{"id":178810,"date":"2026-02-24T22:10:18","date_gmt":"2026-02-24T22:10:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/178810\/"},"modified":"2026-02-24T22:10:18","modified_gmt":"2026-02-24T22:10:18","slug":"deathcoren-kuningaskiertue-saapui-suomeen-lorna-shore-kumppaneineen-helsingin-jaahallilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/178810\/","title":{"rendered":"Deathcoren kuningaskiertue saapui Suomeen – Lorna Shore kumppaneineen Helsingin J\u00e4\u00e4hallilla"},"content":{"rendered":"

Lorna Shore<\/strong> ei pahemmin aikaillut edellisen Suomen visiittins\u00e4 j\u00e4lkeen seuraavan suunnittelun kanssa. Viimeksi Tuska-festivaaleilla Amerikan deathcore-ihme oli varmastikkin isosti vastuussa siit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen p\u00e4iv\u00e4 oli loppuunmyyty. Ihan kuin jo p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4 ei yksin\u00e4\u00e4n saisi lippukaupan ovia natisemaan liitoksistaan, Lorna Shore<\/strong> sai hankittua t\u00e4lle rundille ehk\u00e4 kovimmat mahdolliset kiertuekaverit.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 viimeksi Lorna toi nordikselle mukanaan Ingestedin<\/strong>, Distantin<\/strong> ja Rivers of Nihilin<\/strong> Suomen ensivisiitille, oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa tarjolla tutumpia nimi\u00e4. Keikkajulistetta koristi jo aiemmin Suomessa k\u00e4yneet Humanity\u2019s Last Breath<\/strong>, Shadow of Intent<\/strong> ja Whitechapel<\/strong>. L\u00e4mpp\u00e4reiden todella kova taso ilmeni my\u00f6s mielenkiintoisella tavalla yleis\u00f6n joukossa. Paikallaolijoita haastatellessani tuli ilmi, ett\u00e4 illan odotetuimman b\u00e4ndin titteli meni pienell\u00e4 otannalla yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tasan kaikkien esiintyjien kanssa. Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienen lippusekoilun j\u00e4lkeen l\u00f6ysin tieni katsomon puolelle varsin mainioille paikoille.<\/p>\n

Humanity\u2019s Last Breath<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Jo kuuden aikaan aloittanut ruotsalainen Humanity\u2019s Last Breath<\/strong> on ollut aktiivisessa seurannassa varsinkin vuonna 2023 julkaistun \u201dAshen\u201d-levyn j\u00e4lkeen. Alunperin djentahtavaa deathcorea louhinut yhtye on saanut musiikkiinsa vuosien saatossa sen verran paljon uusia s\u00e4vyj\u00e4, ett\u00e4 ei t\u00e4t\u00e4 kannata en\u00e4\u00e4 edes yritt\u00e4\u00e4 supistaa mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn genreen. Kavereiden kesken ollaankin alettu kutsumaan varsinkin yhtyeen uudempaa tuotantoa lyhyesti ja ytimekk\u00e4\u00e4sti m\u00f6rk\u00f6teknoksi.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Humanity\u2019s Last Breath<\/strong> on jo aiemminkin vakuuttanut sek\u00e4 klubeilla ett\u00e4 festareilla, mutta j\u00e4\u00e4hallissa koettu maailmanlopun manifestointi oli t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 paras tapa kokea ihmiskunnan viimeinen henk\u00e4ys. J\u00e4\u00e4hallin massiivinen \u00e4\u00e4nentoisto paisutti varsinkin uudet singlet \u201dAnthracite\u201d ja \u201dGodhood\u201d ihan uusiin ulottuvuuksiin. Harrasta ja uhkaavaa tunnelmaa paransi my\u00f6s se, ett\u00e4 ainakin viimeksi liven\u00e4 n\u00e4hty jatkuva yleis\u00f6n k\u00e4skytt\u00e4minen pittiin kesken biisienkin, oli j\u00e4tetty t\u00e4ll\u00e4 kertaa vain v\u00e4lispiikkeihin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen esiintyj\u00e4n aikana yleis\u00f6 oli l\u00f6yt\u00e4nyt maltillisesti paikalle t\u00e4ytt\u00e4en permannon noin puolilleen. Verrattain lyhyen 30 minuutin setin loppupuolella n\u00e4htiin kuitenkin jo illan ensimm\u00e4iset pitit. Valoshow pelitti upeasti, ja siin\u00e4 osattiin uppoutua hienosti koko lavan peitt\u00e4v\u00e4\u00e4n pimeyteen sen vaatiessa. Jos, ja toivottavasti kun yhtye saadaan seuraavan kerran yht\u00e4 isolle lavalle, saataisi mukaan musiikkia upeasti tukevat taustavideot<\/a>. Mainittakoon viel\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4htiin my\u00f6s illan ainoa suomalainen soittaja lavalla. Atlaksesta<\/strong> tuttu Tuomas Kurikka hoiti kitaroinnit lavan oikealla puolella yleis\u00f6st\u00e4 katsottuna.<\/p>\n

