Mikko Niskanen oli jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n legenda, joka ei unohtanut korostaa taiteilijuuttaan ja elokuvien tekoa el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymyksen\u00e4. H\u00e4n uppoutui antaumuksellisesti n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 \u201dvaikeisiin rooleihin\u201d, joissa yhtyiv\u00e4t paatos, el\u00e4m\u00e4 ja taide. Niskanen oli tinkim\u00e4t\u00f6n taiteilija niin ohjaajana, n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 kuin k\u00e4sikirjoittajanakin. H\u00e4n oli synnyinseutunsa kautta maaseudun ymm\u00e4rt\u00e4j\u00e4, n\u00e4kij\u00e4 ja kokija, tukkij\u00e4tk\u00e4 ja metsuri.<\/p>\n
Intuitiivinen ja amat\u00f6\u00f6rej\u00e4 rakastava mestariohjaaja oli syd\u00e4mellinen seuramies ja hurmuri, mutta my\u00f6s \u00e4kkipikainen ja arvaamaton, pitk\u00e4vihainen ja katkeruuteen taipuvainen herravihaaja. N\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 Niskanen oli roolista riippuen joko repiv\u00e4n aito ja todellinen, tai ohjaaja Kalle Holmbergia<\/strong> lainaten \u201dpateettisuudessaan varoittava esimerkki\u201d.<\/p>\n \u201dMikko on valtava n\u00e4yttelij\u00e4 (Kahdeksan surmanluotien Tauno) Pasasena, parasta mit\u00e4 suomalainen voi esitt\u00e4\u00e4. Paradoksi on siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n saattaa muiden ohjauksissa \u2013 tai omissakin \u2013 olla niin perkeleen pateettinen ja falski. Miten on mahdollista, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 on t\u00e4ysi kymppi ja varoittava esimerkki. Se on minusta kyll\u00e4 suuruuden merkki eik\u00e4 pienuuden.\u201d \u2013 Kalle Holmberg Peter von Baghin<\/strong> teoksessa Sininen laulu \u2013 itsen\u00e4isen Suomen taiteiden tarina (2007).<\/p>\n \u201dJuuret pit\u00e4isi jokaisella luovalla taiteilijalla olla\u201d<\/p>\n 1970-luvulla Niskanen koki omat juurensa yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi osaksi tarinankerronnan taidettaan. Juurten merkityksest\u00e4 Niskanen totesi, ett\u00e4 \u201dminun n\u00e4hd\u00e4kseni (juuret) pit\u00e4isi jokaisella luovalla taiteilijalla olla, jotta h\u00e4n parhaiten pystyy my\u00f6s kuvastamaan oman sis\u00e4isen maailmansa, antamaan sen uskottavuuden tunnun, joka kaikessa taiteessa t\u00e4ytyisi olla\u201d.<\/p>\n Pihtiputaalle vuonna 1969 tapahtuneeseen surmaty\u00f6h\u00f6n pohjaava, yli viisituntinen Kahdeksan surmanluotia on autioituvan maaseudun monumentaalinen tulkinta. Elokuvan l\u00e4ht\u00f6kohdaksi asettui verity\u00f6, jossa kotonaan juovuksissa riehunutta pienviljelij\u00e4 Tauno Pasasta pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleet nelj\u00e4 poliisia saivat surmansa Pasasen ampumista laukauksista.<\/p>\n Tapahtumien aikaan Niskanen oli viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toipumislomaa naapuripit\u00e4j\u00e4ss\u00e4, Konginkankaan Liimattalassa, ja sai ty\u00f6nantajaltaan Yleisradiolta luvan tehd\u00e4 aiheesta 80-minuuttisen television\u00e4ytelm\u00e4n. L\u00e4hiseudun tragediaan pohjaavassa elokuvassa Niskanen avasi tuntemansa naapuripit\u00e4j\u00e4n yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dT\u00e4m\u00e4 on se totuus, jonka min\u00e4 olen n\u00e4hnyt ja kokenut itse t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4npiiriss\u00e4 syntyneen\u00e4 ja sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4neen\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 asioita tutkineena.