{"id":14949,"date":"2025-08-24T13:31:09","date_gmt":"2025-08-24T13:31:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14949\/"},"modified":"2025-08-24T13:31:09","modified_gmt":"2025-08-24T13:31:09","slug":"johanna-oras-on-tehnyt-30-vuoden-uran-yhtena-suomen-suosituimmista-kuvataiteilijoista-mutta-hienostogallerioille-han-ei-tunnu-kelpaavan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/14949\/","title":{"rendered":"Johanna Oras on tehnyt 30 vuoden uran yhten\u00e4 Suomen suosituimmista kuvataiteilijoista, mutta hienostogallerioille h\u00e4n ei tunnu kelpaavan"},"content":{"rendered":"

Johanna Oras on tehnyt 30 vuoden uran yhten\u00e4 Suomen suosituimmista kuvataiteilijoista. Kriitikoille ja Helsingin hienostogallerioille h\u00e4n ei kelpaa.<\/p>\n

Johanna Oras on samaan aikaan tunnettu ja vieroksuttu taiteilija.<\/p>\n

Tunnettu, koska h\u00e4net voi n\u00e4yttelyidens\u00e4 lis\u00e4ksi tavata lehtien palstoilla, tosi-tv:ss\u00e4 ja Linnan juhlissa. Vieroksuttu, koska p\u00e4\u00e4kaupungin taide-eliitti ei Orakseen p\u00e4in vilkaisekaan.<\/p>\n

Kun ensimm\u00e4isen kerran soitan Orakselle, varoitan h\u00e4nt\u00e4. Olen taloustoimittaja, joka ei tunne kuvataiteen maailmaa.<\/p>\n

\u201dIhan hyv\u00e4\u201d, Oras naurahtaa.<\/p>\n

H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ettei ole eliitin suosiossa. Kulttuuriv\u00e4ki ei sied\u00e4 tapaa, jolla Oras markkinoi ja myy.<\/p>\n

Oras kuitenkin uskoo, ett\u00e4 nuorempi sukupolvi on avarakatseisempaa.<\/p>\n

H\u00e4n lupaa kertoa, miten on uransa rakentanut. Ja millainen on se juopa, joka jakaa Suomen taidekentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kes\u00e4isin Johanna Oraksen tukikohtana toimii h\u00e4nen taidekartanonsa Punkaharjulla. Sinne h\u00e4nen taidettaan tulee vuosittain katsomaan yli 20\u202f000 vierasta, mik\u00e4 on pienen taidemuseon verran.<\/p>\n

Osa avaa lompakkonsa, osa levitt\u00e4\u00e4 sanaa.<\/p>\n

Jo pihalla tulee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 Johanna Oras ei ole vain taiteilija. H\u00e4n on br\u00e4ndi. Siistill\u00e4 nurmikolla saapujia tervehtiv\u00e4t suuret vaaleanpunaiset kirjaimet: #JOHANNAORAS.<\/p>\n

\"Johanna<\/p>\n

Johanna Oraksen taidekartanolla niin vadelmalimonadi kuin kertak\u00e4ytt\u00f6mukit on br\u00e4nd\u00e4tty Oraksen omalla taiteella. Vieress\u00e4 tytt\u00e4ren koira Pablo. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n

Taidekartanolta on 350 kilometrin matka Helsingin gallerioihin, mutta muistutus Oraksen ja taide-eliitin j\u00e4nnitteisest\u00e4 suhteesta l\u00f6ytyy heti aidan takaa.<\/p>\n

Viereisell\u00e4 tontilla n\u00e4kyy autioita rakennuksia, joissa toimi 1980-luvulta 2010-luvulle taidekeskus Retretti. Sen isolla rahalla rakennetussa taideluolastossa valtiovieraatkin k\u00e4viv\u00e4t ihailemassa Munchin<\/a> ja Schjerfbeckin<\/a> kaltaisten mestarien t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Oras perusti oman taidekartanonsa Retretin naapuriin vuonna 2009. Idea oli tuttu huonekalukaupoista. Kun vierekk\u00e4in on useampi taidetoimija, kiinnostuneet vierailijat voivat tulla kerralla molempiin.<\/p>\n

