{"id":167973,"date":"2026-02-12T14:52:10","date_gmt":"2026-02-12T14:52:10","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/167973\/"},"modified":"2026-02-12T14:52:10","modified_gmt":"2026-02-12T14:52:10","slug":"emme-tieda-mita-tarvitsemme-ja-siksi-perustutkimus-on-tarkeaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/167973\/","title":{"rendered":"Emme tied\u00e4, mit\u00e4 tarvitsemme, ja siksi perustutkimus on t\u00e4rke\u00e4\u00e4"},"content":{"rendered":"

Mik\u00e4 on pienempi kuin kyn\u00e4n k\u00e4rjell\u00e4 paperiin painettu piste ja sen sis\u00e4\u00e4n mahtuu kaksi metri\u00e4 tavaraa?<\/p>\n

Niinp\u00e4, vastaus on tuma! N\u00e4it\u00e4 solun sis\u00e4isi\u00e4 komentokeskuksia mahtuisi millille jonoon sata. Kun jokainen tuma pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kaksi metri\u00e4 DNA:ta, l\u00f6ytyy millille asetetusta tumarivist\u00f6st\u00e4 DNA-juostetta yhteens\u00e4 200 metri\u00e4. Matka, jonka Usain Bolt on taittanut 19,19 sekunnissa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on mittakaava, jonka sis\u00e4\u00e4n yliopistotutkija Minna-Liisa \u00c4nk\u00f6<\/strong>, apulaisprofessori Teemu Ihalainen<\/strong> ja muut CMP-tutkimuskeskuksen tutkijat zoomaavat. Tutkimuksen ytimess\u00e4 ovat solun molekylaariset prosessit eli suomeksi se, miten solut toimivat ja millaista on molekyylien v\u00e4linen vuorovaikutus. Ja molekyylej\u00e4h\u00e4n solussa riitt\u00e4\u00e4 \u2013 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n proteiinimolekyylej\u00e4 l\u00f6ytyy yhdest\u00e4 solusta useampi kymmenen miljoonaa.<\/p>\n

Jokaisen solun sis\u00e4ss\u00e4 onkin valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia vuorovaikutuksia, jotka kilpailevat kesken\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden vuorovaikutusten my\u00f6t\u00e4 solu tekee jatkuvasti perustavanlaatuisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4: mik\u00e4 solu min\u00e4 olen, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, el\u00e4nk\u00f6 min\u00e4, kuolenko min\u00e4?<\/p>\n

\u2013 V\u00e4lill\u00e4 tuntuu mahdottomalta, ett\u00e4 t\u00e4llaisessa keitoksessa, jossa on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia molekyylej\u00e4, pystyy olemaan mit\u00e4\u00e4n hallittua toimintaa. Eiv\u00e4th\u00e4n molekyylit ole ajattelevia olentoja, ne vain liikkuvat, t\u00f6rm\u00e4ilev\u00e4t toisiinsa ja reagoivat toisiinsa l\u00e4mp\u00f6liikkeen mukana, Ihalainen kuvaa.<\/p>\n

Silti homma kuitenkin toimii ja kaaos on j\u00e4rjest\u00e4ytynyt. Solut muodostavat toimivia kudoksia, jotka muodostavat toimivan eli\u00f6n, kuten ihmisen.<\/p>\n

My\u00f6s tutkimuksessa skaala ulottuu yksitt\u00e4isest\u00e4 molekyylist\u00e4 kokonaiseen eli\u00f6\u00f6n ja fysiologiaan. Molekyylej\u00e4 tutkitaan soluymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4, kudoksissa ja kokonaisissa eli\u00f6iss\u00e4, kuten seeprakaloissa. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa merkitt\u00e4v\u00e4sti molekyylin toimintaan \u2013 sin\u00e4kin liikut ja k\u00e4ytt\u00e4ydyt eri tavalla huoneessa, joka on ahdettu t\u00e4yteen ihmisi\u00e4 kuin jos olisit huoneessa yksin. Siksi yksitt\u00e4isen molekyylin tutkiminen koeputkessa ei riit\u00e4.<\/p>\n

Kun n\u00e4k\u00f6kulma on terve, saa enemm\u00e4n selville<\/p>\n

Syy siihen, miksi asioita kannattaa tarkastella pieness\u00e4 mittakaavassa, selittyy arkisella esimerkill\u00e4:<\/p>\n

\u2013\u00a0Jos auto menee rikki, t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 osista se on rakennettu ja mik\u00e4 osa pit\u00e4\u00e4 vaihtaa, jotta se pystyt\u00e4\u00e4n korjaamaan. Me yrit\u00e4mme selvitt\u00e4\u00e4, miten organismit on rakennettu, \u00c4nk\u00f6 havainnollistaa.<\/p>\n

