{"id":14111,"date":"2025-08-23T13:35:09","date_gmt":"2025-08-23T13:35:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14111\/"},"modified":"2025-08-23T13:35:09","modified_gmt":"2025-08-23T13:35:09","slug":"onko-vanha-tarina-vaimonsa-elavalta-polttaneesta-laukon-kartanonherrasta-totta-vai-tarua-mikko-k-heikkila-etsi-ja-julkaisi-todisteet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14111\/","title":{"rendered":"Onko vanha tarina vaimonsa el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 polttaneesta Laukon kartanonherrasta totta vai tarua? \u2013 Mikko K. Heikkil\u00e4 etsi ja julkaisi todisteet"},"content":{"rendered":"

Kansan keskuudessa satoja vuosia kerrottuihin taruihin sis\u00e4ltyv\u00e4t tosiasiat voivat kertoa paljon historiastamme.<\/p>\n

Voiko perim\u00e4tietoon luottaa? Ovatko kansan suussa kulkeneet tarinat totta vai pelkk\u00e4\u00e4 satua? Onko tieteell\u00e4 jotakin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 suulliselle tarinaperinteelle?<\/p>\n

Dosentti ja yliopistonlehtori Mikko K. Heikkil\u00e4<\/a> on ottanut (el\u00e4m\u00e4n)teht\u00e4v\u00e4kseen nostaa historiantutkimuksessa arvottomaksi noteeratun perim\u00e4tiedon sille kuuluvaan arvoon. Uutuuskirjassaan Taruissa on totta \u2013 Suomalaisen perim\u00e4tiedon ylenkatsottu historiallinen arvo tutkija lytt\u00e4\u00e4 suomalaisessa tiedeyhteis\u00f6ss\u00e4 vallalla olevan suhtautumisen tarinaperinteeseen.<\/p>\n

Tutkija n\u00e4kee tilanteessa kaikuja taistolaisuudesta. H\u00e4nen mukaansa vasemmistolaisuuden nousun my\u00f6t\u00e4 perim\u00e4tieto pantiin nationalismin kehyksiin, ylenkatsottiin ja v\u00e4heksyttiin. Heikkil\u00e4n mukaan tarinaperinteen mit\u00e4t\u00f6imiselle ei osoitettu kest\u00e4vi\u00e4 tieteellisi\u00e4 perusteita, vain poliittisia.<\/p>\n

Perim\u00e4tiedon v\u00e4heksynt\u00e4 on edelleen yleist\u00e4 Suomessa, vaikka maailmalla tieteellinen kiinnostus tarinaperinteeseen on Heikkil\u00e4n mukaan virinnyt vahvasti.<\/p>\n

Uutuuskirja on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 vahva julistus perim\u00e4tiedon puolesta kuin tekij\u00e4lt\u00e4 kolme vuotta sitten ilmestynyt Heinien herrat \u2013 Suomen historian pisin perinne, jossa kirjoittaja latasi pitk\u00e4n listan todisteita sen puolesta, ett\u00e4 piispa Hein\u00e4rikki ja t\u00e4m\u00e4n tappanut Lalli olivat historiallisia henkil\u00f6it\u00e4 \u2013 lihaa ja verta. Sen, saarnasiko piispa kansalle hirsisess\u00e4 luhdissa Kokem\u00e4ell\u00e4, Heikkil\u00e4 j\u00e4tti todisteiden puutteessa avoimeksi.<\/p>\n

Uudessa kirjassa tutkija esittelee useampia perim\u00e4tietona kulkeneita tarinoita ja etsii kertomuksista niiden sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 tosiasioita. Heikkil\u00e4 ei v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 kansan suussa kulkeneet tarinat olisivat aina tosia, mutta kirjan nimen mukaisesti tarinoissa on mukana paljon tosiasioita. Siksi h\u00e4n katsoo, ettei tarinaperinnett\u00e4 voi sivuuttaa tieteellisess\u00e4 tutkimuksessa leimaamalla kertomukset munkkirunoiksi, kulkutarinoiksi tai myyttikasaumiksi.<\/p>\n

\"Mikko<\/p>\n

Mikko K. Heikkil\u00e4 on tutkinut kansanperinteeseen sis\u00e4ltyvien yksityiskohtien todenper\u00e4isyytt\u00e4\u2019 Kuva:\u00a0Eija Heikkil\u00e4 \/ Arkisto<\/p>\n

