Molleksi kutsutun auteurin j\u00e4lkimaine on alkanut varjostaa elokuvantekij\u00e4n suuruuden p\u00e4ivi\u00e4. Ohjaajan kuoleman j\u00e4lkeen esiin nostettu sikamainen ja t\u00f6rke\u00e4 k\u00e4yt\u00f6s, vallan r\u00e4ike\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6 ja ohjausmetodien arvaamattomuus on tehnyt kiistanalaisesta tekij\u00e4st\u00e4 vaikean palan purtavaksi. Kulttuuritoimittaja Jouni Heinonen<\/strong> on huomioinut, ett\u00e4 ristiriitaisuus on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s elokuvien sis\u00e4ll\u00e4: \u201dLimitt\u00e4in taittuu upean maalauksellisia kuvia ja r\u00e4ike\u00e4n rumaa inhorealismia. Askeettisissa maisemissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n rikkin\u00e4isten ihmisten sielunmaisemia.\u201d<\/p>\n Vaatimattomista ty\u00f6l\u00e4isoloista kohti taiteilijuutta<\/p>\n Rauni Mollberg syntyi vuonna 1929 H\u00e4meenlinnassa. H\u00e4n oli kotoisin vaatimattomista ty\u00f6l\u00e4isoloista: is\u00e4 Matti oli vossikkakuski ja vuokra-autoilija, joka hoiti puolisonsa kanssa ajoittain my\u00f6s talonmiehen ja kaupungin puhtaanapidon teht\u00e4vi\u00e4. Mollbergin is\u00e4 oli ty\u00f6narkomaani ja tuurijuoppo. Is\u00e4-Matin ryyppyputket tarkoittivat pahimmillaan sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n makasi keitti\u00f6n lattialla allensa laskeneena ja vaimonsa passattavana. Nuori Rauni alkoi tuntea katkeruutta is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohtaan ja kadehti parempiosaisia lapsia, joiden ei tarvinnut osallistua perheen elatukseen.<\/p>\n Kouluaikana Mollberg teki sekalaisia t\u00f6it\u00e4, toimien mm. h\u00e4meenlinnalaisen Satulinna-elokuvateatterin paikann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Satulinnan pime\u00e4ss\u00e4 salissa teinipojassa syttyi kaukainen unelma: h\u00e4nkin halusi tehd\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 elokuvia. Erityisesti tulevan ohjaajan mieleen j\u00e4iv\u00e4t William Dieterlen<\/strong> Notre Damen kellonsoittaja (The Hunchback of Notre Dame, 1939) ja Risto Orkon<\/strong> J\u00e4\u00e4k\u00e4rin morsian (1938).<\/p>\n Haaveet taiteellisesta ammatista saivat vastakaikua, kun Mollberg p\u00e4\u00e4si vuonna 1947 Suomen teatterikouluun ja muutti Helsinkiin. Teatterikoulun rehtorina toimi tuolloin ankara ja itsevaltainen Wilho Ilmari<\/strong>. Mollbergin oppi n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6st\u00e4 syntyi samalla legendaarisella vuosikurssilla mm. Mikko Niskasen<\/strong>, Jussi Jurkan<\/strong>, Veikko Sinisalon<\/strong> ja Leo Jokelan<\/strong> kanssa.<\/p>\n Ura n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 ohjaajaksi eteni Joensuun ja Kuopion teattereiden kautta Yleisradioon, jossa Mollbergista tuli vuonna 1963 Televisioteatterin ohjaaja. Ensimm\u00e4isen\u00e4 ty\u00f6n\u00e4\u00e4n Ylelle Mollberg ohjasi minisarjan Meid\u00e4n herramme muurahaisia (1964), joka perustui Aapelina<\/strong> tunnetun Simo Puupposen<\/strong> novelleihin, joissa liikuttiin 1920-lukulaisen pikkukaupungin puutalokortteleissa. Aapeli oli Mollbergille \u201dgogolilainen kirjailija\u201d, jonka ihmiskuvauksen yll\u00e4 \u201dkuolleet sielut liihottavat\u201d. 1970-luvun lopulla Molle palasi samoihin hahmoihin elokuvassa Aika hyv\u00e4 ihmiseksi (1977), osittain viel\u00e4p\u00e4 samojen Televisioteatterin n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa.<\/p>\n Televisioteatterista kohti valkokangasdebyytti\u00e4<\/p>\n Mollbergin visuaalisen tyylin ja kerrontatavan kehityksen kannalta keskeisi\u00e4 ohjaust\u00f6it\u00e4 olivat Toivo Pekkasen<\/strong> Lapsuuteni ja Tehtaan varjossa -romaaneihin pohjautuvat televisiosarjat vuosilta 1967 ja 1969. Ty\u00f6 Yleisradion televisioteatterissa p\u00e4\u00e4ttyi kuitenkin vasemmistoradikalismin aaltoon, jonka seurauksena Mollberg savustettiin ulos. Uusi asemapaikka l\u00f6ytyi Tampereelta, Yleisradion TV2:n teatteriosaston ohjaajana, jossa h\u00e4n vaikutti aina vuoteen 1986.<\/p>\n Mollberg oli katsotun ja palkitun televisiotuotantonsa kautta tunnettu tekij\u00e4 jo ennen astumistaan kohti valkokangaselokuvia. 44-vuotiaan ohjaajan elokuvateatteridebyytti Maa on syntinen laulu oli kuitenkin sensaatiomainen l\u00e4pimurto, josta tuli valtaisa kaupallinen ja taiteellinen menestys. Elokuvaa k\u00e4vi katsomassa alle 16-vuotiailta kielletyn ik\u00e4rajan puitteissa yli 700 000 katsojaa, noin nelj\u00e4nnes silloisesta v\u00e4est\u00f6st\u00e4, ja kahden ensimm\u00e4isen televisioesityskerran yhteenlaskettu katsojaluku huitelee liki 2,5 miljoonassa katsojassa. Suuri yleis\u00f6 tarttui hanakasti elokuvaan n\u00e4hd\u00e4kseen kohuttua alastomuutta ja \u201darktisen\u201d seksin kuvausta.<\/p>\n Kuvateksti Maa on syntinen laulu (elokuva)<\/p>\n Elokuvan pohjalla ollut samanniminen kirja oli Timo K. Mukan vain 19-vuotiaana vuonna 1964 julkaisema runollinen ja herkk\u00e4 romaani lappilaiskyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja k\u00f6yh\u00e4n M\u00e4kel\u00e4n perheen Martta-tytt\u00e4ren seksuaalisesta her\u00e4\u00e4misest\u00e4. Mukan pitk\u00e4aikaisimpia haaveita oli ollut tehd\u00e4 elokuva, ja h\u00e4n olikin myynyt jo tuoreeltaan esikoisromaaninsa elokuvaoikeudet elokuvaohjaaja Maunu Kurkvaaralle<\/strong>. Elokuva ei kuitenkaan toteutunut.<\/p>\n Rauni Mollbergille Mukan romaani edusti kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli etsinytkin: puhuttu, paljon parjattu ja voimakkaita reaktioita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 teos, jossa oli h\u00e4nelle itselleen rakasta v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kuvausta tavallisesta kansasta. Mollen elokuvasovituksesta tuli rehev\u00e4 ja raadollinen, enemm\u00e4n irvokas kuin arvokas, suomalaisen elokuvanaturalismin kantateos. Sen ihmiset ovat osa luontoa: sen verenk\u00e4ynti\u00e4, maaper\u00e4\u00e4 ja henkimaailmaa. Syntisess\u00e4 laulussa puhuttelee sen kaunistelemattomuus, himo ja haavoittuvaisuus. El\u00e4m\u00e4n hauraus on vahvasti l\u00e4sn\u00e4. Jopa insestin uhka leijuu ilmassa.<\/p>\n Jos Sergei Eisenstein dramatisoi kuin matematiikan maisteri ja Federico Fellini kuin kukkakauppias, niin Molle dramatisoi kuten teurastaja.