Shadow of Intent<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Varsin lyhyen v\u00e4liajan j\u00e4lkeen amerikkalainen Shadow of Intent<\/strong> otti lavan haltuun. Pitk\u00e4st\u00e4 i\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta yhtye on saatu Suomeen vasta kerran aiemmin Nummirockiin vuonna 2024. T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 yhtye on ehtinyt julkaisemaan uuden albuminsa \u201dImperium Delirium\u201d, mit\u00e4 j\u00e4\u00e4hallilla saatiinkin todistaa koko setin verran viimeist\u00e4 kappaletta lukuunottamatta.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Itselleni t\u00e4m\u00e4 amerikkalainen, sinfonista ja teknist\u00e4 deathcorea tykitt\u00e4v\u00e4 yhtye on ollut aina pieni v\u00e4liinputoaja. Kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 satunnaisella kuuntelulla menee, mutta aina on tullut siirrytty\u00e4 johonkin s\u00e4rmikk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4n samankaltaisen tyylisuunnan edustajaan. J\u00e4\u00e4hallissa tilanne oli t\u00e4ysin toinen, ja heti ensimm\u00e4isest\u00e4 kappaleesta alkanut runnominen vangitsi huomion koko setin ajaksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ben Duerrin liven\u00e4 kovalle miksatut \u00f6rin\u00e4t ja r\u00e4\u00e4yt olivat h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n upeaa kuultavaa. Yleinen soitinten soundi oli miksattu live\u00e4 varten sen sijaan, ett\u00e4 olisi yritetty toistaa t\u00e4ysin levylt\u00e4 kuultu \u00e4\u00e4nimaailma. Ainoa miinus \u00e4\u00e4nimaailmasta on pakko heitt\u00e4\u00e4 liven\u00e4 valitettavan yleisille \u201dtriggeribasareille\u201d, jotka kuulostivat nytkin kuivien oksien katkomiselta. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan vaivannut setin aikana niin paljon kuin soundcheckin aikana pelk\u00e4sin.<\/p>\n

Yleis\u00f6 selke\u00e4sti piti kuulemastaan, ja permannolla ei tyhji\u00e4 aukkoja pahemmin n\u00e4kynyt. H\u00f6lkk\u00e4pittien koko kasvoi ensimm\u00e4iseen esiintyj\u00e4\u00e4n verrattuna parilla tuumalla, ja illan ensimm\u00e4iset crowdsurffaajatkin putkahtivat j\u00e4rkk\u00e4rien \u201driemuksi\u201d esiin. Shadow of Intent<\/strong> lunasti paikkansa t\u00e4ll\u00e4 kiertueella tiukalla soitolla ja upealla valoshowlla. Yksi niist\u00e4 esityksist\u00e4 jotka todenn\u00e4k\u00f6isesti avaavat yhtyeen tuotantoa kotikuuntelussakin ihan eri tavalla.<\/p>\n

Whitechapel<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Whitechapelia<\/strong> kohtaan itselleni oli muodostunut hieman ristiriitaisia odotuksia. Pyrin yleens\u00e4 siihen etten kurki settilistoja etuk\u00e4teen ennen konserttia, mutta tuttujen puheiden kautta ja kes\u00e4n festaritaltiointeja katsoessa tuli ilmi, ett\u00e4 nyt sorvataan p\u00e4\u00e4osin ekan ja vikan levyn biisej\u00e4. Aiemmin mainitut festaritaltioinnit j\u00e4ttiv\u00e4t my\u00f6s verrattain kylm\u00e4ksi, joten en ollut lainkaan varautunut siihen, kuinka lujaa j\u00e4\u00e4hallissa tulisi turpaan.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

