Silputtavaa riitti, sill\u00e4 seitsem\u00e4ntoista vuoden aikana ty\u00f6huoneen kassakaappiin oli p\u00e4\u00e4tynyt satakuusitoista muistikirjaa. Saana ty\u00f6skenteli turvallisuus- ja tiedustelupalvelussa, jonka teht\u00e4v\u00e4 on pit\u00e4\u00e4 Suomi turvassa.<\/p>\n
H\u00e4n oli pidellyt k\u00e4siss\u00e4\u00e4n lukuisia salaisiksi luokiteltuja papereita, jotka sis\u00e4lsiv\u00e4t tiedustelutietoa ja uhka-arvioita sek\u00e4 edennyt suojelupoliisin p\u00e4\u00e4llik\u00f6n oikeaksi k\u00e4deksi, esikuntap\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi.<\/p>\n
Saana Nilsson oli tehnyt l\u00e4hes kaksi vuosikymment\u00e4 unelmaty\u00f6t\u00e4\u00e4n \u2013 ja nyt h\u00e4n oli luopumassa siit\u00e4. <\/p>\n
Lue my\u00f6s:\u00a0<\/strong>Vankiloita johtanut Kaisa Tammi oppi t\u00e4rkeimm\u00e4n l\u00e4ksyn jo nuorena \u2013\u201d\u00c4l\u00e4 usko ensimm\u00e4ist\u00e4 tarinaa\u201d<\/a><\/p>\n Saana Nilsson oppi korjaamaan kodin ilmapiiri\u00e4<\/p>\n Lapsena Saana Nilsson haaveili salapoliisin ammatista. H\u00e4n luki Vakoilijan k\u00e4sikirjan ja Neiti Etsiv\u00e4t, harjoitteli salakirjoitusta kynttil\u00e4np\u00e4tkill\u00e4 ja opetteli tunnistamaan n\u00e4yteikkunan lasista seuraajien varjot.<\/p>\n Nelilapsisen perheen esikoisen pitiv\u00e4t varuillaan kuitenkin toisenlaiset varjostajat. Kirjassaan Suojeluenkeli (Gummerus) Saana kuvailee, kuinka is\u00e4 oli vihainen ja k\u00e4ytt\u00e4ytyi hirvi\u00f6m\u00e4isesti, pimensi halutessaan auringon.<\/p>\n Saana oppi tunnustelemaan, miss\u00e4 is\u00e4 liikkui ja mill\u00e4 tuulella t\u00e4m\u00e4 oli. H\u00e4n osasi lukea r\u00e4j\u00e4hdyksen merkit etuk\u00e4teen, tiesi, milloin paeta. H\u00e4n ei pel\u00e4nnyt kaaosta, sill\u00e4 se oli tuttua, turvallistakin. H\u00e4n oli oppinut p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja korjaamaan kodin ilmapiiri\u00e4.<\/p>\n \u201dMinusta tuli tunnelmamuotoilija.\u201d<\/p>\n Enemp\u00e4\u00e4 Saana ei halua aiheesta puhua.<\/p>\n Kirjat ovat olleet pakokeino. Saana on sukeltanut tarinoiden maailmaan koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, rakentanut omiaan lievitt\u00e4\u00e4kseen ahdistusta. H\u00e4n ravasi kirjastossa heti, kun oppi lukemaan.<\/p>\n Lukion j\u00e4lkeen Saana haki opiskelemaan poliittista historiaa, koska oppiaineessa olivat paksuimmat p\u00e4\u00e4sykoekirjat ja kiinnostavimmat tarinat. <\/p>\n Saana Nilsson haki suojelupoliisin harjoitteluun kolmesti<\/p>\n \u201dYmm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 ei ole mit\u00e4\u00e4n James Bond -touhuilua?\u201d haastattelija kysyi.<\/p>\n Saana vastasi my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. Ei h\u00e4n ollut ajatellut, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4t juoksentelisivat ymp\u00e4riins\u00e4 k\u00e4siase housuntaskuissa kuin agentit 007 ja lupa tappaa -elokuvassa. Mutta sit\u00e4 h\u00e4n ei silti tiennyt, millaista ty\u00f6 suojelupoliisissa tulisi todella olemaan.<\/p>\n Saana oli hakenut ty\u00f6harjoitteluun kolme kertaa. Kes\u00e4ll\u00e4 2009 t\u00e4rpp\u00e4si.<\/p>\n \u201dTuleva pomoni sanoi, ett\u00e4 kai sinut on pakko ottaa, kun olet niin sinnik\u00e4s. Muuten sinusta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4se eroon ollenkaan.\u201d<\/p>\n Ty\u00f6t alkoivat arkistossa, jossa teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli k\u00e4sitell\u00e4 entisi\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 koskevia asiakirjoja. Saana luki tarinoita takaa-ajoista ja sai tiet\u00e4\u00e4 huomautuksesta, jonka entinen ty\u00f6ntekij\u00e4 oli saanut tuotuaan suojelupoliisin tiloihin maksettuja seuralaisia. <\/p>\n Pys\u00e4ytt\u00e4vimpi\u00e4 olivat kuitenkin toisenlaiset kohtalot. Yksi ty\u00f6ntekij\u00e4 oli lukittautunut toistuvasti vessaan eik\u00e4 suostunut tulemaan ulos pyynn\u00f6ist\u00e4 huolimatta.