Kahdessa aikatasossa tapahtuvan, globaalien uhkien kehyst\u00e4m\u00e4n romaanin keskeisi\u00e4 teemoja ovat my\u00f6s muistamisen rekonstruktion luotettavuus ja etiikka, yksil\u00f6n moraaliset valinnat ja taideteoksen tulkintojen irtoaminen omaksi tarinakseen. <\/p>\n
Teoksessa kirjallisuudentutkija Thomas (Tom) Metcalfe tutkii \u201dsekoamisen ajaksi\u201d nimetty\u00e4 aikakautta (1990\u20132030) arkistomateriaalin perusteella. H\u00e4n j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 kuumeisesti aikansa huomattavimpiin, englanniksi kirjoittaviin runoilijoihin kuuluvan, kuvitteellisen hahmon Francis Blundyn illallisella vuonna 2014 lukemaa runoa \u201dKorona sinulle, Vivien\u201d. <\/p>\n
Runo on omistettu h\u00e4nen vaimolleen Vivienelle t\u00e4m\u00e4n syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Runoa ei lopulta l\u00f6ydy, mutta syntyy katsaus aikamme kulttuuriseen maisemaan keskeisen\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n Vivien Blundyn p\u00e4iv\u00e4kirjat. Tom l\u00e4hes \u201drakastuu\u201d Vivieniin yli ajan.<\/p>\n
Tom Metcalfe tulkitsee ja rakentaa kuvaa aikakaudesta ja ihmisist\u00e4. Tom pohtii ty\u00f6n haasteita: \u201dKun l\u00e4hteiss\u00e4 oli aukkoja, oli varmaankin sallittua tehd\u00e4 perusteltuja p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 sata vuotta sitten kuolleiden ihmisten ajatuksista ja mielentilasta. Tai ehk\u00e4 ei ollut. Muutin monta kertaa mielt\u00e4ni. Ep\u00e4ammattimaista keksi\u00e4 asioita omasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, kuivaa olla keksim\u00e4tt\u00e4.\u201d Tom ei vapaudu asiaan liittyv\u00e4st\u00e4 huolesta ja syyllisyydest\u00e4, mit\u00e4 pahentaa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nkumppaninsa Rosen n\u00e4kemys, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n oikeutta panna sekaan omiaan. <\/p>\n
* *<\/p>\n
Romaani kysyy jo nimess\u00e4\u00e4n: mit\u00e4 voimme tiet\u00e4\u00e4. Sen toisessa osassa Vivien vaihtuu tulkinnan ja tutkimisen kohteesta kertojaksi, tulkitsijaksi. H\u00e4nell\u00e4 on oma historiansa toiveineen, iloineen, traumoineen ja syyllisyyksineen, joka heijastuu h\u00e4nen valintoihinsa ja siihenkin, miten h\u00e4n muistaa tapahtumat. H\u00e4n saa kuitenkin \u201dtunnustaa\u201d, kertoa tarinansa, sellaisena kuin h\u00e4n haluaa sen j\u00e4lkipolville v\u00e4litt\u00e4\u00e4. <\/p>\n
Kulttuuriset tekstit ovat tulkintoja tulkintojen per\u00e4\u00e4n. Muistaminen on ajassa muuntuvia tarinoita todellisuudesta. Neurotieteen mukaan ihminen tapahtumien tulkitsijana ja muistajana on kaikkea muuta kuin luotettava.<\/p>\n
McEwan viittaa fiktion ja faktan v\u00e4limaastossa liikkuvien el\u00e4m\u00e4kerrallisten tulkintojen \u201dpetoksellisuuteen\u201d. Problematiikka on mit\u00e4 ajankohtaisin, kun bio- ja autofiktio kukoistavat. <\/p>\n
Fiktiivinen kirjoittaminen tunnetuista ihmisist\u00e4 tarjoaa usein valmiin, eri kanaviin jaettavan markkinavetoisen henkil\u00f6br\u00e4ndin, joten hy\u00f6dynt\u00e4minen on kaupallisesti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Milloin se on inhimillisesti ja taiteellisesti perusteltua, siit\u00e4 kaipaisi nykyist\u00e4 enemm\u00e4n keskustelua. <\/p>\n
Aikana, jolloin todellisuus muistuttaa usein fiktiota, kirjallisuuden vastarinta ja voima voisi olla l\u00e4ht\u00f6kohtiensa l\u00e4pin\u00e4kyvyydess\u00e4. Fiktioon el\u00e4ytymist\u00e4ni ei h\u00e4iritsisi lainkaan, p\u00e4invastoin, jos kirjailijat nykyist\u00e4 enemm\u00e4n listaisivat l\u00e4hteit\u00e4\u00e4n teoksen loppuun. <\/p>\n