<\/p>\n \n Lavastaja Ensio Suominen\n <\/p>\n<\/blockquote>\n Kuvateksti Maa on syntinen laulu (elokuva)<\/p>\n Mukka ei itse ehtinyt n\u00e4hd\u00e4 elokuvaa valmiina \u2013 h\u00e4n kuoli seitsem\u00e4n kuukautta ennen ensi-iltaa, vain 28-vuotiaana. Kuvauspaikkavierailulla h\u00e4n ei halunnut olla Mollbergin kanssa pitki\u00e4 aikoja samassa tilassa. He olivat persoonina kuin kaksi \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4, mutta jakoivat kuitenkin elokuvan kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 asioita. He tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 elokuva tuli kuvata Lapissa, eik\u00e4 studiossa. Mukka painotti, ett\u00e4 elokuvan tulisi alleviivata kirjan rytmi\u00e4, ei runojen ja sanojen kautta, vaan visuaaliselta tasolta.<\/p>\n \u201dEiv\u00e4t n\u00e4yttelisi tunteita, vaan el\u00e4isiv\u00e4t ne\u201d<\/p>\n Syntist\u00e4 laulua tehdess\u00e4 Mollen vaatimus autenttisuudesta kohosi riskirajoille ja pahimmillaan r\u00e4ike\u00e4sti sen yli. Elokuvaa kuvattiin tiett\u00f6mien taipaleiden takana Kittil\u00e4ss\u00e4, s\u00e4hk\u00f6tt\u00f6miss\u00e4 autiokyliss\u00e4, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hankalissa luonnonolosuhteissa. Mollberg kiersi ymp\u00e4ri Lappia etsim\u00e4ss\u00e4 mahdollisia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 jututtaen tuntemattomia maalaistaloissa, kirkonkylien baareissa ja linja-autoasemilla. H\u00e4n etsi henkil\u00f6it\u00e4, jotka eiv\u00e4t n\u00e4yttelisi tunteita, vaan el\u00e4isiv\u00e4t ne.<\/p>\n Elokuva roolitettiin amat\u00f6\u00f6reill\u00e4 tai nuorilla ensikertalaisilla. P\u00e4\u00e4rooliin Martaksi tuli ylioppilaaksi valmistuttuaan vuoden n\u00e4yttelij\u00e4kurssin suorittanut 19-vuotias Maritta Viitam\u00e4ki<\/strong>, jonka Mollberg kohtasi Mikkelin satamassa. Jussi-palkinnon arvoisesti n\u00e4ytteli jo Sotaerakko-televisioelokuvassa mukana ollut Aimo Saukko<\/strong>, luonnonlahjakkuus, joka ei Mollen mukaan itsek\u00e4\u00e4n tiennyt mit\u00e4 teki, tuli vain.<\/p>\n Mollberg paineisti n\u00e4yttelij\u00e4t osin h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6min keinoin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin tunnetiloihin ja el\u00e4imiin kohdistettiin aitoa v\u00e4kivaltaa. Ohjausmetodien uhriksi joutuivat paloiteltu vasikka, kaksi puukolla syd\u00e4meen isketty\u00e4 poroa, kalikalla p\u00e4\u00e4h\u00e4n ly\u00f6ty j\u00e4nis ja potkittu koira. Trikkikuvia ei k\u00e4ytetty eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4tetty viitteellisiksi. Mollberg r\u00e4\u00e4kk\u00e4si my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 kuvattavien kohtausten tunnetilat l\u00e4pi henkisesti ja fyysisesti heitt\u00e4ytyen. Rasittavat kuvaukset kestiv\u00e4t yli 100 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kaiken julmuuden keskell\u00e4 Molle saattoi olla, kuten Maa on syntisen laulun apulaisohjaajana ja k\u00e4sikirjoittajana (yhdess\u00e4 Mollbergin ja Panu Rajalan<\/strong> kanssa) toiminut Pirjo Honkasalo<\/strong> on observoinut, hienoviritteisyydess\u00e4\u00e4n ensiluokkainen henkil\u00f6ohjaaja.<\/p>\n Elokuvan kuvannut Kari Sohlberg on muistellut, ett\u00e4 \u201dMollessa oli kaksi puolta, kuin y\u00f6 ja p\u00e4iv\u00e4. Hyv\u00e4 puoli oli todella miellytt\u00e4v\u00e4 ja mukava ja toinen puoli oli semmoinen, ett\u00e4 en hirve\u00e4sti pystynyt arvostamaan niit\u00e4 ominaisuuksia.