\u201dIstun pariisilaisessa katukahvilassa, siemailen viini\u00e4 ja korvakuulokkeissa soi brittil\u00e4inen rockb\u00e4ndi Muse.\u201d<\/p>\n
Kun Tuula sanoo, ettei aio koskaan kuolla, on h\u00e4nt\u00e4 helppo uskoa. Aivan kuin ajan hammas ei olisi purrut h\u00e4neen lainkaan. 66-vuotiaana h\u00e4nell\u00e4 on sama energia, sama otsatukka, mutrusuu ja intensiivinen katse kuin 1980-luvulla.<\/p>\n
Tuulan tavoitteena on el\u00e4\u00e4 ainakin 120 vuotiaaksi. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n on ilmoittanut my\u00f6s lapsilleen.<\/p>\n
\u201dOlen aivan liian utelias, jotta voisin noin vain kuolla ja kadota. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kaikkea hienoa, kuten viini, musiikki ja lapsenlapsi. Haluan n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu. Haluan n\u00e4hd\u00e4 sen tunnelin, joka rakennetaan Turusta Tukholmaan\u201d, h\u00e4n sanoo nauraen.<\/p>\n
Nuorten suosioon<\/p>\n
Haastattelua edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Tuulalla on ollut jazzkokoonpanonsa kanssa keikka helsinkil\u00e4isess\u00e4 rokkibaarissa. H\u00e4n keikkailee my\u00f6s pienemm\u00e4ll\u00e4 kokoonpanolla, duona tai triona.<\/p>\n
Tuula kertoo, ett\u00e4 yleis\u00f6ss\u00e4 on aina eri-ik\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 laidasta laitaan. He osaavat laulujen sanat ulkoa ja laulavat mukana niin, ettei h\u00e4n kuule omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
My\u00f6s nuoret ovat l\u00f6yt\u00e4neet Tuula Amberlan. <\/p>\n
\u201dEr\u00e4\u00e4ll\u00e4 keikalla turkulaisessa pubissa innokkain yleis\u00f6 koostui nuorista miehist\u00e4, jotka halusivat ottaa kanssani selfieit\u00e4 ja kertoivat kuunnelleensa minua pienen\u00e4 vanhempiensa C-kasetilta tai vinyylilt\u00e4.\u201d<\/p>\n
Ja kun Tuula viime kes\u00e4n\u00e4 esiintyi Helsingin Suvilahdessa j\u00e4rjestetyll\u00e4 musiikkifestivaalilla, oli suksee niin suuri, ett\u00e4 kaikki halukkaat eiv\u00e4t mahtuneet edes esiintymishalliin sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tuulan tavoitteena on ollut, ett\u00e4 laulut muistetaan mutta ei h\u00e4nt\u00e4. Lavalla laulut her\u00e4\u00e4v\u00e4t eloon.<\/p>\n
\u201dKerran joku innokas miespuolinen fani sanoi, ett\u00e4 m\u00e4 rakastan sua. Vastasin siihen, ett\u00e4 stop \u2013 et sin\u00e4 minua rakasta vaan n\u00e4it\u00e4 tekstej\u00e4 ja tarinoita, joista luot omat mielikuvasi. Min\u00e4 olen vain v\u00e4line, tulkki.\u201d<\/p>\n
N\u00e4in se on ollut aina.<\/p>\n
Lulusta se alkoi<\/p>\n
On vappu 1983, ja turkulaiset l\u00e4\u00e4k\u00e4riopiskelijat juhlivat salakapakassa Eerikinkadulla. Bileiss\u00e4 soittaa rokkib\u00e4ndi Liikkuvat lapset, jonka solisti Tuula on. Meno on melkoista. Tuula kielt\u00e4\u00e4 b\u00e4ndin poikia koskemasta booliin.<\/p>\n
Keikan j\u00e4lkeen Tuulaa l\u00e4hestyy \u201dkummallinen parrakas mies\u201d, joka kysyy, ett\u00e4 tulisiks\u00e4\u00e4 joskus laulaa mun lauluja. Mies mainitsee, ett\u00e4 yksi teksti voisi sopia Tuulalle. Tuula vastaa, ett\u00e4 totta kai, h\u00e4n kokeilee mielell\u00e4\u00e4n. <\/p>\n