\u201d<\/p>\n Kuvateksti Kuva: Yle<\/p>\n Kahdeksan surmanluotia<\/p>\n Ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, syrj\u00e4ytymist\u00e4 ja alkoholismia kuvaava suurteos tuo aidosti esiin pienviljelij\u00e4perheen traagisen kohtalon. Niskanen sukelsi p\u00e4\u00e4roolissa pelottavan intensiivisesti kohteensa Tauno Pasasen nahkoihin. H\u00e4n eli ja hengitti pihtiputaalaisen pienviljelij\u00e4n tuskan ja juoppohullun ahdistuksen, joka p\u00e4\u00e4ttyi nelj\u00e4n poliisin surmatekoon. Vieraannuttaakseen kuitenkin tapahtumia todellisuudesta, p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nimi elokuvassa on Pasi. Niskanen itse kuvasi rooliin valmistautumistaan kirjassaan Vaikea rooli (1971): \u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 kukaan n\u00e4yttelij\u00e4 ei l\u00e4htisi panemaan itse\u00e4ns\u00e4 peliin niin kokonaan, l\u00e4hes itsekidutukseen saakka, kuin mihin min\u00e4 kaikessa fanaattisuudessani ja hulluudessani lankean. Ajattelin, ett\u00e4 kuitenkin joudun kiusaamaan itse\u00e4ni siihen pisteeseen saadakseni n\u00e4yttelij\u00e4n uskomaan minua. Miksi kiusata kahta ihmist\u00e4, riitt\u00e4\u00e4, kun yksi k\u00e4rsii.\u201d<\/p>\n Keskisuomalaisesta murhedraamasta suomalaisen elokuvan merkkipaaluksi<\/p>\n Elokuva l\u00e4pileikkaa rakennemuutoksen kourissa kuolontoreissaan olevaa maaseutuel\u00e4m\u00e4\u00e4, alkoholismia ja ylisukupolvista miehist\u00e4 v\u00e4kivallan kierrett\u00e4. Keskisuomalaiset mets\u00e4t, j\u00e4rvet ja pellot piirtyv\u00e4t kauniina mustavalkokuvauksessa, joka lainaa dokumentaarisesta Cin\u00e9ma v\u00e9rit\u00e9 -ilmaisusta. Niskanen ohjaa paikallisia amat\u00f6\u00f6rin\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 j\u00e4m\u00e4k\u00e4ll\u00e4 ammattitaidolla, lapsia ja el\u00e4imi\u00e4 silmiinpist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 hellyydell\u00e4. Jo vuodesta 1964 Yleisradiossa koulutusohjaajana ty\u00f6skennellyt Niskanen toteutti ty\u00f6n filmille kuvaten, ylitti runsain mitoin sek\u00e4 budjetin, alkuper\u00e4isen suunnitelman ett\u00e4 aikataulun, mutta teki niin vahvaa j\u00e4lke\u00e4, ett\u00e4 sai ty\u00f6n valmistuttua nimityksen television p\u00e4\u00e4ohjaajaksi.<\/p>\n Neliosaisesta televisiodraamasta leikattiin my\u00f6s kahden ja puolen tunnin mittainen elokuvateatteriversio. Uuden Suomen elokuvakriitikko Markku Jokipii<\/strong> totesi, ett\u00e4 teatteriversiossaan teos on nyt \u201drytmiikaltaan suuresti muuttunut.\u201d, mutta korosti Niskasen magnum opuksen j\u00e4\u00e4v\u00e4n \u201dsuomalaisen elokuvan historiaan merkkipaaluna\u201d. \u201dNiskanen osoittautuu j\u00e4lleen kerran kansan kuvaajaksi, joka tuntee tapahtumien p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4nymp\u00e4rist\u00f6n. Monien muiden ohjaajien tarjotessa elokuvayleis\u00f6lle totuutta, on Niskasen elokuvassa todellisuutta. Kahdeksan surmanluodin n\u00e4yttelij\u00e4suorituksista puhuttaessa on oikeastaan vaikeata k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa n\u00e4yttelij\u00e4\u201d, jatkoi Jokipii, \u201dniin rehellisilt\u00e4 tyypeilt\u00e4 elokuvan keskushahmot ja koko henkil\u00f6galleria vaikuttavat.\u201d<\/p>\n Naisp\u00e4\u00e4osassa n\u00e4hdyn Tarja-Tuulikki Tarsalan<\/strong> roolisuorituksessa on my\u00f6s \u201dlujuutta, syd\u00e4men sivistyst\u00e4, hiljaista runollisuutta\u201d \u2013 Peter von Bagh. Elokuvataiteen valtionpalkinnolla roolistaan palkittu Tarsala eli murhedraaman tuskan t\u00e4ysimittaisena parina Niskasen repiv\u00e4lle roolille. \u201dEn ole voimakas nainen ja 50 litran maitotonkan nostaminen tuntui aluksi mahdottomalta. Toisaalta rooli rakennettiin minun persoonastani, ei minun tarvinnut yritt\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 juurevaa em\u00e4nt\u00e4\u00e4\u201d, totesi Tarsala Me Naiset -lehdess\u00e4 vuonna 1987.