{"id":143819,"date":"2026-01-16T08:57:09","date_gmt":"2026-01-16T08:57:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/143819\/"},"modified":"2026-01-16T08:57:09","modified_gmt":"2026-01-16T08:57:09","slug":"usan-iran-suunnitelmia-varjostaa-trauma-vuodelta-1980","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/143819\/","title":{"rendered":"USA:n Iran-suunnitelmia varjostaa trauma vuodelta 1980"},"content":{"rendered":"

Iranin mielenosoitukset|Vuoden 1980 panttivankikriisi romutti Iranin ja Yhdysvaltain suhteet, ja samalla tiell\u00e4 ollaan yh\u00e4.<\/p>\n

Lue tiivistelm\u00e4<\/p>\n

Yhdysvallat uhkaa Irania sotilaallisella v\u00e4liintulolla, kun maan turvallisuusjoukot ampuvat mielenosoittajia.<\/p>\n

Asetelma muistuttaa vuosien panttivankikriisi\u00e4, joka romutti maiden suhteet 46 vuotta sitten.<\/p>\n

Islamilaista vallankumousta tukeneet opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain suurl\u00e4hetyst\u00f6n Teheranissa ja pitiv\u00e4t 52 amerikkalaista panttivankina 444 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Presidentti Jimmy Carterin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4 pelastusoperaatio ep\u00e4onnistui t\u00e4ydellisesti vuonna 1980, ja panttivangit vapautettiin vasta Ronald Reaganin virkaanastujaisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1981.<\/p>\n

Yhdysvallat uhkaa Irania sotilaallisella v\u00e4liintulolla, ja osa Iranin mielenosoittajista toivoo maan johtoon menneen monarkian kruununtavoittelijaa Reza Pahlavia<\/a>, joka asuu Yhdysvalloissa.<\/p>\n

Asetelmat kietoutuvat 46 vuoden takaisiin tapahtumiin, jotka alun perin suistivat Iranin ja USA:n suhteet raiteiltaan.<\/p>\n

Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter <\/a>m\u00e4\u00e4r\u00e4si Iraniin operaation, joka ep\u00e4onnistui t\u00e4ydellisesti ja maksoi h\u00e4nen jatkopaikkansa presidenttin\u00e4.<\/p>\n

Tapahtumien varjo ylt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka, kun Donald Trumpin <\/a>hallinto pohtii keinoja puuttua Iranin v\u00e4kivaltaan \u2013 mahdollisesti jopa ajatolla Ali Khamenein<\/a> kaatamista.<\/p>\n

Oli 4. marraskuuta 1979, kun islamilaista vallankumousta tukeneet opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain suurl\u00e4hetyst\u00f6n Teheranissa. He ottivat panttivangiksi 66 amerikkalaista, joista 52 vapautettiin vasta 444 p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Opiskelijoiden motiivi oli painostaa Yhdysvaltoja luovuttamaan vallankumouksessa syrj\u00e4ytetty \u0161aahi Mohammad Reza Pahlavi<\/a> Iraniin. He halusivat \u0161aahin oikeudenk\u00e4yntiin salaisen poliisin Savakin julmuuksista. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli auttanut luomaan Savakin.<\/p>\n

\"Opiskelijamielenosoittajat<\/p>\n

Opiskelijamielenosoittajat kiipesiv\u00e4t aidan yli Yhdysvaltain suurl\u00e4hetyst\u00f6lle Teheranissa 4. marraskuuta 1979. Kuva:\u00a0Wikimedia Commons<\/p>\n

\"Kaksi<\/p>\n

Kaksi amerikkalaista panttivankia Teheranissa 4. marraskuuta 1979. Kuva:\u00a0Wikimedia Commons<\/p>\n

K\u00f6yh\u00e4 kansa oli saanut tarpeekseen \u0161aahin elostelusta, ja t\u00e4m\u00e4 oli l\u00e4htenyt maanpakoon tammikuussa. Vallankumouksen johtohahmoksi noussut Ruhollah Khomeinin<\/a> oli palannut Pariisista omasta maanpaostaan helmikuussa. Panttivankikriisin alussa Iran ei viel\u00e4 ollut saanut uutta islamilaista perustuslakia eik\u00e4 Khomeinia viel\u00e4 ollut nimitetty maan korkeimmaksi johtajaksi.<\/p>\n