Noin vuoden kuluttua mies soittaa ja sanoo, ett\u00e4 no ny se ois valmis.<\/p>\n
Mies oli Jukka Alihanka<\/strong> ja laulu Lulu.<\/p>\n \u201dStudiossa mietittiin, mill\u00e4 tyylill\u00e4 laulu teht\u00e4isiin. Kokeilin erilaisia tyylej\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 menin aivan l\u00e4helle mikrofonia ja aloin laulaa matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 lakonisesti. N\u00e4in, miten tyypit hyppiv\u00e4t tarkkaamossa. Tajusin, ett\u00e4 nyt tuli tehty\u00e4 jotain hyv\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n Tuula ei ollut valmistautunut Lulun tuomaan suosioon \u2013 eik\u00e4 leimaan.<\/p>\n \u201dSiin\u00e4 oli jokin sellainen juttu, ett\u00e4 Lulu oli jotain paheellista. Ja sit\u00e4 kautta min\u00e4 olin jotain paheellista. No, Suomessahan riitti tuhman naisen leimaksi jo se, ett\u00e4 oli tummatukkainen.\u201d<\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4: <\/strong>Kirkan kuolema oli Muskan el\u00e4m\u00e4n pahin paikka: \u201dOlin v\u00e4h\u00e4n aikaa hoidossa Lapinlahden sairaalassa\u201d<\/a><\/p>\n Folkloristiikan ja kirjallisuustieteen opinnot juuri aloittanut Tuula heitettiin iskelm\u00e4- ja tanssilavamaailmaan, joka tuntui h\u00e4nest\u00e4 oudolta ja josta h\u00e4n ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Tuli muitakin hittej\u00e4, kuten Tytt\u00f6 kampaa m\u00e4rk\u00e4\u00e4 tukkaa. T\u00e4hteys ei kuitenkaan koskaan ollut Tuulan tavoitteena. <\/p>\n \u201dAika pian huomasin, ett\u00e4 jos halusi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in musa\u00admaailmassa, olisi oltava tosi joustava ja kiltti. Keikkalavojen kiert\u00e4minenk\u00e4\u00e4n ei oikein ollut minun juttuni. Rockkulttuuri oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 itse\u00e4ni.\u201d<\/p>\n Tuula kertoo viel\u00e4 er\u00e4\u00e4n kiinnostavan anekdootin, joka liittyi palavasilm\u00e4iseen teatterimieheen. Jonkin aikaa Tuula oli haaveillut n\u00e4yttelij\u00e4n urasta. H\u00e4n haki Teatterikorkeakouluun kolme kertaa ja p\u00e4\u00e4si parhaimmillaan viimeiseen vaiheeseen, kunnes Jouko Turkka<\/strong> tiputti h\u00e4net.<\/p>\n \u201dTurkka mesoi siell\u00e4, ett\u00e4 perkeleen Amberla, saatanan l\u00e4skiperse. Olin siihen aikaan hoikka kuin pajunvarsi. Se p\u00e4\u00e4sykoe oli aivan sairasta, hyv\u00e4 etten p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4\u00e4n. En min\u00e4 ehk\u00e4 olisi suostunut siihen touhuun.\u201d<\/p>\n El\u00e4kkeelle, min\u00e4k\u00f6?<\/p>\n Tuulasta tuli kirjastoalan ammattilainen, mutta musiikkia h\u00e4n ei koskaan j\u00e4tt\u00e4nyt. H\u00e4n laskeskelee, ett\u00e4 1980-luvun alun j\u00e4lkeen ei ole ollut yht\u00e4\u00e4n vuotta, etteik\u00f6 h\u00e4n olisi keikkaillut. <\/p>\n \u201dAina on ollut jotakin. Musiikkia en lopeta niin kauan kuin minua vain pyydet\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n Kymmenen viime vuotta Tuula on ty\u00f6skennellyt Uudenkaupungin kirjastossa lasten ja nuorten osastolla. H\u00e4n rakastaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n kirjojen, lasten ja nuorten parissa eik\u00e4 aio j\u00e4\u00e4d\u00e4 el\u00e4kkeelle ainakaan pariin vuoteen.