Ian McEwanin tarinankerronnan apparaatti on vuosikymmenten varrella niin hioutunut, ett\u00e4 h\u00e4n kykenee suodattamaan lukeneisuutensa ja ajattelunsa haluamaansa kaunokirjalliseen muotoon. H\u00e4n kuvaa usein koulutettua, liberaalia, kirjallisesti sivistynytt\u00e4 keskiluokkaa, jolloin h\u00e4n saattaa luontevasti sijoittaa tekstiin esseem\u00e4isi\u00e4 jaksoja ilman ett\u00e4 kerronnan saumakohtia j\u00e4\u00e4 repsottamaan. <\/p>\n
My\u00f6s Mit\u00e4 voimme tiet\u00e4\u00e4 -romaanissa Ian McEwanin luupin alla on t\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen oma viiteryhm\u00e4ns\u00e4. Kirjailijan kuvauksen perusteella siihen(k\u00e4\u00e4n) ei voine liikoja perustaa maailman pelastamista, sen verran turhamaisina ja omassa kuplassaan purjehtivina sen edustajat esitet\u00e4\u00e4n. <\/p>\n
* *<\/p>\n
Tom Metcalfen j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4n Francis Blundyn runon kulttimaine syntyy ennen kaikkea siit\u00e4, ett\u00e4 se ei ole s\u00e4ilynyt. Runo irtoaa alkuper\u00e4isest\u00e4 tarkoituksestaan omille teilleen. Sit\u00e4 aletaan pit\u00e4\u00e4 luonnon ylist\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n ekologisen kriisin h\u00e4t\u00e4huutona, \u201dilmastonmuutosrunona\u201d. Syntyy my\u00f6s salaliittoteoria, ett\u00e4 \u00f6ljyteollisuudella olisi sormensa peliss\u00e4 runon katoamiseen. <\/p>\n
Todellisuudessa runoilija Francis Blundy ei viihtynyt luonnossa, ei erottanut voikukkaa leinikist\u00e4 ja oli ilmastodenialisti. T\u00e4m\u00e4 ei est\u00e4nyt h\u00e4nen taituruuttaan runoudessa. H\u00e4nen vastakohdakseen asettuu romaanissa Vivienen entinen puoliso, hyv\u00e4ntahtoinen ja -tuulinen viulunrakentaja Percy Greene, joka ei hallitse kirjallisuuskeskusteluja, mutta kulkee mielell\u00e4\u00e4n luonnossa ja tuntee perhoset. <\/p>\n
\u201dSekoamisen aikaa\u201d tutkiva Tom Metcalfe kuvaa kehityksen kaksijakoisuutta vuosituhannen molemmin puolin: \u201dMit\u00e4 loistavia keksint\u00f6j\u00e4 ja p\u00f6lkkyp\u00e4ist\u00e4 ahneutta. Mit\u00e4 musiikkia, mit\u00e4 mautonta taidetta, mit\u00e4 hulluja irtiottoja ja huumoria: silloin lennettiin 3 000 kilometri\u00e4 viikon lomamatkalle, pystytettiin pilvikattoon asti ulottuvia rakennuksia, ikimetsi\u00e4 kaadettiin paperiksi, jolla voi pyyhki\u00e4 takapuolensa. Mutta silloin selvitettiin ihmisen genomi, keksittiin internet, pantiin alulle teko\u00e4ly ja l\u00e4hetettiin kaunis kultainen teleskooppi puolentoista miljoonan kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n avaruuteen.\u201d <\/p>\n
Luonnontieteellisen ja teknisen kehityksen voittokulussa inhimillinen ja moraalinen kehitys ei ole pysynyt samassa tahdissa. Tom ihmettelee aikamme kyvytt\u00f6myytt\u00e4 muuttaa kehityksen suuntaa: \u201d\u2026asevarustelu kiihtyi eiv\u00e4tk\u00e4 he tehneet mit\u00e4\u00e4n, vaikka tiesiv\u00e4t mit\u00e4 oli tulossa ja mit\u00e4 olisi tarvittu. Mik\u00e4 vapaus ja holtittomuus, millainen pelokas uhma. He olivat niin loistavia ahneudessaan, uskomattoman riitaisia, valmiita kuolemaan sek\u00e4 hyvien ett\u00e4 huonojen ajatusten puolesta.\u201d <\/p>\n
My\u00f6s vuoden 2119 ihmiset, Tom ja Rose etunen\u00e4ss\u00e4, ovat lopulta kovin samanlaisia kuin ihmiset t\u00e4n\u00e4\u00e4n: ihmisyys on pysyv\u00e4\u00e4. Tom sanailee Rosen kanssa, kuten Francis Vivienin kanssa, sata vuotta on heid\u00e4n v\u00e4liss\u00e4\u00e4n. <\/p>\n
Jokainen on kuitenkin kiinni aikakaudessaan. Tom kuvailee: \u201dHe olivat oman aikansa muovaamia, aikansa vankeja, omien henkisten ja aineellisten olosuhteiden tuotteita samalla tavalla kuin min\u00e4kin. Olimme k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 eri pulloissa.\u201d Ajan henki, ihmisen l\u00e4hiverkosto, yhteiskuntamuoto ja el\u00e4m\u00e4n sattumanvaraisuus, niiss\u00e4 puitteissa ihminen tekee valintojaan. <\/p>\n