Pahlavi ei ollut asettunut Yhdysvaltoihin, mutta h\u00e4n oli sairastunut paranemattomaan sy\u00f6p\u00e4\u00e4n ja presidentti Carter oli sallinut h\u00e4nen tulla maahan hoitoon.<\/p>\n

Carterin ja Khomeinin hallintojen suhde oli t\u00f6rm\u00e4yskurssilla. Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut olivat vuonna 1953 auttaneet kaatamaan Iranin p\u00e4\u00e4ministerin Mohammad Mosaddeghin<\/a>, joka uhkasi itsevaltaisen \u0161aahin asemaa ja Britannian \u00f6ljyntuotantoa Iranissa.<\/p>\n

Carterin ulkopoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski<\/a> esitti<\/a> yhten\u00e4 vaihtoehtona, ett\u00e4 Khomeini syrj\u00e4ytett\u00e4isiin, mutta siihen ei l\u00e4hdetty.<\/p>\n

Carter itse ei olisi halunnut \u0161aahia Yhdysvaltoihin, koska ymm\u00e4rsi sen raivostuttavan Khomeinin, jonka kanssa l\u00e4nsimaat toivoivat voivansa tulla toimeen.<\/p>\n

\u0160aahin pitk\u00e4aikainen tukija, republikaanipresidenttien ulkopoliittinen ohjailija Henry Kissinger<\/a> kuitenkin onnistui k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n demokraatti Carterin p\u00e4\u00e4n ilmeisesti uhkaamalla<\/a> vet\u00e4\u00e4 tukensa aseriisuntasopimukselta Neuvostoliiton kanssa. Kissinger oli keskeinen mielipidevaikuttaja, jota Carter tarvitsi saadakseen sopimuksen taakse muitakin republikaaneja.<\/p>\n

\u0160aahin sairaalak\u00e4ynnin piti olla pikainen ja h\u00e4n kirjautui hoitoon salanimell\u00e4. Asia kuitenkin paljastui, ja Yhdysvalloissa asuneita iranilaisia ker\u00e4\u00e4ntyi New Yorkissa sairaalan ulkopuolelle huutamaan: \u201dKuolema \u0161aahille!\u201d<\/p>\n

Khomeinilla ei ollut kiirett\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 panttivankikriisi\u00e4, sill\u00e4 se yhdisti kansaa ulkoista vihollista vastaan. T\u00e4m\u00e4 auttoi saamaan laajan tuen uudelle perustuslaille kansan\u00e4\u00e4nestyksess\u00e4.<\/p>\n

Kahden viikon j\u00e4lkeen Iran vapautti kahdeksan mustaa panttivankia ja viisi seitsem\u00e4st\u00e4 naispanttivangista, luultavasti mainesyist\u00e4<\/a>. <\/p>\n

Yhdysvalloissa kansan raivo Irania kohtaan kasvoi panttivankikriisin pidentyess\u00e4. \u0160aahi l\u00e4hti ensin Panamaan ja sielt\u00e4 Egyptiin, eik\u00e4 h\u00e4nen luovuttamisensa Iraniin en\u00e4\u00e4 ollut Carterin k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n

Carter ei tohtinut iske\u00e4 suoraan Khomeinin hallintoa vastaan, koska ei halunnut vaarantaa panttivankien henke\u00e4 ja Persianlahden \u00f6ljykauppaa.<\/p>\n

Sen sijaan Yhdysvallat yritti pelastaa panttivangit Kotkankynsiksi nimetyll\u00e4 erikoisjoukkojen t\u00e4sm\u00e4iskulla huhtikuussa 1980.<\/p>\n

Siit\u00e4 tuli fiasko.<\/p>\n

Kahdeksan helikopterin operaatio keskeytettiin hiekkamyrskyjen ja teknisten ongelmien takia. Poistuessa tankkauspaikalta aavikolla yksi helikopteri t\u00f6rm\u00e4si huoltolentokoneeseen ja kahdeksan sotilasta kuoli.<\/p>\n

Khomeini kehysti amerikkalaisten ep\u00e4onnen Jumalan v\u00e4liintuloksi. Iranissa panttivankien vapauttamisesta tuli entist\u00e4 ep\u00e4suositumpaa. Yhdysvaltain ulkoministeri Cyrus Vance<\/a> puolestaan irtisanoutui, koska kansallisen turvallisuuden neuvosto oli hyv\u00e4ksynyt operaation kertomatta h\u00e4nelle.<\/p>\n