Suuri osa Heikkil\u00e4n kirjassaan avaamista tarinoista on historiallisen Satakunnan alueelta.<\/p>\n

Tutkija nostaa esille tarinoita, joissa kerrotaan varhaisista kirkoista, joiden olemassaolosta ei ole s\u00e4ilynyt todisteita nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Tai on, mutta todisteet ovat tarinoissa, joita kansa on kertonut vuosisadasta toiseen.<\/p>\n

V\u00e4heksytty perim\u00e4tieto on tullut uudenlaiseen valoon, kun arkeologit ovat l\u00f6yt\u00e4neet tarinoissa mainituilta paikoilta varhaisten kirkkojen ja hautojen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. N\u00e4in kertomukset ovat osoittautuneet tosiksi.<\/p>\n

Huittisissa s\u00e4ilyneen el\u00e4v\u00e4n perinteen mukaan pit\u00e4j\u00e4n ensimm\u00e4inen kirkko rakennettiin 1200-luvulla Karhiniemelle, Kokem\u00e4enjoen maisemaan. Tarinat kirkosta merkittiin ensimm\u00e4isen kerran muistiin 1750-luvulla.<\/p>\n

Yhden kertomuksen mukaan Karhiniemelle rakennetusta kirkosta luovuttiin, koska se oli hankalan matkan takana, v\u00e4est\u00f6n kannalta joen v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella. Toinen tarina puolestaan kertoo, ett\u00e4 kiukkuinen hiisi h\u00e4vitti kirkkoa. Se heitteli Ripovuorelta kivi\u00e4 kohti vastavalmistunutta pyh\u00e4tt\u00f6\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 tarinassa on selvi\u00e4 sadun piirteit\u00e4.<\/p>\n

Heikkil\u00e4 toteaa kirjassaan, ett\u00e4 Karhiniemen kirkon historiallisuuden todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 pienent\u00e4\u00e4 se, ettei oletetulta kirkon paikalta l\u00f6ydetty vuonna 1940 tehdyiss\u00e4 arkeologisissa koekaivauksissa mit\u00e4\u00e4n todisteita kirkosta tai kirkkomaasta. Tosin pienialainen kaivaus tehtiin paikalla, jossa ollut neliskanttinen kuoppa oli t\u00e4ytetty maalla noin 40 vuotta aikaisemmin. Kirkon raunioiden l\u00f6ytyminen olisi n\u00e4iss\u00e4 kaivauksissa ollut joka tapauksessa hyvin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n

Tutkija arvelee, ettei Karhiniemen v\u00e4itetyn kirkon arvoitus ratkea suuntaan eik\u00e4 toiseen. Alue on ollut voimakkaassa maatalousk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vuosisatoja ja lis\u00e4ksi perinnetieto kertoo, ett\u00e4 entisen kirkon paikalla ollut kuoppa olisi syntynyt siit\u00e4, kun kirkkomaan vihityt mullat vainajien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksineen oli kuljetettu uudelle kirkolle Karsattiin.<\/p>\n

Perim\u00e4tiedon todenper\u00e4isyyden tueksi Heikkil\u00e4 mainitsee muun muassa Karhiniemell\u00e4 jo vuonna 1447 dokumentoidun Kastarin eli \u201dkellotapulin\u201d maatilan sek\u00e4 Suntionpellon.<\/p>\n

K\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevan todistusaineiston perusteella Heikkil\u00e4 pit\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Karhiniemell\u00e4 todella oli varhaiskeskiajalla ainakin jonkin aikaa kirkollinen rakennus kuin ett\u00e4 ei koskaan ole ollut. Samaan p\u00e4\u00e4tyi Huittisten pit\u00e4j\u00e4n historian kirjoittaja Aina L\u00e4hteenoja<\/a> 1940-luvulla. Vuonna 1955 oletetulle kirkon paikalle pystytettiin muistomerkki.<\/p>\n

Perusteellisimmin Heikkil\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 kirjassaan pirkkalaisp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Matti Kurjen historiallisuutta, pirkkalaisten alkuper\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Klaus Kurjen toimia Laukon kartanossa. My\u00f6s Hein\u00e4rikkiin ja Lalliin h\u00e4n palaa kirjassa laajasti.<\/p>\n

\"Warelian<\/p>\n

Warelian kustantaman Mikko K. Heikkil\u00e4n uutuuskirjan kannessa tasapainoilee kurki. Lintu saa selityksens\u00e4 kirjan taruissa. Kuva:\u00a0Warelia<\/p>\n