<\/p>\n \u201dEn miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4. Saan ty\u00f6skennell\u00e4 historiallisissa puitteissa yhdess\u00e4 Suomen hienoimmista kirjastoista. Vanha puurakennus on entis\u00f6ity ajan henkeen \u2013 meill\u00e4 on paperitapetit ja valtavat kaakeliuunit.\u201d<\/p>\n Uudenkaupungin p\u00e4\u00e4kirjaston remontti valmistui viime kes\u00e4n\u00e4. V\u00e4ist\u00f6tiloissa jouduttiin v\u00e4rj\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n viisi vuotta, joten Tuula haluaa ottaa nyt ilon irti upeasta ty\u00f6milj\u00f6\u00f6st\u00e4. <\/p>\n On my\u00f6s muita syit\u00e4 siihen, miksi h\u00e4n ei ole l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. Tuula huomauttaa, ett\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6uransa on pirstaleinen ja el\u00e4kekertym\u00e4 siksi surkea.<\/p>\n \u201dToisekseen, en osaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 el\u00e4kkeelle. En tied\u00e4, miten se teknisesti tehd\u00e4\u00e4n. Se v\u00e4h\u00e4n kauhistuttaa minua\u201d, h\u00e4n virnist\u00e4\u00e4.<\/p>\n Tuula asuu Vehmaalla, noin kolmenkymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Uudestakaupungista. <\/p>\n Kes\u00e4isin h\u00e4n taittaa ty\u00f6matkat aina s\u00e4\u00e4n salliessa polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, viisitoista vuotta vanhalla Tunturilla. <\/p>\n \u201dPy\u00f6r\u00e4ily on minun intohimoni. Viime kes\u00e4n\u00e4 sain nipin napin rutistettua kasaan sen 1250 kilometri\u00e4, mik\u00e4 on ehdoton minimi. Ensin oli j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4\u00e4 ja sateista ja sitten alkoivat hurjat helteet. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 kuolen sinne metikk\u00f6\u00f6n.\u201d<\/p>\n Rinnalla sama mies<\/p>\n Lapsuudessa Tuulan perheess\u00e4 h\u00e4listiin ja h\u00f6listiin, pidettiin hurjan hauskaa ja my\u00f6s riideltiin r\u00e4iskyv\u00e4sti. N\u00e4in tapahtuu edelleen.<\/p>\n \u201dMinusta on hienoa, kun uskalletaan sanoa, mik\u00e4 painaa, eik\u00e4 pidet\u00e4 asioita sis\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n Tuula ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Pekka Eskelinen<\/strong> ovat olleet naimisissa kohta nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. <\/p>\n Pitk\u00e4n suhteen salaisuus saattaa olla se, ett\u00e4 eroaminen on hirve\u00e4n raskas prosessi, miettii Tuula nauraen.<\/p>\n \u201dMutta totta puhuen minulla on maailman kiltein ja kivoin mies. Ehk\u00e4 me sovimme yhteen t\u00e4t\u00e4 omituista rulettia py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n omituiseen rulettiin kuuluu kolme lasta, yksi lapsenlapsi ja nelj\u00e4 koiraa, jotka ovat rodultaan p\u00f6rr\u00f6isi\u00e4 saksanpystykorvia. Yhdess\u00e4 on my\u00f6s japaninpystykorvaa.