\u201dTuloksemme k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4laelleen sen, miten olemme perinteisesti ajatelleet aminohappojen muodostuvan asteroideissa\u201d, kertoo Allison Baczynski. <\/p>\n
Tuore tutkimus osoitti, ett\u00e4 Bennu-asteroidista l\u00f6ytyneist\u00e4 aminohapoista ainakin osa on voinut synty\u00e4 kylmiss\u00e4, radioaktiivisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4.\n<\/p>\n
\u201dNyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 el\u00e4m\u00e4n rakennuspalikoita voi muodostua monissa eri olosuhteissa, ei vain silloin kun paikalla on l\u00e4mmint\u00e4 nestem\u00e4ist\u00e4 vett\u00e4”, Allison Baczynski<\/strong> Penn State -yliopistosta tiivist\u00e4\u00e4 tutkimuksensa tulokset.\n<\/p>\n Tutkijat ovat jo vuosikymmenten ajan analysoineet meteoriiteista l\u00f6ytyneit\u00e4 aminohappoja. Esimerkiksi vuonna 1969 Australiaan putosi Murchisonin meteoriitti, jonka molekyylien on todettu syntyneen suhteellisen l\u00e4mpimiss\u00e4 ja nestem\u00e4ist\u00e4 vett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4viss\u00e4 olosuhteissa.\u00a0\n<\/p>\n ”Todellinen yll\u00e4tys on se, ett\u00e4 Bennun aminohapoilla on hyvin erilainen isotooppikuvio kuin Murchisonilla”, toteaa Oph\u00e9lie McIntosh<\/strong> Penn State -yliopistosta.\n<\/p>\n ”Tulokset viittaavat siihen, ett\u00e4 Bennun ja Murchisonin emokappaleet todenn\u00e4k\u00f6isesti syntyiv\u00e4t kemiallisesti erillisill\u00e4 alueilla aurinkokunnassa.”\n<\/p>\n Nyt julkaistu tulos on merkitt\u00e4v\u00e4 siksi, ett\u00e4 se osoittaa aminohappojen muodostumisreittien olevan paljon ajateltua monimuotoisempia. N\u00e4it\u00e4 el\u00e4m\u00e4n syntyyn tarvittavia ainesosia on siten voinut rakentua vaihtelevammissa olosuhteissa kuin t\u00e4h\u00e4n asti on uskottu.\n<\/p>\n