\u201d Sohlbergin kuvaus tavoitti sen tekstuurissaan rikkaan ja el\u00e4m\u00e4n rosoisuutta korostavan visuaalisen tason, josta Mukka haaveili. Filmille ikuistettiin pohjoisen auringonnousut ja -laskut, v\u00e4rikyll\u00e4inen ruska ja talven hankikantoinen heleys.<\/p>\n \u201dElokuvan, jota olemme \u2013 vaikka ehk\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme odottaneet jo vuosikausia\u201d<\/p>\n Aikalaisarvioissa Maa on syntinen laulu otettiin vastaan voittopuolisesti kehuen: Helsingin Sanomien Paula Talaskivi<\/strong> kirjoitti sen olevan \u201delokuvan, jota olemme \u2013 vaikka ehk\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme odottaneet jo vuosikausia\u201d. Aamulehden Erkka Lehtola<\/strong> jatkoi, ett\u00e4 \u201delokuvaa on tehty kuin veitsenter\u00e4ll\u00e4, uhkarohkeasti, ja tuloksena on voimakkaasti vaikuttava teos, joka kyll\u00e4 liikahduttaa jokaisen katsojan tunnemaailmaa.\u201d<\/p>\n 1970-luvun suomalaiseksi elokuvaksi Maa on syntinen laulu onnistui saavuttamaan my\u00f6s kansainv\u00e4lisen yleis\u00f6n poikkeuksellisella tavalla maailman merkitt\u00e4vimmill\u00e4 elokuvafestivaaleilla. Le Monden kriitikko Jacques Siclier <\/strong>kirjoitti \u201delokuvan voiman olevan siin\u00e4, ett\u00e4 se saa meid\u00e4t kokemaan kirpe\u00e4ll\u00e4 runollisuudellaan luonnon kiertokulusta riippuvaisen olemassaolon vaikeudet ja outouden. Mollberg ei tuomitse ainuttakaan ylivoimaisten olosuhteiden riepottelemista henkil\u00f6ist\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n Locarnon elokuvafestivaaleilla 1974 elokuva palkittiin parhaan esikoiselokuvan erikoispalkinnolla ja International Film Guide nimesi sen vuonna 1975 maailman kolmanneksi parhaaksi elokuvaksi vuodelta 1973. Kaiken keskell\u00e4 tuotantoyhti\u00f6 maksoi Suomen elokuvas\u00e4\u00e4ti\u00f6lt\u00e4 saamansa 110 000 markan tuotantolainan takaisin, ensimm\u00e4isen tapauksena laatuaan. Elokuva sai my\u00f6s 150 000 markan laatutukipalkinnon, Kari Sohlberg ja Aimo Saukko elokuvataiteilijapalkinnot ja Mollberg, Sohlberg sek\u00e4 Saukko kukin Jussi-patsaan.<\/p>\n Syntisen laulun menestys toi vaurautta Mollbergin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja elokuvan kansainv\u00e4linen menestys saattoi ohjaaja-tuottajan elokuvan kulttuuriviennin \u00e4\u00e4relle viinan kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 1970-luvulla. Kielitaidottoman suomalaisjoukon p\u00f6ll\u00e4ht\u00e4ess\u00e4 Cannesin, Berliinin tai Locarnon elokuvajuhlille, tarvittiin apua kosmopoliitin J\u00f6rn Donnerin<\/strong> vetovoimasta. Kulttuurin moniottelija Donnerin ja rivosuisen Mollbergin egot joutuivat elokuvasta toiseen t\u00f6rm\u00e4yskurssille.<\/p>\n S\u00e4r\u00f6\u00e4\u00e4ni\u00e4 Syntisen laulun taiteellisesta onnistumisesta alkoi synty\u00e4 kuitenkin jo 1990-luvulla. Vuoden 1993 televisioesityksen aikaan Aamulehden Pekka Eronen<\/strong> asetti uuden perspektiivin: \u201d\u2019Voimaa\u2019 Mollbergin elokuvassa on, mutta niin on paalujuntassakin. Aika on ajanut ohi ja shokkiarvot karisseet. Kahden vuosikymmenen takainen kohuleffa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n harmillisen umpimieliselt\u00e4.