Meksikolaisen Rulfon romaani loi pohjaa sille, ett\u00e4 1960-luvulla mantereelta nousi esiin Gabriel Garc\u00eda M\u00e1rquezin<\/strong> kaltaisia maailmant\u00e4hti\u00e4.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna Pedro P\u00e1ramon julkaisusta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Yht\u00e4 kauan on siit\u00e4, kun Rulfo vaikeni kirjailijana.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Netflix julkaisi Pedro P\u00e1ramo -romaaniin (1955) perustuvan elokuvan loppuvuodesta 2024. Kuva: Juan Rosas \/ Netflix<\/p>\n Rulfo nousi maailmanmaineeseen jo 1950-luvulla ja eli vuoteen 1986 asti. Uusia teoksia ei tullut, mutta arvostus on s\u00e4ilynyt.<\/p>\n Alle 300 sivua. Siin\u00e4 Rulfon koko kirjallinen tuotanto, yksi novellikokoelma ja romaani.<\/p>\n \u201dYksin\u00e4isin mies\u201d kirjoittaa mestariteoksen<\/p>\n Rulfo kutsui itse\u00e4\u00e4n miehist\u00e4 yksin\u00e4isimm\u00e4ksi.<\/p>\n Mielivaltaiset kuolemat olivat lapsuusvuosien ydinkokemus. Rulfo n\u00e4ki, kun is\u00e4 ja isois\u00e4 surmattiin Meksikon vallankumouksen v\u00e4kivaltaisissa kahakoissa 1920-luvulla. My\u00f6s \u00e4iti kuoli varhain.<\/p>\n Yksin j\u00e4\u00e4nyt lapsi l\u00f6ysi seuraa kirjoista.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Kirjailija Juan Rulfo kuvattuna noin vuonna 1956. Kuva: Fundaci\u00f3n Juan Rulfo \/ Siltala<\/p>\n Kirjoittamisen Rulfo aloitti parikymppisen\u00e4. H\u00e4n luki paljon pohjoismaisia kirjailijoita, kuten Knut Hamsunia<\/strong> sek\u00e4 suomalaisittain kiinnostavasti Frans Emil Sillanp\u00e4\u00e4t\u00e4<\/strong>.<\/p>\n H\u00e4nest\u00e4 ei kuitenkaan koskaan tullut varsinaista ammattikirjailijaa. Yliopisto-opinnot j\u00e4iv\u00e4t, kun nuoren perheenis\u00e4n piti tehd\u00e4 palkkat\u00f6it\u00e4.<\/p>\n Rulfo tienasi elantonsa autonrenkaiden myyntiedustajana ja maahanmuuttoviraston vastentahtoisena virkamiehen\u00e4. Ty\u00f6ajan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kertonee, ett\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 notkuivat kirjapinot.<\/p>\n Lyhyiden apurahakausien turvin Rulfo viimeisteli julkaisukuntoon ensin novellikokoelman Tasanko liekeiss\u00e4 (1953) ja pari vuotta my\u00f6hemmin Pedro P\u00e1ramon, jota oli suunnitellut vuosia. Rulfo on kuvaillut romaanin olleen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n valmiina. Varsinainen kirjoitusty\u00f6 vei nelj\u00e4-viisi kuukautta.<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n Yli 30 kielelle k\u00e4\u00e4nnetty Pedro P\u00e1ramo on kaikkein k\u00e4\u00e4nnetyin meksikolainen romaani. Kuva: Sari Casal \/ YleSet\u00e4 kuoli ja muut selitykset<\/p>\n Pedro P\u00e1ramon suosio kasvoi v\u00e4hitellen, ja 1950-loppuun menness\u00e4 Rulfosta oli tullut kansainv\u00e4linen kirjailijat\u00e4hti.<\/p>\n Olisi voinut kuvitella, ett\u00e4 h\u00e4n olisi heitt\u00e4ytynyt t\u00e4ysill\u00e4 kirjailijael\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Mutta Rulfo jatkoi p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, nyt Alkuper\u00e4iskansojen instituutissa, uppoutuneena h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4 ilmeisimmin kiehtoneeseen antropologiseen tutkimukseen. H\u00e4n viihtyi omissa oloissaan eik\u00e4 tuntunut kaipaavan seurapiireihin.<\/p>\n Rulfolta kyseltiin ja k\u00e4rtettiin, milloin seuraava kirja ilmestyisi.<\/p>\n Pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4n puhui ty\u00f6n alla olevasta teoksesta, joka kulki nimell\u00e4 La Cordillera, \u201dvuoristo\u201d. Muistiinpanoja ei ole l\u00f6ytynyt.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaiheessa h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 sai tarinansa lempised\u00e4lt\u00e4\u00e4n. Sitten set\u00e4 kuoli, ja tarinat loppuivat.<\/p>\n Mit\u00e4 Rulfo aikoi? Vaihtelevien selitysten todenmukaisuus j\u00e4\u00e4nee arvoitukseksi.<\/p>\n Yksi vastaus kuului: \u201dKaikkien on t\u00e4ss\u00e4 maassa teht\u00e4v\u00e4 t\u00f6it\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen.\u201d<\/p>\n Pedro P\u00e1ramosta sanottua<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Juan Preciado saapuu kuvitteelliseen Comalan kyl\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4ns\u00e4 Pedro P\u00e1ramoa. Roolin n\u00e4yttelee Narcos-sarjassakin n\u00e4hty T\u00e9noch Huerta (kuvassa vas). Kuva: Carlos Somonte \/ NetflixAutioituneen kyl\u00e4n \u00e4\u00e4net puhuttelevat yh\u00e4<\/p>\n Pedro P\u00e1ramossa vallitsee arvoituksellinen tunnelma, jossa puhuvat autioituneen kyl\u00e4n \u00e4\u00e4net.