Vivienin ja Francis keskustelevat siit\u00e4, kuinka ihmisen\u00e4 oleminen on kuin k\u00e4velisi nuoralla. Francis toteaa: \u201dHyv\u00e4\u00e4 tai suurta taidetta syntyy ehk\u00e4 silloin, kun taiteilija pelk\u00e4\u00e4 putoavansa tai kun h\u00e4n on joutunut kohtaamaan hulluuden, mutta tiet\u00e4\u00e4 silti, mik\u00e4 on todellista.\u201d <\/p>\n
* *<\/p>\n
Teoksessa nostetaan esiin kirjailija Albert Camus\u2019n <\/b>luento Taiteilija ja h\u00e4nen aikansa, jonka Camus piti Uppsalassa vuonna 1957 saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vivien miettii Camus\u2019n ajatusta, jonka mukaan vapain ja vallankumouksellisin taide on klassisinta. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy tulkintaan: \u201dVaikeina aikoina kirjallisuuden t\u00e4ytyy olla selke\u00e4\u00e4 ja vaikeuksitta ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4. H\u00e4nen oma proosansa t\u00e4ytti kirkkaasti n\u00e4m\u00e4 vaatimukset.\u201d My\u00f6s George Orwell<\/b> huomioi t\u00e4m\u00e4n, jopa tyylillisten hienouksien kustannuksella.<\/p>\n
Albert Camus on esimerkki my\u00f6s katoavasta ihmislajista, julkisesta intellektuellista, joka pyrki aktiivisesti muuttamaan maailmaa julkisella esiintymisill\u00e4\u00e4n. Camus<\/b> onnistui s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kriittisyytens\u00e4 ja henkisen itsen\u00e4isyytens\u00e4 totalitarismia my\u00f6t\u00e4ilevien aikalaisten joukossa, mutta se my\u00f6s merkitsi h\u00e4nelle yksin\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n
Ian McEwan tuo romaanissaan tulevaisuudesta k\u00e4sin peilin lukijan eteen: n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4 on katastrofeja, ellei ihmiskunnan suuntaa k\u00e4\u00e4nnet\u00e4. Mit\u00e4 voimme tiet\u00e4\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n ajan merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirjallisuutta. Teos on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kest\u00e4\u00e4 vaivatta useamman lukukerran. Enemp\u00e4\u00e4 en kirjallisuudelta tohdi toivoa. <\/p>\n
Maailman myllerryksen keskell\u00e4 Percy Greenen yksinkertaista olemassaolon iloakaan ei kannata unohtaa.<\/p>\n
Jari Paavonheimo<\/p>\n
* *<\/p>\n
\u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n
Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kahdessa aikatasossa tapahtuvan, globaalien uhkien kehyst\u00e4m\u00e4n romaanin keskeisi\u00e4 teemoja ovat my\u00f6s muistamisen rekonstruktion luotettavuus ja etiikka, yksil\u00f6n moraaliset…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":179165,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,28773,28774,386,32,28775,109],"class_list":{"0":"post-179164","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-ian-mcewan","13":"tag-mita-voimme-tietaa","14":"tag-romaani","15":"tag-suomi","16":"tag-tieteiskirjallisuus","17":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/116130148663142485","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/179164","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=179164"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/179164\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/179165"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=179164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=179164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=179164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}