<\/p>\n \u201dOsa koirista on meid\u00e4n ja osa lasten. Ne matkustavat ko\u00adtien v\u00e4lill\u00e4. Esimerkiksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n meill\u00e4 saattaa olla kaksi koiraa, huomenna kolme ja ylihuomenna nelj\u00e4.\u201d<\/p>\n Tuula ei tarkkaan muista, min\u00e4 vuonna h\u00e4net ja Pekka vihittiin. Eik\u00e4 sit\u00e4 kuulemma muista Pekkakaan.<\/p>\n \u201dOlisiko se ollut vuosi 1987 \u2013 samaan aikaan kun minun soololevyni ilmestyi\u201d, Tuula pohtii.<\/p>\n Vihkiminen tapahtui kuitenkin maistraatissa melkoisen ex-tempore, kun he olivat tunteneet toisensa parisen viikkoa.<\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4:<\/strong> Pitk\u00e4\u00e4n yksin asuneen Sinikka Sokan suloinen haave: \u201dKaipaan, ett\u00e4 toinen vain hengitt\u00e4isi samassa tilassa\u201d<\/a><\/p>\n Sekaannusta ja h\u00e4mmennyst\u00e4 aiheutti se, ett\u00e4 Liikkuvien lasten rumpalilla oli sama nimi kuin Tuulan miehell\u00e4. Tuulan Pekka ty\u00f6skentelee kuitenkin graafisena suunnittelijana mainostoimistossa. <\/p>\n \u201dPekat ovat syntyneetkin melkein samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Aina kun yrit\u00e4n tehd\u00e4 jotain normaalia, siit\u00e4 kehkeytyy vyyhti.\u201d<\/p>\n \u00c4itiys rajapyykkin\u00e4<\/p>\n Perheen lapset, jotka ovat nyt kaksi- ja kolmekymppisi\u00e4 aikuisia, on adoptoitu Kolumbiasta. Adoptioon Tuula ja Pekka p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t, kun biologisia lapsia ei alkanut kuulua. <\/p>\n \u201dK\u00e4vin parit hedelm\u00f6ityshoidot, ja se oli kivuliasta ja siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Totesin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4. En oikeastaan kovin paljon surrut sit\u00e4, etten tullut raskaaksi. Adoptio tuntui meist\u00e4 luonnolliselta.\u201d<\/p>\n Tuula muistaa viel\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti, milt\u00e4 tuntui kohdata ensimm\u00e4inen oma lapsi.<\/p>\n \u201dMinusta tuli ensin taaperoik\u00e4isen pojan \u00e4iti. Olihan se aivan uskomatonta, kun pieni valmis ihminen k\u00e4velee ovesta sis\u00e4\u00e4n omin jaloin. Tyt\u00f6t olivat viel\u00e4 vauvai\u00e4ss\u00e4, kun adoptoimme heid\u00e4t.\u201d <\/p>\n Tuula on joskus kuvaillut, ett\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 jakautuu aikaan ennen ja j\u00e4lkeen \u00e4itiyden. 1995 on rajapyykki, jonka j\u00e4lkeen fokus siirtyi lapsiin ja kirjastouraan.<\/p>\n \u201dOlin n\u00e4hnyt musiikkiel\u00e4m\u00e4n aika perusteellisesti. Pitk\u00e4t keikkamatkat ja poissaolot kotoa eiv\u00e4t nek\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 sopineet kuvioon. Lapset ovat olleet syy palata kotiin.\u201d<\/p>\n Kolumbiasta adoptoitujen lasten \u00e4itin\u00e4 Tuula tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 suomalainen rasismi on. Se on esimerkiksi ulkopuolelle j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4, nimittely\u00e4 ja sit\u00e4, ett\u00e4 vartijan katse seuraa kaupassa tiiviisti.