{"id":176396,"date":"2026-02-22T02:09:11","date_gmt":"2026-02-22T02:09:11","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/176396\/"},"modified":"2026-02-22T02:09:11","modified_gmt":"2026-02-22T02:09:11","slug":"erilainen-tietokirja-arvossa-sodan-yrityksia-suurteollisuus-sodan-palveluksessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/176396\/","title":{"rendered":"Erilainen tietokirja \u2013 arvossa Sodan yrityksi\u00e4: Suurteollisuus sodan palveluksessa"},"content":{"rendered":"<p class=\"p1\">Onko yrityksill\u00e4 moraalia? Arvojahan yrityksill\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n vaikka muille jakaa. Niit\u00e4 julistetaan tai niiden taakse piiloudutaan, tilanteen mukaan. Mutta moraali ei yrityksille kuulu, ei nyky\u00e4\u00e4n eik\u00e4 se niille kuulunut Euroopan toisen 30-vuotisen sodan aikana (1914\u20131945), n\u00e4in sen pelkist\u00e4\u00e4 Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian emeritusprofessori <b>Markku Kuisma<\/b> uudessa teoksessaan <a href=\"https:\/\/verkkokauppa.teos.fi\/sivu\/tuote\/sodan-yrityksia-suurteollisuus-sodan-palveluksessa\/5529337\" rel=\"nofollow noopener\" target=\"_blank\">Sodan yrityksi\u00e4 \u2014 Suurteollisuus sodan palveluksessa<\/a> (Siltala, 2026).<\/p>\n<p class=\"p1\">Sotia ei voida k\u00e4yd\u00e4 ilman sodan yrityksi\u00e4. N\u00e4it\u00e4 yrityksi\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole perustettu sotateollisuutta varten. Hyvi\u00e4 asioita ne alun alkaen tuottavat, kuten vaikkapa maatalouskemikaaleja, lannoitteita, l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, polttoaineita, liikennev\u00e4lineit\u00e4, kaikkea paremman maailman hyv\u00e4ksi.<\/p>\n<p class=\"p1\">Mutta ajat, olosuhteet ja politiikan suhdanteet muuttuvat ja yritysten on osattava ennakoida tulevien aikojen kumu ja ketter\u00e4sti sopeuduttava ajan rientoon. Jos vahva visio tarjoaa kasvua ja vakautta, sit\u00e4 seurattakoon, vaikka vision esitt\u00e4j\u00e4n arvomaailma olisi outo; vaikka siihen eiv\u00e4t kuuluisi k\u00e4sitteet demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Yrityksille riitt\u00e4\u00e4 toimiminen pragmaattisesti ja professionaalisesti, moraalin tuolla puolen kun on laajat toimintavapaudet.<\/p>\n<p class=\"p1\">Pohdinta kuulostaa ajankohtaiselta. Markku Kuisman teos keskittyy kuitenkin selke\u00e4sti sotien v\u00e4liseen aikaan ja erityisesti Natsi-Saksan hallinnolle alistettujen tai alistuneiden suuryritysten kuten IG Farbenin ja Metallgesellschaft MG:n toimintaan ja ihmisiin n\u00e4iden toimien takana. Teos k\u00e4sittelee \u201digfarbenilaisia langanp\u00e4it\u00e4 Euroopan suurtalousalueelta\u201d, kuten Kuisma itse teostaan luonnehtii tai \u201djohtolankoja\u201d, jotka johtavat niinkin et\u00e4\u00e4lle kuin Suomeen ja Outokumpuun, pohjoismaiseen mets\u00e4kartelliin, Nokian kumiin ja Nesteen syntyyn.<\/p>\n<p>T\u00e4llainenko on ihminen?<\/p>\n<p class=\"p1\">Langanp\u00e4it\u00e4 ja johtolankoja keriess\u00e4\u00e4n Kuisma nostaa ennen kaikkea esiin ihmiset organisaatioiden takana. Vaikka yrityksilt\u00e4 ei moraalia voisikaan edellytt\u00e4\u00e4, ihmiseth\u00e4n valintoja ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tekev\u00e4t. Hyv\u00e4t ja viisaat tiedemiehet ja yritysjohtajat olivat nostaneet IG Farbenin maailman johtavaksi keinolannoitteiden ja maatalouskemikaalien kuten hy\u00f6nteismyrkkyjen tuottajaksi. Oli siell\u00e4 tosin taistelukaasujakin kehitelty. Yrityksen huippututkija <b>Fritz Haber<\/b> sai jopa kemian Nobel-palkinnon vuonna 1918. Juutalaissyntyinen Haber ei koskaan joutunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mihin hy\u00f6nteismyrkyksi kehitetty\u00e4 Zyklon B:\u00e4 lopulta k\u00e4ytettiin.