\u201d<\/p>\n Tunnereaktioita hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4<\/p>\n Luonteenomaista 1960- ja 80-lukujen v\u00e4liselle kotimaiselle elokuvalle oli, ett\u00e4 tarpeettoman moni ohjaaja joutui ryhtym\u00e4\u00e4n my\u00f6s elokuviensa tuottajaksi, tuotantoyhti\u00f6n p\u00e4\u00e4vastuulliseksi, jotta pystyiv\u00e4t vied\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen suunnittelemansa elokuvan. Perustettiin vaihtelevalla menestyksell\u00e4 tuotantoyhti\u00f6it\u00e4, jotka sitten j\u00e4iv\u00e4t taloudelliseksi huolenaiheeksi ja riipaksi my\u00f6s silloin, kun mit\u00e4\u00e4n tuotantoa ei ollut ja olisi pit\u00e4nyt keskitty\u00e4 tulevien tuotantojen taiteelliseen suunnitteluun. T\u00e4m\u00e4 kohtalo vaivasi kaikkia uuden aallon tekij\u00f6it\u00e4 ja toi lieveilmi\u00f6n\u00e4 mukanaan my\u00f6s hallitsematonta vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n Pelottavan ailahtelevaisen Mollbergin ohjausmetodit olivat s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 niin el\u00e4imi\u00e4 kuin ihmisi\u00e4 kohtaan. Ohjaajan tyt\u00e4r, kirjailija ja teatteriohjaaja Eira Mollberg<\/strong> on analysoinut, ett\u00e4 Mollen k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 oli pahimmillaan suoraa pahuutta ja h\u00e4n omi julmat menetelm\u00e4ns\u00e4 omalta is\u00e4lt\u00e4\u00e4n. Auteur julisti omaksi maailmankatsomuksekseen maailman turmelevan vaikutuksen: \u201dAina kun on jotakin hyv\u00e4\u00e4 ja kaunista, se myrkytet\u00e4\u00e4n pian pois. Ihminen sen tekee, tavalla tai toisella. Sek\u00e4 itselleen, luonnolle ett\u00e4 kanssaihmisille.\u201d<\/p>\n Tyrannimaiseen k\u00e4yt\u00f6kseen sek\u00e4 taiteessa ett\u00e4 siviiliel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaikutti my\u00f6s Mollbergin teatterikouluaikainen rehtori Wilho Ilmari, joka yritti her\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iss\u00e4 tunnereaktioita liki hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Ilmarin opin Molle imi itseens\u00e4: tietyt ihmiset oli suututettava, jotta n\u00e4m\u00e4 sai aktivoitua. \u201dKaiken mit\u00e4 olen my\u00f6hemmin tehnyt, olen rakentanut sille perustalle, jonka h\u00e4nelt\u00e4 sain.\u201d, Molle tunnusti vuosikymmenten p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Tehtaan varjossa -romaanin viimeisen lauseen Molle otti el\u00e4m\u00e4n viisaudekseen: \u201dottaa osaa sen iloon ja suruun ja kasvaa suuremmaksi kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli ja n\u00e4hd\u00e4 pitemm\u00e4lle kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ki.\u201d Ajatus muodosti l\u00e4ht\u00f6kohdan Mollen tekemisille ja antoi sanoman, jota h\u00e4n tahtoi julistaa tai hienovaraisesti ujuttaa tarinoihin. Ihmisen oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 pois l\u00e4ht\u00f6kuopistaan ja yllett\u00e4v\u00e4 korkeammalle.<\/p>\n \u201dIhmist\u00e4 ei pid\u00e4 uhrata taiteen alttarille\u201d<\/p>\n Mollen julkisuuskuva oli ristiriitainen jo h\u00e4nen el\u00e4ess\u00e4\u00e4n. Omissa oloissaan ja kuvauksissa ohjaaja puhui rehvakkaasti ja rivosti h\u00e4m\u00e4l\u00e4ismurteella, mutta haastatteluissa ja silm\u00e4\u00e4tekevien kulttuuripiirien keskell\u00e4 Mollberg lausui kirjakielell\u00e4 runoja ja osasi k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 fiksusti. Ohjaajan sanallisen r\u00e4yh\u00e4\u00e4misen