<\/p>\n \u201dYmm\u00e4rsin, ettei kaikkien p\u00e4\u00e4 kest\u00e4 sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4.\u201d<\/p>\n Rasvaisia juttuja ja rusettiluisteluja<\/p>\n Ensimm\u00e4isten viikkojen aikana Saana oppi, etteiv\u00e4t sandaalit tai sortsit ole sopiva ty\u00f6asu. P\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4tyi tummia ja peitt\u00e4vi\u00e4 kaapuja kuin nunnalla tai kotiopettajalla. <\/p>\n Saana ajatteli, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla vakava ja asiallinen ollakseen vakavasti otettava.<\/p>\n \u201dEn halunnut tuottaa pettymyst\u00e4. Halusin ottaa ty\u00f6ni tosissaan. Halusin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4.\u201d<\/p>\n Uran alkuaikoina ala oli miehinen. Kollegat kehottivat vaihtamaan ty\u00f6paikkaa, koska suojelupoliisissa nainen ei voisi edet\u00e4. Kun Saana ilmaisi kiinnostustaan tilannekeskusp\u00e4ivyst\u00e4j\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 kohtaan, h\u00e4n joutui vakuuttamaan, ett\u00e4 pienen lapsen \u00e4iti voisi tehd\u00e4 vaativaa vuoroty\u00f6t\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 is\u00e4tkin. <\/p>\n Saana kohtasi l\u00e4hentely\u00e4 ja oppi nauramaan rasvaisille jutuille. Samaan aikaan suojelupoliisi oli enemm\u00e4n kuin ty\u00f6paikka. Se oli perhe, joka j\u00e4rjesti grillijuhlia ja rusettiluisteluja, tuki ja kannatteli, opetti untuvikon perheen tavoille.<\/p>\n Sen perheen Saana halusi tehd\u00e4 ylpe\u00e4ksi. <\/p>\n Ty\u00f6, jossa ep\u00e4onnistuminen voi johtaa kuolemaan<\/p>\n Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 oli juuri p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4, kun tietoa alkoi tippua. Turun kauppatorilla oli tapahtunut veitsi-isku perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 18. elokuuta 2017. <\/p>\n Marokkolaismies oli puukottanut ihmisi\u00e4. Kaksi oli kuollut, kahdeksan loukkaantunut.<\/p>\n Saana ty\u00f6skenteli terrorismiin erikoistuneena analyytikkona. V\u00e4kivallan n\u00e4keminen oli osa h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Saana oli katsonut videoita, joissa terroristij\u00e4rjest\u00f6 Isis katkoi p\u00e4it\u00e4 ja teloitti ihmisi\u00e4. H\u00e4n oli n\u00e4hnyt, millaisia seurauksia radikalisoitumisella voi olla. <\/p>\n Aiemmin tapahtumat olivat olleet kaukana, mutta nyt paniikki ja avunhuudot tulivat l\u00e4helle. Ne kaikuivat h\u00e4t\u00e4keskukseen soitetuissa puheluissa, l\u00e4vistiv\u00e4t joka solun.<\/p>\n \u201dIhmisten h\u00e4t\u00e4\u00e4 ei ollut helppo kuunnella. Min\u00e4 olin turvassa ty\u00f6huoneessani, mutta samaan aikaan tiesin, ett\u00e4 joku toinen ei tule en\u00e4\u00e4 kotiin.\u201d<\/p>\n Kaikki muu ymp\u00e4rill\u00e4 menetti merkityksens\u00e4. Oli ryhdytt\u00e4v\u00e4 t\u00f6ihin, ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tietoa ja raportoitava valtiojohdolle. Seuranta jatkui viikonlopun suklaan ja pizzan voimin.<\/p>\n Sunnuntai-iltana Saana istuutui Vanhan kirkkopuiston penkille, soitti \u00e4idilleen ja itki.<\/p>\n Oli vaikea olla tuntematta syyllisyytt\u00e4 ja miettim\u00e4tt\u00e4, oliko jotain j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta. Puukottajasta oli tullut vihjeit\u00e4. Tapahtumien j\u00e4lkeen selvisi, ett\u00e4 h\u00e4n oli kirjoittanut poliittisen manifestin ja omistanut tekonsa Isisille. Suojelupoliisin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli est\u00e4\u00e4 terrori-iskut, mutta nyt sellainen oli tapahtunut.