\"Minna-LiisaVaikka aina ei voi tiet\u00e4\u00e4, mihin perustutkimus johtaa, on perustutkijoilla tutkimuskysymyksi\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 muillakin. \u2013 Joskus me saamme vastauksen ihan eri kysymykseen, mihin l\u00e4hdimme vastaamaan. Se ei ole yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Samalla voi my\u00f6s l\u00f6yty\u00e4 kokonaan uusi tutkimuslinja, \u00c4nk\u00f6 huomauttaa.Kuva: Jonne Renvall\/Tampereen yliopisto<\/b><\/p>\n

Pienen mittakaavan lis\u00e4ksi keskuksessa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa oleellista on terve n\u00e4k\u00f6kulma: tutkijat yritt\u00e4v\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu normaalissa tilanteessa, kun kaikki menee hyvin ja eli\u00f6 on terve.<\/p>\n

\u2013 Tutkimusta voi rakentaa sairaudesta k\u00e4sin, mutta usein sen selvitt\u00e4minen, mit\u00e4 normaalitilanteessa tapahtuu, tuottaa enemm\u00e4n tietoa. Silloin opimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s mit\u00e4 tapahtuu, kun kaikki ei toimi ja tulee erilaisia vikatilanteita. Sit\u00e4 tietoa voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sairauksien ymm\u00e4rt\u00e4miseen, \u00c4nk\u00f6 huomauttaa.<\/p>\n

Tieto auttaa my\u00f6s sairauksien ja vammojen hoidossa. Jopa yleisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevien l\u00e4\u00e4kkeiden kohdalla ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiedet\u00e4 tarkasti, miten ne toimivat.\u00a0Toimintamekanismien tuntemisen sijaan perinteinen l\u00e4\u00e4kekehitys on ollut enemm\u00e4n kiinnostunut siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4ke auttaa ja potilas paranee. T\u00e4m\u00e4 on johtanut siihen, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 on kaikenlaisia sivuvaikutuksia.<\/p>\n

\u2013 Toivon, ett\u00e4 me voisimme t\u00e4ss\u00e4 tutkimuskeskuksessa oikeasti tehd\u00e4 rationaalista suunnittelua ja tiet\u00e4\u00e4, miten kaikki toimii. Silloin meill\u00e4 voisi olla n\u00e4ist\u00e4 mekanismeista nousevan ymm\u00e4rryksen ansiosta repertuaari eri vaihtoehtoja, kun jotain pit\u00e4\u00e4 korjata, \u00c4nk\u00f6 sanoo.\u00a0<\/p>\n

\u2013 Juuri noin. Meilt\u00e4 puuttuu perusta eli ymm\u00e4rrys. Emme tied\u00e4 soluista ja niiden prosesseista tarpeeksi. Siksi emme viel\u00e4 voi suunnitella esimerkiksi selk\u00e4ydinvamman hoitoon biomateriaalia, joka tukee neuronien kasvua ja sit\u00e4, ett\u00e4 ne l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t toisensa uudestaan. Kuten Lego-palikoiden kanssa, ensin pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ensimm\u00e4inen kerros ja sitten vasta lis\u00e4t\u00e4 ikkunat ja rakentaa katto, Ihalainen jatkaa.<\/p>\n

Prosessien parempi ymm\u00e4rrys auttaisi my\u00f6s sairauksien ennustamisessa ja ennaltaehk\u00e4isyss\u00e4. Niiden avulla voitaisiin tunnistaa biologisia merkkiaineita, jotka paljastavat esimerkiksi tulossa olevan sy\u00f6v\u00e4n, ja antaa jo alkuvaiheessa oikeanlaiset t\u00e4sm\u00e4l\u00e4\u00e4kkeet. Ja koska prosessit olisivat tiedossa, my\u00f6s yksil\u00f6iden v\u00e4liset erot voitaisiin tunnistaa paremmin ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kussakin tilanteessa juuri kyseiselle potilaalle sopivaa hoitoa.<\/p>\n