Ihan jo \u201dPrisoner 666\u201d startatessa setin, tuli selv\u00e4ksi, ett\u00e4 aiemmat arpomiset laadun osalta olivat t\u00e4ysin turhia. Paatuneempanakin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isimm\u00e4n musiikin etsij\u00e4n\u00e4 Whitechapel <\/strong>l\u00f6i j\u00e4\u00e4hallissa minusta ilmat kunnolla pihalle. Lyijynraskas soundi, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n matalat murinat ja \u201dkuulo l\u00e4htee\u201d tasolle vedetty volyymi tarjosivat niin rajua mylly\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 moni yrmympi death metal -b\u00e4ndi voi vain uneksia. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s pittien ilmestymisen\u00e4 permannolle ilman erityisemp\u00e4\u00e4 k\u00e4skytyst\u00e4. Kyseess\u00e4 oli selv\u00e4sti odotettu vieras talon ollessa varsin t\u00e4ynn\u00e4 jo keikan alusta asti.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Vaikka Ben Duerr vakuuttikin jo ett\u00e4 paikalla on maailman kovimpia \u00f6risij\u00f6it\u00e4, Phil Bozeman meni t\u00e4st\u00e4kin viel\u00e4 askeleen pidemm\u00e4lle. Liven\u00e4 todistetut koko j\u00e4\u00e4hallin t\u00e4ytt\u00e4neet raaemmat vokaalit saivat levyversiot kuulostamaan vertailussa l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4mmittelylt\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 meteli tuli siis kaverin suusta, joka ulkoisesti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 voisi empim\u00e4tt\u00e4 ostaa k\u00e4ytetyn auton. Huh. Rumpuihin oli saatu my\u00f6s ihan uudella tavalla raskasta sointia, ja silti kitarat soivat selke\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n demonisen \u00e4\u00e4nivallin takaa. Vaikka lavalla py\u00f6rikin sateenkaaren v\u00e4reiss\u00e4 ties mink\u00e4laista komeaa valopatternia, oli t\u00e4m\u00e4 kuitenkin siten hillitty\u00e4, ett\u00e4 uusinta \u201dHymns in Dissonance\u201d levy\u00e4 tukeva uhkaava tunnelma oli alati l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kappaleiden osalta tosiaan tukeuduttiin hyvin pitk\u00e4lti ensimm\u00e4isen ja uusimman levyn tuotantoon. Setin ollessa n\u00e4in helvetin kovassa tikiss\u00e4, t\u00e4m\u00e4 ei ollut todellakaan ongelma. Hieman alle tunnin pituisen setin loppuvaiheilla tuli kuitenkin tunne, ett\u00e4 t\u00e4nne v\u00e4liin olisi hyvin mahtunut pari \u201dn\u00f6ss\u00f6mp\u00e4\u00e4\u201d kappaletta parilta edelliselt\u00e4 levyilt\u00e4. T\u00e4st\u00e4kin huolimatta Whitechapel<\/strong> meni sille listalle, ett\u00e4 paikalle pyrit\u00e4\u00e4n aina kun jatkossa saapuvat Suomeen. K\u00e4vip\u00e4h\u00e4n my\u00f6s Ben Duerrkin piipahtamassa lavalla \u201dProstatic Fluid Asphyxiationin\u201d aikana.<\/p>\n

Lorna Shore<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tuntuu ett\u00e4 aina kun Lorna Shore<\/strong> tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Euroopan isojen kiertueiden umpikujana tunnetussa Suomessa, jokaisella keikalla kokonaisuutta on vedetty tuntuvasti isompaan suuntaan. Lavan eteen asetettu massiivinen esirippu pudotettiin t\u00e4yden salin edest\u00e4 jo viisi minuuttia ennen ilmoitettua aloitusta, ja lavan kokema muodonmuutos Whitechapeliin<\/strong> verrattuna oli jotain David Copperfield -tason hokkuspokkusta. Kun viimeksi j\u00e4\u00e4hallissa pelattiin pyrojen ja savupatsaiden kanssa, nyt lavalle oli saatu n\u00e4iden lis\u00e4ksi koko setin kattavat videotaustat ja ilotulitteita.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/a>Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

