 vuoden i\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen l\u00e4\u00e4ketieteellisest\u00e4 erikoiskansiostaan l\u00f6ytyy kuolemaan johtaneesta sairaudesta ainoastaan salaper\u00e4inen koodi: \u201d5934\u201d. Koodin merkityst\u00e4 ei ole toistaiseksi onnistuttu selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Asiakirjoista ei l\u00f6ydy my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varmaa kuolinsyyt\u00e4. Se, mik\u00e4 j\u00e4tettiin nime\u00e4m\u00e4tt\u00e4, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n kysymyksi\u00e4 kuin vastauksia. Koodin ymp\u00e4rille kietoutuva salailu voi viitata esimerkiksi arkaluonteiseen tautiin.<\/p>\n Peter Sch\u00e4dlichin henkil\u00f6kortti Suomen ulkoministeri\u00f6n arkistossa. Ulkoministeri\u00f6n arkisto<\/p>\n Loikkareiden merkitys<\/p>\n Varmaa on ainakin t\u00e4m\u00e4: Tiitisen lista ei syntynyt suomalaisissa arkistokaapeissa vaan L\u00e4nsi-Saksan tiedustelupalvelun, Bundesnachrichtendienstin (BND), varjoisilla k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4.<\/p>\n Stasin romahtaneesta tiedusteluruumiista irrotettu dokumentti luovutettiin Supolle heti Berliinin muurin murtumisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Jos punainen lanka vedet\u00e4\u00e4n loogisesti, kulkee se loikkareihin. Stasin palveluksesta l\u00e4nteen karanneet upseerit toivat mukanaan muistinvaraisia karttoja vaikutuspiireist\u00e4 ja kontakteista.<\/p>\n Heid\u00e4n lausunnoistaan ja arkistomateriaaleista on voitu koota se luettelo, joka aiheuttaa edelleen hikoilua suomalaisessa poliittisessa eliitiss\u00e4.<\/p>\n Kaksi nime\u00e4 nousee esiin kuin agenttiromaanin sivuilta: l\u00e4hetyst\u00f6sihteeri Peter Sch\u00e4dlich<\/strong> (peitenimi \u201cJunker\u201d), joka loikkasi L\u00e4nsi-Saksaan jo vuonna 1979, sek\u00e4 residenssivirkailija Ingolf Freyer<\/strong> (salanimell\u00e4 \u201cDietrich\u201d), joka ehti l\u00e4nteen muutamia viikkoja ennen muurin kaatumista.<\/p>\n Ingolf Freyerin henkil\u00f6kortti Suomen ulkoministeri\u00f6n arkistossa. Ulkoministeri\u00f6n arkisto<\/p>\n \u201dHans Pfeiler\u201d<\/p>\n Freyer liikkui Suomessa v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 henkil\u00f6llisyydell\u00e4, nimell\u00e4 Hans Pfeiler. T\u00e4llaisen v\u00e4\u00e4r\u00e4n henkil\u00f6llisyyden k\u00e4ytt\u00e4minen on hyvin harvinaista.<\/p>\n Stasi-arkistoista ei ole l\u00f6ytynyt Freyerin henkil\u00f6kohtaista MfS-kansiota lainkaan. H\u00e4nen tietonsa aktiivisista agenteista saattoivat olla niin arvokkaita, ett\u00e4 arkisto pyyhittiin siistiksi ja siirrettiin suoraan BND:n holveihin. Viel\u00e4 muurin murentuessa tiedolla oli hintansa.<\/p>\n Sch\u00e4dlichin kohdalla tarina on avoimempi. H\u00e4nen aineistonsa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 muun muassa 132-sivuisen asiakirjakokonaisuuden suomalaisen diplomaatin v\u00e4rv\u00e4ysyrityksest\u00e4.<\/p>\n Siit\u00e4 Iltalehti sai vain otteita, ei kaikkea.<\/p>\n