Retretti\u00e4 ei kuitenkaan varsinainen yhteisty\u00f6 kiinnostanut. Vuonna 2012 se meni konkurssiin. Oraksen Taidekartano sen sijaan porskuttaa nyt kuudettatoista kes\u00e4\u00e4. T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 on ollut tavallistakin enemm\u00e4n, ehk\u00e4 enn\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n

Taiteilija l\u00f6ytyy kartanon eteisest\u00e4 t-paita p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja maalia poskessa. H\u00e4nt\u00e4 katsoessa on vaikea muistaa, miksi h\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 niin paljon tunteita puolesta ja vastaan.<\/p>\n

Syy l\u00f6ytyy taidemaailman kahtiajaosta.<\/p>\n

Suomessa korkean taiteen johtavina portinvartijoina toimivat taidekriitikot ja arvostetuimmat galleriat, kuten Galerie Forsblom, Helsinki Contemporary tai Galerie Anhava.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 eliitti arvostaa taidetta, joka on haastavaa, monimutkaista ja kantaaottavaa. Sen suosioon p\u00e4\u00e4sev\u00e4t taiteilijat ovat usein kuvataideakatemiasta valmistuneita ja seuraavat alan kansainv\u00e4lisi\u00e4 tuulia. He ovat kasvaneet tiettyyn mielenmaisemaan, teoria-ajatteluun ja makuun.<\/p>\n

Kansan syv\u00e4t rivit eiv\u00e4t jaa t\u00e4t\u00e4 makua. He eiv\u00e4t halua sit\u00e4 olohuoneisiinsa. Eik\u00e4 se aina onnistuisikaan, jos kyseess\u00e4 on ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n reagoiva \u00e4\u00e4niteos, jossa kosteusanturit soittavat huilua s\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oktaavissa.<\/p>\n

Kansan makuun osuvat paremmin kuvataiteilijat, jotka toimivat apurahaj\u00e4rjestelm\u00e4n ulkopuolella. Kaupalliset taiteilijat.<\/p>\n

Viime vuonna kuollut Juhani Palmu<\/a> oli heist\u00e4 tunnetuin. Mutta on muitakin: Soile Yli-M\u00e4yry<\/a>, Reidar S\u00e4rest\u00f6niemi<\/a>, Nanna Susi<\/a>, Riitta Nelimarkka<\/a>, Katariina Souri<\/a>…<\/p>\n

\n

\u201d<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4h\u00e4n h\u00e4n nyt maalata osaa.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n

Taide on vaikea uravalinta. Erityisen hankalaa on p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkuun apurahaj\u00e4rjestelm\u00e4n ulkopuolella.<\/p>\n

Oras on pit\u00e4nyt p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pinnalla 30 vuotta.<\/p>\n

Miten se onnistuu?<\/p>\n

\u201cSiin\u00e4 on kolme asiaa\u201d, Oras sanoo.<\/p>\n

Sitten seuraa syv\u00e4llinen vastaus, jossa olisi vaikka bisneskirjan aihio. Kirjan nimi voisi olla: Menestyv\u00e4n taiteilijan kolme T:t\u00e4.<\/p>\n

1. Tekij\u00e4<\/p>\n

Taidepiireiss\u00e4 taiteilijat halutaan yh\u00e4 usein n\u00e4hd\u00e4 erakkomaisina hahmoina, jotka eiv\u00e4t selit\u00e4 teoksiaan. Oras tekee p\u00e4invastoin.<\/p>\n

My\u00f6s Punkaharjulle ihmiset taitavat tulla katsomaan Orasta yht\u00e4 paljon kuin h\u00e4nen taidettaan. Kun taiteilija siirtyy esittelem\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelyn p\u00e4\u00e4teoksia vieraille, h\u00e4n kertoo samalla itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Nyt salissa oleva ryhm\u00e4 saa kuulla edess\u00e4\u00e4n olevan teoksen Feeniks-linnusta, joka kuvaa Oraksen uutta nousua viime vuoden kev\u00e4\u00e4n uupumuksesta.<\/p>\n

Alun perin Oras avasi ateljeensa ovet pakon edess\u00e4. \u201dOli huhuja, ett\u00e4 en maalaa itse omia taulujani.\u201d<\/p>\n