<\/p>\n Perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4 Turun kauppatorilla j\u00e4isi historiaan ensimm\u00e4isen\u00e4 lainvoimaisen tuomion saaneena terrorismirikoksena Suomessa. Saanalle se oli my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4, jolloin h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 ep\u00e4onnistuminen voi johtaa kuolemaan.<\/p>\n Uusi puoliso l\u00f6ytyi ty\u00f6paikalta<\/p>\n Kun Saana aloitti suojelupoliisissa, h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ettei kyseess\u00e4 olisi tavallinen ty\u00f6. Ty\u00f6tiloihin ei saanut vied\u00e4 puhelinta ja tapaamiset oli koodattava paperikalenteriin. Osa talon teht\u00e4vist\u00e4 oli niin salaisia, ettei Saana tiennyt kaikkien kollegoidensa nimi\u00e4.<\/p>\n Salassapitovelvollisuus oli ehdoton. Perheenj\u00e4senille sai kertoa vain asioista, joita kuka tahansa voisi lukea Supon vuosikirjasta. V\u00e4lill\u00e4 oli vaikea perustella kotona, miksi t\u00f6iss\u00e4 oli oltava uudenvuodenaattona tai m\u00f6kilt\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 etuajassa, kun syyt\u00e4 ei voinut kertoa. <\/p>\n Aiemmin Saana oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, mit\u00e4 vaippoja ja vaatteita lapsi k\u00e4ytt\u00e4isi. Kun ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4t vaihtuivat haastavampiin, oli opeteltava irrottautumaan kodin projektip\u00e4\u00e4llik\u00f6n roolista. <\/p>\n \u201dEn olisi p\u00e4rj\u00e4nnyt, jos ex-mieheni ei olisi ollut niin hands on lapsen asioissa.\u201d<\/p>\n Saana halusi edet\u00e4 urallaan. H\u00e4n otti vastaan lis\u00e4\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 ja sai palkkioksi kaipaamiaan haasteita. Kun aikaa kotona oli v\u00e4hemm\u00e4n, kierre alkoi ruokkia itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dOlen aina suhtautunut ty\u00f6h\u00f6n intohimoisesti, mutta kun avioliitossa tuli hankaluuksia, panostin ty\u00f6h\u00f6n viel\u00e4 enemm\u00e4n. Kaikkensa antaminen ty\u00f6lle ei tietenk\u00e4\u00e4n tee hyv\u00e4\u00e4 parisuhteelle.\u201d<\/p>\n Avioliitto p\u00e4\u00e4ttyi eroon. My\u00f6hemmin Saana Nilsson rakastui esihenkil\u00f6\u00f6ns\u00e4. Rinnalle tuli ihminen, jolle mit\u00e4\u00e4n ei tarvinnut selitt\u00e4\u00e4. Oli uskallettava hyp\u00e4t\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4, kumpi vaihtaa ty\u00f6paikkaa. <\/p>\n Puoliso l\u00e4hti, Saana j\u00e4i.<\/p>\n Romahdus lapsen vanhojentansseissa<\/p>\n Saana Nilsson rakasti ty\u00f6t\u00e4\u00e4n suojelupoliisissa. H\u00e4n sai syventy\u00e4 asioihin, joista oli kiinnostunut. H\u00e4n eteni ja oppi luottamaan osaamiseensa. H\u00e4n tiesi olevansa p\u00e4tev\u00e4 puhumaan terrorismista, vaikka pukeutuisi kukkahaalariin. <\/p>\n Esikuntap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 Saana istui johtoryhm\u00e4ss\u00e4 ja p\u00e4\u00e4si vaikuttamaan suojelupoliisin tulevaisuuteen. H\u00e4n halusi edist\u00e4\u00e4 avoimuutta, kertoa kansalaisille, mit\u00e4 turvallisuudesta ja tiedustelusta vastaavassa talossa tapahtui.<\/p>\n Saana teki unelmaty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Silti, ja ehk\u00e4 siksikin, h\u00e4n uupui.