<\/p>\n Kuvateksti Kuva: Leif \u00d6ster\/Yle<\/p>\n Kahdeksan surmanluotia,Tarja-Tuulikki Tarsala<\/p>\n Kansallisesta klassikosta kansainv\u00e4lisesti arvostetuksi teokseksi<\/p>\n 2010-luvulta alkaen Kahdeksan surmanluotia on hiljalleen alkanut nauttia my\u00f6s kansainv\u00e4list\u00e4 tunnettavuutta. Taustalla vaikuttavat keskeisesti elokuvahistorioitsija, tietokirjailija ja Sodankyl\u00e4n elokuvajuhlien taiteellisen johtajan Peter von Baghin (1943\u20132014) huomattavat kansainv\u00e4liset elokuvaverkostot. Viimeisin\u00e4 elinvuosinaan von Bagh puhui ja kirjoitti v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 Niskasen monumentaalisen teoksen puolesta. H\u00e4n kuratoi sen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi Rotterdamin elokuvajuhlille, jossa Surmanluotien pitk\u00e4 versio sai kansainv\u00e4lisen ensi-iltansa talvella 2012.<\/p>\n Von Bagh sai kontakteillaan puolelleen Martin Scorsesen<\/strong> perustaman ja johtaman The Film Foundation -s\u00e4\u00e4ti\u00f6n, jonka tarkoituksena on taltioida World Cinema Project -hankkeen alla maailman marginalisoitua elokuvahistoriaa. Kahdeksan surmanluotia valittiin restaurointihankkeeseen ensimm\u00e4isen pohjoismaisena teoksena vuonna 2018. Bolognan elokuva-arkistossa suoritetun restaurointity\u00f6n j\u00e4lkeen elokuvaa on esitetty laajalti kansainv\u00e4lisill\u00e4 elokuvafestivaaleilla Lontoosta Tellurideen, taidemuseoissa (mm. New Yorkin Modernin taiteen museossa) sek\u00e4 suoratoisto- ja tallennejulkaisuna. Vastaanotto on ollut yksiselitteisen ylist\u00e4v\u00e4. Se mit\u00e4 ajateltiin kansallisena klassikkona, on noussut yli 50 vuotta valmistumisensa j\u00e4lkeen kansainv\u00e4liseksi elokuvataiteen merkkiteokseksi. 2010- ja 20-lukujen kansainv\u00e4lisiss\u00e4 elokuva-alan julkaisuissa Mikko Niskanen on rinnastettu unkarilaiseen B\u00e9la Tarriin<\/strong>, ranskalaiseen minimalistiin Robert Bressoniin<\/strong> ja naturalistisen kirjallisuuden tunnetuimpaan edustajaan, \u00c9mile Zolaan<\/strong>.<\/p>\n New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) n\u00e4yt\u00f6sten yhteydess\u00e4 vuonna 2013 The New York Timesin kriitikko Mike Hale<\/strong> koki Niskasen suurteoksen olevan osa pohjoismaisen ja it\u00e4eurooppalaisen elokuvan naturalistista perinnett\u00e4. H\u00e4n yhdisti Niskasen epiikan ruotsalaisen Jan Troellin<\/strong> Vilhelm Moberg<\/strong> -tulkintoihin elokuvissa Maastamuuttajat (Utvandrarna, 1971) ja Raivaajat (Nybyggarna, 1972). Hale n\u00e4ki Surmanluotien n\u00e4yttelij\u00e4ty\u00f6n ankkuriksi Tarja-Tuulikki Tarsalan, jonka roolisuoritus nuorena ja huolestuneena vaimona, joka yritt\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 pitimiksi pit\u00e4\u00e4 maatilan ja perheen koossa samalla, kun h\u00e4n vastaanottaa miehens\u00e4 kiukkuisen ja turhautuneen raivon. Hale n\u00e4ki, ett\u00e4 Tarsalan ainoa levollisempi kohtaus koko elokuvassa on, kun hiljaisessa ja j\u00e4nnittyneess\u00e4 kohtauksessa ampumisen j\u00e4lkeen kamera panoroi j\u00e4rkyttyneen perheen ymp\u00e4ri ja p\u00e4\u00e4tyy Tarsalan tuskaisiin kasvoihin.