\"Iranin<\/p>\n

Iranin vallankumouskaartin sotilas tutki Yhdysvaltain helikopterin hylky\u00e4, jonka vieress\u00e4 maassa makasi amerikkalaissotilaan hiiltynyt ruumis. Kuva:\u00a0Granger<\/p>\n

\"Yhdysvaltain<\/p>\n

Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter (oik.), varapresidentti Walter Mondale, ulkoministeri Cyrus Vance ja puolustusministeri Harold Brown k\u00e4veliv\u00e4t helikopterista keskustelemaan Iranin panttivankikriisist\u00e4 Marylandin osavaltiossa presidentin maaseutuhuvilassa Camp Davidissa 23. marraskuuta 1979. Kuva:\u00a0Glasshouse Images<\/p>\n

Kuusi sieppaajilta alun perinkin paennutta amerikkalaisdiplomaattia p\u00e4\u00e4si poistumaan Iranista CIA:n ja Kanadan avulla. He tekeytyiv\u00e4t elokuvatuotantoryhm\u00e4ksi, joka etsi Iranista kuvauspaikkaa tieteiselokuvalle nimelt\u00e4 Argo. Kanadan passien turvin he nousivat lennolle Z\u00fcrichiin 27. tammikuuta 1980.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 kriisin sivujuonteesta tehtiin vuonna 2012 julkaistu samanniminen j\u00e4nnityselokuva.<\/p>\n

\u0160aahi Mohammad Reza Pahlavi kuoli Kairossa kesken panttivankikriisin, 27. hein\u00e4kuuta 1980, jolloin l\u00e4hetyst\u00f6n valtaajien alkuper\u00e4inen vaatimus happani lopullisesti.<\/p>\n

Carter koki murskatappion presidentinvaaleissa 4. marraskuuta 1980. H\u00e4n selitti tulosta itsekin sill\u00e4, ett\u00e4 ei ollut onnistunut pelastamaan panttivankeja.<\/p>\n

Lopulta ratkaisu neuvoteltiin Algerian v\u00e4lityksell\u00e4. Sopimuksen mukaan Yhdysvallat vapautti j\u00e4\u00e4dytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Iranin varat ja lupasi olla puuttumatta Iranin sis\u00e4isiin asioihin.<\/p>\n

Panttivangit vapautettiin presidentinvaalit voittaneen republikaanin Ronald Reaganin<\/a> virkaanastujaisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 20. tammikuuta 1981.<\/p>\n

Onnellisesta lopusta huolimatta Yhdysvaltain ja Iranin v\u00e4lit romuttuivat peruuttamattomasti.<\/p>\n

Yhdysvallat on panttivankikriisist\u00e4 l\u00e4htien suhtautunut Iraniin roistovaltiona. Iran taas kokee Yhdysvaltojen sekaantuvan muiden maiden sis\u00e4isiin asioihin edist\u00e4\u00e4kseen omia intressej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kummallekin n\u00e4kemykselle on perusteita. Niin nytkin, kun Iranin turvallisuusjoukot ampuvat tuhansittain mielenosoittajia kuoliaaksi ja Yhdysvallat pohtii sotilaallista v\u00e4liintuloa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Iranin mielenosoitukset|Vuoden 1980 panttivankikriisi romutti Iranin ja Yhdysvaltain suhteet, ja samalla tiell\u00e4 ollaan yh\u00e4. Lue tiivistelm\u00e4 Yhdysvallat uhkaa…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":143820,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[22,23,26,27,33,31,30,17,46,24,25,28,29,15,18,21,32,19,20,56,16,59,60,61],"class_list":{"0":"post-143819","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ulkomaat","8":"tag-breaking-news","9":"tag-breakingnews","10":"tag-featured-news","11":"tag-featurednews","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-headlines","16":"tag-helsingin-sanomat","17":"tag-latest-news","18":"tag-latestnews","19":"tag-main-news","20":"tag-mainnews","21":"tag-news","22":"tag-otsikot","23":"tag-paauutiset","24":"tag-suomi","25":"tag-top-stories","26":"tag-topstories","27":"tag-ulkomaat","28":"tag-uutiset","29":"tag-world","30":"tag-world-news","31":"tag-worldnews"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115903951275173623","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/143819","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=143819"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/143819\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/143820"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=143819"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=143819"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=143819"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}