<\/p>\n Pomona Saana oli tunnettu empaattisuudestaan, mutta itselleen h\u00e4n ei sallinut ty\u00f6kuorman v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4. Ei ep\u00e4onnistumisia, ei lep\u00e4\u00e4mist\u00e4. Ei, vaikka keho yritti pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Vatsa oli niin kipe\u00e4, ett\u00e4 Saana k\u00e4pertyi iltaisin siki\u00f6asentoon kylm\u00e4kalle housuissaan. Syd\u00e4n pamppaili niin, ettei lukemisesta tullut mit\u00e4\u00e4n. \u00d6isin Saana puri leukansa jumiin ja hampaansa hajalle. P\u00e4ivisin p\u00e4\u00e4 k\u00e4vi kierroksilla, laski jokaisen talon ikkunan ja suojatien viivan. Yksin ollessaan Saana kiroili ja n\u00e4ytti tietokoneelleen keskisormea.<\/p>\n Helmikuussa 2024 Saana istui katsomossa seuraamassa poikansa lukion vanhojentansseja. H\u00e4n oli pakotettu pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Kyyneleet alkoivat valua osin liikutuksesta, osin siksi, ett\u00e4 Saana ymm\u00e4rsi, miten rikki h\u00e4n oli.<\/p>\n Itku jatkui kotona vaatehuoneen lattialla tuntien ajan. Aamulla Saana meni t\u00f6ihin.<\/p>\n \u201dEn ollut ikin\u00e4 poissa t\u00f6ist\u00e4. Oksensin ty\u00f6paikalla, mutta en ollut koskaan poissa.\u201d<\/p>\n Lue my\u00f6s Kotiliesi.fi:\u00a0<\/strong>Juliska, 53, pakeni huonommuuden tunnettaan ty\u00f6h\u00f6n ja uupui \u2013 kehollinen terapia toi rauhaa<\/a><\/p>\n Haaveena romaani vakoojasta, joka ei pelk\u00e4\u00e4 itke\u00e4<\/p>\n Ainoa paikka, jonne ty\u00f6t eiv\u00e4t seuranneet, oli koripallokentt\u00e4. Jos siell\u00e4 erehtyisi miettim\u00e4\u00e4n muuta kuin peli\u00e4, saisi osuman pallosta tai kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4st\u00e4. <\/p>\n Alkuvuodesta 2025 aivoilla oli tilaa ajatella kent\u00e4n ulkopuolella. Saana Nilsson oli j\u00e4\u00e4nyt kuuden viikon vapaalle kirjoittaakseen kirjan ja saanut ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 et\u00e4isyytt\u00e4. <\/p>\n Sin\u00e4 aikana p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli kypsynyt. Saana l\u00e4htisi suojelupoliisista.<\/p>\n Sisko oli pyyt\u00e4nyt soittamaan, kun Saana olisi ensimm\u00e4isen kerran lenkill\u00e4 keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Lokakuussa 2025 Saana juoksi Kaivopuiston rantaan, istui kalliolle, katsoi merelle ja otti puhelimen k\u00e4teens\u00e4.<\/p>\n Saana itki niin, ettei pystynyt puhumaan. Siin\u00e4 h\u00e4n oli, juoksemassa yhdelt\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Viime aikoina h\u00e4n oli voinut juoda, kun janotti, sy\u00f6d\u00e4, kun tuli n\u00e4lk\u00e4. H\u00e4n oli alkanut k\u00e4yd\u00e4 vessassa, kun oli vessah\u00e4t\u00e4. Ennen oli aina ollut muka liian kiire. <\/p>\n Suojelupoliisissa Saana oppi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miksi muut toimivat niin kuin toimivat. H\u00e4n oppi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n inhimillisyytt\u00e4 \u2013 lopulta my\u00f6s itsess\u00e4\u00e4n. Niit\u00e4 oppeja h\u00e4n vie nyt eteenp\u00e4in turvallisuusalan koulutuksissaan.<\/p>\n Saana haaveilee esikoisteoksen j\u00e4lkeen kirjoittavansa lis\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 seuraavaksi fiktiota, jossa vakoojakin itkisi, kun maailmassa tapahtuu kamaluuksia. N\u00e4ytt\u00e4isi tunteensa, olisi ihminen. <\/p>\n Juttu on julkaistu Annassa 8\/2026.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Ninan \u00e4iti myrkytti is\u00e4n \u2013 ilman tytt\u00e4ren salapoliisity\u00f6t\u00e4 teko olisi kuitattu tapaturmana<\/a><\/p>\n<\/li>\n Somepoliisi Daniel Kalejaiye alkoi puhua vasta 3-vuotiaana<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/an-ninanikkila-06.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/danieletu.png\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/02\/sukututkimus-anna.jpg\"\/)