<\/p>\n Syksyll\u00e4 2022 restauroitu Kahdeksan surmanluotia n\u00e4htiin New Yorkin elokuvajuhlilla, jolloin elokuvakriitikko David D\u2019Arcy<\/strong> nosti esiin Niskasen ohjausty\u00f6n koskettavat perhe-el\u00e4m\u00e4n kohtaukset, joissa on erityist\u00e4 herkkyytt\u00e4 karusta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 todellisuudesta huolimatta. D\u2019Arcy kiinnitti huomion my\u00f6s elokuvan el\u00e4intenk\u00e4sittelyn hellyyteen ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isyyteen kohtauksessa, jossa repiv\u00e4n mets\u00e4savotan j\u00e4lkeen tukkeja t\u00e4ynn\u00e4 oleva reki juuttuu syv\u00e4\u00e4n lumeen ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 k\u00e4y hell\u00e4\u00e4 dialogia Liisa-hevosensa kanssa, suostutellakseen v\u00e4syneen el\u00e4imen jatkamaan urakka kotiin saakka. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen on syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 kuinka talousvaikeuksien lannistama mies myy vastahakoisesti hevosen kitsaille ostajille ja anelee heit\u00e4 olemaan lempeit\u00e4 uskolliselle yst\u00e4v\u00e4lleen.<\/p>\n The Wall Street Journalin taidekriitikko Kristin M. Jones<\/strong> kuvasi vuorostaan omassa kritiikiss\u00e4\u00e4n Niskasen uppoutumista p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nahkoihin unohtumattomana kokemuksena. \u201d[T]uskallisimmissa hetkiss\u00e4, kuten sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n humalassa pelottelee perhett\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen kasvonsa ovat kuin aavemainen naamio. L\u00e4hell\u00e4 loppua h\u00e4nen piirteens\u00e4 veltostuvat, h\u00e4n tuntuu kauhistuttavasti vet\u00e4ytyv\u00e4n itseens\u00e4, ja h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 on selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. [–] Monista t\u00e4llaisista pienist\u00e4 yksityiskohdista Niskanen rakensi tuhoisan saagan.\u201d<\/p>\n Dokumenttisarjan Mikko Niskanen \u2013 ohjaaja matkalla ihmiseksi (2010) tehnyt Peter von Bagh kuvasi Surmanluoteja elokuvaksi, jossa \u201del\u00e4m\u00e4n ja taideteoksen rajat menett\u00e4v\u00e4t merkityksens\u00e4 ja jossa saa muodon kaikki se suru ja s\u00e4\u00e4li, jota vain syv\u00e4llisin taide voi tavoittaa.\u201d Surmanluotien kansainv\u00e4lisi\u00e4 kritiikkej\u00e4 l\u00e4pik\u00e4ydess\u00e4 ei voi v\u00e4ltty\u00e4 huomiolta, ett\u00e4 kansallisen merkkiteoksen huolellinen restaurointi on onnistunut v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n elokuvan syv\u00e4llisen vangitsevuuden maantieteelliset rajat rikkoen. Suomalaisen elokuvan kulttuuriviennill\u00e4 on todistettavasti potentiaalia my\u00f6s retrospektiivisesti tarkasteltuna.<\/p>\n Kirjoittaja on Suomen elokuvas\u00e4\u00e4ti\u00f6n kulttuuriviennin suunnittelija ja suomalaisen elokuvan historian asiantuntija. Artikkeli on osa Ylen ja Suomen elokuvas\u00e4\u00e4ti\u00f6n yhteisty\u00f6t\u00e4, jonka puitteissa Otto Suuronen kirjoittaa toive-elokuvista pitkin vuotta.<\/p>\n![\"Kaksi](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/f_auto,fl_progressive\/q_auto\/w_2500,h_2500,c_crop,x_416,y_0\/w_2500\/w_1400,h_1400,c_fit\/v1767966198\/39-1579307696105b14127f.jpg\")
\n \u201dJos ne herrat tiet\u00e4s, mik\u00e4 romantiikka t\u00e4h\u00e4n viinankeittoon sis\u00e4ltyy, neh\u00e4n keitt\u00e4s ite!\u201d<\/p>\n![\"Huivip\u00e4inen](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/f_auto,fl_progressive\/q_auto\/w_2400\/w_1400\/w_1400,h_1371,c_fit\/v1767966042\/39-157928769610510b812a.jpg\")
\n Tarja-Tuulikki Tarsala<\/p>\n