2025 Kaaoszinen yleis\u00f6\u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 parhaan ulkomaisen metallilevyn<\/a> palkinnon saaneen \u201dI Feel the Everblack Festering Within Me:n\u201d kiertuesetti alkoi sopivasti kyseiselt\u00e4 levylt\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 singlen\u00e4 julkaistulla \u201dOblivionilla\u201d. Heti alkuun tuli selv\u00e4ksi, ett\u00e4 Lorna Shore<\/strong> on ottanut lavatuotantoa varten l\u00e4hes kaikki pelit ja vehkeet mit\u00e4 reissuun mukaan voi saada. Kolmantena kappaleena esitetyst\u00e4 \u201dWar Machinesta\u201d, joka lukeutui arvostellessa uudelta levylt\u00e4 omiin suosikkeihini<\/a>, sai ilmeisesti musiikkivideok\u00e4sittelyn dronen p\u00f6rr\u00e4tess\u00e4 ymp\u00e4ri j\u00e4\u00e4hallia. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa itselleni verrattain uutena juttuna sis\u00e4tiloissa k\u00e4ytetyt helvetin kova\u00e4\u00e4niset ilotulitepaukut toivat sotaisaan kappaleeseen uutta ulottuvuutta, joka on mahdollista vain liven\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Soundipuolella viimeistely oli juurikin niin pitk\u00e4lle viety\u00e4, kuin odottaa voi. Mainiona yksityiskohtana Lornankaan<\/strong> kohdalla ei pyritty toistamaan yksi yhteen studion \u00e4\u00e4nimaailmaa, vaan instrumenttien soundit k\u00e4siteltiin live\u00e4 varten sopivaan muottiin. Austin Archeyn rumputy\u00f6skentely oli ter\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n ja raskaudessaan j\u00e4lleen kerran upeaa kuunneltavaa. Adam De Micco, Andrew O\u2019Connor ja Michael Yager suoriutuivat kielisoittimistaan my\u00f6s varsin mainiosti kautta linjan. Sainpa my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 reissulla tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Andrew O\u2019Connor on varsin suuri suomalaisen Wintersunin<\/strong> fani. Sosiaalisesta mediasta k\u00e4vi ilmi my\u00f6s, ett\u00e4 mies p\u00e4\u00e4si moikkaamaan p\u00e4iv\u00e4n aikana muuan er\u00e4st\u00e4 Jaria kyseisen projektin takana.<\/p>\n

Lornan<\/strong> setin aikana tuli my\u00f6s varsin selv\u00e4ksi, ett\u00e4 mink\u00e4 takia Will Ramos on noussut uuden ajan \u00f6rin\u00e4jeesuksen kaltaiseen asemaan. Vertailtuani illan aikana aiemmin lavalla m\u00f6k\u00e4nneit\u00e4 Ben Duerria ja Phil Bozemania Ramokseen, ei Ramos ollut m\u00f6rin\u00e4n ja p\u00f6rin\u00e4n osalta mitenk\u00e4\u00e4n aivan ylivoimainen suorittaja. Vaikka Ramoksesta l\u00e4htee el\u00e4intarhan \u00e4\u00e4ni\u00e4 poikkeuksellisen laajasti, lavakarisma oli t\u00e4n\u00e4 iltana se ratkaiseva tekij\u00e4.<\/p>\n

Illan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n ep\u00e4virallinen t\u00e4hti p\u00e4\u00e4si yleis\u00f6n kanssa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti samalle aaltopituudelle. Ramos jutteli v\u00e4lispiikeiss\u00e4 j\u00e4\u00e4hallin v\u00e4elle samalla l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 kuin vanhoille tutuille kotibileiss\u00e4. Hurmos oli sit\u00e4 tasoa, ett\u00e4 eturivin fanit olisivat varmaan olleet riemuissaan vaikka Ramos olisi heitt\u00e4nyt n\u00e4iden p\u00e4\u00e4lle viikon vanhaa piim\u00e4\u00e4. Kun lavalta k\u00e4vi k\u00e4sky, ett\u00e4 nyt pit\u00e4isi saada permannolle pitti\u00e4 ja liikett\u00e4, t\u00e4m\u00e4 otettiin vastaan poikkeuksellisella innolla. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 \u201dCursed to Dien\u201d alkuspiikiss\u00e4 Ramos pyysi hurraahuutoja j\u00e4rkk\u00e4reille, koska seuraavaksi pit\u00e4isi saada kaikki crowdsurffaajat liikkeelle. Ei kest\u00e4nyt montaa minuuttia, kun yleis\u00f6massan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kelluikin parhaimmillaan parikymment\u00e4 surffaria samanaikaisesti.<\/p>\n

Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Lorna Shoren<\/strong> kappaleet on selke\u00e4sti rakennettu konserttiel\u00e4myst\u00e4 ajatellen. Levyjen tehokuuntelun yhteydess\u00e4 pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ainakin itse\u00e4ni puuduttaneet modulaatiot ja yksinkertaiset kappaleiden p\u00e4\u00e4melodiat eiv\u00e4t \u00e4rsytt\u00e4neet t\u00e4ll\u00e4 kertaa lainkaan. T\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ne toimivat r\u00f6yhke\u00e4n tehokkaina ja ilmiselvin\u00e4 koukkuina, jotka polttivat jokaisesta kappaleesta oman muistij\u00e4lkens\u00e4 kuulijan mieleen. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6s selitt\u00e4nee sen, miksi muksut ja mummot jotka eiv\u00e4t normaalisti hevi\u00e4 kuuntele, kuuluvat my\u00f6s yhtyeen vakiintuneeseen kuuntelijakuntaan.<\/p>\n