<\/p>\n Tuula on erityisen huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 nuorten poikien joukossa tuntuu olevan muotia heitt\u00e4\u00e4 rasistisia kommentteja ja yleistyksi\u00e4. T\u00e4h\u00e4n ilmi\u00f6\u00f6n h\u00e4n on t\u00f6rm\u00e4nnyt ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dN\u00e4it\u00e4 rasistisia trendej\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n politiikassa. Minusta se on tosi surullista. Itse n\u00e4en rikkautena sen, ett\u00e4 meill\u00e4 on erilaisia ihmisi\u00e4 erilaisista taustoista. En ymm\u00e4rr\u00e4, millainen olisi Suomi ilman monikulttuurisuutta.\u201d<\/p>\n Lapsenmielinen meimo<\/p>\n Parisen vuotta sitten tapahtui ihana yll\u00e4tys: Tuulasta tuli iso\u00e4iti. H\u00e4n on lapselle meimo niin kauan, kunnes lapsi alkaa kutsua h\u00e4nt\u00e4 joksikin muuksi. <\/p>\n \u201dMeimo tulee meid\u00e4n ihanasta \u00e4itikoirastamme, jonka nimi on Mayflower eli Mei, sek\u00e4 mummo-sanasta\u201d, Tuula selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Koska Tuula arvelee olevansa henkisesti noin kolmevuotiaan tasolla, yhteinen s\u00e4vel lapsenlapsen kanssa l\u00f6ytyi oitis.<\/p>\n \u201dAiheutan kuulemma kaaoksen aina, kun saavun paikalle. Lapsi alkaa juosta ympyr\u00e4\u00e4 ja huutaa, ett\u00e4 rapa roiskuu. Sitten me nauramme. T\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 meill\u00e4 on syv\u00e4 ymm\u00e4rrys kesken\u00e4mme.\u201d<\/p>\n Tuula miettii, ett\u00e4 on lapsi sitten adoptoitu tai biologinen, h\u00e4n on yksil\u00f6, jonka kehityst\u00e4 voi vain ihmetell\u00e4 ja ihailla. <\/p>\n \u201dMe voimme my\u00f6s oppia paljon lapsilta vaikkapa sit\u00e4, miten selviyty\u00e4, kun el\u00e4m\u00e4 tuo eteen kurjia juttuja. Kun lapsi kaatuu, h\u00e4n itkee hetken, nousee sitten yl\u00f6s ja jatkaa leikkej\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n Tuulan supervoimia ovat hassuttelu ja huumori. Samalla letkeydell\u00e4 h\u00e4n suhtautuu my\u00f6s ik\u00e4\u00e4ntymiseen.<\/p>\n \u201dEn ajattele sit\u00e4. Paitsi yksi kauheus vanhenemisessa on: kun t\u00e4ytin 65 vuotta, tajusin, ett\u00e4 olen seniorikorttilainen.\u201d <\/p>\n Juttu on julkaistu Vivan numerossa 3\/2026.<\/p>\n Tuula Amberla<\/p>\n SYNTYI:<\/strong> Turussa vuonna 1959.<\/p>\n ASUU:<\/strong> Vehmaalla.<\/p>\n PERHE:<\/strong> Puoliso Pekka Eskelinen, 23-, 29- ja 31-vuotiaat lapset ja 2-vuotias lapsenlapsi sek\u00e4 nelj\u00e4 koiraa.<\/p>\n URA:<\/strong> Laulaja ja kirjastonhoitaja.<\/p>\n HARRASTUKSET:<\/strong> Py\u00f6r\u00e4ily, kuntosalicircuit, jooga, pilates, politiikka ja lukeminen.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Lotta asuu 111 asukkaan saarella ja pit\u00e4\u00e4 sen ainoaa kauppaa \u2013 rakastui paikalliseen pappiin<\/a><\/p>\n<\/li>\n Syd\u00e4nsairas Elina harrastaa liikuntaa nelj\u00e4 kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 \u2013 omalla tavallaan<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/1772519587_504_sottunga_5e9a3375_preview.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/elina_majander_11.jpg\"\/)
\n Terveys <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/dscf8504-3.jpg\"\/)