Heikkil\u00e4 toteaa L\u00e4nsi- ja Per\u00e4pohjassa 1320-luvulta kauppiaina, lapink\u00e4vij\u00f6in\u00e4 ja maanviljelij\u00f6in\u00e4 vaikuttaneiden ja Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukon<\/a> my\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 luvalla saamelaisia verottaneiden pirkkalaisten olleen nimens\u00e4 mukaisesti Pirkkalan pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin, vaikka nykyisin toista v\u00e4itet\u00e4\u00e4n. V\u00e4itteens\u00e4 tueksi tutkija esittelee koko joukon asioita, joille h\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt vankkoja perusteluja.<\/p>\n

\u201dSille viime aikoina n\u00e4kyvyytt\u00e4 saavuttaneella v\u00e4itt\u00e4m\u00e4lle, ettei pirkkalaisten alkuper\u00e4 olisi Pirkkalassa, ei l\u00f6ydy tukea yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n varhaisesta asiakirjasta tai perim\u00e4tiedosta\u201d, Heikkil\u00e4 kirjoittaa ja jatkaa: \u201dV\u00e4itt\u00e4m\u00e4lle, jonka mukaan heid\u00e4n alkuper\u00e4ns\u00e4 on Pirkkalassa, l\u00f6ytyy sen sijaan runsaasti tukea toisistaan riippumattomista l\u00e4hteist\u00e4 laajalta alueelta ja pitk\u00e4lt\u00e4 ajalta.\u201d<\/p>\n

Kansantaruissa esiintyv\u00e4n pirkkalaisp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Matti Kurjen osalta Heikkil\u00e4 ajattelee, ett\u00e4 yksinkertaisin selitys h\u00e4nen hahmolleen on, ett\u00e4 suunnilleen tuon niminen henkil\u00f6 on todella el\u00e4nyt.<\/p>\n

\u201dHypoteesi, ett\u00e4 eri tarinoissa eri puolilla maata samalla nimell\u00e4 mainittu Matti Kurki ei olisi todellinen henkil\u00f6, vaatisi sit\u00e4 vastoin todella vahvat perustelut, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n toistaiseksi tiedossa oleva seikka ei suoranaisesti puhu h\u00e4nen historiallista olemassaoloaan vastaan\u201d, Heikkil\u00e4 kirjoittaa.<\/p>\n

Perim\u00e4tiedon Laukon kartanon 1470-luvun j\u00e4rkytt\u00e4vist\u00e4 tapahtumista Heikkil\u00e4 osoittaa todenn\u00e4k\u00f6isimmin paikkansa pit\u00e4v\u00e4ksi. Kartanon is\u00e4nt\u00e4 Klaus Kurki ja h\u00e4nen puolisonsa kuolivat \u00e4killisesti samoihin aikoihin. Tarinan mukaan vaimo kuoli murhapoltossa ja is\u00e4nt\u00e4 surmasi itsens\u00e4. Ankara kato, josta tarinat kertovat, osuu Heikkil\u00e4n l\u00f6yt\u00e4mien todisteiden mukaan juuri samaan ajankohtaan. H\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt koko joukon todisteita, jotka puhuvat Elinan surma -runolaulun todenper\u00e4isyydest\u00e4.<\/p>\n

Heikkil\u00e4n tarkoituksena on tapaustutkimustensa kautta osoittaa v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi yleinen luulo, ettei tieto voi s\u00e4ily\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 aikaa muuten kuin kirjallisessa muodossa. H\u00e4n haluaa my\u00f6s osoittaa, ett\u00e4 suullisellakin perinteell\u00e4 on arvonsa historiantutkimuksessa.<\/p>\n

Kirjan esimerkit tuovat julki niin vakuuttavia suullisissa tarinoissa s\u00e4ilyneit\u00e4 yksityiskohtia, ett\u00e4 lukijan on vaikea v\u00e4itt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 taruissa olisi totta.<\/p>\n

Heikkil\u00e4n todistelu on sen verran jykev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olisi kiinnostavaa tiet\u00e4\u00e4, kuinka vastapuolen tieteentekij\u00e4t todistavat h\u00e4nen arvionsa vaikkapa Matti Kurjen tai Klaus Kurjen henkil\u00f6ist\u00e4 paikkansa pit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi. T\u00e4ytt\u00e4 varmuutta asioihin on tietysti mahdotonta saada, mutta Heikkil\u00e4n kokoamat todisteet ovat vankkoja.<\/p>\n