\u201dPrison of Fleshin\u201d j\u00e4lkeen startannut \u201dPain Remains\u201d trilogia on upea kokonaisuus, ja videolla el\u00e4v\u00f6itettyn\u00e4 t\u00e4ysin eri kokemus, kuin pari vuotta sitten Helsingin J\u00e4\u00e4hallissa aiemmin soitettuna. Olisihan se pit\u00e4nyt jo kappaletrilogian nimenkin perusteella arvata, ett\u00e4 se ei ole l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 setist\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. \u201dIn a Sea of Firen\u201d loppupuolella koettiin my\u00f6s varsin tunteikas hetki, johon koko yleis\u00f6 p\u00e4\u00e4si osallistumaan. Willin pyynn\u00f6st\u00e4 koko j\u00e4\u00e4halli valaistiin yleis\u00f6n puhelimien taskulampuilla, ja n\u00e4ky oli paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin unesta. Kyseisen hetken voi el\u00e4\u00e4 uudestaan yhtyeen sosiaalisen median kautta. Facebook<\/a> & Instagram<\/a><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Encorena toimineen \u201dTo the Hellfiren\u201d l\u00e4htiess\u00e4 soimaan huomasin kuitenkin tuumaavani, ett\u00e4 nyt jotain puuttuu. Uuden levyn loistokas lopetus \u201dForevermore\u201d, ja Lorna Shoren<\/strong> ehk\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isin rymistely \u201dDeath Can Take Me\u201d j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4lt\u00e4 er\u00e4\u00e4 settilistalta pois. Kirjoitushetkell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tuumatessa ja settilistaa katsoessa ymm\u00e4rr\u00e4n kuitenkin syyn paremmin kuin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yhtyeell\u00e4 alkaa olla sen verran kova katalogi, ett\u00e4 setin pit\u00e4isi veny\u00e4 kahteen tuntiin, jotta l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki hitit saataisi koluttua l\u00e4pi. T\u00e4st\u00e4kin ulinasta huolimatta \u201dTo the Hellfiren\u201d aikana n\u00e4htiin niin j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 wall of deatheja ja pittej\u00e4, ett\u00e4 iso yleis\u00f6 hyv\u00e4ksyi settilistan varmasti sellaisenaan.<\/p>\n

Yksi alkaneen keikkavuoden ehdottomista kohokohdista<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 ilta tullaan muistamaan viel\u00e4 pitk\u00e4n aikaa. Vaikka kaikki yhtyeet onkin niputettu saman genren alle, ei n\u00e4it\u00e4 voi kovin j\u00e4rkev\u00e4sti vertailla kesken\u00e4\u00e4n. S\u00e4\u00e4liksi k\u00e4y sit\u00e4 sakkia, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman tutkimatta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n genren nimen takia. Vaikka en edes pid\u00e4 Lorna Shorea<\/strong> yhten\u00e4 omista suosikkib\u00e4ndeist\u00e4ni, kyll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 keikkarapsaa kirjoittaessa on haikea olo, kun t\u00e4m\u00e4 ilta on nyt n\u00e4hty ja koettu.<\/p>\n

Tuntuu my\u00f6s varsin hullunkuriselta, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nimaailman osalta Infant Annihilatoria<\/strong> jokseenkin l\u00e4hell\u00e4 oleva b\u00e4ndi alkaa olla Helsingin J\u00e4\u00e4halliakin varten turhan kookas esiintyj\u00e4. Huvitusta lis\u00e4\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 kirjoitushetkell\u00e4 varsinkin pienemmill\u00e4 klubeilla kunnostautunut Turmion K\u00e4til\u00f6t<\/strong> hakkaa saman keikkapaikan kapasiteettia omalla showllaan kovaa tahtia umpeen. Ei n\u00e4it\u00e4 New Jerseyn sankareita kannata en\u00e4\u00e4 buukata Veikkaus Areenaa pienempiin tiloihin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Iso kiitos kaikille illan esiintyjille ja erityisesti Lorna Shorelle<\/strong>, kun nappasivat tiukkaakin tiukemmat b\u00e4ndit mukaansa rundille. Pakko nostaa my\u00f6s hattua yleis\u00f6lle, joka heitt\u00e4ytyi hurmiollisesti musiikin mukaan mustelmia pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Seuraavaa kertaa innolla odotellessa.<\/p>\n

Kuvat: Tomi Vesaharju<\/p>\n