{"id":14632,"date":"2025-08-24T05:11:18","date_gmt":"2025-08-24T05:11:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14632\/"},"modified":"2025-08-24T05:11:18","modified_gmt":"2025-08-24T05:11:18","slug":"taiteilijaelaman-arkista-harmautta-leena-lehtolaisen-uusin-kaipaa-imua-ja-ytya","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14632\/","title":{"rendered":"Taiteilijael\u00e4m\u00e4n arkista harmautta: \u2009Leena Lehtolaisen uusin kaipaa imua ja yty\u00e4"},"content":{"rendered":"

KIRJA-ARVIO | Ihan alkuun muistutettakoon, ett\u00e4 Leena Lehtolaisen<\/b> t\u00e4m\u00e4n syksyn romaani Korkean paikan lumo ei ole Maria Kallio -dekkari eik\u00e4 Hilja Ilveskero -trilleri. Se on Lehtolaisen tuotannossa muu proosa -lokeroon sujahtava itsen\u00e4inen lukuromaani. Niit\u00e4kin tuottelias ja jo vuonna 1976 kirjailijanuransa aloittanut Lehtolainen on ehtinyt julkaista pitk\u00e4lti toista kymment\u00e4.<\/p>\n

Esikoisteoksensa Ja \u00e4kki\u00e4 onkin toukokuu Lehtolainen julkaisi kaksitoistavuotiaana K-ryhm\u00e4n Kauppiaitten Kustannuksen Kontakti-sarjassa. Korkean paikan lumo -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Riika Rummukainen voittaa kaksitoistavuotiaana nuorille tarkoitetun valtakunnallisen laulukilpailun. Laulajat\u00e4hte\u00e4 Arpikyl\u00e4n Riikasta ei kuitenkaan tule.<\/p>\n

Arpikyl\u00e4 on Maria Kallio -dekkareiden lukijoille tuttu milj\u00f6\u00f6. Lehtolainen kutsuu omaa kotikaupunkiaan Outokumpua sill\u00e4 nimell\u00e4 ainakin dekkarissa Kuparisyd\u00e4n (Tammi, 1995). Samaiseksi kaivospaikkakunnaksi Arpikyl\u00e4n tunnistaa t\u00e4ll\u00e4kin kertaa.<\/p>\n

Tarinan kaari ulottuu Riikan lapsuudesta 1970-luvulta aivan n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Pikkutytt\u00f6 ehtii varttua liki kuusikymppiseksi. Arpikyl\u00e4n ahtaassa ilmapiiriss\u00e4 t\u00e4hteydest\u00e4 unelmoiva Riika p\u00e4\u00e4tyy suojavy\u00f6hykkeelleen Kirkkonummelle mets\u00e4nlaidan omakotitaloon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Riikan salaisuus on h\u00e4nen toinen ammattinsa. Laulajauran tuhouduttua h\u00e4n alkaa tehd\u00e4 laulujen sanoituksia ja ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ensimm\u00e4isen taiteilijanimens\u00e4 R. Hallankukka.<\/p>\n

Luovan ty\u00f6n tekemisen arkisuuden ja ajoittaisen raadollisuuden Lehtolainen kuvaa uskottavasti, ja sanoittajien usein nimimerkkien taakse k\u00e4tkeytyv\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 avautuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.<\/p>\n

Laululyriikoiden kirjoittamisesta ei kuitenkaan ole kantamaan kokonaisen romaanin kaarta. Riika el\u00e4\u00e4 hyvin keskivertoa, tavallista ja jopa tyls\u00e4\u00e4 arkea. El\u00e4m\u00e4 tarjoaa ik\u00e4vi\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4, mutta kukapa selviytyy kuusikymppiseksi ilman vastoink\u00e4ymisi\u00e4.<\/p>\n

Ihmissuhdepuolellakin Riikan tarina on lopulta hyvin tavanomainen, vaikka h\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 haikailee intohimoista muusaa ruokkimaan luovuuttaan.<\/p>\n

Rakkaaseen Puijon torniin Riika kiipe\u00e4\u00e4 yh\u00e4 uudelleen. Eiffel-torni ja hotelli Tornin baari ovat h\u00e4nelle t\u00e4rkeit\u00e4, kuten oman ty\u00f6paikan vaatimaton mutta kaunis torni. Ihan t\u00e4ysin tornimotiivi ei lukijalle avaudu, mutta korkeat paikat kutsuvat Riikaa vastustamattomasti.<\/p>\n

Arvoitukseksi j\u00e4\u00e4 my\u00f6s omintakeinen kertojaratkaisu. Riika on vuoroin romaanin min\u00e4kertoja, vuoroin tarinaa kerrotaan h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan kolmannessa persoonassa. T\u00e4m\u00e4 tuntuu l\u00e4hinn\u00e4 kikkailulta, joka ei tuo varsinaista lis\u00e4arvoa.<\/p>\n

Meille liki kuusikymppisille entisille nuorille Korkean paikan lumo on v\u00e4h\u00e4n haikea ja alakulon s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 nostalgiamatka kadotetuille vuosikymmenille. Jotain imua ja yty\u00e4 se kaipaisi miltei kipe\u00e4sti.<\/p>\n

Leena Lehtolainen: Korkean paikan lumo Tammi. 327 s. \u00c4\u00e4nikirjan lukija Krista Putkonen-\u00d6rn.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"KIRJA-ARVIO | Ihan alkuun muistutettakoon, ett\u00e4 Leena Lehtolaisen t\u00e4m\u00e4n syksyn romaani Korkean paikan lumo ei ole Maria Kallio…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":14633,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,381,5841,378,32,109],"class_list":{"0":"post-14632","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kaunokirjallisuus","14":"tag-kirja-arvostelu","15":"tag-kirjat","16":"tag-suomi","17":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14632","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14632"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14632\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/14633"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14632"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14632"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14632"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}