uhriksi filmauksissa usein j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 Raimo Mikkola<\/strong> on muistellut Mollen kohdelleen h\u00e4nt\u00e4 syd\u00e4mellisesti kuvausten ulkopuolella. Mollbergista vavahduttavan Dinosaurus-dokumenttielokuvan (2021) tehneen ohjaaja Veikko Aaltosen<\/strong> mukaan Mollberg peitti ihmisarkuuttaan ja herkkyytt\u00e4\u00e4n h\u00e4rskeill\u00e4 jutuilla. Mollen elokuvissa apulaisohjaajana ja k\u00e4sikirjoittajana toimineen Aaltosen oppi \u201dMollewoodin\u201d vuosilta omalle taiteelliselle uralleen oli, ett\u00e4 \u201dihmist\u00e4 ei pid\u00e4 uhrata taiteen alttarille\u201d.<\/p>\n H\u00e4nen elokuvansa ovat kuin h\u00f6yl\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 lautaa mist\u00e4 j\u00e4\u00e4 tikkuja k\u00e4teen, mutta ne tuntuvat humaaneilta ja ovat ihmiskeskeisilt\u00e4, mutta kaikki se tekemisen tapa, on kaikkea muuta kuin humaania.<\/p>\n \n Juho Kuosmanen\n <\/p>\n<\/blockquote>\n Rauni Mollberg kuoli kotonaan Loimaalla 11. lokakuuta 2007 78-vuotiaana sairastettuaan nelj\u00e4 vuotta sy\u00f6p\u00e4\u00e4. Kuolinuutista seurasivat muistokirjoitukset. Helsingin Sanomien pitk\u00e4aikainen elokuvakriitikko Helena Yl\u00e4nen<\/strong> luonnehti Mollbergia \u201dsuomalaisen elokuvan Gabriel Garcia M\u00e1rqueziksi<\/strong>, naturalistiseksi fantastikoksi, jolle kiihkeimmiss\u00e4 teoksissaan mik\u00e4\u00e4n ei ollut tyylillisesti liikaa\u201d. Dokumentaristi Marjaana Mykk\u00e4nen<\/strong> totesi \u201dMollen koko el\u00e4m\u00e4nty\u00f6n olevan h\u00e4nen suomalaisuutensa ja miehuutensa todistusta. H\u00e4n halusi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljen, joka tulee hirve\u00e4n syv\u00e4lt\u00e4, ikimetsist\u00e4.\u201d<\/p>\n Kirjoittaja on Suomen elokuvas\u00e4\u00e4ti\u00f6n kulttuuriviennin suunnittelija ja suomalaisen elokuvan historian asiantuntija.<\/p>\n Maa on syntinen laulu esitet\u00e4\u00e4n Teeman 100 kotimaisen toive-elokuvan sarjassa ti 3.3.2026 ja to 5.3.2026. Areenassa elokuva on katsottavana 3.3.\u20132.9.2026.<\/p>\n L\u00e4hteit\u00e4:<\/strong><\/p>\n Alanen, Antti: Elokuvantekij\u00e4t. Helsinki: Otava 2012.<\/p>\n Dinosaurus. Ohjaus Veikko Aaltonen. Tuottajat Misha Jaari & Mark Lwoff. Tuotantoyhti\u00f6 Oy Bufo Ab 2021.<\/p>\n Jutila, Niko: Molle \u2013 Rauni Mollbergin el\u00e4m\u00e4 ja elokuvat. Helsinki: WSOY 2023.<\/p>\n Seura: Lasten kiusaamista, naisten n\u00f6yryytt\u00e4mist\u00e4 ja el\u00e4inten r\u00e4\u00e4kk\u00e4\u00e4mist\u00e4 \u2013 Elokuvaguru Rauni Mollberg tyrannisoi heikompiaan ohjaajana sek\u00e4 perheenis\u00e4n\u00e4.<\/a><\/p>\n![\"Nuori](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/f_auto,fl_progressive\/q_auto\/w_1800\/w_1400\/w_1400,h_840,c_fit\/v1772437822\/39-160509169a540eb74781.jpg\")
\n Martta hiiht\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n
![\"Tuiman](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/f_auto,fl_progressive\/q_auto\/w_1800\/w_1400\/w_1400,h_840,c_fit\/v1772438178\/39-160511569a5425b2fa89.jpg\")
\n Saarnaaja (Osmo Hettula)<\/p>\n![\"Kaksi](\"https:\/\/images.cdn.yle.fi\/image\/upload\/f_auto,fl_progressive\/q_auto\/w_1800\/w_1400\/w_1400,h_840,c_fit\/v1772437984\/39-160509269a5416bac00d.jpg\")
\n