<\/p>\n<p class=\"p1\">Kuisman teos ei ole perinteinen yritys- tai taloushistoriikki. Tietokirjaksi se on erilainen. Teos koostuu kahdestakymmenest\u00e4viidest\u00e4 luvusta, joista jokainen on l\u00e4hes itsekantava essee, etten sanoisi per\u00e4ti novelli; siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin faktaa, omaa pohdintaa, j\u00e4nnitett\u00e4 ja draaman kaarta niihin jokaiseen sis\u00e4ltyy. Keski\u00f6ss\u00e4 ovat ihmiset vaikeiden valintojen \u00e4\u00e4ress\u00e4 aikoina, jolloin useimmin oli tyytyminen valitsemaan huonoista vaihtoehdoista paras.<\/p>\n<p>Helvetin kartellin langanp\u00e4\u00e4t<\/p>\n<p class=\"p1\">Teoksessa aukeaa kaksi selke\u00e4\u00e4 tutkintalinjaa. Ensinn\u00e4kin, miten IG Farben ja siihen linkittyv\u00e4t muut teollisuusyritykset ajautuivat osaksi <b>Adolf Hitlerin<\/b> eurooppalaista suurtalousaluesuunnitelmaa ja osaltaan sen toteuttajiksi. Toinen tutkintalinja puolestaan keskittyy kuvaamaan \u201dHelvetin kartellin\u201d IG Farbenin lonkeroiden ulottumista erilaisten omistus- ja yhteisty\u00f6kuvioiden kautta niin Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Sveitsiin ja Pohjoismaihin, varsinkin Suomeen. Nykyajan Panama-paperit vaikuttavat t\u00e4ss\u00e4 katsannossa amat\u00f6\u00f6ritouhulta.<\/p>\n<p class=\"p1\">Kuisman kuvaus ja analyysi IG Farbenin ja muidenkin saksalaisyritysten liukumisesta osaksi Hitlerin talousimperiumia on selkeydess\u00e4\u00e4n kylm\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 kerrontaa. Eiv\u00e4t yrityksen johtohenkil\u00f6t suinkaan olleet kansallissosialismin el\u00e4hdytt\u00e4mi\u00e4 tai naiiveja h\u00f6pl\u00e4st\u00e4 vedett\u00e4vi\u00e4 politiikan amat\u00f6\u00f6rej\u00e4. Eiv\u00e4t he my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet juutalaisvastaisia tai luonnevikaisia.<\/p>\n<p class=\"p1\">Sivistyneit\u00e4, ik\u00e4ns\u00e4 puolesta ehk\u00e4 keisariajan ihanteita vaalivia maltillisia ja konservatiivisia herrasmiehi\u00e4, yrityksen ja osakkaiden etu johtot\u00e4hten\u00e4\u00e4n. Arkip\u00e4iv\u00e4n vaikenemisesta pahuus nousee, <b>Hannah Arendtia<\/b> ja <b>Martin Niem\u00f6lleri\u00e4<\/b> mukaillen.<\/p>\n<p class=\"p1\">Aluksi Saksan yritysel\u00e4m\u00e4 vastusti Hitleri\u00e4. He pitiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 aluksi poliittisena h\u00e4irikk\u00f6n\u00e4 ja pellen\u00e4, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti nopeasti poistuisi kuvasta. Kun Hitler sitten kuitenkin nousi valtaan ja alkoi tarjota kansakunnalle visioita, joissa my\u00f6s talousel\u00e4m\u00e4 voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 kukoistamaan, ja kun t\u00e4st\u00e4 politiikasta tuli valtavirtaa, oli helppoa hyp\u00e4t\u00e4 voittajan kelkkaan.<\/p>\n<p class=\"p1\">Sotavuosina ja lopun h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kelkasta ei sitten p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pois. Kun ensin oli jaettu voitot, piti lopussa jakaa my\u00f6s tappiot, pahimmassa tapauksessa N\u00fcrnbergiss\u00e4.<\/p>\n<p>Saksalainen sateenvarjo<\/p>\n<p class=\"p1\">Kuin historian viestin\u00e4 tuleville ajoille keskeiset raaka-aineet, kuten \u00f6ljy, ter\u00e4s ja kupari, ja arvokkaat maametallit, kuten nikkeli, koboltti ja molybdeeni, olivat maailmapolitiikan k\u00e4ytt\u00f6voimana jo tuolloin. Jos niit\u00e4 ei ollut omasta takaa, aina voitiin vallata ja varastaa, tai jos oli kumppanista kyse, tehd\u00e4 tarjous, josta ei voi kielt\u00e4yty\u00e4.<\/p>\n<p class=\"p1\">Ruotsissa oli rautamalmia ja kuulalaakereita, Suomessa kuparia ja muita metalleja. Outokumpu Oy oli IG Farbenin l\u00e4hipiiriin kuuluvan kuparisulattokombinaatti Norddeutsche Affinerie NA:n liikekumppani. NA oli Outokummun kuparin p\u00e4\u00e4ostaja ja t\u00e4lt\u00e4 pohjalta saksalaiset edellyttiv\u00e4t Outokummun laajentavan tuotantoaan saksalaisohjauksessa jatkossakin. <\/p>\n<p class=\"p1\">Outokummun vahvan miehen <b>Eero M\u00e4kisen<\/b> sitke\u00e4n vastarinnan ja suomalaisten k\u00e4rsiv\u00e4llisen viivytystaktiikan avulla Outokumpu s\u00e4ilytti itsen\u00e4isyytens\u00e4. Tosin saksalaisia saa kiitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 neuvostokoneet eiv\u00e4t talvisodan aikana pommittaneet Outokummun tuotantolaitoksia Vuoksenlaaksossa. Ne olivat jo tuolloin Saksan sateenvarjon suojassa.