Yhteiskunnallinen hy\u00f6ty ei tule vain tutkimustuloksista<\/p>\n

Jos tutkimuskeskuksessa mielenkiinto kohdistuu molekyylien vuorovaikutukseen, niin vuorovaikutus on my\u00f6s keskeinen osa keskuksen tutkimusryhmien toimintaa. On arvokasta, kun samaa ilmi\u00f6t\u00e4 voidaan tutkia erilaisilla ty\u00f6kaluilla ja eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Kun eri tutkijoiden tulokset ly\u00f6d\u00e4\u00e4n yhteen, voi totuus olla taas l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Biotieteellinen tutkimus on metodologisesti todella laajaa. Siin\u00e4 yhdistyy useita aloja kuten biologia, kemia, fysiikka, laskennalliset alat, l\u00e4\u00e4ketiede ja tekniikka. N\u00e4in valtavia kentti\u00e4 kukaan ei voi hallita, vaan tutkimus on nimenomaan yhteisty\u00f6t\u00e4. Muiden ryhmien osaaminen tuodaan oman tutkimuskysymyksen ymp\u00e4rille, Ihalainen sanoo.<\/p>\n

\"TeemuTeemu Ihalaisen mukaan perustutkimuksen valtava ongelma on rahoituksen jatkuvuus \u2013 tai jatkumattomuus. Tutkimuskeskus auttaa tuomaan tutkimukselle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 jatkuvuutta. \u2013 On my\u00f6s kivaa, kun pystyy auttamaan muita omien metodien ja osaamisen avulla, ja ett\u00e4 my\u00f6s itse saa apua. Synergia auttaa eteenp\u00e4in.Kuva: Jonne Renvall\/Tampereen yliopisto<\/b><\/p>\n

CMP-tutkimuskeskuksen kivijalka on perustutkimus. Tutkimuksellisten tavoitteiden lis\u00e4ksi he haluavatkin tuoda my\u00f6s perustutkimuksen ja sit\u00e4 tekevien tutkijoiden arvon n\u00e4kyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Ihalainen harmittelee yhteiskunnassa vallitsevaa asenneilmapiiri\u00e4, jossa perustutkimus koetaan hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi n\u00e4pr\u00e4\u00e4miseksi. Jahtaamme uutta Nokiaa, innovaatioita ja kaupallistettavia sovelluksia emmek\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 perustutkimuksessa hy\u00f6ty tulee 15\u201320 vuoden j\u00e4nteell\u00e4 ja ett\u00e4 jokaisen sovelluksen \u2013 my\u00f6s sen k\u00e4nnyk\u00e4n \u2013 taustalla on perustutkimus.<\/p>\n

Koronarokotteet ovat t\u00e4st\u00e4 erinomainen esimerkki.<\/p>\n

\u2013 Puhutaan, miten rokotteet kehitettiin 18 kuukaudessa, mutta n\u00e4inh\u00e4n ei toki k\u00e4ynyt. RNA-rokotteita oli hiljaisuudessa tutkittu ja kehitetty 20\u201330 vuotta. Kun tuli se tilanne, jossa tarvittiin hopealuotia, sovellus pystyttiin pitk\u00e4j\u00e4nteisen perustutkimuksen ansiosta tekem\u00e4\u00e4n nopeasti, \u00c4nk\u00f6 sanoo.<\/p>\n

Koronarokotteet ovat my\u00f6s hyv\u00e4 esimerkki siit\u00e4, ettemme tied\u00e4, mit\u00e4 tarvitsemme. Siksi meid\u00e4n t\u00e4ytyy varautua asioihin, joiden emme viel\u00e4 tied\u00e4 olevan tulossa. Ja siin\u00e4 on perustutkimuksen t\u00e4rkein ja kriittisin merkitys.<\/p>\n

\u2013 Lis\u00e4ksi me koulutamme seuraavaa tutkijasukupolvea. Mik\u00e4p\u00e4 laajentaisi tietopohjaa ja osaamista paremmin kuin vaikeiden perustutkimuksellisten ongelmien ratkaiseminen. Tutkimustulokset eiv\u00e4t siis ole lopullinen ja ainoa yhteiskunnallinen hy\u00f6ty, Ihalainen lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\u2013 Me menemme klassisesti eteenp\u00e4in kumuloituvan tiedon kautta. Ihmiskunnan sivistys ja se teknologian taso, miss\u00e4 nyt ollaan, on rakennettu t\u00e4ll\u00e4 tavalla. Se on siis varmaan ihan toimiva konsepti, Ihalainen sanoo.
\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Mik\u00e4 on pienempi kuin kyn\u00e4n k\u00e4rjell\u00e4 paperiin painettu piste ja sen sis\u00e4\u00e4n mahtuu kaksi metri\u00e4 tavaraa? Niinp\u00e4, vastaus…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":167974,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[165],"tags":[33,31,30,166,32,167],"class_list":{"0":"post-167973","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-terveys","8":"tag-fi","9":"tag-finland","10":"tag-finnish","11":"tag-health","12":"tag-suomi","13":"tag-terveys"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116058229559138966","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/167973","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=167973"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/167973\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/167974"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=167973"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=167973"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=167973"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}