My\u00f6hemmin kuvaan on tullut sosiaalinen media. Instagramin h\u00e4n koki heti omakseen, ja nyt h\u00e4n edist\u00e4\u00e4 br\u00e4ndi\u00e4\u00e4n my\u00f6s TikTokissa.<\/p>\n

Televisionkatsojat ovat voineet n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net haastatteluohjelmien lis\u00e4ksi El\u00e4m\u00e4ni biisiss\u00e4 ja Farmi Suomessa. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 Oras p\u00e4\u00e4si finaaliin. Se teki h\u00e4nt\u00e4 tunnetummaksi ja avasi uutta puolta h\u00e4nen persoonastaan.<\/p>\n

\"Johanna<\/p>\n

Johanna Oras esitteli n\u00e4yttely\u00e4\u00e4n taidekartanollaan Punkaharjulla. Feeniksin nousua kuvaava teos on yksi n\u00e4yttelyn p\u00e4\u00e4teoksista ja maksaa 32\u202f000 euroa. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n

2. Teokset<\/p>\n

Oraksen leip\u00e4laji on perinteinen \u00f6ljyv\u00e4rimaalaaminen. Sen h\u00e4n oppi Pietarin taideakatemiassa. H\u00e4n sai sinne kutsun sen j\u00e4lkeen kun oli hakenut Helsingin kuvataideakatemiaan, mutta j\u00e4\u00e4nyt ulos.<\/p>\n

Suomessa ei Oraksen mukaan tuolloin arvostettu \u201dpiirt\u00e4misen lahjaa\u201d.<\/p>\n

\u201dMit\u00e4 absurdimpaa ja ihmeellisemp\u00e4\u00e4 teit p\u00e4\u00e4sykokeessa, sit\u00e4 paremmin p\u00e4\u00e4sit sis\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Opiskelu Pietarissa 1990-luvulla poikkesi t\u00e4ysin siit\u00e4, mit\u00e4 Suomessa siihen aikaan opetettiin.<\/p>\n

\u201dKurinalainen ty\u00f6skentely, perinpohjaiset anatomian opiskelut, kaikki klassiset tekniikat\u201d, Oras luettelee kaksivuotisten opintojen kulmakivi\u00e4.<\/p>\n

Oras ty\u00f6skenteli Andrei Mylnikovin<\/a> luokalla ja otti yksityistunteja Mihail Devjatovilta<\/a>, joka oli perehtynyt 1600-luvun hollantilaisiin tekniikoihin.<\/p>\n

Oras tekee teoksia moneen makuun. L\u00e4pimurto tuli asetelmilla. Ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 n\u00e4yttely Paul H\u00f6rhammerin<\/a> galleriassa myytiin loppuun. Rita Tainola<\/a> raportoi Seura-lehteen.<\/p>\n

Sitten tulivat kalla-aiheet, joissa kukat ottavat ihmishahmoja, usein tuttujen taideteosten pastisseissa. Muita tunnettuja teosten aiheita ovat nallet ja omakuvat.<\/p>\n

\"Omakuvat<\/p>\n

Omakuvat ovat Johanna Orakselle itsetutkiskelun muoto. Punkaharjun ateljeen sein\u00e4ll\u00e4 on taiteen lis\u00e4ksi lehtijuttuja ja ranskalaisten taideyhteis\u00f6jen kunniakirjoja. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n

3. Tarina<\/p>\n

Tekij\u00e4n ja teoksen sitoo yhteen kolmas T. Tarina.<\/p>\n

\u201dIhmiset rakastavat kertomuksia, tarinoita ja symboliikkaa\u201d, Oras sanoo.<\/p>\n

Kun Oras myy teoksen, h\u00e4n myy my\u00f6s tarinaa. Siin\u00e4 yhdistyv\u00e4t taiteilija, h\u00e4nen teoksensa ja ostajan omakohtainen tulkinta.<\/p>\n

Joka vuosi Oras maalaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden omakuvan. Se on h\u00e4nen tapansa tehd\u00e4 itsetutkiskelua.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden teoksessa on punaista ja mustaa sek\u00e4 intensiivinen tuijotus.<\/p>\n