<\/p>\n<p class=\"p1\">Kyll\u00e4h\u00e4n Saksa yritti sateenvarjonsa suojaan saada my\u00f6s koko pohjoismaista mets\u00e4teollisuutta ja Nokian kumiteollisuuttakin, Petsamon nikkelist\u00e4 puhumattakaan. Eurooppalaisessa suuratalousalueessa tosin er\u00e4\u00e4t olisivat todenn\u00e4k\u00f6isesti olleet tasa-arvoisempia kuin toiset. Mutta oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 saksalaiset olivat teollisuutta rakentaessaan; suursodan voittivat lopulta suurimmat, liittoutuneet teollisuudet, kuten Kuisma viile\u00e4sti toteaa.<\/p>\n<p>Taito, tuuri ja ajanpeluu<\/p>\n<p class=\"p1\">Sek\u00e4 Outokummun ett\u00e4 Nesteen yrityshistorioiden laatijana Kuismalla on tietty kotikentt\u00e4etu kirjoittaessaan Outokummun ponnisteluista saksalaisen sotataloussuunnittelun py\u00f6rteiss\u00e4 samoin kuin Nesteen syntyhistorian taustalla olevista geopolitiikan, huoltovarmuuden, teknologian ja teollisuuspolitiikan ajureista. <\/p>\n<p class=\"p1\">Sodan yritysten oivaltavuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy erityisesti Kuisman taidossa liitt\u00e4\u00e4 yrityshistorioista ilmenev\u00e4t pohdinnat ja p\u00e4\u00e4t\u00f6kset maailmanpolitiikan v\u00e4r\u00e4hdyksiin. Oikea-aikainen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko johtaa usein hyviin lopputuloksiin, mutta on niinkin, ett\u00e4 joskus onnelliseen loppuun p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ajanpeluulla ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon vetkuttamisella. Ja hyv\u00e4 tuuri auttaa aina.<\/p>\n<p class=\"p1\">Markku Kuisma on tunnetusti sujuva kirjoittaja ja v\u00e4rik\u00e4s kielenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 teoksessa h\u00e4n ylt\u00e4\u00e4 tietokirjailijalle poikkeukselliseen l\u00e4hes lyyriseen tempoon. Ei voi v\u00e4ltty\u00e4 vaikutelmalta, ett\u00e4 kirjoittaja on itsekin nauttinut luomisty\u00f6st\u00e4. Vai mit\u00e4 sanotte seuraavasta:<\/p>\n<blockquote>\n<p class=\"p1\">\u201dBerliini viestitti liikkeill\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rryst\u00e4 ja vastaantuloa varsinkin kes\u00e4n 1940 kauppasopimuksissa, joissa Outokummun kuparista taottiin naulat Saksan armadan py\u00f6rteiss\u00e4 uiskennelleeseen, ajopuista rakennettuun viehke\u00e4n kalevalaiseen konstruktioon, koskiveneeseen.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n<p class=\"p1\" style=\"text-align: right;\">Jukka Ahtela<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Onko yrityksill\u00e4 moraalia? Arvojahan yrityksill\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n vaikka muille jakaa. Niit\u00e4 julistetaan tai niiden taakse piiloudutaan, tilanteen mukaan.&hellip;\n","protected":false},"author":2,"featured_media":176397,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[76],"tags":[79,77,33,31,30,28497,28498,8172,32,78,1053,2550],"class_list":{"0":"post-176396","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-talous","8":"tag-business","9":"tag-economy","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-markku-kuisma","14":"tag-sodan-yrityksia","15":"tag-sotateollisuus","16":"tag-suomi","17":"tag-talous","18":"tag-teollisuus","19":"tag-tietokirjat"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116111852467675045","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/176396","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=176396"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/176396\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/176397"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=176396"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=176396"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=176396"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}