<\/p>\n \u201dMit\u00e4 enemm\u00e4n Comalasta paljastuu, sit\u00e4 vaikeampi sit\u00e4 on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Onko t\u00e4m\u00e4 unta vai todellisuutta, ovatko ihmiset el\u00e4vi\u00e4 vai kuolleita?\u201d, Rulfon suomentaja Tarja Roinila<\/strong> on kirjoittanut.<\/p>\n Pirstaleista teosta on kutsuttu ensimm\u00e4iseksi moderniksi latinalaisamerikkalaiseksi romaaniksi. Hengenheimolaisuutta on aistittavissa William Faulkneriin<\/strong>, jonka teoksia Rulfon tiedet\u00e4\u00e4n ihailleen.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna 70 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 teos on maailmankirjallisuutta ja kansanromaani, joka puhuttelee yh\u00e4 niin lukijoita kuin muita kirjailijoita. Arvostettu meksikolainen nykykirjailija Fernanda Melchor<\/strong> on kertonut<\/a> saaneensa nimenomaan Rulfon kielest\u00e4 innoitusta l\u00e4pimurtoteokseensa Hurrikaanien aika<\/a> (suom. 2021).<\/p>\n Asemasta nykyajassa kertoo my\u00f6s tuore Netlix-filmatisointi.<\/p>\n Hiljaisuus jatkui, maine kasvoi<\/p>\n Rulfon nousua maailmanmaineeseen ja suosiota kotimantereella avitti todenn\u00e4k\u00f6isesti se, ett\u00e4 h\u00e4nen teoksensa k\u00e4\u00e4nnettiin varhain, etenkin englanniksi ja saksaksi. 1950-luvulla k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset olivat sinnikk\u00e4it\u00e4 kulttuuritekoja, sill\u00e4 Latinalaista Amerikkaa pidettiin viel\u00e4 kirjallisesti marginaalisena alueena.<\/p>\n Suomeksi Rulfon teokset saatiin ensimm\u00e4isen kerran kokonaisuudessaan 1990-luvulla, ja 2010-luvulla novellit ja romaani julkaistiin yhteisniteen\u00e4.<\/p>\n Paradoksaalisesti Rulfon hiljaisuus tuntuu vain kasvattaneen h\u00e4nen arvostustaan.<\/p>\n On t\u00e4ysin poikkeuksellista, ett\u00e4 kirjailija j\u00e4tt\u00e4isi yht\u00e4 niukalla tuotannolla yht\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n kirjallisen perinn\u00f6n. Ja poikkeuksellinen on my\u00f6s Rulfon p\u00e4\u00e4t\u00f6s.<\/p>\n Tiett\u00e4v\u00e4sti Rulfo kirjoitti koko ik\u00e4ns\u00e4. Muutamaa kertomusta ja elokuvak\u00e4sikirjoitusta lukuun ottamatta h\u00e4n ei vain mielest\u00e4\u00e4n saanut aikaiseksi en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n julkaisemisen arvoista.<\/p>\n Tyhjent\u00e4v\u00e4\u00e4 vastausta vaikenemiselle ei koskaan saatu, mutta Rulfo ei osoittanut erityisemmin tuskailevan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Enn\u00e4tyksellist\u00e4 itsekritiikki\u00e4 \u2013 tai enn\u00e4tyksellist\u00e4 arvostelukyky\u00e4.<\/p>\n Pedro P\u00e1ramo (1955) ja Sadan vuoden yksin\u00e4isyys (1967)<\/p>\n L\u00e4hteit\u00e4: Suomentaja Tarja Roinilan alkusanat \/ Tasanko liekeiss\u00e4 ja Pedro P\u00e1ramo (Siltala, 2014), Grandes Infelices<\/a> -podcast, Rulfon haastattelu <\/a>(1977).<\/p>\n Avaa kuvien katselu<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Olisiko t\u00e4ss\u00e4 kirjallinen maailmanenn\u00e4tys, jos vertaillaan kuinka suppealla sivum\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 voi nousta maailmanluokan klassikoksi? Juan Rulfoa (1917\u20131986) pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":13931,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,5681,381,2001,379,378,108,5682,32,109],"class_list":{"0":"post-13930","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-juan-rulfo","14":"tag-kaunokirjallisuus","15":"tag-kirjailijat","16":"tag-kirjallisuus","17":"tag-kirjat","18":"tag-kulttuuri","19":"tag-latinalaisamerikkalainen-kirjallisuus","20":"tag-suomi","21":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13930","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13930"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13930\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13931"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13930"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13930"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13930"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Kaksi](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/39-1506109689b3e10d8cc1.jpeg\")
<\/p>\n![\"Mies](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/39-1506726689d7152ad1bb.jpeg\")
<\/p>\n![\"Kuvassa](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/39-151032768a6d66534433.jpeg\")
<\/p>\n\n
![\"Kaksi](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/39-1506110689b3e11ea8e1.jpeg\")
<\/p>\n\n
![\"Logo,](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/1755164351_690_39-80755860a3c16071816.png\")
<\/p>\n