\u201dVoima on tullut takaisin. Siin\u00e4 uhkuu itsevarmuus ja intohimo tekemiseen\u201d, Oras arvioi teostaan.<\/p>\n

Osa Oraksen tarinaa on h\u00e4nen perheens\u00e4, johon kuuluvat aviomies Reijo Oras<\/a> ja tyt\u00e4r Olivia Oras<\/a>. Molemmat ovat esiintyneet mediassa. He ovat my\u00f6s keskeinen osa Johannan taiteen ymp\u00e4rille rakennettua liiketoimintaa.<\/p>\n

Reijo oli taidekauppias jo ennen kuin tapasi Johannan, mutta jo 1990-luvulta h\u00e4n on keskittynyt t\u00e4ysin vaimonsa taideuran tukemiseen. Olivia vet\u00e4\u00e4 nyt Kallary Design -yrityst\u00e4, joka tuotteistaa Johannan taidetta. P\u00e4\u00e4paino on laukkumallistossa.<\/p>\n

Reijo ja Olivia tekev\u00e4t mahdollisimman paljon kaikkea, mik\u00e4 vapauttaa taiteilijalle aikaa taiteeseen.<\/p>\n

\u201dKaikki ansiot tulevat Johannan siveltimen kautta\u201d, Reijo sanoo ja kiirehtii tervehtim\u00e4\u00e4n uusia saapujia.<\/p>\n

\"Reijo<\/p>\n

Reijo Oras on tehnyt vaimonsa uran eteen monipuolisesti t\u00f6it\u00e4 30 vuoden ajan. Teosten aiheisiin h\u00e4nell\u00e4 ei ole lupaa puuttua puolella sanallakaan. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n

Oras on luonut tekij\u00e4n, tuotteen ja tarinan ymp\u00e4rille menestyksen kaavan.<\/p>\n

Mik\u00e4 siin\u00e4 nyppii taide-eliitti\u00e4?<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n kaikki, k\u00e4y ilmi.<\/p>\n

Muutama taiteen portinvartija suostuu kertomaan n\u00e4kemyksens\u00e4 Oraksesta sek\u00e4 muista kaupallisista taiteilijoista.<\/p>\n

Nimett\u00f6myyden suojistakaan eliitti ei teilaa Orasta rumasti \u2013 seh\u00e4n olisi vulgaaria. He osoittavat v\u00e4heksynt\u00e4ns\u00e4 hienovaraisesti.<\/p>\n

\u201dKivat aiheet, jotka eiv\u00e4t pakota kokemaan negatiivisia tunteita.\u201d (T\u00e4m\u00e4 ei ole kehu.)<\/p>\n

\u201dTekee taidetta, jota ihmiset haluavat sohvansa p\u00e4\u00e4lle.\u201d (T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole kehu.)<\/p>\n

\u201dTeknisesti tietyll\u00e4 tavalla oikein taitavakin.\u201d (T\u00e4m\u00e4 on kehu, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s \u00e4\u00e4neen lausumattoman kaksoismerkityksen.)<\/p>\n

\u201dKyll\u00e4h\u00e4n h\u00e4n nyt maalata osaa.\u201d (Sama juttu.)<\/p>\n

Eliitin mukaan Oras menestyy, koska suurimmalta osalta ihmisist\u00e4 puuttuu \u201ddistinktiokyky\u201d. He eiv\u00e4t osaa erottaa mestareiden teoksia keskinkertaisista.<\/p>\n

\u201dNe n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n silmiss\u00e4\u00e4n samalta ja se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

Eliitti\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tapa, jolla Oras on tehnyt itsest\u00e4\u00e4n tuotteen.<\/p>\n

\u201dJos menestys perustuu sis\u00e4ll\u00f6llisesti ei-kovin-kiinnostavan taiteen luomiseen ja vahvan henkil\u00f6br\u00e4ndin luomiseen, se ei tietysti ole hyv\u00e4 kombinaatio\u201d, yksi taideasiantuntija sanoo.<\/p>\n

Eliitin mukaan kaupallisten taiteilijoiden tyyli on usein \u201desitt\u00e4v\u00e4\u00e4, dekoratiivista ja miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4\u201d. Teosten aiheet ovat \u201dhelppoja\u201d eik\u00e4 niiss\u00e4 oteta kantaa. On maisemia ja asetelmia. Tai toistuva, tunnistettava aihe: Juhani Palmulla ladot, Kaj Stenvallilla<\/a> ankat, Johanna Oraksella kallat.<\/p>\n

Asiantuntijat my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 sit\u00e4kin, mit\u00e4 muut taiteilijat, kriitikot ja galleristit ajattelevat. \u201cV\u00e4\u00e4r\u00e4n taiteilijan\u201d nostaminen tai kehuminen voidaan tulkita \u201dosoitukseksi huonosta arvostelukyvyst\u00e4\u201d.<\/p>\n

Oraksen ja taide-eliitin suhteesta tuleekin mieleen PMMP:n kappale Taiteilia. Siin\u00e4 eliitti pohtii, kuka on uskottava ja kenen taiden\u00e4yttely on sontaa.<\/p>\n

Kuka on eeh, ja ketk\u00e4 on aah? Ket\u00e4 on pakko nuolla? <\/p>\n

\"\u201dKun<\/p>\n

\u201dKun olen 32 vuotta tehnyt ammatikseni, aika alkaa olla puolellani. Sen perusteella tulee edes v\u00e4h\u00e4n arvostusta\u201d, Johanna Oras sanoo. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n

Johanna Oras puhuu taiteesta kuin artisti, mutta bisneksest\u00e4 kuin yritt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 hetkess\u00e4 h\u00e4n puhuu sielunmaisemasta, sis\u00e4isest\u00e4 palosta ja luomisvaiheesta \u2013 ja sitten siirtyy sujuvasti sellaisiin sanoihin kuin tuotteistaminen, skaalattavuus ja suuruuden ekonomia.<\/p>\n

Tuotteistaminen tulee esiin niin usein, ett\u00e4 siit\u00e4 saamme nelj\u00e4nnen T-kirjaimen Johanna Oraksen kuvitteelliseen bisneskirjaan.<\/p>\n

Oras kiinnitti jo nuorena huomiota siihen, ett\u00e4 museoiden kaupoissa myytiin tuotteita, joissa k\u00e4ytettiin kuolleiden taiteilijoiden taidetta.<\/p>\n

Miksi vain kuolleiden? Oras p\u00e4\u00e4tti tuotteistaa oman taiteensa jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u201dTuotteistaminen on hauskaa. Se tulee luontevasti.\u201d<\/p>\n

Tuotteita suunnitellessa Oras voi kokeilla erilaisia materiaaleja ja sit\u00e4, mihin kaikkiin tuotteisiin taide voi sopia.<\/p>\n

Taidekartanon kauppa on laajentunut vuosien varrella. Siell\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n Oraksen taiteella koristeltuja paitoja, kasseja, julisteita, pipoja ja pyyhkeit\u00e4.<\/p>\n

Tuotteistamisesta Orakset rakentavat toista tulonl\u00e4hdett\u00e4, joka tuo vapautta tekemiseen. Tuotteiden kautta Oraksen taidetta voivat hankkia nekin, joilla ei ole varaa teokseen.<\/p>\n

Haastattelu keskeytyy. Taidekartanon kes\u00e4ty\u00f6ntekij\u00e4 tulee ateljeen ovelle kertomaan, ett\u00e4 grafiikkaty\u00f6ll\u00e4 olisi ostaja. Taiteilija l\u00e4htee signeeraamaan teoksen. Sen nimi on Summer of Love. Sen kes\u00e4inen niitty tuo valoa ja aurinkoa ostajansa syysiltoihin.<\/p>\n

Hinta: 800 euroa.<\/p>\n

Oraksen \u00f6ljyv\u00e4rit\u00f6iden hinnat vaihtelevat t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 1\u202f200 eurosta 32\u202f000 euroon.<\/p>\n

\u201d9\u202f000 euron hintaluokassa on aivan upeita, niit\u00e4 sinis\u00e4vyisi\u00e4\u201d, sanoo Reijo Oras.<\/p>\n

Reijon mukaan Johannaa on joskus syytetty polkuhinnoista. Monilla muilla taiteilijoilla vastaavan kokoiset teokset ovat hinnaltaan puolitoistakertaisia.<\/p>\n

Orakset katsovat, ett\u00e4 teosten pit\u00e4\u00e4 olla \u201dostettavissa\u201d. Siksi hintoja on nostettu vuosien varrella maltilla.<\/p>\n

\u201dEi voi heitell\u00e4 hintoja taivaisiin. Muuten seuraava ovi, joka avataan, onkin sosiaalihuollon ovi\u201d, Reijo sanoo.<\/p>\n

Kohtuullisen hinnoittelun vastinpari on kappalem\u00e4\u00e4r\u00e4isesti suuri myynti. Johanna Orasta on usein kuvattu \u201ctuotteliaaksi\u201d. Itse h\u00e4n kuvaa itse\u00e4\u00e4n \u201dhemmetin ahkeraksi\u201d.<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 se tarkoittaa 12\u201314 tunnin p\u00e4ivi\u00e4. P\u00e4\u00e4ateljee on perheen p\u00e4\u00e4kodissa Turun l\u00e4\u00e4nin Koskella, mutta Oras maalaa paljon my\u00f6s kakkoskodissa Ranskan Cagnes-sur-Meriss\u00e4. Kes\u00e4t kuluvat Punkaharjulla, josta Oras vierailee muissa n\u00e4yttelyiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Oras on valloittanut Suomen etel\u00e4st\u00e4 pohjoiseen ja id\u00e4st\u00e4 l\u00e4nteen. N\u00e4yttelyit\u00e4 on j\u00e4rjestetty Oulussa, Uudenmaan Pukkilassa, Turun l\u00e4\u00e4nin Koskella, Str\u00f6mforsin Ruukissa ja Paraisilla. Syksyll\u00e4 vuorossa on Haikon Kartano ja Turun Taidekappeli.<\/p>\n

Kaupat on tehty ja Summer of Love on l\u00e4htenyt uuden omistajansa matkaan. Oras palaa haastatteluun. On kysytt\u00e4v\u00e4 vaikein kysymys.<\/p>\n

Johanna Oras on menestynyt 30 vuotta, mutta arvostusta Suomen taide-eliitilt\u00e4 ei heru. Pakkohan sen on v\u00e4h\u00e4n vaivata?<\/p>\n

\u201dEi se vaivaa yht\u00e4\u00e4n\u201d, Oras sanoo.<\/p>\n

\u201dMinulla on laaja kannattajakunta, joka koko ajan kasvaa. Olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmisten tavattavissa, ja hyv\u00e4 palaute kannattelee ty\u00f6skentely\u00e4. Saan siit\u00e4 varmuutta.\u201d<\/p>\n

Oras on my\u00f6s eri mielt\u00e4 eliitin kanssa siit\u00e4, millainen taide rikkoo rajoja. H\u00e4n katsoo, ett\u00e4 taidepiireiss\u00e4 tekemist\u00e4 rajoittaa koko ajan se, mit\u00e4 taiteilijat olettavat taide-eliitin ajattelevan tulevasta teoksesta.<\/p>\n

\u201dTaidepiirit ovat hirve\u00e4n rajoittavat ja siell\u00e4 on piirteit\u00e4, jotka eiv\u00e4t kuulu luovaan ty\u00f6h\u00f6n. Taiteilijan p\u00e4\u00e4 on r\u00f6nsy\u00e4v\u00e4 ja luova\u201d, Oras sanoo.<\/p>\n

Taiteilijaa ei voi ulkopuolelta m\u00e4\u00e4r\u00e4ill\u00e4.<\/p>\n

\u201dSellainen ei ole taiteilijan el\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

\"Kes\u00e4isin<\/p>\n

Kes\u00e4isin Johanna Oras maalaa takapihan hirsirakennuksessa, johon taidekartanon vierailla on avoin p\u00e4\u00e4sy. Kuva:\u00a0Jani Kautto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Johanna Oras on tehnyt 30 vuoden uran yhten\u00e4 Suomen suosituimmista kuvataiteilijoista. Kriitikoille ja Helsingin hienostogallerioille h\u00e4n ei kelpaa.…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":14950,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,32,572,109],"class_list":{"0":"post-14949","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-suomi","13":"tag-sydan-satakunta","14":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14949","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14949"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14949\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/14950"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14949"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14949"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14949"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}